Mankkaan nimistö
Mankkaan kaupunginosaan kuuluvat Klovi, Lukupuro, Sinimäki, Taavinkylä ja Vanha-Mankkaa.
Mankkaan nimistö
Kun Mankkaan tila palstoitettiin sodan jälkeen 1940‑luvulla omakotitonteiksi, yksi palstoitusalueista sai nimekseen Juhanila. Se vakiintui alueennimeksi ja innoitti myös asukkaat antamaan korttelin pienemmille teille nimiä Seitsemän veljeksen mukaan.
Yksi näistä teistä oli luonnollisesti Aapontie – Aapos väg. Harkitsevainen ja puhujataitoinen Aapo oli seitsemästä veljeksestä kolmanneksi vanhin ja Tuomaan kaksosveli.
Alkuaan Aapontiellä oli vain suomenkielinen nimi, jolla nimellä se oli opaskartassa 1970–73. 1973 sille ehdotettiin ruotsinkielistä vastinetta Aapos väg, ja vuodesta 1975 katu onkin ollut opaskartassa nimellä Aapontie – Aapos väg.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Vanha maastonimi Blankisberget otettiin 1972 suurkorttelinnimeksi. Espoon nimistötoimikunta muodosti sille silloin suomenkielisen käännösvastineen Kiiltokallio. Sen mukaan on alueelle annettu nimet Kiiltokalliontie, Kiiltokallionkuja ja Kiiltokallionpolku.
Perimätiedon mukaan Blankisberget‑nimen taustalla olisi sotilasnimi Blank. Sen perusteella asemakaavaan annettiin 1984 Kiiltokalliosta Turvesuon suuntaan johtavalle kevyenliikenteentielle nimi Blankinpolku – Blanksstigen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Dåvitsbyn kylä on naapurikyliä nuorempi, ehkä 1400‑luvulla perustettu asutus. Kylännimi Dåvitsby perustuu talonnimeen Dåvits, joka taas perustuu isännän nimeen Dåvid (David). Dåvitsbyn vanhoihin asiakirjoihin on merkitty isäntä Jacop Dåuidsson (1540–1544). Talolle nimensä antanut Dåvid voi olla Jacopin isä – tai myös esi-isä, jos suvussa oli useampia Dåvideja.
Kun Dåvitsin alkutalo jakaantui, viereen tehtyä naapuritaloa alettiin kutsua nimellä Nygrannas (ny, suom. ’uusi’ ja granne, suom. ’naapuri’). Dåvitsin talolla oli vuodesta 1564 lähtien toinenkin nimi, Vävars, mikä kertoo silloisen isännän ammatista (vävare, suom. ’kankuri, kankaankutoja’).
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Juhanila on muutamien kortteleiden kokoinen kulmakunta Mankkaalla. Tietojen mukaan nimi syntyi 1940‑luvulla, pian sodan jälkeen, kun Mankkaan tilan maita palstoitettiin omakotitonteiksi. Palstoitusalueille annettiin tilanomistajan perheenjäsenten mukaan nimet Veikkola, Siirilä ja Juhanila. Mankkaan tilan omisti tuolloin kuopiolainen liikemies Veikko Nylund, jonka vaimo oli Siiri Nylund; Juhanila sai nimensä Veikko ja Siiri Nylundin pojan Juhanin mukaan.
Alueennimet Veikkola, Siirilä ja Juhanila olivat kaikki Espoon opaskartassa vielä 1970‑luvun alussa. Veikkola ja Siirilä eivät ole enää käytössä. Nimistä Juhanila vakiintui vahvimmin, ja se on nykyisessäkin opaskartassa.
Juhanila sijaitsee Mankkaan keskuksen lounaispuolella. Juhanilan kautta kulkeva päätie oli nimeltään Juhanilantie, mutta nimi muutettiin 1970‑luvulla Kokinkyläntieksi. Myös Juhanilan asuinkorttelien pienemmät tiet saivat nimet viimeistään 1960‑luvulla. Nimet olivat ilmeisesti asukkaitten itse antamia. Nimenantajat ottivat Juhanila‑nimen vaikutuksesta käyttöön Seitsemän veljeksen aihepiirin: Tuomaantie, Aapontie, Simeonintie, Timontie, Laurintie. Samalla kun Juhanilantie‑nimi poistettiin, Kokinkyläntien kaakkoispuoliset lyhyet tiet nimettiin Juhanintieksi ja Juhaninkujaksi. Niillä oli sitä ennen ollut aivan toisenlaiset nimet Metsäkalliontie ja Metsäkallionkuja.
