Espoonlahden nimistö
Espoonlahden kaupunginosaan kuuluvat varsinaisen Espoonlahden lisäksi Kivenlahti ja Laurinlahti.
Espoonlahden nimistö
Kivenlahdessa on Mainingin koulun lounaispuolella puisto nimeltä Aallonpohja – Vågdalen. Nimen on suunnitellut Espoon nimistötoimikunta, jonka jäseniä olivat Uolevi Leikola, Uolevi Itkonen ja Per‑Olof Morelius. Nimi sisältyy toimikunnan joulukuussa 1969 laatimaan nimistöehdotukseen ja nykyisinkin voimassa olevaan asemakaavaan.
Nimistötoimikunta päätti antaa rannikolla sijaitsevalle Kivenlahden kaava-alueelle meriaiheisia nimiä. Monet nimistä liittyvät merenkäyntiin (Hyökyranta, Maininkitie). Kaavanimistöön kuuluvat myös jalankulkutiennimi Aallonharja ja kadunnimi Aallonhuippu. Nimen Aallonpohja saanut puistoalue sijaitsee maaston painanteessa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Vuoden 2017 lopulla Laurinlahteen annettiin puistonnimi Alexander Freyn puisto – Alexander Freys park. Puistoalue sijaitsee Laurinlahdensataman, Espoonlahdenrannan ja Villa Larsvikin välissä. Nimi annettiin Alexander Freyn muistoksi ja kunnioittamaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä. Kun Suomen senaatti 4.12.1917 esitti Suomen itsenäisyysjulistuksen, yksi allekirjoittajista oli pankkiiri, kansanedustaja, senaattori Alexander Frey.
Lakitieteen tohtori Alexander Frey (1877–1945) oli Pohjoismaiden Yhdyspankin pääjohtaja ja poliittinen vaikuttaja. Hän vaikutti merkittävällä tavalla myös paikalliseen kehitykseen Espoon lounaisosassa, nykyisessä Laurinlahdessa.
Vuonna 1923 Frey osti Stensvikin kylästä Larsvikin alueelta kymmeniä hehtaareja maata. Kauppaan kuului myös jugendtyylinen Larsvikin huvila. Vuosina 1938–1940 hän lohkoi alueesta lähes sata tonttia ja myi ne yksityisille ostajille, mutta säilytti ranta-alueen asukkaiden yhteisessä käytössä. Itse huvila jäi edelleen Freyn omistukseen. Palstoitetun alueen keskelle jätettiin yhteismaa, joka sai nimen Commune bonum.
Ostajat rakensivat palstoilleen taloja, ja näin syntyi Larsvikin huvilayhdyskunta. Sen jatkaja on nykyinen Laurinlahden asuinalue.
Alexander Frey on näkynyt Laurinlahden nimistössä jo aiemmassa vaiheessa: Laurinlahden keskeisen kadun, nykyisen Laurinlahdentien, nimenä oli aikoinaan Alexander Freyn tie – Alexander Freys väg. Nimestä käytettiin myös lyhennettyä kirjoitusasua Alex. Freyn tie – Alex. Freys väg, ja toisinaan lyhenne kirjoitettiin myös ilman pistettä Alex Freyn tie – Alex Freys väg. Tiennimi oli opaskartassa vuoteen 1973.
Teksti: Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Espoonlahden keskuksessa on mäenrinteessä sijaitseva puisto nimeltä Amiraalinmäki – Amiralsbacken. Vieressä on Amiraalinpuisto, ja näiden kahden puiston läpi kulkee Amiraalinpolku. Läheinen katu on nimeltään Amiraalin puistotie. Nämä nimet eivät ole kenenkään yksittäisen henkilön muistonimiä vaan aihepiirinimiä, jotka kuuluvat samaan merenkulkuaiheisten kaavanimien ryhmään kuin muun muassa Merenkulkijankatu, Puosunrinne, Merikarhunkuja ja Tähystäjänkatu.
