Espoon keskuksen nimistö
Espoon keskuksen kaupunginosaan kuuluvat Kiltakallio, Kirkkojärvi, Saarniraivio, Suna, Suvela ja Tuomarila.
Espoon keskuksen nimistö
Domsby oli laaja Södrikin kylään kuuluva alue nykyisen Tuomarilan paikalla. Alueennimeen Domsby sisältyy tilannimi Doms. Doms oli yksi Södrikin kylän seitsemästä kantatalosta ja nimi on peräisin 1500‑luvulta. Doms‑nimen taustalla on henkilönnimen Dominicus tai Thomas kansanomainen asu. Talonnimenä se on erittäin harvinainen, sillä tämänniminen talo löytyy Espoon lisäksi vain Västanfjärdistä.
Doms‑tilaa ympärövää aluetta alettiin kutsua tilan mukaan Domsbyksi (by, suom. ’kylä’). Kun nimi sittemmin suomennettiin Tuomarilaksi, oli nimen alkuosan alkuperäinen merkitys henkilönnimenä jo hämärtynyt (domare, suom. ’tuomari’).
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
1970‑luvulla otettiin viralliseen käyttöön alueennimi Espoon keskus, joka tarkoittaa Espoon kirkon, aseman ja virastokeskuksen seutua. Kaupungin päättäjät valitsivat tarkoituksellisesti nimen, joka kuvaa alueen roolia kaupungin hallintopaikkana. Toisaalta kuitenkin moni on pitänyt nimeä kankeana, ja ajoittain on esitetty toiveita uuden nimen saamisesta alueelle tai ehdotettu 1970‑luvun alussa aluekeskuksennimenä esiintyneen Muurala‑nimen palauttamista siihen käyttöön.
Muurala – Morby
Espoon kylännimestä Morby on tietoja keskiajalta asti. Kylän vanhat asuintontit sijaitsevat Espoon kirkosta puolisen kilometriä länteen. Nimen alkuosana on murteellinen maastosana ”mor”, suom. 'korpi'. Kylännimellä ei vanhastaan ollut suomenkielistä vastinetta, mutta maanmittaushallitus otti vuonna 1965 käyttöön mukaelman Muurala.
Espoon nykyiset kaupunginosannimet ja muut alueennimet perustuvat yleensä vanhoihin asutusnimiin ja muihin paikannimiin. Muurala – Morby tuli viralliseksi kaupunginosannimeksi vuonna 1976. Kaupunginosaan kuuluvat Morbyn kylän keskeiset osat eli juuri ne alueet, joista jo vuosisatojen ajan on käytetty Morby‑nimeä.
1970‑luvulla käytettiin jonkin verran Muurala‑nimeä Espoon asemanseudusta ja uudesta virastokeskuksesta puhuttaessa. Asukkaiden nimitajun mukaan nimeä oltiin tuolloin siirtämässä väärään paikkaan, sillä virastokeskus on rakennettu Södrikin kylän vanhimpien viljelysmaiden paikalle. Myös Espoon keskuksen kaupunginosanrajaus vastaa suunnilleen vanhaa Södrikin kylää.
Espoon keskus
Muuralan naapurikaupunginosa, johon sisältyvät mm. Espoon asema, Espoon kirkko, Suvela ja Tuomarila, sai vuonna 1976 nimen Espoon keskus – Esbo centrum. Nimellä haluttiin korostaa sitä, että kaupungin hallinnollinen keskus sijaitsee täällä. Päätöstä edelsi Mårten Weurlanderin ja 26 muun valtuutetun valtuustoaloite 16.2.1972, jossa esitettiin "Muuralan aluekeskuksesta" käytettäväksi nimeä Espoo. Kirkon seutua on vanhastaan kutsuttu nimillä Esbo kyrkby ja Kyrk(o)by.
Espoon keskus ‑nimeä on arvosteltu kuivan virastomaiseksi ja kankeaksi käyttää. Toisaalta se on selkeä ja 1970‑luvun jälkeen jo vakiintunut varsinkin hallintokieleen ja iskostunut kansanomaiseenkin käyttöön.
