Maisemat

Kulttuurimaisemalla viitataan usein maaseudun maisemiin, mutta sellaisia ovat myös kaupunki- ja kylämaisemat. Jokaisen espoolaisen katsoessa ulos koti-ikkunastaan, hänen eteensä avautuu palanen kulttuurimaisemaa. 

Kautta aikojen ovat luonnonolosuhteet, kuten maastonmuodot, ilmasto, vesistöt ja maan viljavuus ohjanneet ihmisen toimintaa. Perinteisesti asutus sijoittui hyville paikoille, suotuisiin ilmasto-olosuhteisiin, niittyjen ja metsien tuntumaan. Tämä perinne alkoi muuttua 1960-luvulla, josta lähtien rakentaminen ulottui alueille, joita aiemmin vieroksuttiin liian alavina, savisina tai kosteina. Uudet talot kohosivat myös rantojen tuntumaan tai korkeille kallioalueille, kulttuurimaisema muuttui ja muutos jatkuu yhä.

Laidunnus ja niitto ovat luoneet monimuotoisia ympäristöjä, kuten niittyjä, ketoja, hakamaita ja metsälaitumia. Karjanpidon vähennyttyä nämä ympäristöt ovat häviämässä, ja niillä elävä kasvi- ja eläinlajisto on käynyt uhanalaiseksi. Perinnemaisemat vaativat laidunnusta tai säännöllistä niittoa säilyttääkseen lajistonsa ja avoimen ilmeensä. Espoossa ovat perinteiset keinot käytössä, kun Laajalahden ja Espoonlahden rantaniityillä laiduntavat kyytöt pitävät maiseman avoimena. Saaristomuseo Pentalan perinnemaisemaa hoitavat samaan tapaan kesälampaat.

Espoon puistoissa yhdistyvät historialliset arvot, toiminnallisuus ja upeat maisemat milloin merenrannassa, milloin keitaina asutuksen keskellä. Esimerkiksi Träskändan kartanoympäristöön kuuluu poikkeuksellisen laajana ja alkuperäisenä säilynyt maisemapuisto. Vanhan Albergan puutarha on 1700-luvun historiallinen harvinaisuus koko Suomen mittakaavassa.