Kurttilan nimistö
Kurttilan kaupunginosaan kuuluvat Kallvik, Lasilaakso, Mustalahti ja Åminne.
Kurttilan nimistö
Donabacka on reilun sadan metrin mittainen erillinen pikkukatu Brinkinmäentien ja Kurttilantien välillä. Osuus on saanut nimen Donabacka perinteisen tienmäennimen mukaan. Lähiasukkaat ovat kutsuneet näillä kohdin olevia tienmäkiä nimillä Lilldonaback ja Stordonaback tai lyhyesti Donaback tai Donabacka. Nimi Stordonaback tarkoittaa vähän pohjoisempana, Kaskimäen tasalla Kurttilantiellä olevaa mäkeä.
Kun Donaback(a)-, tarkemmin sanoen Lilldonaback‑nimisen tienmäen kohdalle tarvittiin asemakaavaa laadittaessa 2004 uusi nimi, vanha tienmäennimi oli luontevaa ottaa myös kaavanimeksi. Lyhyehkön osuuden nimeksi tuli pelkkä Donabacka ilman erillistä suomenkielistä vastinetta, koska näin voidaan säilyttää parhaiten perinteiseen paikannimeen sisältyviä alkuperäisarvoja, ja hyvää suomenkielistä käännösvastinetta tai äänteellistä mukaelmaa olisi ehkä ollut vaikea muodostaa.
Nimenosa ”Dona” äännetään espoolaismurteessa ”duna” (lyhyt u‑äänne kuten suomen sanassa ”juna”). Länsi‑Uudellamaalla on Dånabacka‑nimiä, idempänä Uudellamaalla Donabacka- tai Dunabacka‑nimiä (loppuosa voi olla myös esim. muodossa ”backen”). Ruotsin verbi ”dåna” on murteissa vastaavasti vaihdellen ”dåna”, ”dona”, ”duna”. Sen merkitys on mm. ’jyristä’. Selityksenä Dåna-, Dona- ym. tienmäennimille onkin, että maaperä tai kallioperä on ollut sellainen, että hevoskärryllä ajettaessa on kuulunut jyrinää.
Tiedot Donabacka‑nimen sisällöstä on saatu ruotsinkielisen paikannimistön asiantuntijalta Peter Slottelta 2004.
Suomenkielisessä käytössä kadunnimen Donabacka voi ääntää perinteiseen tapaan ”dunabakka” tai miksei myös länsiuusmaalaiseen tapaan ”donabakka”.
Kadunnimi Donabacka otettiin käyttöön 2012, vaikka Brinkinmäentien pohjoispään uutta linjaa ei ollut vielä rakennettu. Näin Donabackan varren uusien talojen asukkaiden osoitteita ei enää tarvinnut muuttaa tien valmistuttua.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014. Muokattu 2022.
Fiskars on mäki Mankinjoen suussa lähellä Kirkkonummen rajaa. Mäki sijaitsee niemessä, joka on korkealla vedellä saarena. Kuten Pohjan pitäjässä sijaitseva tunnetumpi Fiskars, tämäkin paikka on saanut nimensä kalastajien asumuksista. 1700‑luvulla rannassa on ollut useita kalamajoja. Vielä 1900‑luvun alussa siellä oli kalastustorppa nimeltä Fiskars. Nykyään Fiskars lehtoineen ja niittyineen on Espoonlahden luonnonsuojelualuetta.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Sana ”hahlat” merkitsee ketjun ja koukun yhdistelmää, jota käytettiin padan ripustamiseen. Tämä sana sisältyy Kurttilassa kadunnimeen Hahlakuja – Grytkroken. Niillä kulmilla on kaavanimistössä käytetty mäkitupalaisten elämän ja esineistön aihepiiriä, sillä alueella on ollut aikoinaan mäkitupatyyppistä asutusta.
Hahlakujan nimi suunniteltiin 2001 ja otettiin sinä vuonna myös käyttöön. Nimi on sittemmin vahvistettu asemakaavassakin.
Jo vuodesta 1976 Hahlakujan lähistöllä on ollut käytössä nimi Mäkituvantie – Backstuguvägen. 2000‑luvulla on annettu myös puistonnimi Mäkituvanpuisto ja polunnimi Mäkituvanpolku. Mäkitupa on myös alueennimenä.
Tyypillisen mäkituvan esineistön aiheita on Hahlakujan lisäksi sen naapurikatujen nimissä Kahvelitie – Gaffelvägen ja Pilkkumitie – Spilkumvägen, jotka on suunniteltu 2007 ja otettu käyttöön 2013 ja 2014.
Hahlakujan nimeämisessä ajateltiin myös sitä, että aihe sopii kadun ja katuverkon muotoon. Hahlakuja ja sen itäosasta pohjoiseen jatkuva Kahvelikuja muodostavat yhdessä koukunmuotoisen reitin.
Ruotsinkielinen nimi Grytkroken saatiin suoraan ruotsin yhdyssanasta ”grytkrok”, joka merkitsee patakoukkua (gryta, suom. 'pata', krok, suom. 'koukku'). Kroken‑loppuinen nimi toimii tässä paikassa niin hyvin sellaisenaan, että kadulle ei tarvinnut muodostaa pitkähköä gränden‑loppuista nimeä.
Nykyinen Hahlakuja oli aiemmin osa Kurtinrinnettä. Katuosuus oli nimettävä omalla nimellään, kun läpiajo Kurtinrinteen pohjoispäähän päätettiin katkaista.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Nimiä Hans Westerludin tie – Hans Westerlunds väg käytetään Kurttilan kaupunginosassa sijaitsevasta kadusta. Katu muodosti aikaisemmin Kurttilantien pohjoisosuuden. Vuonna 2016 Kurttilantien linjaus muuttui kuitenkin pohjoispäänsä osalta lännemmäksi, jolloin vanhemmalle katuosuudelle tarvittiin uusi nimi.
