Koulutyttö tiilenpäitä laskemassa
Kaikella on tässä maailmassa tarkoituksensa. Sellaisellakin, että Aarno Ruusuvuori suunnitteli 1960-luvulla Tapiolaan kirkon, jolle aika ajoin on soviteltu Suomen rumimman kirkon manttelia, ja jossa kerran 1980-luvun alkupuolella istuskeli 14-vuotias koulutyttö Etelä-Tapiolan koulusta.
Oli siis suunniteltu se kirkko, ja sinne kirkkoon oli tapana kävellä keväisin koko koulun joukolla hartaushetkeen. Saattoi hyvinkin olla, että Terhikin istui kirkkosalin avaruudessa useampanakin keväänä. Ja sitten myös muina, mitä lie kertoina.
Mutta Terhi oli asettanut kirkossa istumiselleen vissin tavoitteen. Hän halusi laskea alttariseinän tiilenpäät.
Ken on tässä kirkossa saanut tilaisuuden käydä, tietää, että tehtävä ei ole ihan vähäinen. Harkkotiiltä riittää 16 metrin korkeuteen. Hartaaksi vetää jo pelkkä yrityksen ajatteleminenkin.
Tiilenpäiden laskeminen oli teinistä kirkossakäynnin viihdyttävintä antia. Vaikkei sekään varmaan ihan ollut niiden tarkoitukseksi yleisesti ottaen tarkoitettu.
Valitettavasti Terhi ei koskaan onnistunut pääsemään lopulliseen lopputulemaan. Ehkä siihen vaikutti alitajuisesti sen aikaisen opinto-ohjaajan kannustava pedagogiikkakin. Tämä oli oraakkelimaisesti jossakin eripuratilanteessa julistanut: ”Teistä ei ikinä tule mitään!”
Mutta sellaistahan se on elämäkin. Usein jää kesken ja vähän vajaaksi, vaikka yritystä on.
Ja ne sallimuksen tiet: Mitä tuli Terhistä? No tietenkin ensin ahkera, jämpti ja tehokas kauppatieteilijä, jolla tyylillä hän nykyisin laskee katteet, tuotot ja ROI:t omassa yrityksessä. Ei mennyt laskuharjoittelu hukkaan. Kirkon tiilenpäille löytyi se tarkoitus.
Etelä-Tapiolan koulu purettiin 2002 asuntojen ja toimistojen tieltä. Mutta Tapiolan kirkon ainutlaatuinen arkkitehtuuri tekee vaikutuksen edelleen. Se on säilynyt Terhinkin kotikirkkona, jota karuudessaan ja vaikuttavassa eleettömyydessään kauniimpaa hän ei tiedä.
Viimeksi Terhi istui kirkon penkissä Urkuyö ja Aarian avajaiskonsertissa muutama viikko sitten. Se kesäinen musiikkifestivaali on myös yksi Espoon ihanuuksista, siinä missä katsojan silmissä kaunis kirkkokin.
Vielä loppuun spoileri: Harkkotiiliä kirkkosalin etuseinässä 2 752 kappaletta. Jos et usko, yritä itse laskea.
Betoni puhuttelee
Tapiolan kirkko valmistui 1965 ja on juuri käynyt läpi hienovaraisen peruskorjauksen.
Rakennus on näkemisen ja kokemisen arvoinen. Se on oleellinen osa Museoviraston määrittelemää valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä Tapiolassa.
Voit lukea kirkosta myös arkkitehtuurimuseon sivuilta https://www.mfa.fi/kokoelmat/tietopaketit/tapiola/(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) tai KAMU Espoon kaupunginmuseon sovelluksesta https://tarinasoitin.fi/tapiolanarkkitehtuuri(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).
Kirkon yhteydessä toimii myös mukava vapaaehtoisten pyörittämä hyväntekeväisyyskahvila Valo. Kahvila Valo(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) on auki kesäisin arkisin ma–to klo 12–16.