Leppävaaran nimistö
Leppävaaran kaupunginosaan kuuluvat Etelä-Leppävaara, Mäkkylä, Perkkaa, Pohjois-Leppävaara, Puustellinmäki, Vallikallio ja Vermo.
Leppävaaran nimistö
Mäkkylän puustelli oli 1771–1814 Viaporin komendantin virkatalona. Ajan sotilaselämä vaikutti laajalle ympäristöönsä. Sen muistoja näkyy Leppävaaran nykynimistössä, esimerkiksi kadunnimessä Komendantintie – Kommendantsvägen ja suurkorttelin- ja puistonnimessä Komendantinmäki – Kommendantsbacken. Mäkkylän nimissä on muitakin Ruotsin vallan aikaisten sotilasarvojen nimityksiä (Sotaneuvoksentie, Sotarovastintie).
Komendantintien viereen suunniteltu uusi katu sai komendantin lähimmän miehen mukaan nimekseen Adjutantinkatu – Adjutantsgatan. Sen sivukatu on Adjutantinkuja – Adjutantsgränden. Nimien loppuosat ovat alueen kaupunkimaisen luonteen mukaisia. Nimet sisältyivät asemakaavanmuutokseen, jonka Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi 10.4.2006.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006. Muokattu 2021.
Venäjä rakensi vuodesta 1915 Etelä‑Suomeen puolustusketjua, jonka yksi osa ympäröi Helsinkiä ulottuen Espoossa muun muassa Leppävaaran seudulle. Nämä linnoitustyöt vaikuttivat tuolloin paljon Espoon itäosien elämään. Vallityöläisten joukko kansoitti muutaman vuoden erityisesti Leppävaaran seutua. Joukossa oli suomalaisia, venäläisiä ja muiden kansallisuuksien edustajia. Tuohon aikaan käytettiin nimeä Harakka alueesta, johon kuului osia nykyisistä Pohjois‑Leppävaarasta, Vallikalliosta ja Lintuvaarasta. Alueennimen Vallikallio – Vallberget antoi Espoon nimistötoimikunta 1973. Se ja Vallikallion nimistöaihepiiri (vrt. Vallikallionkuja, Vallityöläisenpuisto) perustuvat 1910‑luvun linnoitustöihin, joilla oli merkittävä vaikutus alueella. Kaivantoja ja muita linnoituslaitteita on maastossa jäljellä runsaasti.
Myös Ajuri‑alkuiset nimet kuuluvat linnoitustyöaihepiirin nimistöön. Sen ohella ne ovat jatkeena Pohjois‑Leppävaaran Läkkitorin lähistön työläisammattiaihepiirille (Muurarinkuja, Maalarinkuja, Timpurinkuja). Kadunnimi Ajurinkatu – Formansgatan on tullut käyttöön 1970‑luvulla. Sen lähistöllä on muita samanaiheisia kaavanimiä: Ajurinkuja – Formansgränden, Ajurinpolku – Formansgången, Ajurinpuisto – Formansparken. Kaikki nämä nimet olivat jo vuoden 1973 nimistösuunnitelmassa, mutta asemakaava ja samalla myös nimien tarkoitteet ovat sen jälkeen osin muuttuneet.
Ajurinkadun itäpään sivukujan nimi on Ajurinmäki – Formansbacken. Se oli vuoden 1973 suunnitelmassa jalankulkutiennimenä, mutta tuli sittemmin kadunnimeksi. Se otettiin käyttöön 1987. Katu nousee Vallikallion länsirinteeseen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Leppävaaran keskuksessa Ratsutorilta etelään johtava leveä puistokatu sivuaa Albergan kartanon puistoa. Katu on nimeltään Alberganesplanadi – Albergaesplanaden. Kaupunkisuunnittelukeskuksen nimistöryhmä suunnitteli 1992 tämän nimen kuten kaava-alueen muunkin nimistön. Asemakaava vahvistettiin 1994, ja nimi tuli käyttöön 1995.
Katu ja sitä reunustavat talot on rakennettu 1990‑luvulla, mutta nimi periytyy arkkitehti Bertel Jungin 1926 tekemästä Leppävaaran asemakaavasta, jonka ytimenä oli mahtava puistoakseli rautatieaseman ja kartanon välillä. Esplanadin nimenä on Jungilla Alberganpuistikko – Albergaesplanaden.
Jung suunnitteli kartanosta raatihuonetta, mutta hänen kaavaansa ei toteutettu. Nykyinen Alberganesplanadi sijaitsee vähän lännempänä ja etelämpänä kuin Jung kaavaili.
Nimi Alberganesplanadi kirjoitetaan yhteen, koska loppuosana oleva sana ”esplanadi” on yksiosainen yleisnimi (vaikkakin pitkähkö ja vierasperäinen) ja käyttäytyy nimenosana kuten ”tie” tai ”katu”. Mahdollisia ääntämyksiä ovat "aalbärjanesplanadi" ja "aalberganesplanadi". Suomenkielisessä nimessä alkuosana on Alberga (eikä Leppävaara), koska nimi perustuu Albergan kartanoon (eikä Leppävaaran kaupunginosaan).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Alberganpromenadi – Albergapromenaden on kevyen liikenteen tie, joka johtaa Leppävaaran asemalta kohti Albergan kartanoa. Nimi on suunniteltu 1990‑luvulla, vahvistettu asemakaavassa 2002 ja otettu käyttöön ensimmäisellä osuudella 2004. Vuodesta 2010 nimi lähtien nimi on käytössä koko reitillä Leppävaaranaukiolta aina kartanolle asti.
Nimen alkuosa tulee Albergan kartanon nimestä. Loppuosana on sana ”promenadi”, joka merkitsee mm. ’kävelytietä' ja 'julkista kävelypaikkaa'. Tämän sanan valinta nimen loppuosaksi viittaa kartanon historiaan.
Alberganpromenadi muodostaa nimenä ja kulkureittinä parin vähän lännempänä olevan Alberganesplanadi – Albergaesplanaden ‑nimisen samansuuntaisen puistokadun kanssa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Nimillä Anna Sahlsténin katu – Anna Sahlsténs gata tarkoitetaan Leppävaaran kaupunginosassa Vermon alueella sijaitsevaa katua.
Kadusta käytetyt nimet ovat muistonimiä; eli nimiä, jotka annetaan jollakin alueella vaikuttaneen ja tunnetun henkilön muistoksi. Anna Sahlstén (1859–1931) oli taidemaalari ja piirrustuksenopettaja, joka asui Leppävaarassa ainakin 1920‑luvulla. Hän eleli rakennuttamassaan kolmikerroksisessa, tornimaisessa ateljeehuvilassa, joka sijaitsi nykyisen Yhdyskunnanmäen suurkorttelin alueella.
Sahlstén maalasi muun muassa muotokuvia ja maisemia. Vuonna 1929 käyttöön vihityssä Leppävaaran kirkossa, nykyisessä Perkkaan kappelissa, on hänen tekemänsä maalaus Kristus siunaa lapsia. Sahlstén oli lisäksi Piirrustuksenopettajayhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Yhdistyksessä hän teki pitkän työuran.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017
Anni Collan oli merkittävä hahmo Leppävaaran seudun elämässä 1900‑luvun alkupuolella. Hänen elämäntyöllään oli myös suuri vaikutus koko Suomessa naisvoimistelutoiminnassa ja partioliikkeessä. Näistä ansioista hänelle on haluttu antaa muistonimi hänen pitkäaikaisella asuinseudullaan Leppävaarassa.
Voimistelunopettaja, kouluneuvos ja kuulu naisvoimistelun edistäjä Anni Collan (1876–1962) asui Albergan kartanolta Tarvaspään suuntaan sijainneessa huvilassaan noin 1910–1930. Huvila on sittemmin purettu Turunväylän leventämisen vuoksi.
Leppävaaran keskuksen asemakaavoituksessa nimistönsuunnittelija Marja Viljamaa‑Laakso piti mielessään Anni Collanin. Ensin 1980‑luvulla oli ehdolla kadunnimeksi Anni Collanin kuja, mutta katu jäi lopulta pois kaavasta.
Leppäviidan ekologisessa hengessä suunnitellun korttelin asemakaavaan annettiin 1990‑luvun lopussa Leppävaaran merkkinaisten muistonimiä Agnes Lundellille, Elli Tompurille ja Anni Collanille. Tämä asemakaava myös vahvistettiin, ja korttelin rakentamisen myötä Anni Collan sai kaksi muistonimeä.
Annintanhua – Annistået on pihakatumainen korttelinsisäinen ajoyhteys Leppäviita‑nimiseltä kujalta etelään Leppäviidanpuistoon. Kevyenliikenteensilta Anninsilta – Annisbron johtaa puron yli Leppäviidanpuistossa, Annintanhuan eteläpäässä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Sijainti: Anninsilta. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)
Arkadianportaat – Arkadiatrappan on lyhyt jalankulkutie, joka nousee Leppävaarassa Mestarinkatu 12:n ja 14:n välistä itään. Rinne on niin jyrkkä, että osalle jalankulkutiestä on rakennettu portaat. Paikan vieressä oli 1900‑luvulla rakennus, jota kutsuttiin nimellä Arkadia.
Rakennusta kutsuttiin Arkadiaksi, koska se oli rakennettu Helsingissä olleen sennimisen rakennuksen hirsistä. Rakennus sijaitsi Kampissa nykyisen Arkadiankadun itäpäässä. Rakennuksessa toimi Arkadia‑teatteri 1861–1908. Ainakin ruotsinkielistä nimeä Arkadiateatern käytettiin heti vuonna 1861. Jo sitä ennen, ainakin jo 1850, oli Arkadia huvilannimenä samalla alueella. Helsingin huvilannimi Arkadia kuvastaa nimen syntyaikana 1800‑luvulla muodissa ollutta antiikin ihailua. Nimen taustalla on Kreikan Arkadia‑niminen maakunta.
Arkadia‑aihe on Leppävaarassa myös puistonnimessä Arkadianpuisto – Arkadiaparken. Puisto sijaitsee Arkadianportaitten itäpuolella. Puistonnimi on suunniteltu jo 1974. Puistossa kulkeva jalankulkutie on puolestaan Arkadianpolku – Arkadiastigen.
Nimi Arkadianportaat tuli nimistösuunnitelmaan 2002 ja vahvistettiin asemakaavassa 2003. Nimi otettiin käyttöön 2014.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Armas Launiksen katu – Armas Launis gata on katu Leppävaaran Postipuunmäessä. Säveltäjä Armas Launis asui nykyisen nimikkokatunsa varrella olleessa kodissaan Launistossa 1900‑luvun alkupuolella. Hän oleskeli merkittäviä aikoja myös muun muassa Lapissa, Venäjällä, Baijerissa ja Algeriassa. 1930 Launis muutti perheineen pysyvästi Ranskaan.
Nimi Armas Launiksen katu tuli käyttöön 1982. Sitä ennen kadulla oli nimenä Armas Launiksen tie – Armas Launis väg, mutta nimeä muutettiin hieman, kun katuverkko muuttui. Aiempi Armas Launiksen tie käsitti myös nykyisen Ruutikadun.
Armas Launiksen tien nimi suunniteltiin jo 1957 ja Armas Launiksen kadun nimi 1974.