On monin tavoin hyödyllistä, jos virallinen ja kansanomainen nimenkäyttö vastaavat toisiaan. Parasta on, jos viralliset nimet ovat sellaisia, joita on luontevaa käyttää myös arkisessa puheessa. Virallisen aluejaon yksiköt kuten kaupunginosat pitäisi muodostaa sellaisiksi, että ne hahmottuvat helposti omaksi kokonaisuudekseen ja ne on helppo nimetä. Espoon keskuksen kaupunginosa on kuitenkin alueeltaan niin laaja, että sen kaikkia osia ei helposti mielletä Espoon keskukseen kuuluviksi, vaan Suvelasta puhutaan Suvelana ja Tuomarilasta Tuomarilana. Osaksi siitä syystä nimi Espoon keskus tuntuu joissain käyttöyhteyksissään vieraalta.
Espoolle on myös ominaista monikeskuksisuus, ja lisäksi monet keskustatoiminnot sijoittuvat Helsingin keskustaan. Espoon keskuksesta ei voikaan oikein yksiselitteisesti käyttää pelkkää lyhyttä nimeä Keskus tai Keskusta, kuten monissa muissa kaupungeissa voi. Myöskään pelkkä nimi Espoo ei käy kaupunginosalle.
Monenlaisia nimiehdotuksia
Espoon keskukselle on kaivattu omaleimaisempaa, imagoltaan erottuvampaa nimeä. Esillä on ollut varsinkin kirkkoon (Kirkonkylä, Kirkkojärvi, Kivikirkko) ja Espooseen (Espoonkirkko, Espoonjoki, Espoonlaakso) viittaavia nimiä. Helsingin Sanomien lukijakyselyssä joulukuussa 2004 saatiin vielä satakunta uutta ehdotusta (Eskola, Essi, Kespoo, Kingi, Haapala, Harmaala...).
Viralliseen käyttöön vahvistettujen kaupunginosannimien tai ‑rajojen muuttaminen on hankalaa ja kallista. Kansaa ei myöskään saada omaksumaan mitään uutta nimeä käyttöönsä automaattisesti viranomaisten tekemällä päätöksellä. Nimenmuutoksesta voi seurata sekaannuksia pitkäksi ajaksi, jolloin haitat ylittävät hyödyt. Niinpä Espoon keskus saanee säilyä kaupunginosan nimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Espoo ei ole rakenteeltaan tyypillinen yhden keskuksen ympärille kehittynyt kaupunki, vaan se koostuu viidestä aluekeskuksesta (Leppävaara, Tapiola, Matinkylä‑Olari, Espoonlahti ja Espoon keskus) ja kahdesta paikalliskeskuksesta (Kauklahti ja Kalajärvi). Millä perusteella kaupungin sadoista kaduista on siis yksi nimetty kaupungin mukaan Espoonkaduksi?
Kunnian saanut katu sijaitsee Espoon keskuksessa virastotalojen tuntumassa. Virastokeskus rakennettiin Espoon aseman pohjoispuolelle 1970‑luvulla, ja kadunnimi Espoonkatu suunniteltiin 1973, vahvistettiin asemakaavassa 1977 ja tuli käyttöön vuoteen 1980 mennessä.
Vaikka Espoon keskus ei enää kuulu kaikkien kaupunkilaisten arkipäivään, on se kirkkoineen ollut satojen vuosien ajan Espoon elämän keskus. Kaupungin hallinto keskittyy edelleen alueelle, mistä juontaa juurensa 70‑luvulla annettu, sittemmin kankeanakin pidetty alueennimi Espoon keskus, sekä siihen liittyvä traditionaalinen keskustanimistö. Espoonkadulla sijaitsevat mm. kaupungintalo ja valtuustotalo, joille sopivampaa osoitetta onkin vaikea löytää.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Espoon rautatieaseman itäpuolella Rantaradan alittava katu on nimeltään Espoonportti – Esboporten. Nimi on suunniteltu alun perin jo 1980‑luvulla. Katuosuus valmistui ja nimi tuli käyttöön 2005.
