Lintuvaaran nimistö
Lintuvaaran kaupunginosaan kuuluvat varsinaisen Lintuvaaran lisäksi Uusmäki ja Painiitty.
Lintuvaaran nimistö
1800‑luvulla Bergansin tilan mailla sijaitsi Harakan torppa. Ei ole tiedossa, mistä torppa sai nimensä. Rautatien rakentamisen (1903) jälkeen torpan maat palstoitettiin, ja syntyi Harakan työläisyhdyskunta. Silloiseen Harakkaan kuuluivat nykyisen Lintuvaaran eteläosat ja Leppävaaran pohjoisosat. Harakassa asui mm. läkkiseppiä, muurareita sekä kuuluisia taiteilijoita kuten Kasimir Leino ja Katri Vala. Elämä asuinalueella oli kirjavaa, ja nimi Harakka sai negatiivisen sävyn. Myöhemmin alueelle luotiin torpan ja työläisalueen nimen pohjalta lintuaiheista nimistöä, ja uudeksi alueennimeksi Harakan tilalle muotoutui Leppävaara‑nimen mallin mukaan romanttinen Lintuvaara – Fågelberga.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Lintuvaaran kaavanimistön suunnittelussa on käytetty laajasti metsien, viljelysmaiden ja pihojen lintujen aihepiiriä. Lintulaaksontien varren uusissa asuinkortteleissa käytäntöä on jatkettu ottamalla aiheeksi pöllöt. Suurkorttelinnimenä on Helmipöllönmäki – Pärlugglebacken.
Mahdollisista Espoon ja Uudenmaan sisämaan lintulajieista tiettyjä pöllönnimityksiä ei ennestään sisältynyt pääkaupunkiseudun kaupunkinimistöön. Pöllöjen aihepiiri sopii myös alueen ympäristöön, joka rakentamisen jälkeenkin on varsin metsäistä.
Alueennimi Helmipöllönmäki – Pärlugglebacken suunniteltiin 2006. Alueen rakentaminen alkoi vuoden 2010 aikoihin. Alueella on muun muassa kadunnimet Helmipöllönkatu, Viirupöllönkatu ja Sarvipöllönkuja sekä puistonnimet Huhuilijanpuisto ja Puputtajanpuisto.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Uusmäen luoteispuolella metsäisen viheralueen halki kulkee ulkoilutie, jonka nimi on Huhuilijanreitti – Ugglestråket. Vieressä ovat 2010‑luvulla rakennetut Helmipöllönmäen asuinkorttelit. Pöllöaiheiset nimet ovat jatkoa Lintuvaaran runsaalle lintunimistölle.
Viheralueen nimi on Huhuilijanpuisto – Uggleparken.
Huhuilijanpuiston nimi suunniteltiin 2006, ja Huhuilijanreitin nimi tuli suunnitelmiin seuraavana vuonna. Nimet sisältyvät asemakaavaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Espoon Lintuvaarasta pääsee Vantaan suuntaan sekä Hämeenkyläntietä että Vanhaa Hämeenkyläntietä. Hämeenkyläntie on näistä kaduista läntisempi. Se jatkuu samalla nimellä Vantaan puolella ja johtaa Lintuvaaran pohjoisosasta Hämevaaran kautta Hämeenkylään.
Nimi Hämeenkyläntie – Tavastbyvägen on Espoon tiennimilautakunnan suunnitelmassa 22.12.1957. Suunnitelman nimiluettelon mukaan tien aiempi nimi oli Hämeentie – Tavastvägen.
Nimi Hämeenkyläntie tuli käyttöön pian vuoden 1957 suunnitelman jälkeen. Tarkkaa tietoa käyttöönotosta ei ole, mutta se on mukana mm. Espoon opaskartassa 1966. Nimi on sittemmin vahvistettu myös asemakaavassa.
Kylännimi Tavastby on syntynyt keskiajalla. Hämeenkylä on sen suomenkielinen käännösvastine. Hämeenkylä – Tavastby on nykyisin käytössä Vantaalla myös kaupunginosannimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Uusmäessä Itärajantien ympärillä oleva puistoalue on nimeltään Itärajanpuisto – Östgränsparken. Itärajantien ja Itärajanpuiston nimet kertovat sijainnista. Itärajanpuisto sijaitsee aivan Espoon itärajalla.
Nimi Itärajanpuisto on suunniteltu 2006. Nimi on vahvistettu asemakaavassa. Espoon opaskartan hakemistossa se on vuodesta 2012.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Itärajantie – Östgränsvägen on katu Uusmäessä. Nimi viittaa kadun sijaintiin Espoon itärajalla. Samalla nimi on suunniteltu sellaiseksi, että se sopii yhteen myös alueen aihepiirinimien kanssa. Uusmäessä on sotilas- ja sota-aiheista kaavanimistöä, kuten Sotilastorpantie ja Rykmentinmäki.