Armas Launiksen kadun sivukuja on Launiksenkuja – Launisgränden. Alueen asemakaavassa on Armas Launiksen muistona myös aukionnimi Sävelaukio – Tonplanen, puistonnimi Sävelpuisto – Tonparken sekä kevyen liikenteen teiden nimet Sävelpolku – Tonstigen ja Sävelkuja – Tongränden. Nämä Sävel‑alkuiset kaavanimet sijoittuvat Armas Launiksen kadun pohjoispuolelle. Sävelkuja oli aiemmin, 1980‑luvun alkuun asti, käytössä kadunnimenä toisaalla Postipuunmäessä.
Armas Launis syntyi 1884 Hämeenlinnassa ja kuoli 1959 Nizzassa. Hän sävelsi muun muassa oopperat Seitsemän veljestä, Kullervo, Aslak Hetta ja Jehudith. Niistä Kullervoa on esitetty eniten. Aslak Hetassa, joka sai ensiesityksensä vasta 2004, Launis hyödynsi Lapista keräämiään joikusävelmiä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Bergans oli yksi Storhoplaxin kylän kymmenestä talosta. Talon vanhempi nimi oli Skeiten, mutta talolle annettiin uusi nimi Bergans 1700‑luvulla. Nimi muodostettiin sanaan berg (’kallio’) liitetyllä ans‑päätteellä, joka on tavallinen Espoon paikannimissä.
Bergans säilyi erillisenä tilana silloinkin, kun Storhoplaxin muut tilat yhdistettiin Albergan kartanoon. Bergansin pihapiiri oli nykyisen Perkkaanaukion tienoilla. Rakennukset purettiin 1970‑luvun alussa kerrostaloalueen tieltä. Perkkaan osa-alue on nimetty Bergansin tilan mukaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
1700‑luvun puolivälissä Albergan kartanoa isännöi ylelliseen elämäntapaan Tukholmasssa tottunut vara-amiraali Carl Tersmeden. Hän saapui Espooseen Viaporin linnanrakentajaksi ja meni vuonna 1757 naimisiin nuoren Inga Dorotea Malmskiöldin kanssa. Järjestääkseen nuorelle rouvalleen tämän kaipaamaa ajanvietettä, Tersmeden rakennutti Albergan seuraelämän keskukseksi kartanon maille punahonkaisen huvilan, Rosavillan. Kansan keskuudessa huvilasta käytettiin nimeä Rosatorp.
Leppävaaran Ruusutorpanpuistossa Tersmedenin nuorikkoa muistetaan jalankulkuteiden nimissä Doroteanpolku – Doroteastigen ja Nuoren rouvan polku – Unga fruns stig. Lähistöllä on lisäksi pieni erillinen puisto nimeltä Nuoren rouvan puisto. Nimet Nuoren rouvan polku ja Nuoren rouvan puisto on vahvistettu asemakaavassa 1997.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Leppävaaran korttelissa Leppäviidassa voi kuljeskella Leppävaaran merkkinaisten keskuudessa, sillä sieltä löytyvät Agnes Lundellin, Anni Collanin ja Elli Tompurin muistonimet. Viimeksi mainittu esiintyy ulkoilutien nimessä Elli Tompurin promenadi – Elli Tompuris promenad.
Elli Tompuri (1880–1962) oli kuuluisa näyttelijä, teatterinjohtaja, lausuja ja kirjailija. Hänet tunnettiin myös lempinimellä Myrskylintu, joka on peräisin Bertel Gripenbergin näyttelijättärelle omistamasta runosta Stormfågeln.
Elli Tompuri liittyy Leppävaaran historiaan kahdellakin tapaa. Hän emännöi Leppävaaran kartanoa vuosina 1904–20, minkä lisäksi hänen kerrotaan olevan myös Albergan suomenkielisen nimen, Leppävaaran, keksijä. Hän antoi nimen Albergasta lohkotulle tilalleen vuonna 1913. Nimen loppuosa ”vaara” henki hänen karjalaistaustansa kotiseututunnelmia. Nimi siirtyi ensin uuden rautatieseisakkeen ja sitten koko alueen suomenkieliseksi nimeksi. Elli Tompurin promenadia käyskennellessä kulkeekin samalla tietyllä tapaa leppävaaralaisuuden syntyhetken muistomerkillä.
Elli Tompurin promenadi – Elli Tompuris promenad kulkee Leppäviidanpuiston vieressä ja risteää pohjoisessa Leppäviidan kanssa. Nimen jälkiosa ”promenadi” merkitsee 'huvikävelyä' ja 'julkista kävelypaikkaa'.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Osa-alueiden nimet Etelä‑Leppävaara ja Pohjois‑Leppävaara ovat merkitykseltään läpinäkyviä: Etelä‑Leppävaaran tarkoite on Leppävaaran eteläosa siinä missä Pohjois‑Leppävaara sijoittuu kaupunginosan pohjoiselle puoliskolle. Osa-alueiden välissä kulkee Turuntie ja junarata.
Etelä‑Leppävaaran alueeseen lukeutuvia pienempiä alueita ovat muun muassa Leppäviita, Ruusutorppa ja Säteri. Kauppakeskus Sello sijaitsee Etelä‑Leppävaarassa. Sen sijaan Kehä I:n itäpuolelle osa-alue ei ulotu, joten Perkkaa ja Vermo Leppävaaran kaupunginosan kaakkoiskulmalla eivät kuulu Etelä‑Leppävaaraan.
Osa-alueennimi Etelä‑Leppävaara merkittiin Espoon opaskarttaan ensimmäisen kerran vuonna 1996.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Hakkukuja – Hackgränden on nimetty ensimmäisen maailmansodan aikaisten linnoitustöiden mukaan. Niiden jälkiä on näkyvissä yhä esimerkiksi Vallikallion seudulla Leppävaarassa.
Hakkukujan nimi suunniteltiin 1973. Se on Espoon opaskartassa vuodesta 1984.
Venäjä ryhtyi 1915 rakentamaan Helsingin ympärille puolustuslinjaa, joka ulottui Espoossa nykyisten Leppävaaran ja Tapiolan seuduille. Tämän hankkeen mukaan Espoon nimistötoimikunta muodosti 1973 alueennimen Vallikallio ja valitsi linnoitustöihin liittyviä käsitteitä kaavanimien aiheiksi.
Hakkukujan lähistön nimiä ovat esimerkiksi Ajurinpolku – Formansgången, Kankipolku – Spettgången ja Porarinkatu – Borrargatan. Ne voidaan yhdistää myös toiseen nimiaihepiiriin, nimittäin Pohjois‑Leppävaaran työläisammattien aihepiiriin.
Hakkukujalla oli aiemmin nimi Korpintie – Korpvägen ja sitäkin aiemmin nimi Syrjätie – Sidovägen. Nämä nimet ulottuivat aikoinaan pitemmälle pohjoiseen kuin Hakkukuja.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Espoon Leppävaaran Perkkaalla on Perkkaantien ja rautatien välissä puisto nimeltä Hatsinanpuisto – Gattjinaparken, joka nimettiin asemakaavaan 1986. Nimen taustalla on Espoon ystävyyskaupunki Hatsina. Kaikissa Espoon aluekeskuksissa on vuoden 1972 kaupungiksitulon yhteydessä tehdyn juhlapäätöksen mukaisesti ystävyyskaupunkien nimikkopaikkoja, esimerkiksi Tapiolassa Køgenpuisto – Køgeparken.
Hatsina on kaupunki Pietarin eteläpuolella Inkerissä. Alueella on ollut paljon inkeriläistä ja suomensukuista asutusta, ja kaupungilla on vanhastaan erillinen suomenkielinen nimi. Kaupungin nimen ruotsinkielinen kirjoitusasu Gattjina vastaa sen venäjänkielistä nimeä Gattšina (Гатчина).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Leppävaarassa Leppävaarankadusta pohjoiseen risteävä Heinäportti – Höporten on yksi Leppäviidan suurkortteliin vievistä sisääntuloporteista. Leppäviita suunniteltiin 1990-luvun lopulla urbaaniksi ja luonnonläheiseksi kaupunkiekologiakortteliksi, ja sen mukaisesti korttelin sisääntuloporttien nimissä esiintyvät ekologisen rakentamisen elementit. Heinäportin lisäksi kortteliin vievät Olkiportti – Halmporten, Puuportti – Träporten ja Vesiportti – Vattenporten.
Loppuosa ”portti” kuvaa lyhyen kadun luonnetta sisääntuloporttina asuinkortteliin. Se toimii myös muistumana Euroopan vanhojen kaupunkien muureista vieden ajatuksia myös tätä reittiä kestävään rakentamiseen.
Nimet suunniteltiin 1997 ja lisättiin asemakaavaan 1999. Opaskartassa Heinäportti – Höporten on ollut vuodesta 2008.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Albergan kartanon maista lohkottiin 1909 kymmeniä huvilapalstoja, joista useimmille annettiin maarekisteriin suomenkielisiä nimiä. Nimet saattoivat olla luontoaiheisia (Katajisto, Havu, Sotka, Lokki, Jylhä, Jyrkkä) tai siirrynnäisiä muualta Suomesta (Katuma, Kaukas, Onkamo). Palstannimet ovat olleet lähinnä vain virallisessa käytössä, mutta ainakin joitakin niistä on käytetty Leppävaarassa myös puheessa huvilanniminä.
Jylhä ja Jyrkkä sijaitsevat kallioisessa, vaikkakaan eivät kovin jylhässä, rinnemaastossa. Ne ovat jäljellä Leppävaaran Kaivomäessä naapurihuviloiden Julkulan, Hirven, Peuran ja Annan kanssa, mutta esimerkiksi Kanerva tuhoutui 1994 tulipalossa. 2002–2003 laaditussa Kaivomäen asemakaavan nimistösuunnitelmassa aiheita ammennettiin myös huvilahistoriasta. Kanervan paikan itäpuolelle kaavaan merkitty ulkoilutie on nimeltään Kanervanpolku. Myös Jyrkällä ja Jylhällä on nimikkopolut. Jylhänpolku – Jylhästigen kulkee huviloiden ohi osin vanhaa huvilatien linjaa, ja Jyrkänpolku menee vähän jyrkemmästä paikasta itään päin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Kaarlo Sarkian katu – Kaarlo Sarkias gata sijaitsee Leppävaarassa Vermon alueella. Katu johtaa raviradalle lännen suunnasta.
Kadusta käytetyt nimet ovat virallisen nimistönsuunnittelun muodostamia muistonimiä. Ne on annettu tunnetun runoilijan, alun perin Kaarlo Teodor Sulin (1902–1945), muistoksi. Sarkiaa on luonnehdittu sidonnaisen mitan mestariksi; hänen runoutensa on vakuuttanut kriitikot muun muassa runojen rytmin, riimien ja soinnillisuuden ansiosta. Jotkin hänen runonsa tunnetaan myös lauluina. Sarkia asui 1920–1930‑luvuilla Ruukinrannan alueella Linnunlaulun täyshoitolassa, jossa häntä hoidettiin sairastamansa keuhkotuberkuloosin vuoksi.
Laajalahdessa on muitakin taiteilijoiden ja runoilijoiden muistoksi annettuja nimiä. Linnunlaulussa Sarkian tavoin asunut Uuno Kailas on saanut nimikkokatunsa, ja lisäksi lähellä sijaitsee taidemaalari Anna Sahlsténin katu.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Leppävaaran Perkkaan nimistössä sotilashenkilöihin viittaavat nimet perustuvat Perkkaalla olleiden Albergan ja Bergansin tilojen sekä lähistöllä olleen Mäkkylän tilan historiaan. Noin kahdensadan vuoden ajan 1600‑luvun alusta 1800‑luvun alkuun näiden tilojen omistajat olivat pääasiassa korkeita upseereita.