Aihepiiri on valittu Espoonlahden pitkien merenkulkuperinteiden perusteella. Saman aihepiirin muuta sanastoa on esimerkiksi nimissä Ulappatori, Lokirinne, Majakkaniitty ja Solmukuja.
Amiraalinmäki on myös sekä puistonnimi että pientä aluetta tarkoittava niin sanottu suurkorttelinnimi.
Puistonnimi Amiraalinmäki – Amiralsbacken ja Amiraalinpuisto – Amiralsparken, polunnimi Amiraalinpolku – Amiralsstigen ja kadunnimi Amiraalin puistotie – Amiralsallén on vahvistettu asemakaavassa. Nimet on suunniteltu 1997–98.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Espoonlahdessa on pitkän merenkulkuperinteen vuoksi paljon merellistä nimistöä. Laurinlahdessa on yhtenä aihepiirinä ankkuri ja ankkurin osat. Esimerkiksi Ankkurinvarsi – Ankarläggen on asuinkatu, joka lähtee Laurinlahdentiestä pohjoiseen. Aiheita on jaettu kaduille ja muille paikoille jossain määrin sen mukaisesti, miten ankkurin osat sijoittuvat toisiinsa nähden: Ankkurinvarsi on suhteellisen pitkä katu, Haarakuja vähän lyhyempi, Kourakuja koukkumainen katu ja Ankkurinkynsi lyhyt sivupolku.
Ankkurinvarren nimi suunniteltiin 1972 ja otettiin käyttöön 1970‑luvun puolessavälissä. Sen sisältävä asemakaava vahvistettiin 1979.
Ankkurin varsi eli ankkurinvarsi on ankkurin runko-osa, ruotsiksi ”ankarlägg” tai lyhyesti ”lägg”.
Ankkuriaihepiirin nimiä ovat myös kadunnimet Ankkuritie – Ankarvägen, Kourakuja – Flygränden ja Haarakuja – Armgränden, jalankulkutiennimet Ankkurinkynsi – Pynten, Ankkuripolku – Ankargången, Ankkurintouvi – Ankartåget, Kourapolku – Flygången ja Rengaspolku – Röringsgången sekä puistonnimet Ankkurintukki – Ankarstocken, Ankkuripohja – Ankarbotten ja Ankkuripuisto – Ankarparken. Alueella on myös pallokenttä nimeltä Ankkurikenttä – Ankarplanen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Espoonlahden ylittää Bastvikin kohdalla kaksi rinnakkaista siltaa. Vanhalla Jorvaksentiellä oleva Bastvikinsilta – Bastvikbron rakennettiin noin 1940. Sen pohjoispuolelle valmistui noin 1970 Länsiväylällä oleva Espoonlahdensilta – Esboviksbron.
Porkkalan vuokra-alueen palautuksesta on 2006 kulunut 50 vuotta. Bastvikinsilta oli tärkeässä asemassa vuokra-alueen aikana, jolloin Helsingistä maanteitse tullessa rajapuomi oli sillan kohdalla.
Lähiasukkaat ovat vanhastaan kutsuneet puheessaan siltaa tavallisimmin nimellä Bastvikbron, mutta toisinaan on sanottu myös Sarvvikbron, Stensvikbron. (Näissä ja monissa muissa paikannimissä on kansanomaisen käytön mukaisesti ”vik”, ei ”viks”.) Joskus on voitu käyttää vielä lisäksi nimiä Jorvasbron (tiennimestä Jorvaksentie – Jorvasvägen), Espoossa myös Kyrkslättsbron. Vakiintuneen sillannimen voi hyvin kirjoittaa suomeksi ja ruotsiksi yhteen.
Silta sai Bastvikbron‑nimen tilannimestä Bastvik, sillä sillan itäpää oli Bastvikin tilan mailla. Tilannimellä ei ole erillistä suomenkielistä vastinetta, joten sillannimi on suomeksi Bastvikinsilta. (Sen sijaan Bastvikin kaupunginosalla on suomenkielinen vastine Saunalahti, mutta sillannimi ei perustu kaupunginosannimeen.)