Hans Westerludin tie on muistonimi, toisin sanoen sillä kunnioitetaan alueella tunnettua tai vaikuttanutta henkilöä. Westerlund (1930–1983) oli aikoinaan Kurttilan ruotsinkielisen koulun (Kurtby skola, Kungsgårdsskolan) koulutoimenjohtaja. Hän vaikutti suuresti koululaitoksen muotoutumiseen.
Hans Westenlundin lisäksi ruotsinkielisen koulun opettajat Bertha ja Algot Lundberg ovat saaneet muistonimet Berthanpolku – Berthastigen ja Algotinpolku – Algotsstigen.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Mulbyn kylä Espoon länsiosassa syntyi keskiajalla. Yksi Mulbyn kantataloista on Jupp eli Jupper. Taloa alettiin kutsua tällä nimellä 1600‑luvulla. Talonnimi saatiin siitä, että tuolloista isäntää kutsuttiin nimellä Jupp- tai Jupper‑nimellä. Juppin nykyinen, 1800‑luvulla rakennettu päärakennus on vanhalla talonpaikalla Kurttilan kaupunginosassa.
1900‑luvun paikannimikokoelmien mukaan nimeä on käytetty vaihtelevasti myös muodoissa Jypp ja Jipp.
Vanhimmissa kartoissa vuosina 1692 ja 1735 nimi on muodossa Jupper ja vuonna 1694 Juppers. Isäntänä oli vuosina 1606–1626 Jakob Persson, jonka puhuttelunimen Jupp mukaan talokin tunnettiin nimellä Jupp ~ Jupper.
Mulbyn talot olivat ilmeisesti Kauklahden vanhemman kyläasutuksen eteläinen jatke. Jupp on Mulbyn kylän kantatalonnimistä nuorin. Jos talo oli olemassa ennen 1600‑lukua, sillä oli muu nimi, jota ei tunneta.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
- Sijainti: Mulby. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Juppinlaita – Juppliden on katu Kurttilan kaupunginosassa. Nimi on annettu vuosien 1975–1976 aikana. Se on ollut opaskartassa vuodesta 1976, ja nyttemmin se on merkitty asemakaavaankin. Taustalla on talonnimi Jupp. Katu sijaitsee Juppin pihapiirin vieressä.
Juppinlaidan kaakkoispäässä on viheralue nimeltä Juppinmetsä – Juppskogen. Alueen Jupp‑aiheiset nimet ovat liitynnäisiä eli vanhemman paikannimen pohjalta muodostettuja. Niissä on alkuosana talonnimi Jupp. Taloa on kutsuttu myös nimellä Jupper.
Kurttilassa ei olisi voitu antaa Jupper‑aiheisia nimiä, koska toisaalla Espoossa on alue nimeltä Jupperi – Jupper. Se on puolestaan saanut nimensä siellä olevasta toisesta Jupp(er)‑nimisestä talosta.
Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Kurttilassa Kurtinniityntien ja Kurtinniitynkujan välillä kulkee katu nimeltä Kallionalustantie – Kallionalustavägen. Ruotsinkielisen nimen muoto selittyy sillä, että nimenosa ”Kallionalusta” on henkilönnimi. Kyseessä onkin muistonimi, joka viittaa paikalla toimineeseen Kallionalustan puutarhaan sekä asukkaiden sukunimeen Kallionalusta.
Nimi sopii paikalle sikälikin, että suomenkielisen nimen voi katsoa viittaavan myös paikan sijaintiin lähistöllä olevan korkean kallion juurella.
Kallionalustantien nimeä ehdotettiin 2009. Se lisättiin asemakaavaan 2016 ja otettiin käyttöön 2018.
Kadun eteläpuolella on puisto Kallionalustanpelto – Kallionalustaåkern.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Kallvik on alue Kurttilan eteläpuolella.
Kallvik on ollut alkuaan lahdennimi, sittemmin torpan- ja talonnimi Mulbyn kylässä. Lahdennimi on ilmeisesti tullut veden kylmyydestä.
Kirjassa Saaristo‑Espoo Kurt Zilliacus ja Ritva Liisa Pitkänen kirjoittavat:
"Paikka on ollut tunnettu ennen kaikkea veneveistämönä ja lastauspaikkana ja myöhemmin tiilitehtaana.
Suomessa on yhteensä runsaat kaksikymmentä Kal(l)vik(en)‑lahdennimeä; noin puolessa niistä ensi tavun vokaali on äännetty pitkänä, toisessa puolessa taas l on ollut pitkä, mikä ääntöasu on nykyään yleistynyt useimpiin nimiin. Kaikesta päätellen nimiin sisältyy adjektiivi ”kall” (vanhemmassa murteessa ”ka:ld”) ’kylmä’, ja nimet ovat viitanneet veden kylmyyteen."
Nykyisin Kallvik on käytössä myös osa-alueennimenä.
Teksti: Joonas Kylliäinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Kurttilassa, Mäkituvan alueella kadunnimen Kaskikuja – Svedjegränden aiheena on entisaikojen kaskiviljely. Naapurikatukin on Kaskimäki, aiempi Kaskitie. Nimien aihe on saatu vanhasta asutusnimestä Svedjebacka. Ruotsin ”svedja” merkitsee kaskea.
