Latokasken nimistö
Latokasken kaupunginosaan kuuluu varsinaisen Latokasken lisäksi Kukkumäki, Malminmäki ja Pisa.
Latokasken nimistö
Kauklahden kylässä oli 1500‑luvulla yhdeksän kantataloa. Talot sijaitsivat kyläkeskuksessa, joka oli samalla paikalla kuin nykyinenkin Kauklahden keskus. Yksi taloista oli Bisa. Sen nimen taustalla on joko ’ukkoa’ merkitsevä ruotsin murresana ”bisse” ~ ”bisi” tai vastaava lisänimi Bisi. Näin nimetty talo on siis oletettavasti ukon (vanha mies tai isoisä) asumus ja vastaa suomenkielisiä Ukko(la)- ja Äijälä-talonnimiä.
Nimi Bisa lienee syntynyt jo ennen 1500‑lukua. Myöhemmin Bisan tilasta erotettiin takamaalle perustettu metsätalo Skogbisa. Sitäkin on toisinaan kutsuttu lyhyesti pelkällä nimellä Bisa. Nykyinen Pisan osa-alue Latokasken kaupunginosassa on saanut nimensä tältä Bisa- eli Skogbisa-nimiseltä talolta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
- Sijainti: Pisa. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Hiidenkiukaantie – Jättehögsvägen kulkee Latokasken kaupunginosan itäosan omakotialueella Bosmalmin lähellä. Tien eteläpuolella kalliolla oleva kiviröykkiö on pronssikautinen hauta. Kansa on kutsunut tällaisia röykkiöitä hiidenkiukaiksi. Kansanomaisesta käytöstä ”hiidenkiuas” on tullut myös arkeologian termiksi. Hiidenkiukaantien nimi on lähistön asukkaitten itse antama. Sen tarkkaa käyttöönottovuotta ei ole tiedossa, mutta se on ainakin jo vuoden 1970 Espoon opaskartassa. Muuallakin Espoossa on Hiiden‑alkuisia nimiä: Hiidenportti, Hiidensilta ja Hiidentie Sepänkylässä. Ne taas perustuvat sillä alueella olevaan huomattavan suureen kivenjärkäleeseen eli hiidenkiveen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Kaupunginosannimi Latokaski – Ladusved pohjautuu satoja vuosia vanhaan paikannimeen Ladusved, ja alueen kaavanimistö on saatu pääosin kaskiviljelyn aihepiiristä. Latokasken pohjoisosassa, Ruiskasken suurkorttelissa niminä tai nimenosina esiintyvät työkalut kaskihara, oksakarhi ja huhtakoukku.
Huhtakoukku (itämurteissa pitkällä u:lla ”huuhtakoukku”) on alkeellinen maanpinnan muokkausväline, jota on hyvin voitu käyttää ennen muinoin näilläkin kaskimailla. Latokasken kadunnimi Huhtakoukku – Svedjekroken on vuodelta 1975. Koukunmuotoisella kadulla oli sitä ennen nimi Metsotie, mutta sekaannusten välttämiseksi se nimi haluttiin tuolloin jättää vain Vantaan Korsoon, ja Espoon osalta pyrittiin samalla keskittämään lintuaihepiirin nimet lähinnä Lintuvaaran suunnalle.
Monella nykysuomalaisella huhtakoukku ei sisälly sanavarastoon, mutta latokaskelaisen kadunnimen tai osoitteen käytön kannalta ei olekaan välttämätöntä tuntea kovin tarkkaan kaskiterminologiaa ja historiaan jääneen kaskikauden raskasta raatamista.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Latokaski oli pitkään Kauklahden seudun kylien takamaata, jossa viljeltiin kaskia. Latokasken kaupunkinimistökin on suurelta osin kaskiaiheista. Yksi asuinalueen pääkaduista on Kaskenpolttajantie – Svedjebrännarvägen.
Nykyisessä Latokaskessa olleita viljelyksiä on vanhastaan kutsuttu murteessa nimellä Lädusved. Sen yleiskielistetty vastine Ladusved on kaupunginosan ruotsinkielisenä nimenä. Lädusved ja Ladusved sisältävät sanat ”lada” ja ”sved”, jotka merkitsevät latoa ja kaskea.
Jo 1700‑luvun kyläkartassa on muun muassa niitynnimi Ladusvedsäng.