Jalankulkija pääsee rautatien toiselle puolelle Espoon aseman kohdalla myös Espoonsillan kautta. Espoonportin nimi muodostaa parin sillan ja jalankulkutien nimen kanssa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Nimi Espoonsilta – Esbobron tarkoittaa kevyen liikenteen raittia, joka ylittää Espoon aseman siltatasossa ja yhdistää radan eteläpuoliset Espoontorin ja Entressen kauppakeskukset radan pohjoispuoliseen.
Paitsi kevyen liikenteen tien nimenä, ”Espoonsiltaa” voi käyttää myös sillannimenä siitä sillasta, joka ylittää Rantaradan ja Kirkkojärventien. Espoonsillan kevyen liikenteen raittiin kuuluu eteläpäässä Siltakadun ylittävä ja Espoontorin läpi kulkeva osuus ja aiemmin myös pohjoispäässä Virastokeskuksessa Lehterille ulottuva osuus.
Espoonsillan nimi on suunniteltu 1970‑luvulla, kun Espoon keskus I:n asemakaava laadittiin. Asemalle johtava silta rakennettiin 1980‑luvun alussa. Nimi on vahvistettu myös Espoontorin asemakaavassa.
Nimi Espoonsilta sisältyy myös muun muassa näyttelytilan nimeen Galleria Espoonsilta – Galleri Esbobron.
Asemalaiturien toisessa päässä olevan radan alittavan kadun nimi Espoonportti – Esboporten muodostaa parin Espoonsilta‑nimen kanssa. Lähistön Espoo‑aiheisia nimiä on myös esimerkiksi Espoonkatu.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011. Muokattu 2022.
Espoon keskuksessa joenvarren maisemaa hallitsee 1400‑luvulla rakennettu harmaakivikirkko, nykyinen Espoon tuomiokirkko. Kirkko lähialueineen on toiminut satoja vuosia Espoon pitäjän hengellisen, hallinnollisen ja sivistyselämän sekä kaupankäynnin keskuksena. Virastokeskuksen kadunnimi Holvikuja sekä muut 70‑luvulla suunnitellut kirkkoaiheiset nimet (mm. Keskilaiva, Lehteri) kertovat vanhan kirkon keskeisestä merkityksestä.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Hösmäri – Hösmär on alueennimi, joka tarkoittaa asuinkortteleita Suvelan ja Sunan välillä. Taustalla on ruotsinkielinen viljelysnimi Hösmär, jonka taustaa ei tiedetä varmasti. Sen vuosisatojen takainen alkumuoto on voinut olla vanhoista asiakirjoista päätellen sentapainen kuin Hästmyr tai ehkä Hässlemyra.
Alueelle on annettu Hösmäri‑aiheisia kadunnimiä ja muita kaavanimiä 1970‑luvun alusta lähtien. Katuja ovat Hösmärintie, Hösmärinahde, Hösmärinmäki ja Hösmärinkuja. Hösmärissä toimii myös Hösmärinpuiston koulu ja kaksi päiväkotia, Hösmärin päiväkoti ja Hösmärinpuiston päiväkoti. Espoon opaskartassa on alueennimi Hösmärinmäki, mutta paljon tavallisemmin aluetta kutsutaan lyhyesti Hösmäriksi.
Vanhassa Hösmär‑viljelysnimessä on ollut vaihtelua: tietojen mukaan ennen vanhaan on sanottu myös ”Hesmär”, ja aiempien vuosisatojen asiakirjoissa on muun muassa asut Hästmyr äng ja vuonna 1681 Hessle myro. Nykyisten kaavanimien lähtökohdaksi on otettu 1900‑luvun alkupuolella käytetty muoto Hösmär.