Alueelle syntynyttä pienehköjen asumusten ryhmää on tietojen mukaan kutsuttu nimellä Svedjebacka. Myös muotoa Svedjeback on käytetty. Alueella on vuodesta 1935 myös asuinkiinteistö nimeltä Svedjebacken.
Kaskikujan nimi on ollut käytössä vuodesta 1974 ja opaskartassa vuoden 1975 painoksesta lähtien. Sittemmin se on merkitty myös asemakaavaan. Alueen asemakaava on vahvistettu 2015.
Vähän Kaskikujaa eteläisempi katu on Kaskimäki. Molemmat kadut lähtevät Kurttilantiestä lounaaseen ja kulkevat mäen rinteessä. Kun Kaskikuja nimettiin, Kaskimäellä oli vielä nimenä Kaskitie – Svedjevägen, mutta nimi oli muutettava, koska Espoossa oli toinenkin senniminen katu.
Kaskikuja nimettiin siis 1970‑luvulla Kaskitien pariksi, ja 80‑luvulta lähtien se on muodostanut parin Kaskimäen kanssa.
Kuja‑loppuisen nimen saaneeksi kaduksi Kaskikuja oli suhteellisen pitkä, mutta nimeämisaikana katu oli silloiseen Kaskitiehen verrattuna kujamaisempi.
Joulukuussa 2020 Kaskikujan lounaisin osuus muutettiin osaksi uutta Palkollisentietä. Muutos johtuu katuverkon muuttumisesta. Nimi Kaskikuja – Svedjegränden jäi edelleen käyttöön 300 metrin osuudelle.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Espoon Kurttilan kadunnimen Kaskimäki – Svedjebacken taustalla on vanha asutusnimi. Birger Janssonin 1915 keräämään laajaan Espoon paikannimien kokoelmaan sisältyy Mulbyn kylän mailla nykyisen Kaskimäen paikkeilla sijainnutta mäkitupaa tarkoittava nimi Svedjeback. Kristian Slotten kokoelmassa 1969 on puolestaan samalta alueelta asutusalueennimi Svedjebacka. On hyvin mahdollista, että jo mäkituvan nimeä on käytetty myös backa‑loppuisessa muodossa. Nimien ääntämys tienoon ruotsinkielisten asukkaitten murteessa on suunnilleen "svidibakk", "svidibakka". Janssonin kokoelmassa on lisäksi mäkituvannimeen perustuva mäennimi Svedjebackbacken.
Nykyisen Kaskimäen kadun nimenä oli aiemmin Kaskitie – Svedjevägen, mutta koska myös Latokaskessa oli 1970‑luvulta lähtien käytössä nimi Kaskitie (sitä paitsi pääkaupunkiseudulla myös Helsingissä ja Vantaalla on senniminen katu), ja kaskiviljelyn aihepiirin nimistöä haluttiin Espoon nimistönsuunnittelussa keskittää nimenomaan Latokaskeen, Kurttilan Kaskitien nimi päätettiin muuttaa toisista kadunnimistä erottuvaksi. Katu sai kuitenkin pitää nimensä alkuosan. Loppuosaksi vaihdettiin 1985 ”mäki – backen”. Näin kadunnimi muistuttaa läheisemmin vanhasta Svedjebacka‑nimisestä asutuksesta.
Kaskimäen naapurikadulla on samanaiheinen nimi Kaskikuja – Svedjegränden. Toisen lähikadun nimi on Mäkituvantie – Backstuguvägen, ja Espoon opaskartassa on näitä kortteleita tarkoittava alueennimi Mäkitupa – Backstugan. Lähistölle on annettu myös mäkitupalaisten elämästä aiheensa saaneita ryhmänimiä, kuten Pilkkumitie, Kahvelitie ja Taltrikinmäki – Tallriksbacken.
Esimerkkejä kaskiaiheisesta nimistöstä muualla Espoossa: Kaskilaaksontie – Svedjedalsvägen, Latokaski – Ladusved, Ruiskaski – Rågsved, Huhtakoukku – Svedjekroken.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Kauklahden lounaispuolella lähellä merenrantaa on Lasilaakson asuinalue. Nimi Lasilaakso – Glasdalen annettiin alueelle 1976. Alueen omakotiasutus on syntynyt 1940‑luvun lopulta lähtien. Aluetta tai ainakin osaa siitä kutsuttiin aiemmin nimellä Kekunpelto. Nimen alkuperää ei tunneta.
Käytössä on ollut sodanjälkeisenä aikana myös alueennimi Åbrinken. Se oli alueennimenä peruskartassa 1961–1981 ja oli merkittynä myös Espoon opaskartassa, joskin pienikokoisin kirjaimin, 1970–1990.
Alueennimi Kekunpelto mainitaan muun muassa Kauklahti‑seuran julkaisemassa kirjassa Kauklahden seutu ennen ja nyt (1988) ja Länsiväylän artikkelissa 7.5.1995.
Nykyisen Lasilaakson luoteisosassa oli 1900‑luvun alkupuolella myös ravirata. Osalla entistä ravirata-aluetta on nyt yleisurheilukenttä. Alueella on ollut myös suosittu Björkhagenin lava.
Lasilaakson alue on kuulunut pääosin Espoonkartanon maihin. Ennen omakotipalstoitusta ja raviratakäyttöä alueella on ollut lähinnä viljelysmaata, niittyä ja peltoa. Alueennimi Kekunpelto saattaa tulla aiemmasta viljelysnimestä, mutta mahdollisesta pellonnimestä Kekunpelto ei ole mitään tietoja paikannimikokoelmissa eikä kartoissa.