Kaskenpolttajantien sivukuja on Kaskenpolttajankuja – Svedjebrännargränden. Lähistön kaskiaiheisia kaavanimiä ovat myös esimerkiksi Ruiskaski ja Oksakarhinmäki. Kaikki nämä nimet suunniteltiin 1970. Ne vahvistettiin asemakaavassa ja otettiin käyttöön 1970‑luvun puolessavälissä.
Myös Helsingissä, Paloheinässä, on katu nimeltä Kaskenpolttajantie – Svedjebrännarvägen. Sen nimi on Latokasken kadunnimeä vanhempi. Espoon nimistötoimikunta ei siis vielä vuonna 1970 Latokasken nimistöä suunnitellessaan noudattanut periaatetta, jonka mukaan samojen kadunnimien antamista tulee välttää pääkaupunkiseudulla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Kaskipuunkaari – Svedjeträdssvängen on katu Latokaskessa Finnoontien koillispuolella. Latokaskessa on runsaasti kaskiaihepiirin nimistöä. Sanaa ”kaskipuu” on voitu käyttää kaskeamista varten kaadettavasta tai kaadetusta puusta.
Kaskiviljelyssä metsäalueen puut kuivataan ja poltetaan tuhkaksi ennen viljelyä, koska tuhkan ansiosta viljelykasveista saadaan runsas sato.
Nimi Kaskipuunkaari – Svedjeträdssvängen on vahvistettu asemakaavassa 1992 ja otettu käyttöön 1994.
Loppuosa ”kaari” kuvaa kadun kaarevaa muotoa.
Naapurikatuja ovat Kaskipuunmäki ja Kaskipuuntie. Näiden katujen varsien suurkorttelilla on nimenä lyhyesti Kaskipuu – Svedjeträdet.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Kaskipuunmäki – Svedjeträdsbacken on lyhyt katu Latokaskessa. Kadun luoteispäässä on samanniminen pieni puisto. Katu ja puisto ovat loivassa mäenrinteessä. Nimenaihe kaskipuu on kaskiviljelyn käsite: kaskeamista varten kaadettava tai kaadettu puu.
Kadunnimi Kaskipuunmäki – Svedjeträdsbacken on suunniteltu 1987, vahvistettu asemakaavassa 1992 ja otettu käyttöön 1994.
Puistonnimi Kaskipuunmäki on vahvistettu samassa kaavassa 1992. Se on ehkä myös suunniteltu ja otettu käyttöön samaan aikaan kadunnimen kanssa.
Kaskipuunmäen katu oli aiemmin osa Kaskipuuntietä. Kadunnimi Kaskipuuntie tuli käyttöön jo 1970‑luvulla. Asemakaavan mukaisissa liikennejärjestelyissä katu katkaistiin, ja kaakkoiselle osuudelle oli annettava oma nimi Kaskipuunmäki.
Kaskipuunmäki on Kaskipuunkaaren sivukatu. Tienoon suurkortteli on Kaskipuu – Svedjeträdet.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Kaskipuuntie – Svedjeträdsvägen on katu, joka lähtee Finnoontieltä kaakkoon Latokaskessa. Nimistön kaskiaihepiiri perustuu alueella olleisiin kaskiviljelyksiin, vanhaan viljelysnimeen Ladusved (murteellisesti Lädusved) ja nykyiseen alueennimeen Latokaski – Ladusved. ”Kaskipuu” on puu, joka on kaadettu tai aiotaan kaataa kaskeamista varten.
Nimi Kaskipuuntie – Svedjeträdsvägen on suunniteltu 1971 ja otettu käyttöön 70‑luvun puolessavälissä. Nimi merkittiin myös asemakaavaan, kun alueelle vahvistettiin kaava 1992.
Paikalla oli ainakin jonkinlainen nimetön ajotie jo ennen kadun nimeämistä.
Nimi ulottui aluksi nykyistä pitemmälle kaakkoon, mutta kadun katkaisemisen takia nimi Kaskipuuntie voitiin 90‑luvulla säilyttää vain aiemman tarkoitteen luoteisosalla.