Esimerkiksi nimeä "Kivenlahdensilta" ei pidä käyttää 50 vuoden takaisista ajoista puhuttaessa, koska Stensvikin asuinalueen ja kylän nimen suomenkielinen vastine on muodostettu vasta 1965, mutta ei nykyajastakaan puhuttaessa, koska Kivenlahdensilta – Stensviksbron on idempänä Länsiväylällä Kivenlahdentien ja Kauklahdenväylän kohdalla olevan tiesillan virallinen nimi.
Tammikuun 26. päivänä 1956 puomi nostettiin siis Bastvikinsillalla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Lahdennimeä Esboviken on käytetty 1800‑luvulta lähtien ja sen suomenkielistä käännösvastinetta Espoonlahti ainakin 1930‑luvulta alkaen.
Alueennimenä Espoonlahti – Esboviken on nuorempi. Nimeä aiottiin aluekeskuksen nimeksi 1960‑luvun lopulta lähtien, ja siitä suunniteltiin myös suuralueennimeä. Vuonna 1976 tuli käyttöön virallinen kaupunginosannimi Espoonlahdenranta – Esboviksstranden.
Kaupunginosan nimi muutettiin 1980‑luvun alussa lyhempään muotoon Espoonlahti – Esboviken.
Alueennimen Espoonlahti monenlainen käyttö
Espoonlahti on suuralueensa keskus. Usein keskusalueen nimeä käytetään kahdella tai useammallakin tavalla, toisinaan tarkoittamassa suppeampaa ja toisinaan laajempaa aluetta. Niinpä myös nimi Espoonlahti voi tarkoittaa
a) pelkkää Espoonlahden keskusta
b) hallinnollisten kaupunginosanrajojen mukaista Espoonlahden kaupunginosaa (johon kuuluvat myös Laurinlahti ja Kivenlahti)
c) Espoonlahden kaupunginosaa lähistöineen (mm. Soukka) tai laajimmillaan koko Espoonlahden suuraluetta.
Virallisimmissa yhteyksissä käytetään virallisia alueennimiä: osa-alueennimeä Espoonlahden keskus, virallisen kaupunginosan nimeä Espoonlahti ja suuralueen nimeä Espoonlahden suuralue, mutta muissa yhteyksissä alueennimeä Espoonlahti käytetään vapaammin.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Kivenlahdenpuisto sijaitsi Höyrylaivantien, Meriusvan ja Merivirran katujen välisellä alueella. Puisto ympäröi koulutonttia, jolla toimi vuoteen 2012 asti Meriusvan koulu.
Puistonnimi Kivenlahdenpuisto – Stensviksparken annettiin alueennimen Kivenlahti – Stensvik mukaan. Nimelle voi löytää historiallisenkin perusteen, koska Stensvikin kartanon aikana on paikalla ollutta metsäistä kumparetta sanottu nimellä Parken.
Puistonnimi on vahvistettu asemakaavassa 1971. Nimi jäi pois käytöstä vuonna 2019, kun paikalle kaavoitettiin Kivenlahden metroasema.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012. Muokattu 2022.
Kivenlahti on osa-alue Espoonlahden kaupunginosassa. Alue on saanut nimensä Stensvik‑nimiseltä kylältä. Kivenlahden osa-alueeseen kuuluvat Stensvikin kylän keskeiset osat.
Kylän vanhoja tiloja olivat Antas, Heus ja Tyskas. 1800‑luvulla ne päätyivät samalle omistajalle, ja Stensvikiä alettiin käyttää myös tilannimenä tai kartanonnimenä.
Kylännimen taustalla ovat miehennimi Sten ja lahtea merkitsevä ruotsin sana "vik". Nimen Stensvik suomenkielinen vastine muodostettiin kuitenkin kääntämällä myös sana "sten" (suom. 'kivi').
