Pirjojen pidot
"Nykyisin Pirjoista yli puolet on syntynyt 1940- ja 1950-luvuilla. Ei siis ihme, että erääseen samaan pikkulapsiperheiden asuttamaan kerrostaloon 1980-luvun Latokaskessa oli sattunut useampia Pirjoja."
Huhtakoukku 2:ssa siis järjestettiin taas Pirjojen illanistujaiset.
Uunissa odottivat juustolla ja ananaksella lastatut leipäviipaleet lämmittämistä. Kohta pirahtaisi ovikello ja joku talon Pirjoista tai muista kotiäideistä saapuisi illan ensimmäisenä vieraana. Emäntänä oli Pirjo Kanerva.
Kanervien kaksi poikaa, Antti ja Heikki, oli pedattu peteihin Pikku Kakkosen Nukkumatin heitettyä unihiekkansa. Pirjon puoliso oli työmatkoilla, kuten lähes joka toinen viikko yleensä oli. Kolme muuta taloyhtiön Pirjo-äitiä ja muita äitejä naapurustosta saapui sitä mukaan kuin kukin oli saanut omat lapsensa levolle. Heillä puolisot saivat jäädä iltavahtiin.
”Meitä asui talossa monia nuoria perheitä. Valtaosa äideistä oli lasten kanssa kotona. Vaikka päivähoitolaki ja kuntien velvoite järjestää päivähoito oli astunut voimaan jo 1973, ei paikkoja vielä ollut kaikille. Hoito yksityisellä taas ei kannattanut. Siispä oltiin lasten kanssa kotona. Minäkin yhteensä nelisen vuotta”, Pirjo Kanerva kertoo.
Hiekkalaatikkoelämä oli vilkasta. Lapsilla oli leikkikavereita, ja aikuiset pitivät pihapiirissä yhtä. Kahviteltiin, nyyttikesteiltiin, talkoiltiin, järjestettiin piha- ja talojuhlia, oli lasten-, kyykkä- ja lentopallokisoja.
”Kun pojat olivat korvatulehduskierteessä tai muuten kipeinä, aina oli naapuriapua lastenvahtiin ja sai kipaistua asioilla. Vertaistukena ja kokemusasiantuntijoina oli koko naapurusto. Ei jäänyt yksin. Oli onnellista ja turvallista. Sellaista yhteisöllisyyttä on ikävä.”
Kanervat muuttivat Latokaskeen 1980-luvun alussa ja kodin osoite on edelleen siellä. Lapset ovat lähteneet ja lapsenlapsetkin ovat jo kohta teini-iässä.
”Kun muutimme Latokaskeen, palvelut olivat puhelinkioski, postilaatikko, kauppa- ja kirjastoauto. Ennen poikien kouluun menoa meillä oli jo pieni ostari, koulu ja päiväkoti. Omakotitaloille oli isot pihat. Nyt on jokaisen talon pihamaata pienennetty ja rakennettu useita taloja tontin puolikkaalle!”
Ja puhelinkioskit, ne ovat tietysti kadonnutta kansanperinnettä. Enää ei pihoilta huudella kerroksiin ”Äitiii, tuu ikkunaan!” Nyt lapset kaivavat taskustaan älykännyn…
Entäs kaikki ne sen ajan Pirjot?
”Yhden Pirjon kanssa oltiin samassa jumpparyhmässä koronaan asti. Mutta muihin yhteydet ovat jääneet jo aiemmin.”
Onkohan tämän lukijoissa Pirjoja? Minkälaisia muistoja herää?