Kaakkoisempi osuus sai nimen Kaskipuunmäki. Vuoden 1992 kaavan myötä alueelle tuli myös kokonaan uusi katu nimeltä Kaskipuunkaari. Myöhemmin on tämän kulmakunnan suurkorttelille annettu nimi Kaskipuu – Svedjeträdet.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Kukkumäen osa-alue Latokasken kaupunginosassa on saanut nimensä Kuckubacka-nimiseltä torpalta. Torppa on sijainnut nykyisen Kukkumäentien tienoilla ja on ollut muun muassa muonamiehen asumuksena. Osa-alueennimi Kukkumäki – Kuckubacka on löytynyt Espoon opaskartasta vuodesta 1980 lähtien.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Nöykkiön ja Latokasken välissä on laaja rakentamaton alue, joka on nykyisinkin suurelta osin viljelymaata. Alue on saanut Latokasken asuinalueen nimen mukaan nimen Latokaskenniitty – Ladusvedsängen. Nimen on suunnitellut Espoon nimitoimikunta 1971. Nimi on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1984.
Kaupunginosannimi Latokaski – Ladusved on saatu vanhasta viljelysnimestä Ladusved.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Latokaski vahvistettiin kaupunginosannimeksi 1.3.1976. Köklaxin ja Fantsbyn kyläläiset tunsivat alueen nimellä Ladusved jo silloin, kun se oli asumatonta kylien takamaata. Murteessa nimi oli oikeastaan Lädusved, äännettiin suunnilleen "ledusve". Sillä tarkoitettiin vanhastaankin varsin laajaa aluetta, johon sisältyi sekä metsää että viljelyksiä.
Ladusved‑nimi koostuu latoa ja kaskea merkitsevistä sanoista, joten sille muodostettu suomenkielinen vastine on sen tarkka käännös. Menneinä vuosisatoina näitä tienoita kaskettiin, ja tämä kaskimaa sai nimensä ladostaan tai ladoistaan. Nimi on asiakirjojen mukaan ollut olemassa ainakin jo 1700‑luvun puolessavälissä, ja kansanomaisen nimistön keruussa vuonna 1969 se oli edelleen elävässä käytössä.
Latokaski – Ladusved otettiin vuonna 1970 kaava-alueen nimeksi, ja se painettiin samana vuonna alueennimenä Espoon opaskarttaan. Latokaski on käytössä kadunnimenäkin alueen keskustassa. Alueelle syntyneestä omakotiasutuksesta oli puhuttu myös nimillä Teerelä ja Teerimäki, mutta vuonna 1970 Espoon nimitoimikunta katsoi, ettei niitä voitu käyttää, koska lintuaihepiiri kuului Lintuvaaraan, Leppävaaraan ja Karakallioon. Latokasken nimestä ja kaskeamishistoriasta saatiin tänne oma aihepiiri, joka tuotti suuren määrän kaavanimiä, kuten Huhtakoukku, Ohrakaski ja Kulolaakso.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Malminmäki – Malmbacka on osa-alue Latokasken kaupunginosan luoteiskulmalla Espoon keskuspuiston laidassa. Malminmäen katuja ovat muun muassa Malminmäentie, Malminkorpi ja Malminlaakso – Malmdalen. Nämä kadunnimet perustuvat alueennimeen.
Malminlaakson nimi suunniteltiin 1974 ja otettiin pian sen jälkeen myös käyttöön, viimeistään 1975. Se vahvistettiin kaavassa myöhemmin, kun alueelle laadittiin asemakaava 1990‑luvulla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Bolarskogin kylän kantataloja olivat Storbolo eli Västergård ja Lillbolo eli Malmbacka. Nykyinen alueennimi Malminmäki – Malmbacka tarkoittaa Puolarmetsän (Bolarskogin) lähellä Latokasken kaupunginosassa sijaitsevaa osa-aluetta. Bolarskogin talojen vanhat asuintontit ovat nykyisessä Puolarmäessä, mutta kylän maat ulottuvat luoteessa Malminmäkeen.
Malminmäki – Malmbacka on ollut käytössä osa-alueennimenä vuodesta 1976. Alueella on käytössä kadunnimenä Malminmäentie ja eräitä muitakin Malmin‑alkuisia nimiä (Malminlaakso, Malminkorpi). Malmbacka‑kantatalon alkuosana oleva sana ”malm” on ruotsinkielinen maastosana, joka merkitsee kangasmetsää, hiekkapohjaista nummimaastoa, ja loppuosana oleva ”backa” (ruotsin yleiskielessä ”backe”) merkitsee mäkeä.