Nimen taustasta voi esittää vain arvailuja. Alueennimen tai mahdollisen pellonnimen alkuosa ”Kekun” voi olla genetiivimuoto jostakin murresanasta tai henkilönnimestä tai muusta erisnimestä. Mahdollisia sanoja ja nimiä ovat ”kekku”, ”keku”, ”Kekku” ja ”Keku”. Kaksikielisellä alueella nimenosat voivat muuntua myös kielestä toiseen lainattaessa, mutta alueen ruotsinkielisestäkään paikannimistöstä ei tiedetä nimeä, josta Kekunpelto‑nimi saattaisi juontua.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Koikorvenpolku – Koikärrsstigen on Kurtinmäenkujan ja Pulkkatien yhdistävä kapea katu Åminnessa. Kadun nimi pohjautuu alueen vanhoihin paikannimiin.
Åminnen tilaan kuului aikanaan mäkitupa nimeltä Koikärr ja mäenrinteessä oli lähde Koikärrskällan eli Koikällan, joka oli suosittu vedenhakupaikka. Lähdettä sen paremmin kuin tupaakaan ei enää ole, mutta Koikorvenpolun nimessä ne muistetaan.
Koikorvenpolun nimi suunniteltiin ja otettiin käyttöön 1970‑luvun puolessa välissä.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Espoon Kurtby‑nimistä kylää on kutsuttu myös nimellä Kurtbacka. Kumpaakin nimeä käytettiin ainakin jo 1500‑luvulla. Ne perustuvat oletettavasti muinaiseen talonnimeen Kurittu.
Nimeä Kurtbacka käytettiin edelleen 1900‑luvullakin.
Kurtbacka, virallisesti Kurtby, on yksi Kauklahden seudun vanhoista kylistä. Kylän vanha tonttimaa on mäellä nykyisen Lasikujan tienoilla. Rekisterikylällä on vuodesta 1965 suomenkielinen nimivastine Kurttila. Kylän mukaan on saanut nimensä osia kylän alueesta käsittävä kaupunginosa, Kurttila – Kurtby.
Nykyisessä Kurttilassa on pienehkö alue (suurkortteli) nimeltä Kurtinmäki – Kurtbacken. Sen nimeämiseen on vaikuttanut vanha Kurtbacka‑nimi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Kadunnimeen Kurtinmäentaival – Kurtbackssträckan sisältyy lähikortteleita tarkoittava alueennimi Kurtinmäki – Kurtbacken. Katu kulkee Kurtinniityntieltä länteen Kurtinmäenkujan ja Kurtinmäentien risteykseen. Katu on aiempi Kurtinmäentien osuus, joka hahmottuu katuverkossa erilliseksi ja on siksi nimetty omalla nimellään.
Nimi Kurtinmäentaival suunniteltiin asemakaavan laatimisen yhteydessä 2005 ja vahvistettu sittemmin kaavassa. Nimi otettiin käyttöön 2012.
Uudestakin nimestä haluttiin Kurtinmäen‑alkuinen. Loppuosa ”taival” sopii tälle suoralle ja loivamäkiselle kadulle.
Kadunnimi Kurtinmäentie – Kurtbacksvägen jäi osuudelle, joka ulottuu Kurtinmäentaipaleen länsipäästä pohjoiseen Åminnetielle.
Kurtinmäentaipaleen, Kurtinmäentien ja Kurtinmäenkujan risteyksestä lähtee neljäs katu mäkeä alas kohti etelää ja lounasta. Se katu on nimeltään Mulbynmäki.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Kurtinmäentie – Kurtbacksvägen on katu Kurttilassa Åminnentien eteläpuolella. Nimi on merkitty opaskarttaan 1975 ja otettu käyttöön 1974 tai 1975. Sitä aiemmin alueen teillä ei ollut nimiä. Nimi perustuu vanhaan kylännimeen Kurtbacka.
Kurtbacka ja Kurtby ovat kylän rinnakkaisnimiä, joita kumpaakin käytettiin jo 1500‑luvulla ja edelleen 1900‑luvullakin.
1970‑luvulla samaan aikaan Kurtinmäentien kanssa nimettiin myös sen sivukuja Kurtinmäenkujaksi. Lisäksi 2012 annettiin aiemmalle Kurtinmäentien kaakkoispäälle oma nimi Kurtinmäentaival. Nämä kadut eivät sijaitse Kurtbackan eli Kurtbyn kylän mailla, vaan naapurikylän Mulbyn puolella. Nykyajan alueennimistössä nimi Kurttila – Kurtby tarkoittaa kuitenkin aluetta, johon kuuluu laajoja osia molemmista kylistä.
Kurttila – Kurtby oli opaskartassa alueennimenä tällä alueella jo 1970‑luvun alkupuolella, ja 1976 se vahvistettiin viralliseksi kaupunginosannimeksi.
Kurttilan kaupunginosassa on tällä tienoolla otettu käyttöön myös suppeampaa aluetta (suurkorttelia) tarkoittava nimi Kurtinmäki – Kurtbacken (opaskartassa 1980–). Nimi Kurtinmäki on siten hieman nuorempi kuin kadunnimi Kurtinmäentie. Nykyisellään Kurtinmäkeen kuuluvat juuri Kurtinmäentien, Kurtinmäenkujan ja Kurtinmäentaipaleen lähikorttelit.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Suurkorttelinnimi Kurtinmäki – Kurtbacken on Espoon opaskartassa vuodesta 1980. Se ja Kurtinmäen‑alkuiset kadunnimet perustuvat kaupunginosannimeen Kurttila – Kurtby sekä vanhaan kylännimeen Kurtby ja kylän vanhaan rinnakkaisnimeen Kurtbacka.