Majurinkadun sivukujan nimi Kirjurinkuja – Skrivargränden on suunniteltu 1970‑luvun alkupuolella. Katu rakennettiin vuosikymmenen puolessavälissä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Albergan kartanon omistajina ja asukkaina oli 1800‑luvun loppupuolella Kiseleffin perhe. Kiseleffeillä oli asunto myös Helsingissä, mutta heidän vaikutuksensa Albergan kehitykseen oli suuri. Konsuli Feodor Kiseleff (1823–1874) oli varakas liikemies, joka omisti osan Töölön sokeritehtaasta ja toimi tehtaan johtajana. Hän rakennutti kartanoon uuden päärakennuksen, joka on nykyisinkin jäljellä Kehä I:n länsipuolella. Aiempi kartanonpaikka on nykyisellä Perkkaalla. Feodor Kiseleffin kuoleman jälkeen Albergan omisti hänen leskensä Amalia Kiseleff (o.s. Mattheiszen, 1826–1900). Amalia Kiseleff perusti 1881 Albergan kartanon työväen lapsille yksityisen koulun, joka toimi kartanon rakennuksissa. Koulu oli Albergan lähiseudun ensimmäinen. Vuodesta 1893 se jatkoi toimintaansa kunnallisena kansakouluna.
Amalia Kiseleffin jälkeen kartanon perivät hänen sisarensa tyttäret, joista Aina Slöör (o.s. Ehrström, 1845–1929) tuli kartanon emännäksi. Kartanossa asuivat 1900‑luvun alussa jonkin aikaa myös Aina ja Kaarlo Slöörin tytär Mary ja hänen puolisonsa Axel Gallén, joka käytti nimeään vuodesta 1907 muodossa Akseli Gallen‑Kallela.
Kiseleffinpolku – Kiseleffsstigen, jalankulkutie kartanon luoteispuolella Alberganpromenadin ja Alberganesplanadin välillä, on nimetty Feodor Kiseleffin mukaan. Kiseleffin ja Slöörin suvun jäsenten muistonimiä ovat myös Slöörinpolku – Slöörsstigen ja Gallen‑Kallelan tie – Gallen‑Kallelas väg. Slöörinpolku on Alberganesplanadilta länteen vievä jalankulkutie. Gallen‑Kallelan tie sijaitsee Leppävaaran kaakkoispuolella Ruukinrannassa ja johtaa Tarvaspäähän.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Pohjois‑Leppävaarassa oli 1960- ja 70‑luvulla ja vielä 80‑luvun alussa käytössä kadunnimi Korpintie – Korpvägen. Nimistön lintuaihepiiri pohjautuu alueennimeen Harakka. Asuinalueennimi Harakka tulee puolestaan vanhasta torpannimestä Harakka.
Korpintien nimi oli Espoon tiennimilautakunnan suunnitelmassa 1959 ja 1960. Se oli muodossa ”Korppitie – Korpvägen” jo vuoden 1957 nimistösuunnitelmassa, mutta suomenkielinen nimi muutettiin sen jälkeen genetiivialkuiseksi.
Lähikaduillekin annettiin tuolloin lintuaiheisia nimiä, kuten Närhintie ja Naakanpolku. Vuoden 1957 suunnitelmassa ne olivat vastaavasti muodossa ”Närhitie” ja ”Naakkapolku”. Närhintien nimi muutettiin 1970‑luvulla muotoon Närhentie ennen kuin sekin poistettiin käytöstä 1980‑luvulla.
Korpintie kulki Harakantieltä koilliseen Närhentielle ja vielä siitä vähän pohjoiseen. Korpintien pohjoispäässä oli lisäksi lyhyt sivukuja, jolla oli samanaiheinen nimi Korpinkuja – Korpgränden.
1970‑luvulla laaditussa asemakaavassa Korpintie katkaistiin keskeltä niin, että nimi olisi voitu säilyttää enintään aiemman tarkoitteen toisella puoliskolla. Nimistösuunnitelmassa päädyttiin siihen, että nimi jätettiin kokonaan pois. Ratkaisun perusteena oli myös aihepiirin yhtenäisyys, sillä lähipaikoille Vallikalliossa annettiin muutenkin linnoitustöihin liittyvää nimistöä, kuten Kankipolku ja Porarinkatu.
Korpintien eteläpää sai uuden nimen Hakkukuja ja pohjoispää nimen Ajurinpolku. Nimi Hakkukuja – Hackgränden suunniteltiin 1973 ja otettiin käyttöön 1980‑luvun alkupuolella. Nimi Korpintie oli Espoon opaskartassa viimeistä kertaa vuoden 1982 painoksessa.
Ennen vuosien 1957–1960 suunnitelmia ja niiden toteuttamista Korpintiellä oli nimi Syrjätie – Sidovägen.
Korppi‑nimistöä on ollut Espoossa myös Lahnuksessa, jossa on ollut viljelys nimeltä Korppi, mutta siellä taustalla lienee varhaisempi niitynnimi Korpiniittu.
Linnunnimitys ”korppi” otettiin uuteen käyttöön Uusmäen pohjoisosan nimistösuunnitelmassa 2008, joka sisälsi ulkoilutiennimen Korpinreitti – Korpstråket.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Ensimmäinen maailmansota kosketti Leppävaaraakin. Venäläiset olivat jo ennen sodan syttymistä 1914 ryhtyneet rakennuttamaan maalinnoitusketjua Helsingin ympärille. Vallitöihin pestattiin paljon paikallista väkeä. Sen lisäksi töihin tuotiin vankeja Venäjän Aasian puoleisista osista: kirgiisejä, kiinalaisia ja tataareja. Albergan pelloilla nykyisen kauppakeskuksen kohdalla oli yli tuhannen miehen telttaleiri. Rakennustyöt loppuivat Venäjän vallankumoukseen maaliskuussa 1917.
Viaporintorin kiveykseen on merkitty kiinalaisella graniittilaatoituksella suorakulmioita, jotka kuvaavat leirin telttapaikkoja. Linnoitustyöt ja linnoitusväen leiriytyminen seudulle kuvastuvat myös Vallikallion (Porarinkatu, Hakkukuja) ja Säterin (Leirikaari, Nuotiotie) nimistössä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Kehä I:n ja Turunväylän risteyskohdassa Leppävaaran ja Laajalahden välissä on laaja eritasoliittymä, jolla on nimi Leppäsolmu – Alknuten. Nimi on annettu 1975. Se on ollut merkittynä Espoon opaskarttaan vuodesta 1986.
Pääväylien eritasoliittymät tarvitsevat omat nimensä käytettäväksi reittiohjeissa, kartoissa, tiesuunnitelmissa ja pysäkinnimissä. Nimenosa ”solmu” on kuvaava ja kätevä tähän tarpeeseen. Solmu‑loppuisia nimiä on annettu 1970‑luvulta alkaen.
Tavallisimmin solmunnimien alkuosa on saatu alueennimestä (kuten Kivenlahdensolmu, Tapiolansolmu). Myös Leppäsolmun nimen alkuosa viittaa kaupunginosannimeen Leppävaara. Koska Leppävaarassa on Kehä I:llä useita liittymiä, niistä yhdellekään ei ole annettu nimeä "Leppävaaransolmu", vaan kullekin on annettu paremmin yksilöivä nimi: Säterin kohdalla Säterinsolmu, Ratsutorin ja Sellon kohdalla Ratsusolmu, Rantaradan pohjoispuolella Läkkitorin kohdalla Läkkisolmu. Solmuista laajin on lyhyesti Leppäsolmu.
Leppäsolmu – Alknuten on käytössä myös pysäkinnimenä Turunväylällä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Storhoplaxin kylässä yhdistettiin 1620‑luvulla useita tiloja kartanoksi, jolle nimen Alberga lienee antanut ensimmäinen omistaja Johan Gyldenär. Alberga on edelleen myös suomenkielisessä käytössä kartanonnimenä, mutta alueennimenä sen suomenkieliseksi vastineeksi tuli 1900‑luvulla Leppävaara.
Albergan kartano jaettiin 1910-luvun alussa kahdeksi suurtilaksi, joista toiselle jäi nimi Alberga ja toiselle annettiin nimeksi sen suomenkielinen käännösvastine Leppävaara. Nimen antoi tilan omistajan Lauri af Heurlinin vaimo, tunnettu näyttelijä Elli Tompuri, jota lienee viehättänyt itä- ja pohjoissuomalaisen maastosanan ”vaara” romanttinen sointi. Kun Leppävaaran kartanon maista lohkottiin paljon tontteja esikaupunkiasutuksen kasvaessa, Leppävaaraa alettiin 1920‑luvulla käyttää yhä enemmän asuinalueenkin nimenä. Sittemmin se tuli myös rautatieaseman ja kaupunginosan viralliseksi suomenkieliseksi nimeksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Leppävaaran keskuksen länsiosassa on asuntokatu nimeltä Leppäviita – Aldungen. Nimeä käytetään myös korttelinnimenä. Nimen alkuosa tulee Leppävaaran kaupunginosan nimestä ja sopii myös alueen luontoon. Loppuosa ”viita” perustuu korttelin sisäosan vehmaaseen puronvarsikasvillisuuteen.
Kadunnimi Leppäviita – Aldungen vahvistettiin asemakaavassa 1999 ja otettiin käyttöön 2001. Nimistösuunnitelmaan Leppäviita‑nimi sisältyi ensi kerran 1987, mutta tuolloin sitä kaavailtiin alustavasti hieman eri paikkaan kuin mihin nimi sittemmin tuli.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Slanginimi Lepuski pohjautuu nimeen Leppävaara ja tarkoittaa samaa aluetta.
Tilannimi Leppävaara syntyi 1911, kun Albergan kartanon maista erotettiin toinen laaja maatila, ja se sai tämän nimen. Nimi Leppävaara muodostettiin suomentamalla nimen Alberga sisältö. Alberga ja Leppävaara olivat siis kaksi erillistä tilaa tai kartanoa.
Leppävaaran tilan eli Leppävaaran kartanon maat olivat rautatien pohjoispuolella. Tilan itäosan metsämaille alettiin heti palstoittaa huvila-aluetta. Tätä uutta asuinaluettakin kutsuttiin jo vuosista 1911–1912 lähtien nimellä Leppävaara. Nykyajan nimistöllä kuvaten alue ulottui Lintuvaarasta eräisiin Pohjois-Leppävaaran osiin.
Vasta sen jälkeen, kun Leppävaara annettiin 1925 myös Albergan rautatieliikennepaikan suomenkieliseksi nimeksi, Leppävaara yleistyi koko Albergaa rautatien molemmin puolin tarkoittavana laajempitarkoitteisena alueennimenä.
Leppävaaran lempinimi Lepuski oli sekä muistitiedon että sanomalehtiesiintymien mukaan laajasti käytössä jo 1930‑luvulla, mutta sen voi olettaa syntyneen jo aiemmin.
1900‑luvun alkukymmenten Helsingin slangissa oli eräitä samalla uski‑johtimella muodostettuja sanoja, kuten tinuski (tinasotilas), induski (intiaani) ja flikuski (tyttö). Niiden uski‑loppuisuudessa voi nähdä leikittelyä venäjästä napatuilla vaikutteilla. Sanojen ja nimien uski‑johdin on syytä erottaa paljon tavallisemmasta pelkästä ski‑johtimesta.