Ehkä alun perin oli suoperäisen niityn nimi Hästmyr tai Hästmyra, jossa häst = ’hevonen’ ja myr, myra = ’suo’. Alkuosa voi olla myös ”Hässle”, joka voi liittyä sanaan ”hassel” (suom. ’pähkinäpensas’). Joka tapauksessa vuosisatojen kuluessa nimen alkuperäinen sisältö on unohtunut, ja nimi on muuntunut muotoon Hösmär.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Espoon nimistötoimikunta suunnitteli puistonnimen Hösmärinpuisto – Hösmärparken 1970 osana Suvelan kaava-alueen nimistösuunnitelmaa. Nykyisessä asemakaavassa sellaista puistonnimeä ei ole, mutta nimi näkyy puiston laidassa toimivien Hösmärinpuiston koulun ja Hösmärinpuiston päiväkodin nimissä. Nykyajan Hösmäri‑alkuiset nimet perustuvat lähistön vanhoihin viljelysnimiin, joita ovat muun muassa Hösmär ja Hösmärängarna.
Ensin Hösmärinpuistoksi nimetty puisto on saanut sittemmin nimen Joupinpuisto – Jofsparken, joka liittyy puiston pohjoispuolisten korttelien Jouppi‑aiheiseen nimistöön. Jouppi‑nimien taustalla on talonnimi Jofs.
Hösmärinpuiston koulun ympärillä on paljon muutakin Hösmäri‑nimistöä. Joupinpuistoa eteläisemmän puistoalueen nimenä on Hösmärinniitty. Lähikatuja ovat Hösmärintie, Hösmärinahde, Hösmärinmäki ja Hösmärinkuja.
Aluetta kutsutaan yleisesti nimellä Hösmäri, joissakin yhteyksissä myös nimellä Hösmärinmäki. Hösmärinpuiston koulua on puolestaan joskus kutsuttu myös Hösmärin kouluksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Södrikin kylän keskiajalla, 1500‑luvulla tai aiemmin, perustetut kantatalot olivat Backas, Doms, Grå, Jofs, Kirsti, Lagstad ja Suna. Kaikki Södrikin talot sijaitsivat vielä 1700‑luvulla kylän keskuksessa, jossa nykyisin on mm. Domsin päärakennus, Lagstadin kotiseututalo ja Sunan navetta. Isonjaon jälkeen Grå (uudelta nimeltään Dal), Kirsti ja Jofs siirtyivät sivummalle. Kirstin talon uusi paikka oli nykyisessä Kirstinharjussa. Jofsin talo rakennettiin nykyisen Suvelan koillispuolelle.
Monen vanhan talonnimen taustalla on perustajan tai muun alkuaikojen isännän nimi. Talonnimi Jofs on lähtöisin 1500‑luvun isännän Jakob Mårtenssonin nimestä. Miehennimestä Jakob on käytetty puhuttelumuotoa Jop. Siitä on muodostettu s‑päätteellä talonnimi, joka on äännetty murteellisesti "joos" (ehkä alkujaan "joops") ja myös "jovs". Kirjoitusasuksi vakiintui Jofs.
1900‑luvun alussa rakennettu rautatie ja erityisesti myöhemmin tehty radanoikaisu linjattiin kulkemaan aivan talon läheltä, mutta talo säilyi. Nykyisin Jofsin taloa ei kuitenkaan enää ole jäljellä.
Talon lähistölle Suvelaan vuodesta 1970 lähtien annetut Jouppi – Jofs -nimet on muodostettu talonnimen Jofs mukaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Joupinlaakso – Jofsdalen on käytössä Espoon Suvelassa pienehkön alueen nimenä. Joupinlaakso on tällä alueella myös kadunnimenä ja lisäksi kadun päässä olevan puiston nimenä.
Joupinlaakson alue on osa hieman laajempaa Jouppi‑nimistä aluetta. Alueennimi Jouppi – Jofs tarkoittaa Suvelan itäosaa. Joupin luoteisosa on Joupinmäki ja kaakkoisosa Joupinlaakso.
Joupinlaakso tuli kadunnimeksi ennen kuin alueennimeksi. Kadunnimi suunniteltiin 1970 ja tuli käyttöön noin 1975. Nykyisin se tarkoittaa suhteellisen lyhyttä katuosuutta Joupintien länsipuolella, mutta 1970‑luvulla ja vielä 1980‑luvulla Joupinlaakso tarkoitti paljon pitempää, noin kilometrin mittaista katua. Nykykartalla katu kulkisi Sunantieltä Suvelantielle. Tämä katulinja jakautui kuitenkin katuverkon muuttuessa usean eri kadun kesken. Esimerkiksi nykyinen Sokinmäki on aiempi Joupinlaakson kadun osa. Tämän pitkän kadun aiempi nimi oli Laaksotie, mutta se nimi jouduttiin poistamaan, koska Espoossa oli senniminen katu toisaallakin.