Virallisessa alueennimistössä Kurtinmäen ruotsinkielinen vastine on muodossa Kurtbacken, vaikka se on toisinaan ollut kartoissa myös perinteisen kylännimikäytön mukaisessa Kurtbacka‑muodossa.
Alueennimen Kurtinmäki – Kurtbacken tarkoite on osin vaihdellut, sillä alkuun nimen tarkoitteeseen kuului alueita Kurttilantien molemmilta puolilta. Nykyisellään opaskartan esittämässä aluejaossa Kurtinmäki tarkoittaa Kurttilantien länsipuolella olevaa pienehköä aluetta, johon kuuluvat Kurtinmäentien, Kurtinmäenkujan ja Kurtinmäentaipaleen lähikorttelit.
Nykyinen Kurtinmäki kuuluu Kurttilan kaupunginosaan, mutta vanhassa kyläjaossa alue on ollut Kurtbyn naapurikylän Mulbyn maita.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Nimen Kurttila taustalla on vanha kylännimi, joka on kirjoitettu esimerkiksi vuonna 1540 Kurtthebacka, 1544 Kurittbacka ja 1592 Kurtby. Kylä on ollut suomenkielinen ennen viimeistään 1500‑luvulla tapahtunutta ruotsalaistumistaan, mistä kertoo nimen tausta: Kylä on saanut nimensä talonnimestä Kurittu, joka taas on ollut talon isännän lisänimi. Henkilönnimellä Kurittu on viitattu vasenkätisyyteen. Ainakin 1540‑luvun asiakirjojen mukaan talon isäntänä on ollut Jöns Kurritte. Kurittu‑nimiä tavataan etenkin Hämeessä, Satakunnassa ja Varsinais‑Suomessa, mutta myös Kirkkonummelta löytyy kylännimi Kuritans. Espoon ensimmäinen Kurittu onkin todennäköisesti ollut alkuaan kirkkonummelainen.
Nykyinen suomenkielinen vastine Kurttila on mukailtu ruotsinkielisestä nimestä vuonna 1965, ja kaupunginosa Kurttilasta on tullut vuonna 1976.
1500‑luvulla Kurtbyhyn on kuulunut kolme taloa: Malm, Smeds ja Kurtas eli Kurt. Nykyisiä Kurttilan osa-alueita ovat Kallvik, Lasilaakso, Mustalahti ja Åminne. Alueella on omaleimaisia ryhmänimiryppäitä, kuten Kauklahdessa vuosina 1923–1952 toimineeseen lasitehtaaseen liittyvät nimet Lasilaaksossa sekä vanhojen astioiden nimityksiä sisältävät nimet Kurtinmalmilla.
Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Lasilaakson osa-alueen liikenneverkon runkokadulla on nimenä yksinkertaisesti Lasilaakso – Glasdalen. Sen lounaisosasta erkanee sivukuja nimeltä Lamppukuja – Lampglasgränden. Lasilaakson nimistön aihepiiri kertoo Kauklahden lasitehtaasta, joka toimi 1923–1952. Se erikoistui valaisinlasin puhaltamiseen.
Kujan nimi oli ensin vuodesta 1974 Lamppulasinkuja. Asemakaavan nimistöä suunniteltaessa 1992 päädyttiin siihen, että nimeä kannattaa sujuvuuden vuoksi muuttaa hieman lyhyempään muotoon. Siten asemakaavaan tuli nimi Lamppukuja, joka otettiin käyttöön 2002. Ruotsinkielinen nimi on ollut koko ajan Lampglasgränden.
Lasilaakson asemakaavassa annettiin vastaavalla tavalla aiempaa lyhyempi nimi Opaalilasintielle ja Peililasinkujalle, joista tuli Opaalitie ja Peilikuja.
Nykyisen Lasilaakson omakotiasutus sai alkunsa sodan jälkeen jo lasitehtaan aikana, mutta pian tehdas lopetettiin. Omakotirakentaminen jatkui silti. Alueen kadut olivat vailla nimiä 1970‑luvulle asti. Kaikkialla Espoossa nimettömät tiet saivat nimet 1970‑luvun puolessavälissä toteutetussa laajassa osoiteuudistuksessa. Siinä vaiheessa nimistötoimikunta otti tällä alueella nimeämisessä käyttöön lasitehtaan tuotteisiin liittyvän aihepiirin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Kauklahden asemalta puolitoista kilometriä lounaaseen on osa-alue nimeltä Lasilaakso – Glasdalen. Alueella on omakotitaloja ja joitakin kerrostaloja. Espoon nimistötoimikunta antoi nimen 1976 julkaistavaksi opaskartassa, mutta nimi oli toimikunnalla mielessä jo 1974, kun se antoi kadunnimen Lasilaaksontie. Lasiaihe saatiin Kauklahden lasitehtaasta ja siitä, että alueella asui aikoinaan paljon tehtaan väkeä.
Loppuosa ”laakso” valittiin maaston perusteella. Alue on Mankinjoen ja Espoonjoen välissä.
Jo 1974 annettiin alueelle myös lasiaihepiirin kadunnimiä, kuten Kristallikuja – Kristallgränden.
Nimi Lasilaakso – Glasdalen tuli sittemmin myös kaava-alueen nimeksi. Lasilaakson asemakaavan laatiminen alkoi 1992. Kaava vahvistui 2001. Siinä aiempi Lasilaaksontien lounaisosa nimettiin lyhyemmin Lasilaaksoksi, siis samalla nimellä kuin osa-aluekin. Tämä Lasilaakson katu on omakotialueen runkokatu.