Runsaimpien venäjän kielen vaikutteiden aika päättyi vuosiin 1917–1918. Samalla päättyi myös slangisanaston uski‑johdosten huippukausi. Tällä perusteella voi olettaa, että myös alueennimi Lepuski syntyi jo 1910‑luvulla, vuoden 1915 tienoilla. Siinä tapauksessa senkin alkuperäinen tarkoite oli tuolloinen Leppävaaran asuinalue.
Onkin tyypillistä, että nimistön tai sanaston uudismuodoste on ensin hyvin pienen piirin käytössä, mutta voi saada ajan mittaan yhä laajempaa suosiota. Helsingin yliopistossa on tutkittu Vuosaaren saaman slanginimen Vuokki leviämistä. 1990‑luvulla Vuokki oli vain joidenkin nuorten käytössä, mutta vuosituhannenvaihteen jälkeen se alkoi olla osin tuttu muillekin ikäryhmille. Vuonna 2015 kerätyssä aineistossa se oli jo levinnyt vahvasti aikuistenkin keskuuteen.
Vastaavaan tapaan Lepuski oli ehkä aluksi 1910‑luvulla vain muutamien rehvakkaitten nuorten puhekielessä leikillinen tai pilkallinen slanginimi Leppävaaran huvila-alueelle. Leppävaara-nimen tarkoitteen laajetessa 1920- ja 30‑luvulla Lepuski-nimen tarkoite laajeni vastaavalla tavalla. 1930‑luvulla nimi Lepuski oli jo vakiintunut ja niin laajasti tunnettu, että voi hyvin uskoa sen voineen syntyä parikymmentä vuotta aiemmin.
Lepuski on toiminut myös esikuvana eräille paljon sitä uudemmille slanginimille. Leppävaaran naapurialue Laajalahti sai oman uski‑loppuisen slanginimensä Laajuski selvästi Lepuskin mallin mukaan. Sama pätee Helsingin puolella olevaan Pajamäkeen ja sen lempinimeen Pajuski.
Lähteitä:
Espoon nimistöryhmän arkisto
Heikki Paunonen: Stadin mestat
Heikki ja Marjatta Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii
Helsingin yliopisto: Metron myötä syntyi urbaani Vuokki
Leppävaara-seura: Leppävaaran kronikka 2022
Markku Salmi: tiedonannot sähköpostitse
Suomen Sosialidemokraatti 21.8.1938 ym. sanomalehdet 1911–1939
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Etelä‑Leppävaarassa, aivan Turuntien tuntumassa, kulkee katu Linnanrakentajainsilta – Borgbyggarbron. Nimi liittyy Leppävaaran seudun ja Albergan kartanon historiaan.
Kun Viaporia eli Suomenlinnaa 1700‑luvulla rakennettiin, Albergan ympäristöstä saatiin sinne rakennustarpeita, ja siellä myös asui rakentamiseen osallistuneita upseereita ja muuta väkeä. Linnoituksen rakentajista on saatu nimenaihe Linnanrakentajainsillalle.
Nimi suunniteltiin 90‑luvun alussa. Se lisättiin asemakaavaan 1999 ja otettiin käyttöön 2001.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Tie Turusta Helsinkiin on aina vienyt nykyisen Leppävaaran kautta. Storhoplaxin ja Mäkkylän kyliä halkoi Bembölestä tuleva maantie, joka oli vuosisatojen ajan Kuninkaantien valtaväylän läntinen yhteys Helsinkiin. Sen kulkua noudattelevat Leppävaarassa nykyiset Vanha maantie ja Turuntie, joka menetti valtatie 1:n arvon Tarvontielle eli Turunväylälle 1962.
Helsinkiin tullessa maantiellä oli kaupungin laidalla tulliportti, Esbo tull, joka sijaitsi 1600- ja 1700‑luvulla nykyisen Runebergin ja 1800‑luvulla Mannerheimin patsaan lähellä. 1900‑luvun alussa tulliportti oli Töölöntullissa. Leppävaaran aukionnimi Linnatulli ja kadunnimi Linnatullinkatu viittaavat sekä kaupunkitulleihin että linnoitustöihin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Nimi Linnoitustie – Befästningsvägen sisältyi Espoon tiennimilautakunnan 22.12.1957 esittämään tiennimiehdotukseen, joka kattoi Leppävaaran lähistöineen. Nimi tuli myös käyttöön ehdotuksen mukaisesti. Nimi tarkoitti lyhyehköä katua nykyisessä Säterinmetsässä.
1990‑luvun asemakaavoituksessa nimi siirrettiin tarkoittamaan aiempaan nähden poikittaisella linjalla kulkevaa katua, joka yhdistää Säterinkadun ja Impilahdentien. Linnoitustien aiempi linja on nykyisin kevyen liikenteen tienä.
Nimen aihe on saatu linnoitustöistä, joita Leppävaaran seudulla tehtiin ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Saman aihepiirin nimiä ovat myös muun muassa Leirikaari – Lägerbågen ja Linnatulli – Borgtullen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Perkkaan Lähetinpolku on jalankulkutie, joka kulkee Perkkaankadun eteläpuolisissa kortteleissa Upseerinkadulta Majurinkadulle. Alkuosana ei ole laitetta merkitsevä sana ”lähetin” vaan sanan ”lähetti” genetiivimuoto, minkä voi päätellä Perkkaan muun kaupunkinimistön sotilashenkilöaihepiiristä ja myös ruotsinkielisestä nimestä (ordonnans, suom. 'lähetti').
Nimi Lähetinpolku – Ordonnansgången on annettu 1970‑luvun alkupuolella. Aihe tulee paikallisten sotilasvirkatalojen historiasta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Kun rautatie ja Albergan pysäkki oli otettu käyttöön, Bergansin ja Leppävaaran tilojen maista palstoitettiin 1900‑luvun alussa radan pohjoispuolisilla alueilla satoja tontteja. Muodostunut uusi työläisyhdyskunta tunnettiin aiemman torpannimen mukaan nimellä Harakka. Siitä juontuu nykyinen kadunnimi Harakantie – Harakkavägen.
Nimet Läkkisepänkuja, Tinurinkuja, Muurarinkuja ja Timpurinkuja muistuttavat tuon ajan asukkaitten ammateista. Konstaapelinkatu-nimi kertoo, että virkavaltaakin tarvittiin Harakassa. Nimistössä ovat edustettuina myös kivenhakkaaja, valuri, maalari ja nikkari. Samasta aihepiiristä on saanut nimensä Läkkitori – Blecktorget, aseman pohjoispuolisen Leppävaaran keskusaukio.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Majurinkatu Perkkaan itälaidalla piirrettiin asemakaavaan ja nimettiin 1971. Tuolloin kadun paikalla oli vielä peltoa. Katu rakennettiin 1970‑luvun alkuvuosina ja kadun länsipuoliset kerrostalot 1970‑luvun mittaan. Perkkaan kaavanimistön sotilashistoriallinen aihepiiri saatiin seudun sotilasvirkatalojen menneisyydestä. Esimerkiksi Mäkkylä oli 1700‑luvun lopussa ja 1800‑luvun alussa Viaporin komendantin puustellina. Mäkkylän viljelysmaat ulottuivat osin nykyiselle Perkkaalle asti.
Albergan kartano perustettiin 1622. Kartanon keskus oli nykyisellä Perkkaalla, kunnes 1870‑luvulla tehtiin hieman lännemmäksi uusi päärakennus, joka on säilynyt osana Leppävaaran kaupunkikuvaa. Albergan omistajia ovat olleet muun muassa majuri Johan Gyldenär 1600‑luvulla ja majuri Fredrik von Zansen 1800‑luvun alussa. Majurinkatua ei ole kuitenkaan nimetty varsinaisesti kummankaan heistä eikä kenenkään muunkaan yksittäisen majurin mukaan.
Majuriaiheisia nimiä on Perkkaan asemakaavassa viisi: Majurinkatu – Majorsgatan, Majurinkuja – Majorsgränden, Majurinpolku – Majorsgången, Majurinpuisto – Majorsparken ja Majurinkulma – Majorshörnet.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Perkkaalla on ollut Majurinkatu 1970‑luvulta lähtien. 2000‑luvun alussa kaavoitettiin Majurinkadun eteläpään eteläpuolelle uusia kerrostalokortteleita. Niihin päätettiin rakentaa uusi katuyhteys Majurinkadun ja Everstinkadun kulmasta Itsehallintotielle. Yhteys oli ollut aiemmissakin suunnitelmissa, mutta nyt kaavaa muutettiin siten, että osuudelle tarvittiin uusia osoitenumeroita. Osuus on Majurinkadun jatkoa, mutta osoitenumeroinnin takia Majurinkatu‑nimeä ei voitu enää ulottaa sinne. Everstinkadun pohjoispuolella oli jo käytössä osoite Majurinkatu 2 ja sitä vastapäätä Majurinkatu 1, ja numeroinnin kasvusuunta on niistä pohjoiseen. Kadun eteläiselle jatkeelle oli annettava eri nimi.
Oli opastavuuden kannalta selvintä, että myös Majurinkadun jatke saisi kuitenkin Majuri‑alkuisen nimen. Tämän lyhyehkön uuden kadun nimeksi tuli Majurinkulma – Majorshörnet. Nimi tuli käyttöön 2001.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Leppävaaran urheilupuistoon pääsee Vanhalta maantieltä pitkin katua, joka on nimeltään Monikonkatu – Monikkogatan. Kadunnimeen sisältyy vanha paikannimi Monikko. Nykyisen urheilupuiston maastossa oli ennen senniminen asumus.
Kadunnimi Monikonkatu – Monikkogatan on suunniteltu 2019, vahvistettu asemakaavassa 2020 ja otettu käyttöön tammikuussa 2021. Kaavan mukaan katu toimii tärkeänä kulkuyhteytenä Leppävaaran stadionille ja sen ympäristöön.
Lumitilanteen salliessa Leppävaaran stadionin kautta kulkee hiihtoura, joka tekee kierroksen Leppävaaran urheilupuiston maastossa ja kulkee myös Monikon asumuksenpaikan läheltä.
Monikon asumus oli aikoinaan torppa. Vanha torpan asuinrakennus toimi ainakin 1960‑luvulla hiihtomajana, josta sai ostaa kuumaa mehua. Rakennusta ei ole enää jäljellä.
Nykyisin Monikko on käytössä maa-alueen nimenä torpanpaikan tienoilla. Monikonpuro – Monikkobäcken virtaa sekä Monikon että Monikonkadun ohi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Leppävaarassa Mestarintien ja Turuntien risteyskohdassa on katu nimeltä Muistokuja – Minnesgränden. Nimen taustalla on kadun varrella oleva hautamuistomerkki, joka muistaa sisällissodan aikana kaatunutta saksalaissotilasta, Xavier Brummeria. Leppävaaran taistelussa kaatui kolme saksalaissotilasta ja kolme harakkalaista punakaartilaista.
Ville Vallgrenin suunnittelema ja Guido Erikssonin veistämä muistomerkki pystytettiin 1923.
Kadun nimi suunniteltiin 1970‑luvun lopulla, asemakaavaan ja opaskarttaan se lisättiin 1984.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Mäkkylä on osa-alue Leppävaaran kaupunginosassa. Alueennimi Mäkkylä tulee vanhasta kylännimestä, jonka juuret ulottuvat keskiajalle. Alkujaan kylän tai kulmakunnan nimi on saattanut olla muodossa Mäkilä. Nimen ovat varmaankin antaneet lähinaapurit, joiden näkökulmasta ”Mäkilän” asutus sijaitsi ison mäen rinteessä.