Välillä Espoon opaskartassa oli Juhanilan sijaan alueennimi Jukola, mutta Juhanila‑nimi palautettiin karttaan, koska se oli varsin vakiintunut ja tunnettu, ja myös alueen asukkaat toivoivat sitä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Juhanintien kaakkoispäästä jatkuu Vanhan‑Mankkaan puistoon kevyen liikenteen tie nimeltä Juhaninpolku – Juhanis gång. Juhani‑aiheiset nimet kuuluvat nimiryhmään, jonka aihepiirinä ovat Jukolan veljekset, Aleksis Kiven romaanihenkilöt. Samalla ne liittyvät alueennimeen Juhanila.
Juhanilan nimi on peräisin 1940‑luvulta. Se perustuu silloisen Mankkaan tilan omistajan Veikko Nylundin pojan Juhanin nimeen.
Nimi Juhaninpolku – Juhanis gång on suunniteltu 1973. Se samoin kuin lähimpien katujen nimet Juhanintie – Juhanis väg ja Juhaninkuja – Juhanis gränd on vahvistettu asemakaavassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Mankkaan Lukupurossa on Juhannus‑alkuisia nimiä, muun muassa katu nimeltä Juhannusmäki – Johannebacken. Nimien taustalla on vanha kallionnimi Johanneberget. Korkea kallio sijaitsee nykyisten Kokinkyläntien ja Kehä II:n välissä. Kallion etelärinteessä on ollut Kockbyn kylän vanha tonttimaa, joka on suurelta osin jäänyt liikenneväylien alle. Kylän taloja ovat olleet Storas ja Lillas. Kockbyläiset ovat pitäneet juhannustulipaikkanaan Johannebergetiä, josta aukeavat laajat näkymät varsinkin keskikesän auringonlaskun suuntaan Henttaan viljelystasangolle Suurpeltoon. Juhannus on ruotsin yleiskielessä ”midsommar”, mutta suomenruotsissa myös ”johanne”. Kalliolla on loimunnut johanneeld eli juhannuskokko.
Juhannusmäki – Johannebacken on paitsi katu, myös kadun eteläpuolinen puisto. Johannebergetillä olevan puiston nimi on puolestaan Juhannuskallio – Johanneberget. Lisäksi Lukupurossa on kadunnimenä Juhannustie – Johannevägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Klovi – Klovis tarkoittaa nyky‑Espoossa osa-aluetta Mankkaan pohjoisosassa. Nimi tulee vanhasta sikäläisestä paikannimestä Klovis, joka tarkoitti nykyisen bussivarikon paikalla ollutta peltoa ympäristöineen. Pellolla oli erikseen nimi Klovisåkern. Tuon jo hävinneen pellon eteläpuolinen korkea kallio on Klovisberget, ja Smedsbyn ja Dåvitsbyn kyläläisillä on ollut useita muitakin Klovis‑alkuisia nimiä lähistön paikoille: Klovisbacken, Klovisladan, Klovisbäcken, Kloviskärr.
Kyläläiset ja nämä heidän käyttämänsä paikannimet olivat ruotsinkielisiä, kuten vanhastaan suurimmassa osassa Espoota. Klovis äännetään täkäläisessä ruotsissa "klovis" (tai murteessa myös "kloves", mutta ei esimerkiksi "kluuvis"). Klovis‑nimi on periytynyt vuosisatojen ajan suullisessa käytössä, eikä sen syntyä voi jäljittää varmasti. Todennäköisimmältä tuntuu, että se voisi liittyä ruotsin sanaan ”klov” eli 'kallionhalkeama tms.'. Alueella on saattanut ollut jokin sopiva maastonkohta, joka on aikoinaan antanut aiheen nimeen. Suomenkielinen vastine Klovi on muodostettu Espoon nimitoimikunnassa 1970 alueennimistöä suunniteltaessa. Sen pohjalta on annettu kaavanimistöön useita kadun- ja puistonnimiä (Klovinpellontie, Klovinrinne, Klovinpuisto, Klovinkallio jne.).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
- Sijainti: Klovi. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Kockby on yksi Espoon noin kuudestakymmenestä keskiajalla perustetusta kylästä. Se sijaitsee nykyisin kaupunginosannimin selitettynä Mankkaan ja Olarin rajoilla. Kockbyn kylän maihin kuuluvat muun muassa Olarinniitty, Suurpellon eteläosa ja Lystimäen, Olarinluoman ja Tontunmäen pohjoisosat. Kylä on edelleen olemassa virallisena maarekisterikylänä. Kockbyn maarekisterikylälle on annettu 1965 suomenkielinen nimivastine Kokinkylä.