Osa-alueen ruotsinkielinen Malmbacka‑nimi on saatu suoraan talonnimestä. Suomenkielinen Malminmäki‑nimi on käännös. Ruotsin kielen sanasta lainattu maastosana ”malmi” on käytössä myös eräissä suomen murteissa merkityksessä 'hiekkainen kangas, nummi'.
Malminmäen kanssa samaa nimipesyettä ovat myös mm. kadunnimi Malminhaka – Malmhagen ja metsäalueennimi Malminmetsä – Malmskogen. Espoon nimistössä on lukuisia muitakin ruotsin sanan ”malm” tai suomen sanan ”malmi” sisältäviä nimiä, kuten Malmkopplan, Bosmalm, Malmilampi – Bredmalmsträsket, Kellonummi – Klockmalmen, Niittymaa – Ängsmalmen, Reunaniitty – Malmlänet, Karamalmi – Karamalmen, Eestinmalmi – Estmalmen ja Juvanmalmi – Juvamalmen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Latokaski‑nimen mallin mukaan on annettu useita kaski‑loppuisia kaavanimiä, kuten kadunnimet Ohrakaski, Nauriskaski, Pellavakaski, Ruiskaski, Kaurakaski ja Kantokaski. Nimi Ohrakaski – Kornsveden on ollut käytössä 1970‑luvulta asti.
1970‑luvun lopulla ja vielä 80‑luvun alussa kadunnimi Ohrakaski tarkoitti vähän etelämpänä ollutta vanhempaa tielinjaa. Nykyinen katu rakennettiin 1980‑luvulla.
Nimi suunniteltiin 1970 ja vahvistettiin asemakaavassa 1975. Se on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1976.
Ohrakaski on käytössä myös pienehköä aluetta tarkoittavana nimenä, niin sanottuna suurkorttelinnimenä. Ruotsinkielinen alueennimi on otettu käyttöön muodossa Kornsved (eikä Kornsveden) kaupunginosannimen Latokaski – Ladusved tapaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Latokasken nimistön kaskiviljelyn aihepiiri tulee satoja vuosia vanhasta paikannimestä Lädusved, jossa alkuosa on murteellinen muoto latoa merkitsevästä ruotsin sanasta, ja loppuosa merkitsee kaskea. Yksi Latokasken kaduista on Pellavakaski – Linsveden.
Asuinalueennimi on ollut käytössä ainakin vuodesta 1970. Pellavakasken nimi suunniteltíin 1970 ja otettiin käyttöön noin 1975. Pellavakaski on käytössä myös lähikortteleita tarkoittavana suurkorttelinnimenä ja puistonnimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Pisan osa-alue Latokasken kaupunginosassa on saanut nimensä Bisa-nimiseltä talolta. Bisa-talon historia ulottuu 1500‑luvulle asti. Talon nimen taustalla on joko ’ukkoa’ merkitsevä ruotsin murresana ”bisse ~ bisi” tai vastaava lisänimi Bisi. Näin nimetty talo on siis oletettavasti ukon (vanha mies tai isoisä) asumus ja vastaa suomenkielisiä Ukko(la)- ja Äijälä-talonnimiä.
Osa-alueennimi Pisa – Bisa on merkitty Espoon opaskarttaan ensimmäisen kerran vuonna 1984.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
- Sijainti: Pisa. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Latokaskea hallitsee kaskinimistö, mutta Ohrakasken suurkorttelissa on myös lintuaiheinen kadunnimi Pyytie – Järpvägen. Nimenaihe pyy valittiin aikoinaan alueennimen Teerelä innoittamana.
Nykyisen Latokasken keskeisiä osia kutsuttiin 1950- tai 60‑luvulta 70‑luvulle asti nimellä Teerelä. Käytössä oli useita lintuaiheisia kadunnimiä, kuten Riekkotie, Metsotie ja Tikkatie. Myöhempi Ohrakaskensyrjä, josta Pyytie haarautuu pohjoiseen, oli Käkitie.
Pyy on teeren tavoin metsäkanalintu. Nimi Pyytie on tiettävästi asukkaitten itse antama. Se on annettu 1960‑luvulla tai aikaisintaan 50‑luvun lopussa, jolloin katu ja vanhimmat talot rakennettiin.
Aluksi kadulla oli nimenä pelkkä Pyytie, mutta n. 1974 Espoon kaupunki otti sille käyttöön erillisen ruotsinkielisen vastineen Järpvägen. Pyy on ruotsin yleiskielessä ”järpe” (murteessa ”järp”). Yhdyssanan alkuosana on yleiskelessäkin ”järp”, paikannimen alkuosana vastaavasti ”Järp”.