Mäkkylän kylän vanhat asuintontit ovat nykyisessä Puustellinmäessä Turuntien tuntumassa. Kylännimi on ollut alkujaan suomenkielinen, ja kun seudun asutus ruotsinkielistyi, nimi omaksuttiin myös ruotsinkieliseen käyttöön. Vuosisatojen aikana se on voinut muuttua jonkin verran ruotsinkielisten käytössä ja myös lainautuessaan takaisin ruotsinkielisiltä suomenkielisille. Näin alkuperäisestä muodosta ”Mäkilä” (tai ”Mäkelä”) on päädytty lopulta muotoon Mäkkylä.
Oletettavasti nimen "Mäkilä" antoivat ne muinaisen Haapalahden kylän asukkaat, jotka asuivat nykyisellä Perkkaalla. Heidän asumusryhmänsä jatkaja oli myöhempi Storhoplax‑niminen kylä.
Osa-alueennimi Mäkkylä tarkoittaa nykyisin vanhan Mäkkylän kyläntontin lähelle, varsinkin sen itä- ja pohjoispuolelle, syntyneitä asuinalueita.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Kun Leppävaaraan alkoi syntyä laajaa omakotiasutusta 1900‑luvun alussa, asuttajina oli paljon työläisammattien edustajia. Läkkitorin ympäristössä on käytetty siitä saatua nimiaihepiiriä. Esimerkiksi Nikkarinkuja, Timpurinkuja ja Maalarinkuja saivat nimensä 1980‑luvun alussa.
Kadunnimi Nikkarinkuja – Snickargränden suunniteltiin 1980 ja tuli käyttöön muutamaa vuotta myöhemmin. Se on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1984. Läheisen jyrkässä paikassa sijaitsevan kävelytien nimi Nikkarinportaat – Snickartrappan vahvistettiin asemakaavassa 2003 ja otettiin käyttöön toukokuussa 2007.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Albergan kartanossa asui 1750‑luvun alussa linnanrakentajana tunnettu kapteeni Karl von Numers. Hänen muistokseen Leppävaaran Ruusutorppaan on 1990‑luvulla nimetty Numersinkatu – von Numers gata. Suomenkielisestä kadunnimestä sukunimen etuliite von on jätetty pois, jolloin nimi on muodoltaan helppokäyttöisempi. Nimessä on hyödynnetty mahdollisuutta, että von Numersista voidaan epävirallisemmin puhua pelkkänä Numersina (vertaa esimerkiksi Carl von Linné > Linné, Otto von Bismarck > Bismarck). Ruotsin kielelle prepositiorakenteet sen sijaan ovat tyypillisiä, joten ruotsinkielisessä kadunnimessä säilytetty ”von” antaa näppärästi tarkempaa tietoa kadunnimen taustasta myös suomenkielisille.
Numersinkadun lähellä Ruusutorpassa on myös ulkoilutie nimeltä Numersinpolku – von Numers stig ja katu nimeltä Zanseninkuja – von Zansens gränd (toisen kartanonomistajan mukaan).
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Amiraali Carl Tersmeden ja hänen puolisonsa Inga Dorotea Malmskiöld esiintyvät muutamassakin Leppävaaran kadunnimessä: Doroteanpolku – Doroteastigen, Nuoren rouvan puisto – Unga fruns park, Pitkän kapteenin polku – Långa kaptenens stig ja Tersmedeninpolku – Tersmedensstigen. Näihin nimiin lukeutuu myös Ruusutorpan puistossa kulkeva Nuoren rouvan polku – Unga fruns stig.
Carl Tersmeden saapui Helsinkiin 1749 Viaporin linnanrakentajaksi ja osti Albergan kartanon, jossa hän asui vuoteen 1765 asti. Hänet ja Inga Dorotea Malmskiöld vihittiin vuonna 1751. Nuori morsian oli tuolloin 18‑vuotias.
Polun nimi Nuoren rouvan polku – Unga fruns stig suunniteltiin 1996 ja vahvistettiin asemakaavassa seuraavana vuonna. Se otettiin käyttöön 2006.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Kaavanimet Perilänniitty – Periläängen, Perilänkuja – Perilägränden ja Perilä perustuvat vanhaan niitynnimeen Perilä. Niitty saattaa puolestaan olla saanut nimensä Perilä- tai Perälä‑nimiseltä talolta.
Storhoplaxin kyläkartassa ja viljelysluettelossa 1775 niitynnimi mainitaan useaan kertaan. Sen asut vaihtelevat: Perilen, Perille, Perillen, Perillän, Periln. Vuoden 1693 asiakirjassa on asu Pärälä Engh. Niistä päätellen niitynnimi on ollut Perilä, Perilän, Perälä tai Perälääng.
Espoon nimiä tutkinut Saulo Kepsu kirjoittaa Kylä‑Espoo‑kirjassa, että viljelysnimien perusteella vanhassa Haapalahdessa on voinut olla talo nimeltä Perälä.
Haapalahti tai Haapalaksi oli muinainen alkukylä, Storhoplaxin ja Mäkkylän kylien emäkylä. Vanhat paikannimet Haapalaksi ja Perälä ~ Perilä osoittavat, että kylä oli alkuaan suomenkielinen.
Mahdollisesta keskiaikaisesta Perälän tai Perilän talosta ei ole jäänyt uudempien aikojen nimistöön muita jälkiä kuin erikoinen niitynnimi.
Nykyisessä asemakaavassa Vermon raviradan lähellä oleva puistonnimi Perilä on suunniteltu 2010. Kaavassa on Vermonniityssä myös polunnimet Perilänpolku – Perilästigen ja Perilänsilta – Periläbron. Perilänniitty ja Perilänkuja ovat kadunnimiä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Vermonniityssä on Perilä‑nimistöä, kuten puistonnimi Perilä ja kadunnimi Perilänniitty – Periläängen. Ne sijaitsevat paikalla, jolla on aikoinaan ollut niitty nimeltä Perilä. Niitynnimi on merkitty muun muassa Storhoplaxin kyläkarttaan ja viljelysluetteloon 1775.
Myöhemmiltä ajoilta ei Perilä‑viljelysnimestä ole tietoja.
Vermonniitty sijaitsee Vermon raviradan länsi- ja lounaispuolella. Perilänniityn länsipuolella on toinen kuja, Perilänkuja – Perilägränden. Kadunnimet Perilänniitty ja Perilänkuja otettiin käyttöön 1.12.2016. Ne sisältyvät vahvistettuun asemakaavaan. Kaavan nimistösuunnitelma tehtiin 2013.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Perkkaa – Bergans on osa-alue Leppävaaran kaupunginosassa. Se on saanut nimensä Bergans-nimiseltä tilalta. Tilan nimi taas oli muodostettu sanaan berg (’kallio’) liitetyllä ans‑päätteellä, joka on tavallinen Espoon paikannimissä. Bergans oli yksi Storhoplaxin kylän kymmenestä talosta. Vanha kylätontti on juuri nykyisellä Perkkaalla.
Vuoden 1970 Espoon opaskarttaan on alueen nimeksi merkitty Bergans, mutta vuonna 1971 nimistötoimikunta ehdotti alueelle erillistä suomenkielistä nimeä Perkkaa. Nimiehdotusta perusteltiin sillä, että nimi on aiemmin käyttöön omaksutun nimeämiskäytännön mukainen (esim. Mankkaa – Mankans) ja että Perkkaa-nimeä on jo käytetty alueesta 1900‑luvun alkupuolella. Espoon opaskarttaan onkin vuodesta 1972 alkaen merkitty alueen nimeksi Perkkaa – Bergans.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Leppävaaran Perkkaalla kadunnimi Perkkaanpuronkuja – Bergansbäcksgränden perustuu alueennimeen Perkkaa – Bergans ja siihen, että kuja ylittää Perkkaan kautta virtaavan puron. Sellaista puronnimeä kuin ”Perkkaanpuro” tai ”Bergansbäcken” ei kuitenkaan ole käytetty, vaan puro on vanhastaan tunnettu näillä kohdilla nimillä Albergabäcken ja Mäkkyläbäcken.
Nimi Perkkaanpuronkuja – Bergansbäcksgränden on suunniteltu 2006 ja vahvistettu asemakaavassa 2013. Kaavassa nimen tarkoite on kujamainen lyhyt katu Perkkaantieltä pohjoiseen.
Jo aiemmin alueella oli kaavassa vuodesta 1986 ulkoilutiennimi Perkkaanpuronpolku – Bergansbäcksgången, mutta ulkoilutie ja nimi jäivät pois 2013 vahvistetussa kaavanmuutoksessa. Sama nimenaihe otettiin vuoden 2006 nimistösuunnitelmassa kadunnimeen Perkkaanpuronkuja. Lisäksi nykyisessä asemakaavassa on pienen puistoalueen nimi Perkkaanpuronpuisto – Bergansbäcksparken.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Etelä‑Leppävaaran Ruusutorpanpuiston ympäristö henkii romantiikkaa ja huolettomien päivien kepeyttä sellaisilla nimillä kuin Huvilinnanpiha – Lustslottsgården, Ruusuportaat – Rosatrappan, Nuoren rouvan polku – Unga fruns stig ja Pitkän kapteenin polku – Långa kaptenens stig. Nimien taustalla on amiraali Carl Tersmeden ja hänen puolisonsa Inga Dorotea Malmskiöld, jotka hallinnoivat Albergan kartanoa 1700‑luvun puolivälissä. Tersmeden rakennutti kartanon maille punahonkahuvilan, Rosavillan, seurapiirielämän keskukseksi ja rouvansa huvitukseksi. Huvilaa kutsuttiin kansanomaisesti Rosatorpiksi.
Carl Tersmeden oli Albergaan saapuessaan kapteeniluutnantti, ja hänen kerrotaan olleen pituudeltaan lähes kaksimetrinen, mikä oli varmasti vaikuttava näky. Siispä Nuoren rouvan polun parina Ruusutorpanpuiston poikki kulkee Pitkän kapteenin polku. Jalankulkutien nimeä ehdotettiin 1992 ja se otettiin käyttöön 2011.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Osa-alueiden nimet Pohjois‑Leppävaara ja Etelä‑Leppävaara ovat merkitykseltään läpinäkyviä: Pohjois‑Leppävaaran tarkoite on Leppävaaran pohjoisosa siinä missä Etelä‑Leppävaara sijoittuu kaupunginosan eteläiselle puoliskolle. Osa-alueiden välissä kulkee Turuntie ja junarata.
Pohjois‑Leppävaaran alueeseen lukeutuvia pienempiä alueita ovat muun muassa Läkkitori ja Gransinmäki. Kauppakeskus Galleria sijaitsee Pohjois‑Leppävaaran puolella samoin kuin Espoon suurin urheilupuisto, Leppävaaran urheilupuisto. Sen sijaan Vallikallio, Puustellinmäki ja Mäkkylä Leppävaaran kaupunginosan koilliskulmalla eivät kuulu Pohjois‑Leppävaaraan.
Osa-alueennimi Pohjois‑Leppävaara merkittiin Espoon opaskarttaan ensimmäisen kerran vuonna 1996.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Porarinkadun nimi on annettu varsinkin 1910‑luvun linnoitustöiden muistoksi. Silloin tienoon kallioilla oli porareita, latureita ja muita rakennustyöläisiä tekemässä linnoituslaitteita, joita kansa on sanonut vallihaudoiksi. Myös alueennimi Vallikallio – Vallberget perustuu Venäjän I maailmansodan aikana rakennuttamaan maalinnoitusketjuun.