Kylän vanha tonttimaa on aivan nykyisen Kehä II:n, Mankkaanlaaksontien ja Ylismäentien eritasoliittymän eli Kokinkylänsolmun kupeessa.
Kockbyn asutus syntyi vuoden 1400 aikoihin. Kylän ensimmäisen talon nimi lienee ollut Kock. Siinä tapauksessa kylännimi perustuu tämän alkutalon nimeen. Varmaa tietoa talonnimestä ei kuitenkaan ole. Kylässä oli 1500‑luvun tietojen mukaan jo viisi taloa, mutta niistä minkään nimeä ei ole säilynyt asiakirjoissa eikä perimätiedossa.
Jos Kockbyssä on ollut talo nimeltä Kock, sen taustalla on ilmeisesti ollut isännän lisänimi Kock. Isäntä tai hänen esi-isänsä oli ehkä ollut kokkina esimerkiksi jossain linnassa ennen kuin suku muutti tänne.
Myöhempiä Kockbyn talonnimiä ovat olleet Staffans (1600‑luvulla) ja Storas ja Lillars eli Lillas (1600‑luvun lopulta alkaen) sekä Oppibacka ja Nygård.
Kylännimi on näkyvimmin esillä kadunnimessä Kokinkyläntie – Kockbyvägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Lukupuro on osa-alue Mankkaan kaupunginosassa. Alue sijaitsee samannimisen puron (Lukupuro – Lukubäcken) varrella, ja onkin saanut nimensä tältä purolta. Läheinen mäki on tunnettu nimellä Lukubacken, ja myös puron ruotsinkielistä nimeä Lukubäcken on tiettävästi käytetty jo vanhastaan.
Lukupuron nimellä ei suinkaan ole tekemistä lukemisen kanssa, sillä nimen alkuosa ”luku” on ruotsinkielinen murresana, joka tarkoittaa ’syvää notkoa’. Osa-alueennimi Lukupuro – Lukubäcken on muodostettu vuonna 1971 ja se on löytynyt Espoon opaskartalta vuodesta 1973 alkaen. Myös puronnimen erillinen suomenkielinen vastine Lukupuro on peräisin vuodelta 1971.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Mankansin kylä lienee saanut nimensä 1500‑luvulla yhden kylän talon isännän, Nils Mancken, mukaan. Kylännimellä on ollut erilaisia kirjoitusasuja, esimerkiksi Manckeby vuonna 1540, Mankans 1551 ja Manckas 1590. Henkilönnimen taustalla on todennäköisesti joko saksalainen miehennimi Mancke tai kansanomainen muoto nimestä Magnus. Voi myös olla, että nimellä on yhteys nykyisen Espoonkartanon Mankkiin eli Mankbyhyn, joka vielä 1500‑luvulla oli kahdeksantaloinen suurkylä. Espoonkartanon Mankbyllä taas saattaa olla asutushistoriallinen yhteys Kirkkonummen hävinneeseen kantatalonnimeen Manks. Suomen kieleen mukailtu nimiasu Mankkaa on ollut käytössä ainakin 1900‑luvun alkupuolelta, viralliseksi kylännimeksi nimipari Mankkaa – Mankans on vahvistettu vuonna 1965.