Sotilaallinen aihepiiri perustuu seudun historiaan sotilastorppineen. Uusmäki on myös kuulunut aikoinaan Mäkkylän sotilasvirkatalon maihin.
Kadunnimi Itärajantie on suunniteltu 2008 ja otettu käyttöön 2013.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Lintuvaaran Jääskeläntien nimi on annettu sosialistilehtimies A. B. Mäkelän alkujaan omistaman Jääskelä‑nimisen suoperäisen maapalstan mukaan. Palsta on lohottu maarekisterin mukaan 1908. Tiennimi Jääskeläntie sisältyy Espoon tiennimilautakunnan ehdotukseen 1957.
Mäkelä teki aatteellisen kirjoitustyönsä ohessa tutkimusta karpalonviljelystä. Hän sai siihen tarkoitukseen Harakasta palstan lahjoituksena Bergansin omistajalta Kössi Koskiselta. Palstan nimeksi tuli Jääskelä Mäkelän kirjailijanimen Kaapro Jääskeläinen mukaan. Nimimerkin taustalla on Mäkelän kotipaikka Jääski.
August Bernhard Mäkelä (1863–1929, toisen tiedon mukaan 1862–1932) toimi lehtimiehenä Kuopiossa, Viipurissa, Helsingissä ja Pohjois‑Amerikassa. Hän oli Työmiehen päätoimittaja 1899–1900 ja julkaisi pakinakokoelman Iloisia Juttuja I–IV.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Lintuvaarassa Töyhtötiaisentiestä lähtee pohjoiseen lyhyt sivukatu nimeltä Kasimirinkuja – Kasimirsgränden. Sen päässä oleva puisto on Kasimir Leinon puisto – Kasimir Leinos park. Nämä muistonimet viittaavat runoilija Kasimir Leinoon, joka on tietojen mukaan asunut tällä alueella.
Tarkkaa tietoa Kasimir Leinon asuinpaikasta silloisessa Harakassa ei ole kirjattu nimistösuunnitelman perusteluihin. Kasimir Leinon puiston ja Kasimirinkujan nimet on suunniteltu 1988 ja vahvistettu asemakaavassa 1993.
Muistonimen tai ‑nimien antamista oli harkittu jo aiemmin 1980‑luvulla. Kujalle aiottiin 1983 nimeä Kasimir Leinon kuja, ja puistolle esitettiin tuolloin nimeä Lintuparvenpuisto. Seuraavassa vaiheessa kujasta olisi tullut Töyhtötiaisenkuja ja puistosta Runoilijanpuisto. Lopulta 1988 päädyttiin nykyisiin nimiin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Sijainti: Kasimir Leinon puisto. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Katri Vala (1901–1944) oli runoilija ja 1920‑luvulla vaikuttaneen Tulenkantajat-kirjailijaryhmän tunnetuimpia jäseniä. Hänen vapaarytmiset, varhaista suomenkielistä modernismia edustaneet runonsa herättivät niin ihastusta kuin kiistaakin. 1920‑luvulla keskustelua herätti hänen runojensa värikäs ja eksoottinen kuvakieli, myöhäistuotannossa taas hänen runojensa poliittinen tiedostavuus.
Vala asui Espoon silloisessa Harakassa (alue, johon kuuluivat nykyisen Lintuvaaran eteläosat ja Leppävaaran pohjoisosat) vuosina 1940–44. Katu, jonka varrella Vala asui, oli tuolloin nimeltään Läntinentie – Västravägen. Vuonna 1957 tiennimilautakunta ehdotti kadun nimen muuttamista Katri Valan tieksi – Katri Valas väg. Kunnanvaltuusto hyväksyi ehdotuksen 1958. Nimi otettiin käyttöön tämän jälkeen, ja vuodesta 1966 se on ollut myös opaskartassa. Nykyään Katri Valan tie kuuluu Lintuvaaraan.
1990‑luvulla Katri Valan tien etelä- ja pohjoispuoli jäivät erilleen, kun osa tiestä muutettiin kävelytieksi. Tällöin pohjoispää piti nimen Katri Valan tie – Katri Valas väg ja eteläinen osuus sai nimen Tiaisentie – Mesvägen. Näiden väliin jäänyt kävelytie sai nimen Katri Valan polku – Katri Valas stig.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Lintuvaaran kaupunginosassa kulkee tie, jolla on nimenä Kehrääjäntie – Nattskärrsvägen. Nimeen sisältyy linnun nimitys ”kehrääjä”, ja nimi kuuluu Lintuvaaran lintuaiheisten nimien ryhmään. Yöllä aktiivisen kehrääjän soidinääni on hyrisevä, ja se muistuttaa rukin ääntä.