Suomenkielistä rekisterikylännimeä ja asuinalueennimeä Kivenlahti alettiin käyttää 1960‑luvulla. Stensvikin kartanon lähiympäristössä oli silloin vain vähän asutusta. Vasta Asuntosäätiön suuri Lounaisrannikko‑suunnitelma toi alueelle kaupunkimaista rakentamista. Ensimmäiset kerrostalot valmistuivat vuonna 1971.
Espoon nimistötoimikunta laati koko Kivenlahden kattavan nimistösuunnitelman vuonna 1969 osana asemakaavan valmistelua. Kivenlahden kaupunkinimistöstä tuli merellistä, sillä monien nimien aihepiirinä on veden aaltoilu.
Kivenlahden alkuaikojen nimistönsuunnittelulle on ominaista, että monissa kulkutiennimissä ei ole lainkaan paikanlajin ilmaisevaa loppuosaa, kuten katu, tie, kuja tai polku. Aallokko, Maininki, Merenkäynti, Vaahtopää ja Liplatus ovat tunnistettavan kivenlahtelaisia kadunnimiä ja jalankulkutiennimiä.
Kivenlahti – Stensvik on annettu myös alueella sijaitsevan metroaseman nimeksi. Metrolinja Matinkylästä länteen ulottuu Kivenlahteen asti.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Espoonlahden keskuksessa Ulappatien koillispuolella sijaitsevalla puistolla on nimi Kongsberginpuisto – Kongsbergsparken. Nimi on vahvistettu asemakaavassa 1991. Nimenaiheena on Espoon norjalainen ystävyyskaupunki Kongsberg. Kongsberginpuiston eteläpäässä Lokirinteellä toimii myös Kongsbergs daghem -niminen päiväkoti.
Ystävyyskaupunkisuhteet ovat vaikuttaneet Espoon kaavoitukseen siten, että kaupunginvaltuuston 1.1.1972 tekemän päätöksen mukaisesti Espoon kaupunki- ja aluekeskuksiin on nimetty eri ystävyyskaupunkien mukaan puistoja tai aukioita. Nimiä on annettu asemakaavoituksen edetessä niin, että nykyisin jokaisen seitsemän suuralueen keskuksessa on nimikkonsa: Hatsinanaukio – Gattjinaplatsen (Leppävaara), Køgenpuisto – Køgeparken (Tapiola), Esztergominpuisto – Esztergomsparken (Matinkylä), Kongsberginpuisto – Kongsbergsparken (Espoonlahti), Nõmmenpuisto – Nõmmeparken (Kauklahti), Kristianstadinpuisto – Kristianstadsparken (Espoon keskus) ja Sauđárkrókurinpuisto – Sauđárkrókurparken (Kalajärvi).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Laurinlahden Kourakujan nimestä ei yksinään ilmene, mistä syystä nimenosaksi on otettu sana ”koura”. Mutta lähistön nimet Haarakuja, Rengaspolku, Ankkurinvarsi ja Ankkuritie antavat viitteitä siitä, että tässä tapauksessa on kyseessä ”kouran” harvinaisempi merkitys ’ankkurin kärkipiikki'. Siihen viittaa myös kujan ruotsinkielinen nimi Flygränden, sillä sanaa ”fly” käytetään samassa merkityksessä.
Espoon nimistötoimikunta kokoontui 19.1.1972 ja käsitteli mm. Laurinlahti II:n asemakaavaluonnosta. Pöytäkirja vahvistaa Kourakujan nimen taustan, sillä toimikunta ehdotti "ankkuriin sekä ankkurinosiin" liittyvää nimistöä. Laurinlahden ja koko Espoonlahden kaavanimiinhän sisältyy runsaasti muutakin merenkulun sanastoa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Suomenlahden rannikon ruotsinkieliset asukkaat ovat kertoneet tarinoita olennosta, jonka nimitys oli ”skratt”. Skratt saattoi olla paha kummitus tai hyvä, onnea tuova tonttu. Taruolento tunnettiin Espoossakin, ja skratt‑sana sisältyy Espoon Stensvikin vuorennimeen Skrattberget.