Espoon nimitoimikunta ehdotti nimeä Porarinkatu – Borrargatan alueen asemakaavaan 1973, ja se tuli käyttöön 1985. Aiempi tiennimi Närhentie jätettiin pois, koska se uudessa katuverkon järjestelyssä jäi irralleen muista lintuaiheisista nimistä, ja nimistön yhtenäisyyttä pidettiin tärkeänä. Nimenaihe liittyy linnoitushistorian ohella myös Läkkitorin seudun ammatinnimitysaihepiiriin (esim. Nikkarinkuja, Maalarinkuja).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Leppävaarassa, Turuntien ja Vanhan maantien välissä on 150 metrin mittainen katu nimeltä Portinvartijantie – Portvaktsvägen. Leppävaaran keskuksen pohjoisosassa on joukko kaavanimiä, joiden aiheet on saatu vanhan ajan ammattien ja elinkeinojen aihepiiristä.
Varhaisin portinvartija‑aiheinen nimi on korttelinnimi Portinvartija – Portvakten, joka merkittiin vuoden 1980 nimistösuunnitelmassa kortteliin 51133. Portinvartijantie on tämän korttelin lähellä. Kadunnimi Portinvartijantie – Portvaktsvägen on suunniteltu 1993, vahvistettu asemakaavassa 2004 ja otettu käyttöön 2006.
Saman aihepiirin korttelinnimiä vuoden 1980 suunnitelmassa ovat Kivenhakkaaja, Konstaapeli, Nikkari, Timpuri, Leipuri, Maalari, Muurari ja Tulkki.
Portinvartija‑aiheiset nimet sijoitettiin liikenneväylien kohtaamispaikkaan ja vuosisatoja vanhan maantielinjan varteen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Leppävaaran kadunnimi Postipuuntie – Postträdsvägen on ollut käytössä jo 1960‑luvulla. Katu sijaitsee Postipuunmäen suurkorttelissa Leppävaaran keskuksen koillispuolella.
Postipuunmäen ja Postipuuntien nimien taustalla on suuri puu, johon kiinnitettiin postilaatikkoja. Puuta on kutsuttu suomeksi nimellä Postipuu ja ruotsiksi nimellä Postträdet.
Postipuun sijainnista ja lajista on kahdenlaista muistitietoa. Toisen tiedon mukaan puu oli suuri kuusi ja sijaitsi nykyisen Postipuuntien lounaispäässä, Hannu Olavinpojan tien ja Postipuuntien kulmassa, Postipuuntie 1:n kohdalla. Runkoon oli naulattu postilaatikoita, joita oli kaikkiaan ehkä viisitoista. Puu oli 1930‑luvulla jo kuivumassa, ehkä naulojenkin takia. Siihen aikaan se oli lähistön asukkaitten paljon käyttämä treffipaikka.
Toinen tieto taas kertoo, että 1920‑luvulla ja vielä 1950‑luvulla oli Postipuunmäen koillislaidalla lähellä Mäkkylän puistotien ja Mestarintien risteystä suuri leppä, johon asukkaat naulasivat postilaatikkonsa. Postipuuntie ulottui alkujaan sinne Mäkkylän puistotielle asti, mutta on sittemmin katkaistu läpiajolta Postipuun koulun kohdalta, ja koillispään osuus on saanut uuden nimen Ruutikuja.
Ehkäpä molemmat tiedot pitävät paikkansa, ja Postipuunmäen "postipuita" on ollutkin kaksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Puustellinmäki – Boställsbacken on osa-alue Leppävaaran kaupunginosassa. Nimen taustalla on Mäkkylän virkatalo eli puustelli. Puustelli on vanha nimitys virkatalolle, jonka valtio on luovuttanut viran haltijalle. Mäkkylä oli kruununpuustellina vuodesta 1711, ja 1800‑luvun taitteessa Mäkkylän puustelli toimi Viaporin komendantin virkatalona.
Puustellinmäki on ollut osa-alueen nimenä Espoon opaskartassa vuodesta 1975, mutta alueella on ollut sotilashistoriasta kertovaa nimistöä jo aikaisemmin.
Puustellinmäki – Boställsbacken on myös Puustellinmäessä kulkevan kadun nimi. Kadun nimi nykyisellä paikallaan on vahvistettu asemakaavassa vuonna 1992. Puustellinmäki on ollut kadunnimenä vuosina 1970–1973 hieman eri paikassa, vähän idempänä nykyisen Ruutikellarinkujan paikkeilla.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Leppävaaran Vallikalliossa on monia ensimmäisen maailmasodan aikaisiin linnoitustöihin liittyviä kaavanimiä. Aihepiirin otti käyttöön Espoon nimistötoimikunta 1973. Näihin ryhmänimiin kuuluu myös kadunnimi Rautakiskonkuja – Järnskensgränden. Nimenaihe lienee saatu siitä, että linnoituslaitteiden rakenteissa käytettiin 1910‑luvulla rautakiskoja.
Vallikalliossa on säilynyt esimerkiksi betoninen tähystysasema ja siihen liittyvä suojahuone, joiden katot on tuettu rautakiskoilla (lähde: Museovirasto).
Samoin linnoitusaiheisia ovat lähistön Valli‑, Laturi‑ ja Porari‑alkuiset nimet, kuten itse alueennimi Vallikallio ja kadunnimet Vallikatu, Laturinkatu, Porarinkatu, jotka kaikki suunniteltiin 1973. Rautakiskonkuja on Vallikadun länsipään eteläinen sivukuja, ja sillä on jatkeenaan Rautakiskonpolku.
Vähän pohjoisempana Vallikalliossa on puolestaan kaavanimiä, joiden aihepiirinä on radanrakennus (Kiskottajankuja, Topparoikka, Raidekuja). Tämä aihepiiri tuli nimistösuunnitelmiin 1974.
Koska vuoden 1973 suunnitelmissa ei vielä viitata mitenkään radanrakennukseen, voidaan olettaa, että nimiä Rautakiskonkuja ja Rautakiskonpolku annettaessa on tosiaankin ajateltu ensisijaisesti alueen linnoitustöitä.
Sen sijaan on mahdollista, että radanrakennuksen aihepiirin viriämiseen 1974 vaikutti jossain määrin Rautakisko‑nimien aikaansaama assosiaatio. Nimistötoimikunta ei kuitenkaan kirjannut niin yksityiskohtaisesti aihepiirien valintaan johtaneita syitä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Ruusupiha – Rosagården on pieni puisto Leppävaarassa Huvilinnanaukion koillispuolella. Nimen aihe ja koko lähistön kaavanimien ruusuaihepiiri perustuvat paikalla olleen huvilan nimiin Rosatorp, Rosavilla.
Puistonnimi Ruusupiha – Rosagården on suunniteltu 1998 ja vahvistettu asemakaavassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Ruusutorpan suurkorttelissa Leppävaarassa Leppävaarankadun ja Säterinkadun länsipään välissä sijaitsevat muun muassa Ruusutorpan koulu, Ruusutorpantie ja Ruusutorpanpuisto. Nämä nimet ovat peräisin pääasiassa vuoden 1981 asemakaavan nimistösuunnitelmasta, Ruusutorpantie jo vuoden 1957 tiennimiehdotuksesta, mutta niiden juuret ulottuvat 250 vuoden taakse.
Albergan kartanon haltijana oli Viaporin rakentamisen alkuaikoina 1752–63 vara-amiraali Carl Tersmeden, joka muutti Espooseen Tukholmasta ja oli tottunut ylelliseen elämään. Albergassa hän rakennutti rouvalleen kartanonsa tammimetsään erillisen huvilan seuraelämää varten. Punahonkaisen huvilan nimi oli Rosavilla, kansanomaisesti Rosatorp. Se säilyi paikallaan vuodesta 1755 aina 1970‑luvulle asti, mutta rakennus siirrettiin sitten toiselle puolelle Espoota Mynttilään golfklubiksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Kauppakeskus Sello Espoon Leppävaarassa avattiin 2003. Yksityisen kaupallisen yrityksen itse valitsema nimi Sello liittyy väljästi lähistön julkiseen kaupunkinimistöön. Ympärillä on nimittäin Rummunlyöjänkatu – Trumslagargatan, Soittokunnanpuisto – Musikkårsparken ja Soittoniekanaukio – Musikantplatsen. Sotilassoiton aihepiiri on muistoa 1700‑luvulta, jolloin Albergassa majaili paljon Viaporin rakentamiseen osallistunutta sotaväkeä. Sello ei tietenkään ole mikään sotilassoitin. Kauppakeskuksen nimenantajat ovat asettaneet enemmän painoa brändi- ja markkinointiominaisuuksille kuin tarkalle aihepiirin rajoissa pysymiselle.
Kaavanimistö (esimerkiksi kadunnimet, aukionnimet, puistonnimet) on kaikkien nimenkäyttäjien yhteistä omaisuutta, eikä sitä yleensä muodosteta kaupallisten nimien pohjalta. Vain harvoin on nimetty esimerkiksi katu erityisen pitkään paikalla toimineen ja alueen historiaan olennaisesti vaikuttaneen yrityksen mukaan. Sellon ympäristössä ei ole "Sellonkatua" eikä "Sellonaukiota", vaan mm. Leppävaarankatu, Ratsukatu ja Ratsutori. Kaavanimistö on myös vahvistettu paljon ennen kuin kauppakeskus sai nimensä. Julkisessa nimistössä on kuitenkin musiikkisalin nimi Sellosali – Sellosalen, joka perustuu salin pääyhteistyökumppanin kauppakeskus Sellon nimeen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Sikurimyllynpuisto sijaitsee Mäkkylän aseman kaakkoispuolella Vermonrinteessä. Puistoa halkova ulkoilutie on Sikurimyllynpolku – Cikoriekvarnsstigen. Puiston eteläpuolella on lyhyt katu nimeltä Sikurimyllyntie – Cikoriekvarnsvägen. Nimet on vahvistettu asemakaavassa.
Nimi Sikurimyllynpuisto – Cikoriekvarnsparken on suunniteltu 1976 asemakaavan laatimisvaiheessa. Kadunnimi Sikurimyllyntie oli käytössä jo aiemmin. Nimien taustalla on paikallinen teollisuushistoria.
Alueelle rakennettiin 1907 Espoon ensimmäinen koneellinen mylly 1907 Helsingfors Ångkvarn Ab:tä varten. 1920‑luvun alussa myllyn yhteyteen rakennettiin toinen tehdasrakennus Suomen Sikuritehdas Oy – Finska Cikoriefabriks Ab ‑nimisen yhtiön tuotantoa varten. Tehdas toimi melko lyhyen aikaa, 1930‑luvun puoleenväliin asti.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Skeiten oli yksi Storhoplaxin kylän kymmenestä talosta. Nimi sisältää sanan ”skiten”, joka merkitsee ’likaista’. Asutusnimi on muodostettu joko sanan sisältäneestä henkilönnimestä tai luontonimestä (esimerkiksi nimestä Skitenbäck, ’Paskaoja’). Skiten-nimeä pidettiin halventavana, ja siksi nimen kirjoitusasulla Skeiten pyrittiin peittämään sen merkitystä. Talolle annettiin lopulta uusi nimi Bergans 1700‑luvulla. Nimi muodostettiin sanaan "berg" (’kallio’) liitetyllä ans‑päätteellä, joka on tavallinen Espoon paikannimissä.