Nykyisen Mankkaan osa-alueita ovat Klovi, Kyläseppä, Lukupuro, Sinimäki, Storhemt, Taavinkylä ja Vanha‑Mankkaa. Alueella on paljon esimerkiksi perinteisiin viljelysnimiin perustuvia nimiä, mutta myös muutamia selkeitä teemanimiryppäitä, joilla toki niilläkin on historialliset perusteensa. Esimerkiksi Juhanilassa nimen Juhani ympärille on syntynyt Seitsemän veljeksen muiden henkilöhahmojen mukaan nimettyjä tiennimiä, ja Taavinkylässä on muistettu käsityöaiheisin nimin lähellä sijainneen Vävarsin talon kädentaitoisia asukkaita.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Mankkaanmalmi – Mankansmalmen on asuntokatu Mankkaan keskuksessa. Jo kadunnimeä ennen ovat lähikylien asukkaiden käytössä ollut paikannimi Mankansmalmen, joka on tarkoittanut metsäistä aluetta näillä kohdin. Kadun varressa on nykyisinkin kangasmaastoa. Ruotsin sana ”malm” merkitsee maastoterminä 'hiekkapohjaista metsää'. Se on lainattu Espoon lähiseuduilla suomen murteisiin muodossa ”malmi”.
Mankkaanmalmi lähtee koilliseen risteyksestä, jossa yhtyvät Mankkaantie, Vanhan‑Mankkaan tie ja Kokinkyläntie.
Kadunnimi Mankkaanmalmi otettiin käyttöön 1990‑luvun alkupuolella. Sitä ennen nykyinen Mankkaanmalmi oli osa Mankkaanpuron katua, mutta se oli nimettävä omalla nimellään, koska asemakaavaan merkittiin ajoyhteyden katkaisu Mankkaanmalmi 13:n itäpuolelle. Mankkaanpuro – Mankansbäcken jäi kadunnimeksi siitä kaakkoon olevalle osuudelle.
Vielä aikaisemmin, noin vuoteen 1974 tai 1975 asti, nykyisen Mankkaanmalmin nimenä oli Veikkolantie.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Vanhan‑Mankkaan kujalla Mankkaan päiväkodissa päivähoidossa ja esikoulussa olevat lapset ovat useiden vuosien ajan tunteneet läheisen metsän nimellä Mörrimetsä. Tieto on saatu 7.2.2005 Niittykummun koulun 4A‑luokalta ja Mankkaan päiväkodista.
Mankkaan päiväkodin lapset retkeilevät tässä lähistön suurimmassa metsässä, joka sijaitsee Mankkaanhaan suunnassa. Metsän saama nimi liittyy metsämörritoimintaan, joka on leikinomaista lapsille suunnattua luonto-opetusta.
Asemakaavassa on tämän metsän kohdalla mm. puistonnimi Taavinsuo – Dåvitsmossen. Mörrimetsä ei ole virallinen kaavanimi, vaan tietyn nimenkäyttäjäkunnan antama epävirallinen paikannimi. Toisilla alueilla, toisten päiväkotien lähistöllä voikin olla omat Mörrimetsänsä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Mankkaan Taavinkylän katukuvassa näkyvät käsityöaiheiset nimet kuten Ryijytie – Ryavägen, Raanukuja – Ranagränden ja Nauhakuja – Bandgränden.
Nimien käsityöaihe tulee lähellä olleesta Dåvitsin tilasta, joka myöhemmin historiansa aikana tunnettiin myös nimellä Vävars. Talo sai nimensä silloisen isännän ammatin perusteella, sillä tämä oli kankuri, ruotsiksi ”vävare”.
Kadunnimi Ryijytie – Ryavägen lisättiin asemakaavaan ja opaskarttaan 1990. Tätä aikaisemmin 1970–1988 katu oli ollut Taavinrinne – Dåvitsbranten, ja 1954 kartassa Kalliotie – Bergvägen.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Mankkaan Seilimäki – Söilibacka on asuinalue, jonka rivitalot ja omakotitalot on rakennettu maastosta selvästi erottuvan mäen rinteille. Aluetta ympäröivät entiset alavat niityt ja pellot, jotka nykyisin ovat puistona. Seilimäki on myös alueelle Vanhan‑Mankkaan tieltä vievän kadun nimi. Seilimäen pohjoinen haara on Seilikaari, ja myös Seilimäen pienille sivukujille on annettu samanalkuiset nimet Seilirinne, Seilikuja ja Seiliniitty.
Ruotsinkieliset nimet Söilibacka, Söiliback ja Söilibacken ovat olleet käytössä mäen niminä jo ennen kuin mäelle alettiin palstoittaa omakotitontteja. Asutuksen myötä mäennimi tuli myös asuinalueen nimeksi ja sille syntyi suomalainen mukaelmavastine Seilipakka. 1970‑luvun alusta nimi on ollut muodossa Seilimäki.