Sana ”skratt” lainattiin suomeen joillekin seuduille muodossa ”kratti”. Merkityksenä oli muun muassa ’maahan kaivettujen aarteiden vartija’. Mikael Agricola mainitsi sen säkeessään ”Kratti murheen piti tavarast” (ortografiaa nykyaikaistettu, ”piti murheen” = ”piti huolen”).
Kansanomaisesta Skrattberget‑maastonimestä on saatu alueennimi Krattivuori – Skrattberget (suurkortteli Laurinlahdessa). Nimitoimikunta muodosti suomenkielisen käännösvastineen 1970. Krattivuori on myös puistonnimenä, ja Krattivuoressa on lisäksi katu nimeltä Krattivuorentie – Skrattbergsvägen, sen sivukuja Krattikuja – Skrattgränden ja kävelytie, jonka nimi on lyhyesti Kratti – Skratten.
Kratti‑nimien naapurissa on nimenaiheeksi otettu merellisen mytologian hahmoja: Näkinkaari – Näckens båge, Merenneidontie – Sjöjungfruvägen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Jälkimainingin kadun pohjoisimmasta kulmasta pääsee kulkemaan Höyrylaivantien varteen Ristiaallokonpuistoon lyhyttä kävelytietä pitkin. Kävelytielle on 1960- ja 70‑luvun vaihteessa laaditussa asemakaavassa vahvistettu nimi Laajavuorenpolku – Bredbergsgången. Polunnimen aihe on saatu tällä kohdalla Länsiväylän takana olevan kallion nimestä Bredberget. Suomenkielinen polunnimi on muodostettu kääntämällä kallionnimeen sisältyvät sanat.
Bredberget- tai Laajavuori‑aiheista nimistöä on kaavanimistössä vain tämä yksi polunnimi. Käyttöä osoitenimissä rajoittaa se, että sellainen nimi voisi sekaantua muualla käytössä oleviiin Laaja- ja Bred‑alkuisiin nimiin, joita ovat pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Espoon kaupunginosannimi Laajalahti – Bredvik, Helsingin Munkkiniemen Laajalahdentie – Bredviksvägen ja Vantaan Martinlaakson Laajavuori – Bredberget. Lisäksi Espoon länsinaapurissa Kirkkonummella on asuinalue nimeltä Laajakallio – Bredbergen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008. Muokattu 2022.
Larsvikin torppa sijaitsi Stensvikin kylän mailla, kylän keskuksen kaakkoispuolella. Vanha torpanpaikka on nykyisten Espoonlahdenrannan ja Ankkuritien risteyksen kohdilla.
Nimi Larsvik lienee syntynyt tämän pienen asumuksen nimeksi kylännimen mallin mukaan: alkuosana miehennimi Lars ja loppuosana sana ”vik” (suom. 'lahti').
Sekä Stensvikin kylä että Larsvikin torppa perustettiin merenlahtien tuntumaan. Näistä lahdista on alettu käyttää nimiä Stensvik(en) ja Larsvik(en) (myös: Larsvikviken). Kumpikin lahdennimi on ilmeisesti syntynyt vastaavaa asutusnimeä myöhemmin. Lahdilla on kenties ollut aiemmin muita nimiä, mutta ne eivät ole säilyneet.
Larsvik tuli 1900‑luvun alussa myös lähelle lahden rantaa rakennetun huvilan nimeksi. Asutuksen lisääntyessä Larsvik‑nimeä alettiin käyttää alueennimenäkin.
Alueennimi suomennettiin 1960‑luvulla. Espoon nimitoimikunta ehdotti 1969 alueennimeä Laurinlahti – Larsvik, joka on Espoon opaskartassa vuodesta 1970. Samaan aikaan lahdennimellekin otettiin käyttöön suomenkielinen vastine.
