Espoon maa- ja kallioperä
Maaperä Espoossa on vaihtelevaa. Samalla rakennuspaikalla voidaan tavata sekä avokalliota että pehmeää savea useiden metrien paksuudelta. Maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa maaperäolosuhteilla on huomattava vaikutus alueen rakentamiskustannuksiin.
Espoon maisemakuvaa hallitsevat maaperän moninaiset piirteet. Tyypillisenä Espoossa ovat savikkolaaksopainanteet, jotka paikoin laajenevat savikkopeltoaukeiksi. Aukeita reunustavat kallioiset mäkialueet. Savikkolaaksoissa maapeite on usein yli 10 metrin paksuinen.
Alustavan käsityksen maaperäolosuhteista saa Espoon karttapalvelun(ulkoinen linkki) 1:10 000 maaperäkartasta (1986). Ajantasaisia maaperätietoja voi ostaa Espoon kaupungin eCity-palvelusta(ulkoinen linkki).
Espoon kallioperä syntyi mannerlaattojen törmäysprosesseissa noin 1900 miljoonaa vuotta sitten. Pohjois-Espoossa laajoilla alueilla kallioperä muodostuu graniittisista kivilajeista. Koilliseen suuntautuva soikea Bodomin rapakivigraniitti ulottuu Bodominjärven itäosista Vantaan puolelle. Keski-Espoon kivilajit ovat pääasiassa kvartsimaasälpägneissiä, kiillegneissiä ja amfiboliittia. Liuskeiden ja gneissien yhteydessä esiintyy myös kalkkikerroksia. Liuskejakson kivilajit rajoittuvat etelässä Etelä-Espoon graniittialueeseen.
Pallokivi on espoolainen erikoisuus. Pallokivet ovat erikoisen rakenteen omaavia magmakiviä. Pallokiveä esiintyy Espoossa Nuuksiossa. Harvinaisuutensa vuoksi pallokivet ovat hyvin arvokkaita kohteita opetukselle ja tutkimukselle.
Kallioperässä on myös runsaasti sitä halkovia ruhjevyöhykkeitä. Kallio on ruhjevyöhykkeissä rikkonaista. Merkittävimmät ruhjevyöhykkeet suuntautuvat pohjoiskoilliseen.