Vuonna 1915 Birger Jansson keräsi seudun kansanomaista nimistöä ja kirjasi paikalliselta nimioppaaltaan mäennimen Söjdlibackan ja viljelysnimen Söjdliback. Nimen alkuosan ”söili”, aiemmin myös ”söjdli”, on murteellinen muoto sanasta ”sydlig” (suom. ’eteläinen’). Mäennimi perustuu sijaintiin ja on voinut syntyä 1700‑luvulla, kun Mankansin kylän asutus oli levinnyt nykyisten Mankkaantien ja Kokinkyläntien risteyksen luo. Söilibacka on maatilan pihasta katsottuna etelässä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Mankkaan Sinimäen läntisin osa on Sinikallio – Blåberget, johon kuuluvat Sinikalliontien ja Sinikallionkujan varret. Sinikallion nimen taustalla on vanha kallionnimi Blåberget.
Espoon nimistötoimikunta suunnitteli alueennimen (suurkorttelinnimen) Sinikallio – Blåberget 1975 ja jo sitä ennen, 1973, kadunnimen Sinikalliontie – Blåbergsvägen. Sinikalliontien länsipäässä on jalankulkusilta nimeltä Sinikallionsilta – Blåbergsbron ja pikkukuja nimeltä Sinikallionkuja – Blåbergsgränden.
Toimikunta perusteli Sinikalliontie- ja Sinikallio‑nimiä 1973 ja 1975:
"– – moottoritien rampin tuntumassa olevasta kalliosta on käytetty nimeä Blåberget – – vanhoja luontonimiä ovat mm. Blåberget (kallio ja rajapyykki), – –"
Blå‑alkuiset maastonimet, kuten Blåberget, viittaavat paikan tummaan väriin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Mankkaan pohjoisosassa on osa-alue nimeltä Sinimäki – Blåbacka. Nimi perustuu siihen, että Sinimäessä, nykyisen Sinikalliontien tuntumassa, on aikoinaan ollut Blåbacka‑niminen torppa tai mäkitupa.
Alueennimi Sinimäki – Blåbacka on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1970. Nimi tarkoittaa etenkin Turunväylän ja Sinimäentien välistä aluetta Sinikalliosta Suosaareen. Sinimäkeen on voitu lukea myös Sinimäentien eteläpuolisia kortteleita.
Sinimäessä on myös muutama Sinimäen‑alkuinen kaavanimi: Sinimäentie – Blåbackavägen (pääkatu), Sinimäenrinne – Blåbackabranten (lyhyt Sinimäentien sivukuja), Sinimäenportti – Blåbackaporten (polku ja alikulku).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Nimellä Storaksenmäki – Storasbacken tarkoitetaan viheraluetta Ylismäentien ja Kokinkyläntien risteyksen luoteispuolella mäenrinteessä. Alueella on aikoinaan ollut talo nimeltä Storas.
Storaksen tilan pihapiirin sijaintipaikka on Kokinkyläntien eteläpään kupeessa. Rakennuksia oli jäljellä vielä 1980‑luvulla.
Talonnimen Storas arvioidaan syntyneen 1600‑luvun lopulla. Talo oli suurempi kuin naapuri Lillas. Nämä talot olivat Kockbyn kylän kantataloja.
Puistonnimi Storaksenmäki – Storasbacken on suunniteltu viimeistään 1980‑luvun alussa. Nimi on vahvistettu asemakaavassa.
Storaksenmäki sijaitsee Lukupuron asuinalueen ja Kehä II:n (Kilonväylän) Kokinkylänsolmun välissä. Viheralue jatkuu pohjoiseen nimellä Juhannuskallio – Johanneberget.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Taavinkylän osa-alue Mankkaan kaupunginosassa on saanut nimensä paikalla sijainneelta Dåvitsbyn kylältä. Kylä on saanut nimensä Dåvits-nimiseltä talolta, joka on puolestaan saanut nimensä Dåvid‑isännältä. Taavinkylä – Dåvitsby on ollut osa-alueennimenä Espoon opaskartassa vuodesta 1970 lähtien.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Mankkaalla kadunnimi Tuomaantie on ollut käytössä jo yli 40 vuotta. Naapurikatuja on nimetty muiden Jukolan veljesten mukaan. Lähistöltä löytyy esimerkiksi Juhanintie ja Aapontie. Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen aihepiirin käyttö tämän alueen kadunnimistössä on saanut alkusysäyksen näitä kortteleita tarkoittavasta alueennimestä Juhanila, joka ei tulekaan Jukolan Juhanista vaan aikoinaan tontteja palstoittaneen maanomistajan pojan etunimestä.