Laurinlahti on nykyisin Espoonlahden kaupunginosaan kuuluva osa-alue Kivenlahden, Espoonlahden keskuksen ja Soukan välissä. Larsvikin huvila sijaitsee alueen länsiosassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Kivenlahden luoteisosan Marin-, Maris‑nimet tulevat torpannimestä Maristorpet. Torppa sijaitsi Stensvikissä, kylän länsilaidalla, mutta on hävinnyt jo kauan sitten. Se oli perimätiedon mukaan saanut nimensä Mari‑nimisestä asukkaastaan. Vuoden 1970 tienoilla annettuja ja asemakaavoissa vahvistettuja nimiä ovat venesatamannimi Marinsatama – Marishamnen ja puistonnimet Marinranta – Marisstranden ja Marinkentät – Marisplanerna. Lisäksi lähellä torpanpaikkaa on yhtiönnimenä As.oy. Espoon Marintorppa. Marinsataman pohjoispuolisen mäen käsittävälle korttelille annettiin 2004 nimi Marinkallio – Marisberget.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Kivenlahden luoteisosassa lähellä Espoonlahdensiltaa on venesatama nimeltään Marinsatama. Nimi perustuu muiden alueen Marin‑alkuisten nimien tapaan Stensvikin kylän länsilaidalla sijainneeseen torppaan Maristorpet. Perimätiedon mukaan torpan nimi on peräisin siitä, että siellä on aikoinaan elänyt Mari‑niminen asukas. Mari‑nimien määrä alueella kasvoi entisestään, kun sataman pohjoispuolelle rakennettiin Marinkallio – Marisberget -niminen uusi kortteli.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006. Muokattu 2022.
Kivenlahdessa rannan Meritorin ja sisämaan Kivenlahdentorin välinen jalankulkutie sai nimen Merenkäynti – Sjögången Espoon nimitoimikunnalta 1969. Kivenlahden ja koko Espoonlahden nimistön aiheita on otettu paljon merenkulusta. Nimistön erityisenä piirteenä on myös perusosattomien nimien runsaus: kadunnimissä Merivirta, Meriusva ja Vilkkupoiju ei ole paikanlajin ilmaisevaa loppuosaa (katu, tie, kuja tms.).
Merenkäyntikin voidaan lukea näihin hieman kokeellisiin, kätevän lyhyisiin mutta toisaalta joskus ehkä vaikeasti paikannimeksi hahmotettaviin kaavanimiin. Loppuosa ”käynti” antaa tosin ainakin viitteen siitä, että kyseessä on kävelyraitti, ja ruotsinkielisen nimen ”gången” onkin jo aivan tavallinen kaupunkimaisen kävelytien nimen perusosa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Espoonlahden urheilupuiston länsilaidalla Espoonlahdentien varressa on puistoalue nimeltä Pakkasmäki – Frostbacken. Nimi sisältyy asemakaavaan, joka on vahvistettu 1984. Nimenaiheella on haluttu viitata talviurheiluun.
Paikka on lähellä Soukkaa ja Laurinlahtea. Puiston pohjoispuolella on Sökövikens skola.
Maasto on rinnettä, joka laskeutuu kaakkoon kohti Soukanojaa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Nykyisessä Espoonlahdensolmussa, Länsiväylän ja Soukanväylän risteyksen kupeessa, on ollut kylänrajapaikka nimeltä Pökisrå. Nimestä on tietoja 1600-, 1700- ja 1800‑luvulta. Taustalla lienee jokin suomenkielinen nimi, josta ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa.
Asiakirjoissa nimi en esiintynyt monessa muodossa: Pöyk Råen 1696, Pökisrå 1762, Pökis Rå 1833, Pökis Råen 1833. 1830‑luvun asiakirjassa mainitaan myös metsäalue nimeltä Pökisskogen.
Alkutavun ääntämyksessä on ollut pitkä vokaali (”öö”) tai murteessa sitä vastaava diftongi (”öy”), jota vuoden 1696 kirjoitusasu kuvaa.
Paikan lähellä on asemakaavassa nykyisin polunnimi Pökiksenpolku – Pökisstigen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2015.