Nimi Kehrääjäntie – Nattskärrsvägen on ollut opaskartassa vuodesta 1970. Aiemmin Kehrääjäntie ulottui pitemmälle länteen. Nykyään katkenneen tien länteen jääneillä osilla on nimet Yölinnuntie – Nattfågelsvägen ja Päivälinnuntie – Dagfågelsvägen.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Lintuvaaran Muuttolinnunmäessä Kiertolinnuntien varressa on viheralue, joka rajautuu asemakaavassa olemassa olevien ja kaavailtujen korttelien väliin. Puistolle annettiin kaavassa nimi Kiertolinnunkallio – Strykfågelsberget. Nimi on samanaiheinen kuin viereisellä kadulla on ollut jo vuodesta 1957. Nimen loppuosaksi valittiin kallio, koska maasto on varsin kallioista.
Nimi suunniteltiin 2016 ja vahvistettiin asemakaavassa 2017. Nimi otettiin myös käyttöön 2017.
Lähistöllä on myös muun muassa paikkalintu-, muuttolintu-, talvilintu- ja kesälintuaiheisia kaavanimiä. Koko Lintuvaarassa on laajalti muutakin lintuaihepiirin nimistöä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Kiertolinnuntie – Strykfågelsvägen on katu Lintuvaaran pohjoisosassa Muuttolinnunmäessä. Lähikaduilla on samantyyppisiä nimiä: Paikkalinnuntie, Muuttolinnunreitti. Lintuaihepiirin nimistöä on laajalla alueella Lintuvaarassa ja myös Pohjois‑Leppävaarassa. Aihepiiri perustuu siihen, että näitä seutuja kutsuttiin 1900‑luvun alussa ja vielä 1950‑luvulla nimellä Harakka. Nimityksen taustalla on vanha Harakka‑niminen torppa.
Sanaa ”kiertolintu” on käytetty sellaisista linnuista, jotka liikkuvat vuoden mittaan alueelta toiselle, mutta pysyttelevät kuitenkin samalla ilmastoalueella. Ne liikkuvat siis enemmän kuin paikkalinnut, mutta vähemmän kuin muuttolinnut. Lintutieteessä käytetään nykyisin termiä vaelluslintu, mutta nimenosaksi kiertolintu sopii edelleen.
Espoon tiennimilautakunta ehdotti nimeä Kiertolinnuntie ensi kertaa suunnitelmassaan 1957. Nimi otettiin käyttöön jonkin verran myöhemmin. Kiertolinnuntie – Strykfågelsvägen on myös alueen asemakaavassa, joka vahvistettiin tammikuussa 2017. Kaavassa on myös puistonnimi Kiertolinnunkallio – Strykfågelsberget, jonka tarkoite on Kiertolinnuntien länsipuolinen kallioinen viheralue.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Puistonnimi Kirvisenpuisto – Piplärksparken on lintujen aihepiiriin kuuluva nimi. Kirviset on lintusuku, joka kuuluu varpuslintuihin.
Lintuaihepiiri perustuu alueennimeen Lintuvaara, joka puolestaan pohjautuu vanhempaan alueennimeen ja alkujaan torpannimeen Harakka.
Kirvisiä on useita lajeja. Lintuvaaran lähiseudulla pesii muun muassa metsäkirvisiä.
Nimi Kirvisenpuisto suunniteltiin noin vuonna 1990 ja vahvistettiin asemakaavassa 1992. Kadunnimi Kirvisentie – Piplärksvägen on ollut käytössä 1960‑luvulta lähtien. Puisto on Kirvisentien päässä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Lintuvaarassa useimmat kaavanimet ovat lintuaiheisia. Niin on myös Kirvisentie – Piplärksvägen, jonka tarkoite on Pohjoisen Lintuvaarantien sivukatu Lintumetsäntien ja Hippiäisentien välissä. Kirviset ovat varpuslintuja.
Kirvisten sukuun kuuluvia lajeja ovat muun muassa metsäkirvinen ja niittykirvinen.
Kadunnimi Kirvisentie – Piplärksvägen suunniteltiin 1960 ja otettiin pian sen jälkeen myös käyttöön. Kirvisentien päässä on Kirvisenpuisto.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Lintukorpi – Fågelkärret on kadunnimi ja puistonnimi Lintuvaaran lounaisosassa. Nimenaihe on saattu kaupunginosan nimestä. Lintuvaaran lintuaiheinen nimistö juontuu pohjimmiltaan vanhasta asumuksen- ja alueennimestä Harakka.