Vuonna 2017 nimi Lasilaaksontie – Glasdalsvägen on vielä käytössä vanhalla tieosuudella Rantaradan varressa. Kun asemakaavan mukainen katuverkko toteutuu täysin, nimi Lasilaaksontie poistuu.
Nykyisin Lasilaaksona tunnettua osa-aluetta on kutsuttu aiemmin epävirallisesti ainakin nimillä Kekunpelto ja Åbrinken. Näitä nimiä käytettiin ehkä 1940‑luvulta lähtien.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Mulbyn kylä ja sen nimi ovat syntyneet aikaisintaan 1200‑luvulla ja viimeistään 1400‑luvulla. Nimen taustaa ei tiedetä varmasti, mutta nimistöntutkija Saulo Kepsu kirjoittaa Kylä‑Espoo‑kirjassa, että kylännimi pohjautunee alkutalon nimeen, johon puolestaan sisältyy isännän lisänimi, joka on voinut olla Muli tai Mule. Mulby on Kauklahden tytärkylä eli sitä vanhemman Kauklahden kylän maille syntynyt kylä.
Vanha kylännimi Mulby siirtyi kylän mäille ja pelloille 1900‑luvulla syntyneen omakotialueen nimeksi. Mulby kuuluu Kurttilan kaupunginosaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
- Sijainti: Mulby. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Musslax on pelto Musslaxbergenin vieressä Kurttilan kaupunginosassa. Pellon paikalla oli aiemmin merenlahti. Viereinen osa-alue on Mustalahti – Musslax.
Kirjassa Saaristo‑Espoo Kurt Zilliacus ja Ritva Liisa Pitkänen kirjoittavat:
”Mustlax, alk. *Mustalaksi, on tavallinen lainanimi Uudenmaan ruotsinkielisillä seuduilla; Mustalahti on suomenkielisessä nimistössä tavallisin lahdennimi.
Kaikesta päätellen nimi on syntynyt keskiajalla, ruotsinkielisen uudisasutuksen tuloaikaan, koska lahtikin on muodostunut vasta tuolloin.
Musta‑määrite on viitannut paikan tummuuteen: veden syvyyteen, korkeisiin rantoihin tai ympäristön havumetsäisyyteen.”
Mustalahti – Musslax on käytössä osa-alueennimenä 1970‑luvulta lähtien.
Teksti: Joonas Kylliäinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Kurttilassa otettiin joulukuussa 2020 käyttöön uusi kadunnimi Palkollisentie – Legohjonsvägen. Kadunnimi Mäkituvantie – Backstuguvägen ja alueennimi Mäkitupa – Backstugan kertovat tälle kulmalle aikoinaan syntyneestä Mulbyn kylän mökkiasutuksesta. Asumusryhmää kutsuttiin nimellä Nystan. Lähistöllä on Palkollisentien lisäksi muutakin mäkitupalaisten elämän aihepiirin nimistöä, kuten Pestuukuja, Pilkkumitie ja Taltrikinmäki.
Alueen luonteesta tai historiasta kertova aihepiiri ankkuroi nimet paikkaan. Omaperäinen aihepiiri on hyödyllinen, sillä osoitenimien on erotuttava toisistaan Espoon ja koko pääkaupunkiseudun mitassa.
Moni mäkitupalainen oli töissä läheisessä maatalossa. Kadunnimeen sisältyvä sana ”palkollinen” merkitsee palvelusväkeen kuuluvaa henkilöä, samoin ruotsin sana ”legohjon”. Molemmat sanat olivat entisaikaan tavallisempia. Maatilalla ne sopivat sekä piikoihin että renkeihin.
Palkollisentien nimi on suunniteltu 2009 ja vahvistettu asemakaavassa 2015. Palkollisentiehen kuuluu myös aiempi Kaskikujan lounaispään osuus. Tällä osuudella oli välttämätöntä muuttaa nimeä, koska asemakaavassa katu merkittiin katkaistavaksi Kaskikuja 8:n kohdalta. Muulla osalla nimi Kaskikuja – Svedjegränden säilyi. Kaavan mukaisessa katuverkossa Kaskikujalle tullaan entiseen tapaan koillisesta, Palkollisentielle lounaasta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Kurttilassa on katu nimeltä Pilkkumitie – Spilkumvägen. Pilkkumi on tietynlainen kulho. Tämä sana on ollut yleisessä käytössä lähiseudun murteessa. Nimenaihe kuuluu mäkitupalaisten elämään ja mäkituvan esineistöön liittyvään aihepiiriin, jota on käytetty alueen nimistössä.
Aihepiirin sanastoa on myös muun muassa lähikatujen nimissä Kahvelitie – Gaffelvägen ja Hahlakuja – Grytkroken.
Pilkkumitien nimi on suunniteltu 2007, vahvistettu asemakaavassa 2010 ja otettu käyttöön 2012. Nykyisen Pilkkumitien lounaispää rakennettiin vasta myöhemmin.
Osuudella, jolla nimi Pilkkumitie tuli käyttöön 2012, oli aiemmin osoitenimenä Kurtinrinne. Nimeä ja osoitteita jouduttiin muuttamaan, koska asemakaavan mukaisessa katuverkossa ajoyhteys Kurtinrinteen läpi katkesi. Kadunnimi Kurtinrinne jäi vain pohjoisemmalle osuudelle.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014. Muokattu 2022.
