Syvää hämmennystä Hansatiellä
Syyskuisena päivänä vuonna 1977 Puikkarissa yhdessä Hansatie 4:n asunnoista oltiin suuren hämmennyksen vallassa. Postiluukussa luki Mononen. Oli lukenut loppukesästä asti. Nuoripari muuttanut Kirstinmäen yksiöstä tilavampaan.
Muutoin arki sinä päivänä naapurustossa tuntui soljuvan leppoisaa kauklahtelaista kylätyyliään: Puikkarin kerhotalon edustalle kaarsi oranssi Lada. Lämpömittari asettunut mukiinmenevästi kymmenen asteen kieppeille. Pihalta lasten leikkiääniä. Lähipuuhun lehahti joku syksyn mykistämä lintu.
Mutta asunnossa aika ja elämä oli muljahtanut lopullisesti uuteen asemaan. Ei odottamatta, mutta kovin hämmentävästi.
Jorma Mononen oli juuri hakenut sairaalasta kotiin esikoispoikansa ja vaimonsa.
”Poika oli syntynyt 16. päivä. Nyt istuttiin äimänä sängyn laidalla. Ihmeteltiin, mihin tässä tulisi ryhtyä, miten arkea näin uudella kokoonpanolla eletään.”
Hetki ja hämmennys elää muistissa edelleen, mutta arjen langanpää tietty löytyi pienen haukkomisen jälkeen. Hoitohommat opittiin.
Kovaa koulua ajoittain. Esimerkiksi kun Jussiksi nimetty pontevuus vaipanvaihdossa suhautti pissat suoraan isäparan silmään.
”Varovaisuutta opin siinäkin hommassa, mutta en kylliksi. Erehdyin nimittäin tämän huvittavan pissaepisodin joskus vuosien kuluttua kertomaan pojalle itselleen. Ei ehken olisi pitänyt. On naurun lisäksi riittänyt kuittailua.”
Silmään pissaamisella on suomen kielessä oma kuvaannollinen merkityksensä. Eikä se ole ainakaan kokreettista merkitystään mukavampi juttu.
Mutta Kauklahti on mukava niin Jorman muistoissa kuin poikkeamisen paikkana edelleen, vaikka se sitten jäi ja tuli muutto toisaalle Espooseen.
”Minä jätin Kauklahden, mutta Kauklahti ei jättänyt minua. Tuo nimenomainen parin vuoden aika Kauklahdessa on vuosissa lyhyt, mutta meidän perheelle suuri aika. Molemmat lapset syntyivät Kökkelin Puikkarissa asuessa. Pissaavan Jussin jälkeen tuli siivompi Anu.”
Osan omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaankin Jorma eli Kauklahdessa.
”Nuoruuden mielenmaisemaani 1950-luvulta alkaen väritti Kauklahti kaikkinensa: leipomo, joka oli sokerileipuri-isäni työpaikka, lasitehdas, Kino Edison, Espoonjoki kevään runsaine, kylän kissoja riemastuttavine särkisaaliineen ja nyttemmin suojeltu kyläkeskusta kaikkine kauppoineen ja ravintoloineen.”
Yhteisöllinen Kauklahti
Kotiseutuliitto nimesi Kauklahden vuoden 2018 kaupunginosaksi. Kahden joen varrella sijaitseva Kauklahti on sekä merellinen, metsäinen, maaseutumainen että etenkin vuoden 2006 asuntomessujen myötä myös hyvinkin kaupunkimainen alue. Yhteisöllisyys ja kehitys kumpuaa alueen kulttuuriperinnön ja historian arvostuksesta. Lue lisää(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)
Espoon perinneseuran sivuilta löytyy myös Esa Lahtisen mielenkiintoinen artikkeli Kauklahti Puikkarista katsottuna vuonna 1972(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).
