Monenlaista identiteettiongelmaa
Paljon on nyt puhetta ja tarinaa Espoon ja espoolaisten identiteetistä, kaupungin kasvusta ja mihin muutoksessa mennään. Mutta identiteettihaasteita on ollut ennenkin, ja monessa muodossa. Esimerkiksi teatterinjohtaja Kirsi Sirenillä ja eräällä karhulla, jonka talvipesän päälle oli unien aikana rakennettu hattutehdas.
Siirrytään siis elokuisen kauniiseen kesäpäivään Glimsin pihamaalle vuonna 1976.
Sirenien sisarusten (Kirsi ja Sara) kunnianhimoinen ajatus perustaa lapsille laadusta ja luovuudesta tinkimätön nukketeatteri on hiljakkoin toteutunut. Käynnissä on Espoon ensimmäisen ammattiteatterin, Teatteri Hevosenkengän nukketeatteriesitys Karhu jota ei ollutkaan.
Miljöö on satumainen, sää suosii, eikä näin ollen tehosteääniä tuottavan kelamankan kastumisestakaan ole huolta. Pihan rinteessä istuu tanakasti koko joukko eläytyvää yleisöä.
Nukketeatterissa, yleisön katseilta suojassa eläytyvät Aino-Maija Tikkanen, Paavo Pentikäinen ja Kirsi Siren kädet näyttelijänukeissa. Ennen esitystä sama kolmikko oli hoitanut kaikki välttämättömät valmistelu- ja tekniikkatyöt näyttämön pystytyksestä lipun myyntiin. Varsinaisen näytöksen aikana kädet ovat enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti kyynärpäitä myöten nukeissa.
Kesken draaman huippuhetkiä yksi utelias pikkupoika eturivistä päättää nousta ja kurkistaa, mitä teatterin takana tapahtuu. Eikä sitä kukaan estämässä.
”Pojasta puuhamme suurikokoisten keppinukkien kanssa oli peräti hupaisaa. Uteliaisuutensa ja naurunsa tarttuu muuhunkin yleisöön. Ei siinä paljon ollut tehtävissä, kädet nukeissa… Penteleen poika, ajattelin, potkimallako poika olisi pois häädettävä?” Kirsi Sirèn nauraa muistolleen.
Näytös jatkuu, eikä välikohtaus karhua suuremmin huoleta. Sen haasteena on vakuuttaa, ettei se ole töissä tehtaassa. Se on karhu ja juuri noussut pesästään. Ja yleisökin kohta asettuu, ohittaa mitättömän tosimaailman ja sadun välisen selkkauksen. Illuusio palaa. Identiteetit kohdillaan.
Ollako järjestyksenvalvoja vai nukketeatterinäyttelijä, sitä pulmaa jäivät pohtimaan vain hevosenkenkäläiset seuraavia seikkailuja suunnitellessaan.
Juhannusmäki espoolaisten sydämissä
Teatteri Hevosenkengän perustivat 1975 Espooseen ensimmäiseksi ammattiteatteriksi sisarukset, ohjaaja Kirsi Siren (silloin Aropaltio) ja lavastaja Sara Siren (silloin Popovits). Teatterin toimipaikkana on entinen kansakoulu Espoon Juhannusmäellä Mankkaalla.
Teatterin kieli on kansainvälinen. Hevosenkengällä on muun muassa kiinteä vierailuyhteys Japaniin. Tie lasten sydämiin on sama kielestä viis. Kani Untuvankerän seikkailut nähdään alkavana syyskautena myös ukrainaksi spiikattuna.
Juhannusmäen Hevosenkenkä on valloittanut sukupolvi toisensa jälkeen espoolaislasten ja vähän muidenkin sydämet. Muistoja ja tarinoita teatterielämyksistä on varmaan monella. Olisikohan niitä jaettavaksi muillekin, vaikka tähän tarina-albumiin?
Tutustu teatterin tulevaan ohjelmistoon ja toimintaan: https://hevosenkenka.fi(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)