Lintukorpi on myös alueen (ns. suurkorttelin) nimi. Lisäksi nimi Lintukorpi sisältyy useaan asemakaava-alueennimeen (mm. Lintukorpi I, Lintukorpi II, Lintukorpi II A).
Suurkorttelinnimi Lintukorpi on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1976. Alueennimikäytössä ruotsinkielinen nimi on muodossa Fågelkärr.
Lintukorven viheralue sijaitsee Lintukorven kadun päässä. Viheralueella maasto on osin korpimaista. Kadunnimi ja puistonnimi Lintukorpi – Fågelkärret tulivat nimistösuunnitelmaan 1984. Ne on vahvistettu asemakaavassa 1990. Kadun länsipään sivukujalla Lintukorven viheralueen laidassa on nimi Lintukorvenkuja – Fågelkärrsgränden. Kadunnimet Lintukorpi ja Lintukorvenkuja otettiin käyttöön 1994.
Toisaalla Lintuvaarassa on ollut kadunnimi Lintukorventie – Fågelkärrsvägen. Se tarkoitti vuosina 1974–86 osuuksia, joiden nimiksi muutettiin 1980‑luvulla Lintumetsänpiha – Fågelskogsgården ja Lintumetsäntie – Fågelskogsvägen. Nimi Lintukorventie jäi sen jälkeen vielä vuoteen 2016 asti käyttöön lyhyelle osuudelle. Tilanne, jossa Lintukorventie oli eri puolella Lintuvaaraa kuin hyvin samankaltaiset nimet Lintukorpi ja Lintukorvenkuja, oli sekaannuttava. Siksi jäljellä olleelle Lintukorventien osuudelle annettiin uusi nimi Metsälinnunreitti – Skogsfågelsstråket.
Lintukorpi‑nimistöön kuuluu lisäksi Lintukorven kadun varressa olevan pienen aukion nimi Lintukorvenaukio – Fågelkärrsplatsen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Lintulaaksonsilta – Fågeldalsbron on kevyen liikenteen käyttöön tarkoitettu silta, joka ylittää Lintulaaksontien Lintulaakson koulun kohdalla.
Lintulaakso‑alkuiset nimet perustuvat alueennimeen Lintulaakso – Fågeldalen. Se on puolestaan muodostettu nimen Lintuvaara – Fågelberga mukaan.
Nimi Lintulaaksonsilta on suunniteltu 1989. Nimi on vahvistettu asemakaavassa. Silta on rakennettu siinä yhteydessä, kun Lintulaaksontie tehtiin Sotilastorpantielle asti 2008.
Kävelijät ja pyöräilijät pääsevät Lintulaaksontien yli myös 400 metriä etelämpänä olevaa Pikkulinnunsiltaa pitkin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Lintuvaara on saanut nimensä läheisen Leppävaaran alueen nimen mukaisesti, minkä lisäksi Lintuvaarassa on ollut lintuaiheista nimistöä jo ennen aluenimeä. Lintuaiheisten paikannimien taustalla on 1900‑luvun alussa perustetun Harakan torpan ja työläisyhdyskunnan nimi; torpan ympärille palstoitettuja alueita kutsuttiin laajemminkin nimellä Harakka, mutta kirjavan maineensa vuoksi nimi haluttiin myöhemmin muuttaa Lintuvaaraksi. Muistona Harakasta on Leppävaaran puolella vielä Harakantie. Lintuvaara – Fågelberga on siis varsin nuori nimi, joka on syntynyt 1900‑luvun alkupuolella rantaradan valmistumisen ja sitä seuranneen asutuksen leviämisen myötä.
Lintuvaaran nykyisiä osa-alueita ovat Uusmäki ja uudehko asuinalue Painiitty. Molemmat nimet perustuvat vanhoihin kulttuurinimiin (Nybacka‑niminen tila ja Pajiäng‑niminen niitty). Lintuvaaran alueella on runsaasti lintuaiheista nimistöä, mutta sinne levittäytyy myös Leppävaaran alueen nimistön sotilasaihepiiri. Painiityn alueella erityisesti lotat näkyvät nimistössä.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Lintuvaarassa sijaitseva Töyhtötiaisentie oli ainakin 1940- ja 50‑luvulla nimeltään Metsolantie. Nimi selittynee sillä, että kun 1914 Leppävaaran kartanosta lohkottiin huvilapalstoja, yksi palsta sai nimen Metsola.
Metsolan palsta oli Storhoplaxin kylässä rekisterinumeroltaan numero 2:222.
Tienvarren asukkaille saapuneiden kirjeiden mukaan nimeä Metsolantie käytettiin ainakin jo 1943, mutta ei vielä 1927.