Espoonlahdesta Sammalvuoreen ja sitä kautta Kattilalaaksoon kulkeva ulkoilutie alittaa Länsiväylän lähellä Espoonlahdensolmua. Alikulun nimi Sammalvuorenportti – Mossbergsporten on annettu puistonnimen Sammalvuori mukaan. Nimi on suunniteltu 1997 ja vahvistettu asemakaavassa. Espoon opaskartan mukaan alikulku on ollut käytössä ainakin jo 1990, aluksi siis vailla nimeä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Sijainti: Sammalvuorenportti. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Espoonlahdessa, Soukanlahden rannalla, oli ennen kalastustorppa nimeltä Sandvik. Jo torppaa ennen oli kuitenkin Sandvik‑niminen lahti, jonka mukaan torppa oli saanut nimensä.
Lahdennimi poistui käytöstä, mutta torpan kautta Sandvik‑nimi siirtyi alueennimeksi ja sen myötä edelleen huvilatilan nimeksi. Ei ole harvinaista, että alueennimeä aletaan käyttää myös asumuksista, mutta se on epätavallista, että myöhemmin nimi annettiin vielä toisellekin tilalle. 1900‑luvun alussa oli siis vierekkäin kaksi eri tilaa, joiden kummankin nimi oli Sandvik.
Vaikka paikalla ei enää ole mökkejä tai tiloja, jotka nimeä kantaisivat, Sandvik näkyy paikalla edelleen. Nykyään se on aiheena suunnitelluissa nimissä, kuten puistonnimessä Sandvikinniemi – Sandvikudden.
Espoossa on myös muualla Sandvik‑nimisiä paikkoja, mm. lahti Suvisaaristossa ja Pitkäjärvessä. Sandviken on Suomen ruotsinkielisten alueiden tavallisin lahdennimi. Se perustuu lahden hiekkapohjaisuuteen.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Stensvikin kylä oli Kauklahden takamaalle keskiajalla syntynyt asutus. Espoon kylien joukossa Stensvik oli verrattain myöhään perustettu. Kylän keskus sijaitsi merenlahden rannalla nykyisen Ala‑Kivenlahden tienoilla.
Stensvik‑nimen taustalla on miehennimi Sten. Henkilönnimi on samanmuotoinen kuin ruotsin ’kiveä’ merkitsevä sana ”sten”. Nimen loppuosana on sana "vik", suomeksi 'lahti'. Stensvikin rekisterikylä saikin vuonna 1965 suomenkielisen nimen Kivenlahti. 1970‑luvulta lähtien Kivenlahti – Stensvik on tunnettu parhaiten osa-alueen nimenä.
Stensvik oli jo 1700‑luvun kartassa myös kylän kohdalla olevan lahden nimenä. Luultavasti kuitenkin Stensvik on muodostettu alun perin asutusnimeksi, ja lahti on saanut nimensä kylän mukaan. Nykykäytössä lahdella on nimenä Kivenlahti – Stensviken.
Stensvikin kylässä oli 1500‑luvulla kolme kantataloa, Antas, Heus ja Tyskas. 1800‑luvulla kylän maanomistus keskittyi niin, että Antas, Heus ja Tyskas tulivat samaan omistukseen. Sen jälkeen alettiin puhua vain Stensvikistä ja Stensvikin kartanosta.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Espoo jakautuu seitsemään suuralueeseen, joilla on merkitystä kaupungin hallinnossa. Suuralueiden keskuksina ovat Espoon kaupunkikeskukset Leppävaara, Tapiola, Matinkylä, Espoonlahti ja Espoon keskus ja aluekeskukset Kauklahti ja Kalajärvi.
Suuraluejako ja suuralueiden nimet on muodostettu 1970‑luvulla. Viidessä tapauksessa seitsemästä suuralue on saanut nimen keskuksensa mukaan: Leppävaaran suuralue, Tapiolan suuralue, Matinkylän suuralue, Espoonlahden suuralue ja Kauklahden suuralue. Kaksi suuraluetta on nimetty toisin: Espoon keskuksen seudun suuralue on nimeltään Vanha‑Espoo, ja Kalajärven seutu muodostaa Pohjois‑Espoon suuralueen.