Lintuaihepiirin nimistö karsittiin 70‑luvulla lähes tyystin pois Latokaskesta, koska samankaltaisia nimiä oli muun muassa Lintuvaarassa. Selvyyden vuoksi Latokaskessa haluttiin laajalle alueelle yhtenäistä kaskiaiheistoa.
Pyytie piti silti nimensä. Poikkeuskohtelun perusteista ei ole varmaa tietoa, mutta ainakin yhtenä syynä lienee ollut kadun lyhyys: yhtään pitempi nimi ei olisi enää mahtunut opaskarttaan.
Lähteitä:
Espoon nimistörekisteri
Marja Viljamaa-Laakso 2001: Latokasken nimistö on luku Espoon raivaajahistoriaa (artikkeli Espoon nimistöryhmän arkistossa)
Riikka Kuusilehto 2003: Latokasken paikannimistö (tutkielma, koulutyö; säilytteillä Espoon nimistöryhmän arkistossa)
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Latokasken kaupunginosaan kuuluvat muun muassa Malminmäki, Pisa ja varsinainen Latokasken asuinalue, jossa pääosa kaupunkinimistöstä on kaskiaihepiirin nimiä. Alue jakautuu pienempiin osiin, suurkortteleihin, joiden nimiä ovat muun muassa Pellavakaski – Linsved, Ohrakaski – Kornsved ja Kantokaski – Stubbsved.
Ruiskaski – Rågsved on Latokasken pohjoisosassa sijaitseva suurkortteli. Sen asuntokatuja ovat muun muassa Ruiskaski – Rågsveden (ruotsinkielinen kadunnimi on siis hieman eri muodossa kuin suurkorttelinnimi) ja Huhtakoukku – Svedjekroken. Nimistösuunnitelma laadittiin 1970, ja asemakaava vahvistettiin 1975. Kadunnimet ovat olleet Espoon opaskartassa vuodesta 1976, suurkorttelinnimi vuodesta 1980.
Latokasken nimen ja koko aihepiirinimistön taustalla on vanha viljelysnimi Ladusved.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Siperia on puisto Eestinlaakson pohjoispuolella Pisassa. Erikoinen puistonnimi perustuu vanhaan pellonnimeen Sibirien, jolla on viitattu pellon syrjäiseen sijaintiin. Samankaltaisia perusteita on muillakin kansanomaisilla Sibirien- ja Siperia‑paikannimillä, joita on monin paikoin Suomessa. Espoossa on aluetta Domsbyn takametsissä kutsuttu ennen samoin nimellä Sibirien, ja Kilossa on aikoinaan ollut lato nimeltä Sibiriladan.
Puistonnimi Siperia on suunniteltu 1978 ja tullut käyttöön 1988. Nimi on vahvistettu asemakaavassa. Kaavassa on myös Siperiasta Pisantien ali Eestinkallioon johtava kevyenliikenteen alikulku Siperianportti – Sibirieporten, jota ei kuitenkaan ole rakennettu.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007.
Teerimäenportti on asemakaavan mukaan katu, joka lähtee Latokaskessa Kaskitien eteläosasta itään. Ennen Kaskitien rakentamista kulki tätä kautta koilliseen Teerimäentie. 1970‑luvulle asti käytössä oli myös alueennimi Teerimäki, joka tarkoitti nykyisen Latokasken tätä laitaa.
Kaavamuutoksessa 2017 paikalle merkittiin uusi lyhyehkö asuntokatu, jolle suunniteltiin nimi Teerimäenportti – Teerimäkiporten. Vuoden 2021 alun tilanteessa katua ei ole vielä rakennettu, mutta nimi on otettu osoitekäyttöön joulukuussa 2020.
Lintuaiheista nimistöä on Espoossa ja lähiseudulla monissa paikoissa. Latokasken osia tarkoittaneet alueennimet Teerimäki ja Teerelä jäivät pois 70‑luvulla, kun Latokasken nimistösuunnitelma keskittyi yhtenäiseen kaskiaihepiiriin. Vanhoja nimiä ei silti tarvitse häivyttää kokonaan. Teerimäenportin nimi kertoo siitä, että katu sijaitsee aiemman Teerimäen asuinalueen saapumistien alussa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.