Nimi Metsolantie – Metsolavägen oli käytössä vielä vuoden 1957 lopussa, kun Espoon tiennimilautakunta esitti nimistösuunnitelmassaan sen tilalle nimeä Töyhtötiaisentie – Tofsmesvägen. Metsolantien ja useiden muidenkin teiden nimi muutettiin, jotta nimistöstä saatiin yhtenäistä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Lintuvaarassa Lintumetsäntie on katkaistu autoliikenteeltä Lintumetsän koulun kohdalla. Katkon itäpuolisella noin 200 metrin katuosuudella nimi Lintumetsäntie aiheuttaisi harhailua. Siksi osuudelle oli annettava muu nimi. Nimeksi annettiin 2016 Metsälinnunreitti – Skogsfågelsstråket. Nimi on valittu siten, että se muistuttaa sopivassa määrin Lintumetsäntietä, mutta samalla erottuu siitä riittävästi.
Kaavanimistöä muutettiin 2016 siten, että asemakaavaan merkittiin kadunnimi Metsälinnunreitti. Nimen käyttöönoton ajankohta oli joulukuussa 2016. Vuoteen 2016 asti Metsälinnunreitin osuudella oli ollut vanhojen nimistösuunnitelmien jäänteenä käytössä nimi Lintukorventie ja asemakaavassa nimi Lintumetsäntie.
Vuoteen 1986 nimi Lintukorventie tarkoitti usean korttelin mittaista reittiä, johon kuului myöhempi Lintumetsäntiekin. 1986 nimi jäi vain lyhyelle Lintumetsäntien itäpäässä olevalle osuudelle. Nimistösuunnitelman mukaan se piti poistaa sieltäkin, mutta Lintukorventie jäi yhdellä asuinkiinteistön osoitenimeksi aina vuoteen 2016 asti.
Toisaalla Lintuvaarassa on kuitenkin käytössä ja kaavassa kadunnimi Lintukorpi. Sekaannusvaaran takia nimi Lintukorventie oli muutettava Metsälinnunreitiksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016. Muokattu 2021.
Lintuvaaran kaupunkinimistön lintuaihepiirin taustalla on vanha alueennimi ja asumuksennimi Harakka. Kaupunginosan pohjoisosan katuja ovat Muuttolinnunreitti, Paikkalinnuntie ja Kiertolinnuntie.
Kadunnimen Muuttolinnunreitti – Flyttfågelsstråket mukaan muodostettiin 2007 suurkorttelinnimi Muuttolinnunmäki – Flyttfågelsbacken. Muuttolinnunmäellä tarkoitetaan Hämeenkyläntien kahta puolta mäellä ja rinteessä sijaitsevia kortteleita Vantaan Hämevaaran kupeessa. Muuttolinnunmäki toimii myös asemakaava-alueen nimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Lintuvaaran kaupunginosan nimi ja alueen kaupunkinimistön koko lintuaihepiiri ovat lähtöisin 1900‑luvun alussa syntyneen omakotialueen nimestä Harakka. Se tarkoitti Pohjois‑Leppävaarasta Lintuvaaraan ulottuvaa aluetta ja pohjautui vanhaan torpannimeen Harakka. Lintuaiheisia ryhmänimiä on annettu 1950‑luvulta lähtien. Lintuvaaran pohjoisosan vanhoja asuntokatuja ovat Muuttolinnunreitti – Flyttfågelsstråket, Paikkalinnuntie – Stannfågelsvägen ja Kiertolinnuntie – Strykfågelsvägen. Niiden nimet suunnitteli Espoon tiennimilautakunta nimistöehdotukseensa 1957.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Lintuvaaran kaupunginosassa Espoon länsirajalla oli vuodesta 1997 vuoteen 2011 käytössä tiennimi Painiitty – Pajängen. Tiellä ei aiemmin ollut lainkaan nimeä, eikä sen varressa ollut montaakaan taloa. Tiennimi perustui vanhaan niitynnimeen Pajängen, jonka alkuperä on epäselvä kuten useiden vanhojen nimien. Nykyään Painiitty – Pajängen on Espoon opaskartassa vain alueennimenä.
Kun Painiityn asuntoaluetta alettiin kaavailla, alueesta puhuttiin Mäkkylänmetsänä. Rakentaja halusi kuitenkin alueelle ”markkinoituvamman” nimen. Koska sotilastorppahistorian Uusmäessä oli Suomen sotaan ja Mäkkylässä sotaveteraaneihin viittaavaa nimistöä, tutkittiin yhteistyössä rakentajan kanssa aihepiiriin liittyviä alueennimivaihtoehtoja Torpantytöstä Maaherraan. Alueelta kuitenkin tunnettiin vanha luontonimi Pajängen (Paji Äng 1763), ja lopulta todettiin, että vanhassa vara parempi, ja päädyttiin Pajängenin mukaelmanimeen Painiittyyn (kansanomaisen mallin mukainen, vrt. muualta Suomesta mm. Paijärvi Vehkalahdelta ja Pailinna Halikosta). Nimen katsottiin luovan sotilasaiheiden keskellä rauhanomaisempaa suvantoa ja kodikkaita mielikuvia.