Kurttilan kaupunginosassa, Espoonjoen suulla oleva Pölan (ääntämys murteessa ”Pöölon”) on Kauklahden seudun kylien yhteisranta sekä Mustalahden vanha satamapaikka. Se on osa Espoonlahden luonnonsuojelualuetta. Peruskartassa Pölan on myös mäen nimenä. Aikaisemmin mäkeä on ilmeisesti kutsuttu myös nimellä Holmen.
Opaskartassa Pölan on ollut vuodesta 1982 lähtien. Vuosina 1835 ja 1882 se on esiintynyt vanhoissa kartoissa asussa Pölon.
Tietojen mukaan Pölan on ollut yhteinen kalastuspaikka. Mäen alla sijainneet laiturit ja kalamajat näkyvät edelleen alueen maanomistuskartan omaperäisessä ulkonäössä, jossa kiinteistön rajat muodostavat pitkiä ja kapeita palstoja.
Pölan‑nimelle ei ole löytynyt varmaa selitystä. Siihen saattaa sisältyä verbi ”pöla” (suom. ’molskahtaa’), mutta nimi voi olla myös suomalaista alkuperää.
Muita Pölan‑nimisiä paikkoja Suomessa ei esiinny, mutta Paraisissa on Pölon‑niminen nuotta-apaja.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.
- Sijainti: Pölan. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Espoossa perustettiin 1905 uusi työväenyhdistys, jolle perustajat valitsivat nimen Työväenyhdistys Rannikko. 1906 yhdistys osti Kauklahden läheltä Mulbystä huvilan, joka muutettiin työväentaloksi. Taloa laajennettiin juhlasaliosalla 1909. Talossa järjestettiin vuosikymmenten ajan vilkkaasti poliittisia tilaisuuksia, iltamia ja näytelmäesityksiä. Työväentaloa alettiin nimittää yhdistyksen mukaan Rannikoksi. Kauklahden seudulla oli tiilitehtaiden ja lasitehtaan ansiosta paljon työväkeä. Työläiset olivat enimmäkseen suomenkielisiä, mutta myös seudun ruotsinkieliset asukkaat ovat puhuneet talosta nimellä Rannikko. Talolle tuleva tie sai osoitenimen 1975, ja nimeksi tuli Rannikontie – Rannikkovägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Kurttilan kokoojakadulla Kurttilantiellä on sivukuja nimeltä Taltrikinmäki – Tallriksbacken. Nimi otettiin käyttöön 1999. Kuja oli olemassa jo sitä ennen, mutta vailla nimeä. Taltrikinmäki – Tallriksbacken on myös mäellä ja mäen ympärillä olevia kortteleita tarkoittava suurkorttelinnimi.
Nimen loppuosa viittaa siihen, että kuja nousee mäenkumpareelle. Alkuosana on sana ”taltrikki”, ”tallrik”, joka merkitsee lautasta. Suomenkielinen sana ”taltrikki” on tuttu tämän seudun murteissa. Kujannimi on osa lähikorttelien kaupunkinimistön muodostamaa kokonaisuutta, jossa nimenaiheita on saatu mäkitupalaiselämästä. Lähellä on Mäkituvantie – Backstuguvägen, jonka nimi on vuodelta 1976. Sen alkupäässä on ollut mäkitupa, jota kutsuttiin nimellä Nystan. Asumuksennimi syntyi siitä, että mökki oli aikoinaan Kurtbyn kylän laidan uudisasutusta. Tienhaaran puistotilkku saa siitä nimen Nystan.
Taltrikinmäen ohella mäkituvan esineistöstä kertovat nimet Hahlakuja – Grytkroken, Pestuutie – Städslingsvägen, Kahvelikuja – Gaffelgränden ja Pilkkumitie – Spilkumsvägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008. Muokattu 2022.
Uraalinrinne – Uraalibranten on Åminnessa rinteellä lepäävä puisto, jonka nimessä kuuluu Kauklahden lasitehtaan ja sen työntekijöiden historia.
Kauklahden lasitehdas rakensi 1930‑luvulla työntekijöilleen asuintalon Åminnen viereen jyrkän rinteen päälle. Taloa alettiin kutsumaan nimellä Uraali, ja nimen kerrotaan tulleen laulusta ”Uraaliin, Uraaliin”, jota asukkaiksi valitut olisivat laulaneet marssiessaan lasitehtaalta taloon. Nimi oli tunnettu ja käytössä myös seudun ruotsinkielisten asukkaiden keskuudessa.
Puiston nimi Uraalinrinne – Uraalibranten perustuu tehtaantyöläisten talon kutsumanimeen, ja nimen loppuosa ”rinne” kuvaa hyvin niin puistoa kuin sen nimen taustalla olevan talon sijaintia.
Puiston nimi ja puiston laidalla kulkeva samanniminen polku suunniteltiin 2005 ja lisättiin asemakaavaan 2010.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Varsikengäntie – Kängvägen on katu Kurttilassa. Nimenaihe varsikenkä kuuluu suutarin ja suutarintöiden aihepiiriin. Alueella asui aikoinaan nahkasuutari Pahlsten.
Varsikengäntiestä lähtevien Varsikengänkujan ja Varsikengänpolun nimissä on sama aihe. Suutariaihepiirin nimiä ovat lähistöllä myös Nahkasuutarintie ja Pikilanganpolku.