Skeiten-nimen käyttöön liittyvistä ongelmista kertoo vuoden 1725 oikeusjuttu: Henkikirjoitustilaisuudessa Lövkullassa rusthollari Claes Olsson oli kutsunut Skeitenin isäntää Arvid Mårtensonia piloillaan nimityksellä ”skeiter – skijt”. Arvid Mårtensonin oli pitänyt tätä haukkumanimityksenä. Lautamiesten mukaan taloa oli todella kutsuttu näin, mutta Claes Olsson joutui lopulta maksamaan pilailustaan Arvid Mårtensonille 2 karoliinia. Arvid Mårtenson lausui vielä jutun lopuksi, että hänen taloaan ei tulisi kutsua nimellä Skeiters vaan joko Skeiders tai Bergis. Myöhemmin Scheiten-nimen käyttö kiellettiin 10 hopeakaroliinin sakon uhalla.
Talon uusi nimi Bergans vakiintui käyttöön, ja 1900‑luvulla talo antoi nimensä myös osa-alueelle nimeltä Perkkaa – Bergans.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Albergan seutu oli Viaporin alkuaikana saarilinnoituksen tärkeä tukikohta mantereella, ja nykyiset ratsuaiheiset nimet kuten Ratsukatu ja Ratsukuja liittyvät Albergan kartanon vaiheisiin Viaporin upseerien omistamana säteriratsutilana.
1700‑luvun lopulla Viapori oli Suomen sotilasmusiikin keskus. Sotilassoittokunnan tavallisia soittimia olivat puhaltimet (klarinetti, fagotti, huilu, käyrätorvi, trumpetti) sekä muun muassa isorumpu, pikkurumpu ja triangeli. Linnoitusaika kaikuu Leppävaaran Viaporintorin lähellä nimissä Rummunlyöjänkatu – Trumslagargatan, Soittokunnanpuisto – Musikkårsparken ja Soittoniekanaukio – Musikantplatsen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Leppävaaran kadonnutta nimistöä on Syrjätie – Sidovägen. Se mainitaan 1950‑luvun nimistösuunnitelmissa Korpintien aiempana nimenä. Tie oli saanut Syrjätie-nimen oletettavasti sillä perusteella, että se oli isomman tien sivutie. Nykyisen katuverkon Hakkukuja ja Ajurinpolku ovat aiempia Syrjätien osuuksia.
Tiennimi oli saatu suoraan suomen sanasta ”syrjätie” ja ruotsin sanasta ”sidoväg”, jotka merkitsevät ’sivutietä’.
Tiennimilautakunnan suunnitelmassa 1957 on nimiehdotuksen Korppitie – Korpvägen kohdalla tieto "entinen nimi Syrjätie – Sidovägen". Syrjätie lähti Alkutiestä, myöhemmästä Harakantiestä koilliseen. Nimi Syrjätie jäi pois, kun alueen teille annettiin yleisemminkin lintuaiheisia nimiä. Nimeksi tuli 1950- ja 60‑luvun vaihteessa Korpintie, vaikka ensin lautakunta esitti muotoa ”Korppitie”. Aihepiiri vaihtui vielä 1970‑luvulla laaditussa asemakaavassa, joka muutti paljon katuverkkoakin.
Syrjätien, myöhemmän Korpintien, lounaisosa on sittemmin saanut asemakaavassa nimen Hakkukuja – Hackgränden ja koillisosa nimen Ajurinpolku – Formansgången.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Leppävaarassa on paljon nimiä, jotka ponnistavat Albergan kartanon historiasta ja kartanoelämästä. Tällainen nimi on esimerkiksi osa-alueennimi Säteri, jonka taustalla on Albergan säteritila.
Entisinä aikoina säteri oli verosta vapaa aatelisen ratsutila, jonka ei tarvinnut myöskään suorittaa ratsupalvelusta verovapauden vastineeksi. Ratsupalvelus tarkoitti, että tilan piti varustaa ratsusotilas kruunun palvelukseen.
Sana "säteri" on lainattu suomen kieleen ruotsista. Ruotsin ja suomen säteri‑sanat merkitsevät samaa ja kirjoitetaan samoin, mutta äännetään eri tavoin.
Osa-alueennimeä ehdotettiin vuonna 1993 alun perin muodossa Säteri – Säteriet. Ruotsinkielinen nimi sisälsi sanan "säteri" määräisen muodon "säteriet". Siinä muodossa nimi ei kuitenkaan koskaan päätynyt käyttöön, vaan ruotsinkielinenkin alueennimi vakiintui muotoon Säteri.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020. Muokattu 2022.
Leppävaarassa on paljon nimiä, jotka ponnistavat Albergan kartanon historiasta ja kartanoelämästä. Näihin lukeutuvat myös alueen Säteri‑alkuiset nimet, joiden taustalla on Albergan säteritila. Tällainen nimi on esimerkiksi Säterinkatu – Säterigatan.
Säteri oli verosta vapaa aatelisen ratsutila, jonka ei tarvinnut myöskään suorittaa ratsupalvelusta verovapauden vastineeksi. Ratsupalvelus tarkoitti, että tilan piti varustaa ratsusotilas kruunun palvelukseen.
Säterinkadun nimi lisättiin asemakaavaan 1994, otettiin käyttöön 1997 ja lisättiin opaskarttaan 1998. Muita Leppävaaran Säteri‑alkuisia nimiä on muun muassa suurkortteli Säterinrinne – Säteribrinken, puisto Säterinniitty – Säteriängen, katu Säterinmetsäntie – Säteriskogsvägen ja eritasoliittymä Säterinsolmu – Säteriknuten.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Leppävaaran Postipuunmäessä oleva pieni puisto on saanut nimen Sävelpuisto – Tonparken säveltäjä Armas Launiksen muistoksi. Launis asui 1900‑luvun alussa lähistöllä, nykyisen Armas Launiksen kadun varressa.
Nimi Sävelpuisto – Tonparken on suunniteltu 1978 ja vahvistettu asemakaavassa 1980.
Vieressä on myös muun muassa Sävelpolku – Tonstigen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Katu nimeltä Tarvaspääntie – Tarvaspäävägen ylittää Turunväylän Vermonsolmussa Perkkaan lounaispuolella. Kadun eteläpäästä pääsee Joel Rundtin tietä Ruukinrantaan ja Gallen‑Kallelan tietä Pellavaniemeen ja Tarvaspäähän.
Katu rakennettiin ja nimi otettiin käyttöön 2010. Nimi suunniteltiin 2008.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Leppävaarassa, Säterinkadun ja Ruusutorpanpuiston välissä on kevyen liikenteen tie nimeltä Tersmedeninpolku – Tersmedensstigen. Nimi suunniteltiin Ruusutorpan asemakaavaan 90‑luvulla ja otettiin käyttöön 2000.
Ote asemakaavan selostuksen nimistötekstistä, jonka on laatinut nimistönsuunnittelija Marja Viljamaa‑Laakso 1996:
”‑ ‑ Osa-alueen nimi [Säteri] liittyy merkittävään vaiheeseen Albergan ja Leppävaaran historiassa – Viaporin rakentamiseen, mikä aloitettiin v. 1748. Alberga, Bergans ja Mäkkylä alkoivat tällöin toimia linnanrakentajien virka-asuntoina.”
Ruusutorppa – Rosatorpet on se kumpare, jolla sijaitsi vielä 1970‑luvun alussa Rosavillan huvila, kansanomaisesti Rosatorp. Rosavillan rakennutti Carl Tersmeden v. 1755. Tersmeden tuli linnanrakentajaksi Tukholmasta, jossa kuninkaiden tuttuna oli tottunut ylelliseen elämään. Vastanaitu nuori rouvakin kaipasi Albergassa huvituksia, joten Tersmeden nostatti rouvalleen "huvilinnan" punahonkahuvilan, Rosavillan, Albergan tammimetsään seuraelämän keskukseksi. Rahoittaakseen komean elämäntapansa "pitkä kapteeni", liki kaksimetrinen Tersmeden pani Albergassa pyörät pyörimään, perusti savimaille tiiliruukin ja hakkautti tammimetsät Viaporin telakalle laivanrakennusmateriaaliksi. Kaikesta huolimatta Tersmeden on saanut alueelle nimikon muiden linnanrakentajasukujen tapaan. Rosavillan rakennus on aikonaan purettu ja siirretty sittemmin Mynttilään golfaajien kerhorakennukseksi. [‑ ‑]
Espoon kaupunginmuseon intendentin Tryggve Gestrinin kesäkuussa 2009 antaman tarkentavan tiedon mukaan ilmaus "linnanrakentaja" voi antaa Tersmedenin kohdalla väärän kuvan hänen toiminnastaan tällä seudulla, koska hän ei ollut mukana linnoituksen rakentamisessa vaan johti Viaporissa veneveistämöä, jossa rakennettiin saaristolaivue.
Kapteeni Carl Tersmeden (1715–1797) eteni Albergan ja Viaporin aikojen jälkeen aina amiraaliksi asti. Hänen ja hänen vaimonsa muistonimiä ovat myös Ruusutorpanpuiston polunnimet Pitkän kapteenin polku, Nuoren rouvan polku ja Doroteanpolku.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Leppävaaran Vallikalliossa kulkee jalankulkutie nimeltään Topparoikka – Rallarlaget, joka johtaa Vallikadulta pohjoiseen Topparoikanmäkeen – Rallarbackeniin. Vallikallion nimistön aihepiirinä on rautatien rakentaminen, ja siihen myös nämä nimet kuuluvat. Topparoikka oli vanha nimitys rautatienrakentajien työryhmälle. Sanassa esiintyvä ”roikka” merkitsee ’työryhmää’ ja ’joukkoa’.
Kadun nimeä ehdotettiin vuonna 1974, ja se on ollut käytössä vuodesta 2012.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
Leppävaaran Kaivomäessä tuhoutui tulipalossa vuonna 1994 Kanerva, yksi alueen vanhoista huviloista. Kanerva oli pitkään helsinkiläisen Paavilaisen perheen omistuksessa, ja runoilija Matti Paavilainen vietti siellä lapsuutensa kesiä. Vuonna 1932 syntynyt Paavilainen kuvaa kesämuistojaan huvila-alueelta monissa palkitun runokokoelmansa Unohduksen huvilat (1981) runoissa.
Huvilatontti on nykyisin osa Palokaivonpuistoa. Vahvistetussa asemakaavassa tontin sivuitse kulkee ulkoilutie, joka on osin vanhaa huvilatien pohjaa. 2002–2003 laaditussa Kaivomäen asemakaavan nimistösuunnitelmassa ulkoilutie sai Paavilaisen runoihin liittyvän nimen Unohduksenpolku.
– –
Kun et ole enää mitään,
muistat, olet pelkkää muistia,
unohdut ja
unohdat
Matti Paavilainen: Unohduksen huvilat, s. 20
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Perkkaan sotilaspäällystöaihepiirin nimet säilyttävät alueen sotilasvirkatalojen muistoa. Nimi Upseerinkatu on ollut käytössä 1970‑luvulta. Sitä ehdotettiin ensi kerran vuoden 1971 suunnitelmissa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Leppävaaran Vermon alue on tullut monelle tutuksi siellä sijaitsevan raviradan kautta. Ravirata rakennettiin 1970‑luvulla ja sen myötä hevosurheilu on löytänyt tiensä myös alueen nimistöön. Radan lähistöltä löytyvät Raviradanpolku – Travbanestigen, Ravitie – Travvägen ja Valjakkotie – Ekipagevägen.