Painiitty – Pajängen onkin sitten esiintynyt kartoissa, alueen tiennimessä ja eri alojen rekistereissä vuodesta 1997. Tuolloin nimistönsuunnittelu luopui virhetulkinnaksi havaitusta Pajuniitty‑vastineesta. Pajuniittyä pidettiin mahdottomana myös, koska Pajuniitty – Videängen on käytössä Järvenperän Pihlajarinteessä kadunnimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004. Muokattu 2021.
Espoon Lintuvaaran Lintulaaksossa Kehä I:ltä pohjoiseen kulkevan kokoojakadun, Lintulaaksontien, ylittää kaksi kevyen liikenteen siltaa: Pikkulinnunsilta – Småfågelsbron ja Lintulaaksonsilta – Fågeldalsbron.
Pikkulinnunsilta sijaitsee Lintulaaksontien, Pikkulinnunreitin ja Kutsuntatien risteyksessä. Silta ja sen nimi sisältyvät alueen asemakaavaan. Silta on rakennettu 2008.
Pikkulinnunsilta ja Pikkulinnunreitti ovat Lintuvaaran aihepiirinimistöä. Kadunnimi Pikkulinnunreitti – Småfågelsstråket on paljon sillannimeä vanhempi, sillä se on ollut käytössä ainakin 1960‑luvulta asti, ja se oli muodossa Pikkulintujen reitti jo vuoden 1957 nimistösuunnitelmassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Lintuvaaran kaupunginosassa on suuri joukko lintuaiheisia kadunnimiä. Niistä yksi on Pulmusentie – Snösparvsvägen. Nimeen sisältyy linnun nimitys pulmunen. Suomessa tämä sirkkujen heimoon kuuluva lintu pesii aivan pohjoisessa karuimmilla ja korkeimmilla tuntureilla, mutta keväällä pulmusia voi tavata parveilemassa Etelä‑Suomen peltomaisemissa. Muita sirkuista aiheensa saaneita kadunnimiä Lintuvaarassa ovat Keltasirkuntie – Gulsparvsvägen, Pajusirkuntie – Sävsparvsvägen ja Pikkusirkuntie – Dvärgsparvsvägen.
Nimi Pulmusentie – Snösparvsvägen on alueella otettuun käyttöön vuonna 1997.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Lintuvaaran Helmipöllönmäessä on puisto nimeltä Puputtajanpuisto – Kvillrarparken. Alueella on pöllöjen aihepiirin nimistöä, ja eräissä murteissa helmipöllöä sanotaan puputtavan äänensä mukaan ”puputtajaksi”. Ruotsinkielisessä nimessä ääntelyä kuvaillaan sanalla ”kvillrare”.
Puputtajanpuisto on pienehkö puisto Helmipöllönkatu 6:n ja 8:n välissä. Sen itäpuolella on laajempi puistoalue, jolla on nimi Huhuilijanpuisto – Uggleparken.
Nimi Puputtajanpuisto – Kvillrarparken on suunniteltu 2007 ja vahvistettu asemakaavassa. Puistossa kulkeva ulkoilutie on Puputtajanpolku – Kvillrarstigen. Puiston eteläpuolella on myös asuntoyhtiö nimetty puputtaja-aiheen mukaan: As. oy Espoon Puputtaja.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Uusmäen 1930‑luvulta alkaen palstoitetulla pientaloalueella Sotilastorpassa sijaitsee katu Ruutisarvi – Kruthornet. Kadunnimi kuuluu vuoden 1960 tienoilla annettuihin vanhan sotilaselämän aihepiirinimiin, jotka ovat peräisin alueen sotilastorppa- ja sotilasvirkatalohistoriasta. Mäkkylän sotilasvirkatalo oli Viaporin komendantin asuntona 1700‑luvulla. Koko Mäkkylän kylä nykyistä Uusmäkeä myöten kuului puustellin maihin ja alueella sijaitsi sotilastorppia. Ruutisarvi on vanhan ajan ampuma-aseisiin liittyvä, ruudin säilyttämiseen tarkoitettu esine.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Sarvipöllönpiha – Hornuggleplatsen on pieni aukio Helmipöllönmäen alueella Lintuvaarassa. Pöllöaihe on jatkoa kaupunginosan moninaiselle lintunimistölle.
Nimi suunniteltiin 2007. Helmipöllönkadun varressa olevan aukion kohdalta lähtee länteen Sarvipöllönkuja ja itään Sarvipöllönpolku. Kadunnimet otettiin käyttöön 2011. Asemakaavassa on myös aukiot nimeltä Helmipöllönkulma ja Viirupöllönaukio.
