Helsingin puolustukseksi rakennettiin linnoitteita Espooseen 

Helsingin läheisyys on tarkoittanut, että Espoota on linnoitettu pääkaupungin turvaamiseksi useaan otteeseen.

Espoon vanhimmat säilyneet linnoitteet ovat Karhusaaressa sijaitsevat kivääri- ja tykkiasemat 1800-luvun puolivälistä, Krimin sodan ajalta. Samaan puolustusvarustukseen kuuluu myös Karhusaaren ja Hanasaaren välissä oleva vedenalainen väyläeste, jonka tarkoitus oli estää vihollisen pääsy Helsingin selustaan. 

Suurimmat linnoitustyöt on tehty ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin pääkaupungin ympärille rakennettiin kehämäinen linnoiteketju, Helsingin maa- ja merilinnoitus. Suuri osa linnoitteista sijoittuu Espoon puolelle. Säilyneitä linnoitteita on Leppävaaran, Laajalahden, Pohjois-Tapiolan, Tapiolan, Otaniemen, Westendin sekä Haukilahden kaupunginosissa. Linnoitteisiin kuuluu kallioon louhittuja tai maahan kaivettuja taisteluhautoja, tuliasemia ja varastoluolia sekä betonirakenteisia suojahuoneita. 

Toisen maailmansodan aikaisia varustuksia on Espoossa selvästi vähemmän, ja ne liittyvät suurimmaksi osaksi Helsingin ilmatorjuntaan. Ilmatorjunta- tai kuunteluasemia on ollut ainakin Tapiolan, Haukilahden, Leppävaaran ja Olarin kaupunginosissa. Tähystyspaikkoja on ollut Espoossa laajemmaltikin. 

Ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoite, Tukikohta XXXIV:12 Westendissä.Kuva: KAMU Espoon kaupunginmuseo
Koko Espoo