Suuralueesta voidaan tilanteesta riippuen käyttää myös nimityksiä Suur‑Espoonlahti tai Espoonlahti. Yhteydestä täytyy kuitenkin selvitä, että kyse on suuralueesta eikä kaupunginosasta. Yksiselitteisin nimitys onkin usein Espoonlahden suuralue.
Espoonlahden suuralueeseen kuuluu seitsemän kaupunginosaa: Espoonlahti, Soukka, Suvisaaristo, Kaitaa, Nöykkiö, Latokaski ja Saunalahti.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010. Muokattu 2022.
Kivenlahteen on kaavoitettu Länsiväylän ja Höyrylaivantien ali kulkeva alikulkureitti, jonka nimeksi on merkitty Tschetschulininportti – Tschetschulinsporten. Nimeä ehdotettiin 2016, ja on vahvistettu asemakaavassa.
Koska alikulkutiet eivät ole osoitekäytössä, sille voi antaa nimen, joka olisi muuten käytössä liian hankala. Erityisesti muistonimiä annettaessa jotkut henkilönnimet voivat olla liian monimutkaisia toimiakseen kenenkään osoitteena, jolloin ne sopivat paremmin sellaisten kohteiden nimiksi, joita ei yleensä käytetä tässä tarkoituksessa. Tschetschulininportti on oiva esimerkki tällaisesta muistonimestä.
Tschetschulininportin nimi muistaa Feodor Tschetschulinia (1818–1871), Stensvikin tiilitehtaan perustajaa. Sen lisäksi, että hän oli tiilitehtailija, hän oli myös kauppias, laivanvarustaja ja kauppaneuvos.
Nimen avulla voidaan muistaa myös hänen tyttäriään Maria (myös muodossa Marie) ja Agnes Tschetschulinia. Maria Tschetschulin (1852–1917) oli Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen ylioppilastutkinnon suorittanut nainen, ja Agnes Tschetschulin (1859–1942) oli viulisti, säveltäjä ja musiikkipedagogi.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Höyrylaivantien varressa entisen Mårtensbro skolan vieressä oli puisto nimeltä Ulappapuisto – Fjärdparken. Nimi on suunniteltu 1981 ja vahvistettu asemakaavassa. Se kuuluu Espoonlahden meriaihepiirin nimistöön, joka kertoo meren läheisyydestä ja seudun merellisestä hengestä ja perinteestä. Läheinen katu, Ulappakatu – Fjärdgatan rajaa Ulappapuiston omaksi puistokseen viereisestä Kongsberginpuistosta.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009. Muokattu 2022.
Espoonlahden keskuksessa on merenkulkuaiheista nimistöä. Aihepiiri perustuu alueen merelliseen henkeen ja perinteisiin. Keskeisen Espoonlahdenkadun koillissivulla olevan avaran aukion nimi Ulappatori – Fjärdtorget vie ajatukset väljille vesille.
Ulappatorin nimi on suunniteltu 1978 ja vahvistettu asemakaavassa 1979. Aukio muotoutui varsinaisesti ja nimi tuli käyttöön varsinaisesti 1990‑luvun alussa, kun ympäröivät korttelit rakennettiin. Sittemmin kaavaa on jonkin verran muutettu, mutta aukio ja nimi ovat säilyneet.
Kaavanimien aiheina Espoonlahden keskuksessa on erityisesti merenkulkijoita, kuten kippari, merikarhu ja ruorimies. Joukossa on myös maakrapu. Kaavanimiä ovat muun muassa Kipparinmäki, Merikarhunkuja, Ruorimiehenkatu, Maakravunkuja, Merenkulkijanaukio ja Puosunrinne.
Ulappatorin lähellä on tähystäjäaiheista nimistöä: kadunnimi Tähystäjänkatu, puistonnimi Tähystäjänrinne ja polunnimi Tähystäjänpolku. Niillä kulmilla on myös Ulappakatu – Fjärdgatan, Ulappapolku – Fjärdstigen ja Ulappapuisto – Fjärdparken.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.