Koska Uusmäen luoteisosan metsissä ei ollut perinnäistä paikannimistöä kaupunkinimistössä hyödynnettäväksi, tämänkin alueen kaavanimistössä on käytetty lintuaihepiiriä. Suuri osa täkäläisestä lintulajistosta oli jo saanut nimikkonsa Lintuvaaraan tai muualle pääkaupunkiseudulle, mutta pöllölajien nimitykset olivat vielä käyttämättä ja sopivat alueen vaihtelevaan metsäiseen maastoon. Nimien aiheiksi valittuja pöllölajeja pesii ainakin jonkin verran myös pääkaupunkiseudun metsissä. Nimiä suunniteltaessa tietoja pöllöistä saatiin Antti Mikalalta Espoon ympäristökeskuksesta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Leppävaaran kartanosta lohkottiin huvila- tai omakotipalstoja 1914. Niistä monille annettiin maarekisteriin sisällöltään kansallisromanttisia suomalaisia nimiä, kuten Sommelo ja Metsola. Nimen Sommelo saanut palsta sijaitsee nykyosoittein ilmaistuna Lintuvaarassa Töyhtötiaisentie 3:ssa. Sana ”sommelo” merkitsee tuohikääröä.
Töyhtötiaisentiellä oli ainakin 1940- ja 50‑luvulla nimenä Metsolantie, mutta sitä aikaisemmin tiellä ei ollut nimeä. Noina aikoina Sommelo‑nimi toimi osoitenimenäkin. Silloisten asukkaitten suvussa säilyneissä kirjeissä on käytetty vuonna 1948 postiosoitetta ”Leppävaara, Metsolantie 3, Sommelo”, ja vuonna 1927 lyhyesti osoitetta ”Leppävaara, Sommelo”.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Mäkkylän sota- ja rintama‑aiheiset nimet herättävät helposti huomiota aiheillaan. Sotaleskentie – Krigsänkevägen, Sotaorvontie – Krigsbarnsvägen, Sotalapsenpolku – Krigsbarnsstigen ja Invalidintie – Invalidvägen suunniteltiin 1950‑luvulla, jolloin sodan päättymisestä oli kulunut vasta tovi. Sota-aika oli tuoreena ihmisten mielissä, ja sodan vaikutukset olivat vahvasti läsnä ihmisten elämässä. Nimenaiheista heijastuu, mitkä asiat olivat pinnalla silloin, kun niitä suunniteltiin.
Nimet istuvat Mäkkylän sotilasaihepiirin luontevaksi osaksi. Aihepiiri tulee Mäkkylän puustellin historiasta Viaporin komendantin virkatalona.
Tiennimilautakunta ehdotti nimeä Sotaleskentie – Krigsänkevägen vuonna 1957. Nimestä tehtiin aloite 1960, ja se pääsi opaskarttaan 1970.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Lintuvaarassa on kymmeniä lintuaiheisia kadunnimiä ja muita paikannimiä. Aihepiiriä käytettiin ensi kertaa laajasti 1957, kun Espoon tiennimilautakunta laati kokonaisehdotuksen alueen tiennimistöksi. Lintuvaaran keskiosaan tuli parvi tiaisnimiä, joista yksi oli Töyhtötiaisentie.
Ehdotetut nimet tulivat käyttöön ilmeisesti jo pian vuoden 1957 jälkeen. Nimi Töyhtötiaisentie – Tofsmesvägen korvasi aiemman nimen Metsolantie – Metsolavägen. Lautakunta halusi muuttaa nimen, jotta nimistön kokonaisuudesta saataisiin yhtenäisempi.
Töyhtötiaisentien lähellä on nykyisin muun muassa Sinitiaisentie, Sinitiaisenpolku, Tiaisentie, Tiaisenkuja, Tiaisenpuisto ja Pakastiaisentie. Lintuvaaran ja Pohjois-Leppävaaran nimistön lintuaihepiiri on perimmiltään lähtöisin torpannimestä Harakka, josta tuli 1900‑luvun alussa myös alueennimi.
Töyhtötiaisia elää Espoonkin havumetsissä. Ne voivat aloittaa pesintänsä puunkoloissa jo huhtikuussa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Uusmäen osa-alue Lintuvaaran kaupunginosassa on saanut nimensä Nybacka-nimiseltä tilalta. Nybacka oli alkujaan Mäkkylän virkatalolle kuulunut torppa. Se merkittiin maarekisteriin itsenäiseksi tilaksi vuonna 1928. Tilan rakennukset sijaitsivat nykyisen Uusikujan pohjoispuolella.