Nimi Varsikengäntie – Kängvägen suunniteltiin 2006, vahvistettiin asemakaavassa 2010 ja otettiin käyttöön 2012.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Osa-alueennimi Lasilaakso – Glasdalen annettiin 1970‑luvulla asemakaavoituksen yhteydessä. Paikalla oli omakotiasutusta jo aiemmin, ja käytössä oli myös omien asukkaitten tai ympäristön asukkaitten keskuudessa syntyneitä alueennimiä. Niitä olivat Kekunpelto ja Åbrinken, joka oli peruskartassakin. Sana ”åbrink” merkitsee jokitörmää. Alue onkin Kauklahden lounaispuolella kahden joen, Espoonjoen ja Mankinjoen, välissä.
Tarkkaa tietoa alueennimen Åbrinken synnystä ei ole. Ei ole tiedossa, että Åbrinken‑nimeä olisi aiemmin käytetty muunlajisesta paikasta.
Alueennimeä Åbrinken käytetään muun muassa Kirkkonummen kirjaston julkaisemassa selostuksessa seppä Hjalmar Tallbergin vaiheista. Hän muutti 1944 evakkoon Espooseen ja meni töihin Kauklahden lasitehtaaseen. "Medan Hjalmar Tallberg var anställd på glasbruket i Köklax byggde han upp sitt eget ställe i Åbrinken vid Mankby station." Tallberg rakensi siis talonsa Åbrinkeniin Mankin aseman luo.
Nimi Åbrinken oli peruskartan painoksissa 1961, 1964 ja 1975 melko suurikokoisin kirjaimin, selvästi alueennimenä. Se oli jonkin aikaa myös Espoon opaskartassa, mutta varsin pienellä painettuna. Nykyisin Åbrinken‑nimi on ilmeisesti jäänyt pois käytöstä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Kurttilan kaupunginosan pohjoisassa on osa-alue nimeltä Åminne. Alueennimi tulee vanhasta tilannimestä ja talonnimestä Åminne. Tilalle on annettu nimi sijainnin mukaan: Ruotsin ”å” on ’joki’, ja murteellinen sana ”minne” merkitsee joen tai ojan suuta. Åminne sijaitsee Espoonjoen suupuolessa.
Tila on kuulunut Mulbyn kylään. Talolla oli aiemmin, kai 1500‑luvulta alkaen, nimi Pett (myös muodossa Petas). Åminne‑nimeä on käytetty ainakin 1800‑luvulta lähtien. 1900‑luvun alussa rakennettu Åminnen päärakennus on jäljellä nykyisen Åminnentien varressa.
Åminne on otettu alueennimikäyttöön 1970‑luvulla. Åminnessä on useita Åminne‑aiheisia kaavanimiä: Åminnentie, Åminnenmäki, Åminnenpuisto, Åminnenpolku, Åminnenranta ja Åminnensilta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Åminnenpuisto – Åminneparken on puisto Åminnen alueella Espoon Kurttilassa. Osa-alue on saanut nimensä Åminne‑nimisestä talosta ja maatilasta.
Talonnimi Åminne tulee ruotsin murresanasta ”åminne”, joka merkitsee joensuuta. Paikka on nykyisinkin lähellä Espoonjoen suuta.
Åminnenpuisto – Åminneparken on myös kadunnimenä puiston kohdalla. Puistonnimi ja kadunnimi Åminnenpuisto on suunniteltu 2005 ja vahvistettu asemakaavassa ja otettu käyttöön 2011.
Lyhyehkö Åminnenpuiston katuosuus johtaa Åminnenranta‑nimiselle kadulle. Åminnenrannan nimi on ollut käytössä vuodesta 1976. Osoitenumerointisyistä Åminnenranta‑nimeä ei voitu ulottaa Åminnenpuistoksi nimetylle osuudelle.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Kadunnimi Åminnenranta – Åminnestranden Kurttilassa lähellä Kauklahtea suunniteltiin 1975 ja otettiin käyttöön 1976. Nimen alkuosa ”Åminne” saatiin talonnimestä. Alueella on myös muun muassa Åminnentie. Loppuosa ”ranta” kuvaa kadun sijaintia Espoonjoen rannassa.
Kadulla oli 1970‑luvun alkupuolella joenrantasijaintiin perustuva nimi Rantatie, mutta se jouduttiin poistamaan, koska samannimisiä teitä oli muuallakin.
Lyhyen jakson vuosien 1975–76 aikaan katu oli osa Åminnenkuja‑nimistä katua. Tämä nimi jäi 1976 vain Åminnenrannan kaakkoispuolelle ja poistettiin myöhemmin kokonaan.
Talonnimi Åminne tulee sanasta ”åminne” (suom. 'joensuu'). Åminne on nykyisin myös alueennimenä Åminnentien ja Åminnenrannan seudulla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Åminnensilta – Åminnebron on silta, jota pitkin Kauklahdenväylä ylittää Espoonjoen. Silta on nimetty viereisen Åminnen osa-alueen mukaan. Osa-alue on puolestaan saanut nimensä Åminne‑nimisestä maatilasta.
Åminnensillan nimi on suunniteltu 2009 ja vahvistettu asemakaavassa. Nimi tarkoittaa sekä autotien siltaa että sen kupeessa molemmin puolin olevia kevyen liikenteen tien siltoja.
Kullekin rinnakkaisista silloista ei ole annettu erillistä nimeä. Jos on tarpeen puhua erityisesti yhdestä siltakokonaisuuteen kuuluvasta silasta, esimerkiksi alajuoksun puolella (eli etelälounaan puolella) olevasta kevyen liikenteen sillasta, paikan voi ilmaista täsmentämällä Åminnensilta‑nimeä sanallisesti: esimerkiksi ”Åminnensillan lounainen kevyen liikenteen silta” tai vaikkapa ”lounainen Åminnensilta” tai ”eteläinen Åminnensilta”.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.