Valjakkotie on Vermon raviradalle johtava katu. (Ravi)valjakosta puhuttaessa tarkoitetaan heovsen, kärryn ja ohjastajan muodostamaa kokonaisuutta. 1970‑luvulta vuoteen 2010 katu oli Majurinkujan – Majorsgrändenin itäpää, mutta liikenneverkon muuttuessa Majurinkujasta irtaantunut katuosuus tarvitsi uuden nimen. Aluksi nimiehdotuksena oli Loppusuora – Slutrakan, mutta katuverkon suunnitelmien muuttuessa siitä luovuttiin. Kadusta ei nimittäin tullutkaan niin pitkää suoraa, että nimi olisi istunut. Lopulta katu sai nimen Valjakkotie – Ekipagevägen. Se lisättiin asemakaavaan 2015 ja otettiin käyttöön 2019.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Vallikallio – Vallberget on korkean kallion rinteillä sijaitseva osa-alue Leppävaaran pohjoisosassa. Alueennimi Vallikallio on vuonna 1973 suunniteltu nimi. Se, samoin kuin monet alueen kadunnimet, polunnimet ja puistonnimet, on saanut aiheensa kallioilla 1910‑luvulla tehdyistä linnoitustöistä, joissa vallityöläisten suuri joukko rakensi bunkkereita, kaivantoja ja vallituksia.
Alueennimi on muodostettu kallio‑loppuiseksi, koska Vallikallio sijaitsee kallioilla ja kallioitten rinteillä. Nimen alkuosa tulee maastossa monin paikoin edelleen näkyvistä ensimmäisen maailmansodan ajan linnoituslaitteista, joista arkikielessä käytetään usein sanaa vallit.
"Lähdimme valleille aamulla koko luokan kanssa", "Nykyään vallit ovat kurjassa kunnossa", "Valleilla on todella hyvä tutkia kaikenlaisia kasveja", "Sinä voit itse mennä katselemaan valleja" (Veräjäpellon ala-asteen 4. lk: Leppävaaran valleilla, Leppävaara-seuran julkaisu 1990).
Vallikallion asemakaavan nimistön perustelutekstissä 1977 kerrotaan:
"Vallikallion nimi ja alueen nimistöaihepiiri perustuvat alueen I maailmansodan aikaiseen historiaan. Venäläiset ryhtyivät 1915 rakentamaan rannikon puolustusketjua, joka ulottui Espoon puolelle Leppävaaran ja Laajalahden kautta aina Westendin rannoille asti. Linnoitustyöt ja muut maailmansodan aikaiset varustelut vaikuttivat paljon Espoon itäosien elämään. Vallityöläisten kirjava joukko kansoitti muutamaksi vuodeksi erityisesti Leppävaaran, silloisen Harakan, seutuja. Joukossa oli paitsi venäläisiä myös kiinalaisia, tataareja ja eri puolilta Suomea tullutta kiertävää työväkeä.
Koska I maailmansodan vaikutus on ollut nykyisen Vallikallion alueella merkittävä, on alueen nimeksi valittu Vallikallio sekä nimistöksi vallitustyöhön liittyviä termejä (Espoon nimistötoimikunta 1973)."
Vallikallio – Vallberget on myös Vallikalliossa sijaitsevan puiston nimi. Puiston nimi on vahvistettu asemakaavassa vuonna 1982.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005. Muokattu 2022.
Vallikallionkuja Espoon Leppävaaran Vallikalliossa on Vallikalliontien sivukuja. Kumpikin kadunnimi sisältää alueennimen Vallikallio – Vallberget. Alueennimi on muodostettu kallio‑loppuiseksi, koska Vallikallio sijaitsee kallioilla ja kallioitten rinteillä. Nimenalku ”Valli-” tulee maastossa monin paikoin edelleen näkyvistä ensimmäisen maailmansodan ajan linnoituslaitteista, joita kansa sanoo vallihaudoiksi. Kadunnimi Vallikallionkuja – Vallbergsgränden tuli ehdotuksena asemakaavasuunnitelmiin 1973 ja käyttöön saman vuosikymmenen lopussa.
Vallikallion asemakaavan nimistön perustelutekstissä 1977 sanotaan:
"Vallikallion nimi ja alueen nimistöaihepiiri perustuvat alueen I maailmansodan aikaiseen historiaan. Venäläiset ryhtyivät 1915 rakentamaan rannikon puolustusketjua, joka ulottui Espoon puolelle Leppävaaran ja Laajalahden kautta aina Westendin rannoille asti. Linnoitustyöt ja muut maailmansodan aikaiset varustelut vaikuttivat paljon Espoon itäosien elämään. Vallityöläisten kirjava joukko kansoitti muutamaksi vuodeksi erityisesti Leppävaaran, silloisen Harakan, seutuja. Joukossa oli paitsi venäläisiä myös kiinalaisia, tataareja ja eri puolilta Suomea tullutta kiertävää työväkeä.
Koska I maailmansodan vaikutus on ollut nykyisen Vallikallion alueella merkittävä, on alueen nimeksi valittu Vallikallio sekä nimistöksi vallitustyöhön liittyviä termejä (Espoon nimistötoimikunta 1973)."
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Vallikallio – Vallberget on korkean kallion rinteillä sijaitseva osa-alue Leppävaaran pohjoisosassa. Alueennimi Vallikallio on 1970‑luvulla suunniteltu nimi. Se, samoin kuin monet alueen kadunnimet, polunnimet ja puistonnimet, on saanut aiheensa kallioilla 1910‑luvulla tehdyistä linnoitustöistä, joissa vallityöläisten suuri joukko rakensi bunkkereita, kaivantoja ja vallituksia.
Vallityöläisenpuisto – Vallarbetarparken on pieni puisto keskellä korttelia, jota rajaavat toisaalla Vallikallionkatu ja sen sivukuja Vallikallionkuja, toisaalla Vallikatu ja Vallikuja. Nimet sisältyvät alueen asemakaavaan, joka vahvistettiin 1976. Puiston kautta kulkeva ulkoilutie on Vallityöläisenpolku – Vallarbetargången.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Leppävaaran urheilupuiston lounaisosassa, Turuntien varrella, on peltoalue, jolla on tarinallisen oloinen nimi: Vedonlyöjänpelto – Vadslagaråkern. Tarinan mukaan lähellä olleen krouvin kävijöillä oli tapana lähtiessään heitellä kiviä pellolle ja lyödä vetoa pisimmästä heitosta.
Todellisuudessa nimi ei taida kuitenkaan niinkään tarjota välähdystä menneiden aikojen työväestön ajanviettotapoihin kuin olla esimerkki siitä, millaisia vaikutuksia vaikeasti tulkittavilla käsialoilla voi olla paikannimistöön. Vuoden 1775 asiakirjassa pellon kohdalle on nimittäin merkitty nimi Badstugåkern eli ’saunapelto’. Todennäköisesti muoto Vadslagaråkern perustuukin nimen Badstugåkern väärin lukemiseen, ja siitä kerrottu tarina on muodostunut mielenkiintoisen nimen selitykseksi.
Nimen muuttuminen väärinkuulemisen, ‑lukemisen tai ‑kääntämisen seurauksena ei ole mitenkään poikkeuksellinen tapahtuma nimistön historiassa eikä yleensä vaikuta nimen toimivuuteen varsinaisessa tehtävässään eli paikan yksilöimisessä. Kaavanimistöön Vedonlyöjänpelto – Vadslagaråkern tarjoaa omaperäisen nimenaiheen, jonka taustalla on oma tarinansa – kertoi se sitten kivien heittelystä pellolle tai lukijan erheestä.
Vedonlyöjänpellon nimi lisättiin asemakaavaan vuonna 1994. Vedonlyöjänpellon itäpuolen viertä kulkee jalankulkutie Vedonlyöjänportti – Vadslagarporten.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Albergan kartanon kohdalla Kehä I:n alittava kevyen liikenteen alikulku avattiin elokuussa 2011. Sen nimi Vellikellonportti – Vällingklocksporten viittaa kartanon elämään. Nimi on suunniteltu jo 1980‑luvulla ja sisältyy alueen asemakaavaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Vermo on osa-alue Leppävaaran kaupunginosassa. Alueen nimi perustuu vanhaan niitynnimeen Vermoängen (asiakirjassa 1691 kirjoitusasu "Wermå ängen"). Hoplaxin vanha suurkylä oli alun perin suomenkielinen, ja monella alueen ruotsinkielisellä viljelysnimellä onkin vanhempi suomenkielinen vastine. Vermoängen on mahdollisesti ollut alun perin nimeltään esimerkiksi Vierumaa.
Osa-alueennimi Vermo on muodostettu vuonna 1970. Vermon alueelle rakennettiin 1970‑luvulla ravirata, joka sai nimen Vermon ravirata – Vermo travbana. Usein ravirataakin kutsutaan lyhyesti vain nimellä Vermo.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Nykyisen Vermon alueella on ollut jo ainakin 1600‑luvulla niitty nimeltä Vermoängen. Nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Sen pohjalta muodostettiin 1957 tiennimisuunnitelmaan muun muassa nimet Vermontie ja Vermonkuja. Espoon nimitoimikunta ehdotti 1970 nimeä Vermo alueennimeksi. Nimi sopii samassa muodossa sekä suomen- että ruotsinkieliseen käyttöön. Se on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1975. 1970‑luvulla alueelle rakennetun raviradan nimeksi tuli Vermon ravirata – Vermo travbana.
Kadunnimi Vermontie – Vermovägen oli aluksi ja aina 1980‑luvulle asti käytössä toisessa paikassa kuin nykyisin. Vaikka nimiä pyritään säilyttämään samoilla sijoillaan mahdollisuuksien mukaan, alueelle hahmottuvan katuverkon kannalta pidettiin parempana, että nimi Vermontie tulisi keskeisen pääkadun nimeksi. 1986 siihenastinen Vermontie sai uuden nimen Vermonrinne – Vermobranten.
Vermontie ei välillä ollut minkään kadun nimenä ennen kuin rakennettiin Perkkaantiestä etelään lähtevä uusi katuosuus, jonka kautta kulkee ajo raviradalle. Sen nimenä Vermontie – Vermovägen tuli nykyiseen käyttöönsä 2003.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Espoon Albergan yhteydet Viaporiin olivat koko 1700‑luvun loppupuolen ajan hyvin kiinteät. Siitä muistuttaa muun muassa torinnimi Viaporintori – Sveaborgstorget.
Ruotsi ryhtyi 1748 rakentamaan Helsingin edustan kalliosaarille koko Suomea suojaavaa keskuslinnoitusta, jolle annettiin 1750 mahtava nimi Sveaborg – suomenkielisten suussa Viapori (myös Veapori, Viapuri). Suomalaisuusinnostuksessa nimi muutettiin 1918 Suomenlinnaksi, mutta Viaporintorin nimi viittaa nimenomaan linnoituksen alkuaikaan.
Viaporin vaatimia tiiliä ja puutavaraa hankittiin Albergan ympäristöstä ja laivattiin Ruukinrannasta saariin. Kartanossa samoin kuin naapurissa Bergansissa asui Viaporin upseereita ja muuta rakentajaväkeä. Mäkkylä oli itse komendantin puustellina. Työt toivat tälle osalle Espoota paljon taloudellista hyötyä, mutta Albergan tammimetsät menetettiin.
Aikakausi näkyy Leppävaaran nykyisessä kaupunkinimistössä monin tavoin (Linnatullinkatu, Ratsutori, Huvilinnanmäki). Katukylteissä vilahtelee myös kartanon omistajina olleiden Viaporin upseerien nimiä (von Numers, Tersmeden, von Zansen).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.