Osa-alueennimi Uusmäki – Nybacka on muodostettu vuonna 1971, mutta asukkaat ovat käyttäneet seudusta suomenkielistä Uusmäki-käännösnimeä jo paljon aiemmin. Vuosina 1973–1982 osa-alueen nimi oli Espoon opaskartassa hiukan virheellisesti muodossa Uusimäki – Nybacka. Suomenkielisen nimen alkuosan oikeana pidettävä muoto on Uus‑ ilman i:tä. Virhe korjattiin vuoden 1984 karttaan, ja siitä lähtien opaskartassa on ollut nimi Uusmäki – Nybacka.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Hämeenkylä eli Tavastby on asuinalue – alkujaan kylä – Vantaalla, Pähkinärinteen pohjoispuolella. Sinne Helsingin suunnasta johtava maantie kulki nykyisten Konalan, Uusmäen, Rajatorpan ja Vapaalan kautta. Vanha tielinja on nykyisin monilta osuuksiltaan edelleen katuna. Joissain kohdissa uudemmat väylät, kuten Vihdintie, ovat katkaisseet sen.
Tielinjan osuudella Helsingin Konalassa ja Espoon Uusmäessä on kadunnimenä Vanha Hämeenkyläntie – Gamla Tavastbyvägen. Nimi on ollut käytössä Espoossa tässä muodossa jo ennen vuotta 1970.
Kumpaankin Vanhaan Hämeenkyläntiehen nähden reilun kilometrin lännempänä on puolestaan katu nimeltä Hämeenkyläntie – Tavastbyvägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Uusmäessä, Espoon ja Helsingin rajalla, on katu nimeltä Varaväentie – Vargeringsvägen. ”Varaväki” ja ”vargering” ovat vanhahtavia sanoja, jotka merkitsevät armeijan joukoista puhuttaessa reserviä. Lähistöllä, Uusmäen toisella puolella, on myös puisto nimeltä Reservinkallio ja katu nimeltä Reserviläisentie.
Varaväentien nimi on tullut käyttöön 1960‑luvulla. Uusmäen nimistön vanhan ajan sotilassanaston aihepiiri perustuu seudun sotilastorppiin, Mäkkylän sotilashistoriaan ja alueen rintamamiesasutukseen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Lintuvaaran kaupunginosassa on suuri joukko lintuaiheisia kadunnimiä. Hämeenkyläntiestä itään erkanee Yölinnuntie – Nattfågelsvägen. Nimeen sisältyy yöllä liikkuvaa ja saalistavaa lintua tarkoittava sana yölintu. Yölinnuntietä vastapäätä Hämeenkyläntien länsipuolella on Päivälinnuntie – Dagfågelsvägen. Yölinnuntien itäpuolella on Kehrääjäntie – Nattskärrsvägen, jonka nimeen sisältyy yöllä aktiivisen linnun nimitys kehrääjä.
Molemmat nimet Yölinnuntie – Nattfågelsvägen ja Päivälinnuntie – Dagfågelsvägen ovat olleet opaskartassa vuodesta 1984. Molemmat tiet ovat aiemmin olleet osa Kehrääjäntietä, joka nykyään on katkenneen tien itäisimmän osan nimi.
Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Lintuvaaran luoteisosassa on korkea mäki, jonka Vantaan puoleisella rinteellä on Hämevaaran asuinalue. Mäen länsirinteessä on metsäinen puisto, jolle annettiin 1992 nimi Äijänrinne – Gubbranten. Samassa rinteessä on 1991 nimetty katu nimeltä Äijäntie – Gubbvägen. Nämä nimet on vahvistettu asemakaavassa. Käytössä on myös nimet Äijänpelto – Gubbåkern ja Äijänniitty – Gubbängen, joilla tarkoitetaan rinteen alla olevia alueita.
Näiden Äijä‑alkuisten nimien taustalla on vanha suonnimi Gubbmossen. Myös Espoon toisella laidalla Espoonkartanon mailla on suo, jota on kutsuttu nimellä Gubbmossen. Nimiin sisältyy ruotsin kielen sana ”gubbe”, jonka merkitys on ’ukko, äijä’. Tarkempaa tietoa siitä, mistä nimet ovat peräisin, ei ole säilynyt.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Lintuvaaran luoteisosan kadunnimi Äijäntie – Gubbvägen on suunniteltu ja otettu käyttöön 1990‑luvun alussa. Kymmenisen vuotta aiemmin on annettu nimi Äijänniitty, joka tarkoittaa Äijäntien päässä olevaa aluetta. Äijäntien varressa on myös Äijänrinne‑niminen puisto. Äijä‑nimien taustalla on vanha suonnimi Gubbmossen (gubbe, suom. 'äijä').
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.