Palstoittaja oli nimeltään Veikko Nylund, ja hänen poikansa oli Juhani Nylund. Mankkaalla oli Juhanilan koillispuolella käytössä alueennimenä myös Veikkola ja Siirilä, mutta ne jäivät pois ainakin virallisesta käytöstä 1970‑luvulla. Siirilä oli saanut nimensä Veikko Nylundin vaimon mukaan. Juhanila vakiintui mankkaalaisten pysyvään käyttöön muun muassa Mankkaalle liikennöineen bussiyhtiön Juhanilan Linja oy:n ansiosta.
Kiven romaanin veljessarjan aiheiset Mankkaan tiennimet Tuomaantie, Aapontie, Simeonintie, Timontie, Laurintie ja Eerontie lienevät olleet alueen asukkaiden itse antamia. Alkuun oli käytössä vain suomenkieliset nimet. 1970‑luvun puolessavälissä Espoon kaupunki antoi niille ruotsinkieliset vastineet, täydensi sarjan Juhanintiellä ja vahvisti nimet asemakaavassa 1976. Tuomaantien ruotsinkielinen nimi on Tuomas väg.
Seitsemän veljeksen nimikkokatuja on kymmenissä muissakin Suomen kunnissa. Pääkaupunkiseudulla Helsingin Tapanilassa on muun muassa Aapontie, Timonkuja ja Tuomaankuja – ja lisäksi Venlanpolku ja Hiidenkiventie. Sen sijaan Vantaan Aaponkuja, Laurintie ja Timontie eivät liity Seitsemään veljekseen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Mankansin kylän asutus syntyi vuoden 1400 tienoilla. Aluksi kylää kutsuttiin nimellä Mankeby, mutta 1500‑luvulla yleistyi nimi Mankans. Vanhalla kylänpaikalla nykyisessä Lukupurossa oli kaksi kantataloa, joista toisen tilakeskus siirtyi myöhemmin pohjoisemmaksi. Tämän tilan nimenä oli yksinkertaisesti Mankans.
Erillisiä suomenkielisiä nimiä Mankansin kartano ja Mankkaan kartano käytettiin jo 1900‑luvun alussa. Mankkaan kartanon maista muodostettiin 1923 kaksi erillistä suurta maatilaa, joille merkittiin maarekisteriin nimet Vanha‑Mankkaa ja Ylä‑Mankkaa. Vanhan‑Mankkaan osa-alue Mankkaan kaupunginosassa on saanut nimensä samannimiseltä tilalta.
Osa-alueennimi Vanha‑Mankkaa – Gamla Mankans on ollut Espoon opaskartassa 1980‑luvulta lähtien. Nimi taipuu suomeksi Vanhan‑Mankkaan, Vanhalla‑Mankkaalla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Vähäntorpantie – Lilltorpsvägen Mankkaalla on saanut nimensä siitä, että paikalla oli ennen torppa, jota kutsuttiin nimellä Lillveckul torp. Vähän matkan päässä oli toinen torppa, Storveckul torp.
Paikalta tunnetaan myös pellonnimi Lillveckulåkern.
Vähäntorpantien nimi suunniteltiin 1975. Nimen sisältävä asemakaava tuli voimaan 1977. Katu rakennettiin ja nimi otettiin käyttöön 1980‑luvun alussa. Espoon opaskartassa Vähäntorpantie on vuodesta 1982.
Vähäntorpantien sivukujan nimi Vähäntorpankuja –Lilltorpsgränden on annettu samaan aikaan.
Espoon nimistörekisteriin merkityn tiedon mukaan Lillveckulin torppaa on kutsuttu myös nimellä Lilltorp. Kadunnimi perustuu siihen nimeen. Suomenkielistä kadunnimeä suunniteltaessa nimestä Lilltorp on muodostettu käännös "Vähätorppa", jossa on alkuosana pientä merkitsevä adjektiivi ”vähä”.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.