Kun Jouppiin laadittiin nykyinen asemakaava 1980‑luvulla, kadunnimi Joupinlaakso merkittiin nykyiselle osuudelleen. Nykyisen Joupinlaakson kadun itäosa on aiemman Yhdystien linjalla ja länsiosa aiemman Laaksotien linjalla. Yhdystien nimeksi tuli 1970‑luvulla väliaikaisesti Yläkallionpolku.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Suvelan itäosassa, Joupissa, on paljon Joupin‑alkuista nimistöä. Kirstintieltä kaakkoon lähtevän Joupinmäensyrjän sivukuja on Joupinmäenrinne – Jofsbacksbranten. Nimi suunniteltiin 1976 ja vahvistettiin asemakaavassa seuraavana vuonna. Katu rakennettiin 1980‑luvun alussa. Espoon opaskartassa nimi on ollut vuodesta 1984.
Joupinmäki – Jofsbacken on lähimpiä kortteleita tarkoittava alueennimi. Joupinmäki on myös näiden alueen halki kulkevan kävelytien nimi. Alueennimi Jouppi – Jofs tarkoittaa puolestaan koko Jouppi‑nimistön aluetta, joka on jonkin verran Joupinmäkeä laajempi. Kaikkien Jouppi‑nimien taustalla on vanha talonnimi Jofs.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Suvelan asuinalueen itäosassa kaavanimiä on muodostettu tilannimen Jofs mukaan. Nimen taustalla on miehennimen Jakob vanha ruotsalainen puhuttelumuoto Jop. 1970‑luvulla muodostetussa kaavanimistössä on suomenkielisissä nimissä Jofsin vastineena Jouppi, joka on vastaavanlainen suomenkielisillä seuduilla entisaikoina esiintynyt Jop‑nimen muoto. Kaikki Suomen Jouppi‑nimet eivät ole kuitenkaan syntyneet Jop‑nimestä, vaan puhuttelumuotoon Jouppi on toisin paikoin päädytty myös nimestä Joosef, Jooseppi.
Espoon Suvelan kaupunkinimistössä on Joupin‑alkuisia nimiä – kadunnimiä, polunnimiä, puistonnimiä, aukionnimiä, alueennimiä – kaikkiaan parikymmentä. Näiden Jouppi‑nimien alue on nyt jo hävinneen Jofsin talon paikan tuntumassa.
Vuoden 1970 nimistösuunnitelmassa olivat jo muun muassa nimet Joupintie, Joupinmäki ja Joupinlaakso. Jouppi‑nimien kulmakunnalle on annettu alueennimi Jouppi – Jofs, joka on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1984. Jouppi jakautuu kahteen pienempään alueeseen. Niistä luoteisempi on Joupinmäki – Jofsbacken (katuja ovat mm. Joupinmäensyrjä, Joupinmäenrinne, Joupinmäenkulma). Joupin kaakkoispuolisko on Joupinpuisto – Jofsparken (tärkein tulokatu on Joupinpuisto, muita katuja ovat Joupintie, Joupinlaakso, Joupinrinne).
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
1900‑luvun alkupuolella Espoon Södrikin kylän Jofsin talon lähistölle Tuomarilaan muutti paljon uusia suomenkielisiä asukkaita. Heidän keskuudessaan syntyi talonnimestä Jofs (ääntämys: "joos", "jovs") mukaelma Joussi, jota käytettiin yleisesti.
Talonnimen suullisessa käytössä oli suomenkielisten lähiasukkaiden keskuudessa vaihtelua, sillä muodon Joussi lisäksi he ovat voineet sanoa myös Jousi ja Jofsi. Tiedot nimenkäytöstä on saatu Vanhan Tuomarilan perinneryhmältä 1999.
Jofs eli Joussi on nykyisin jo hävinnyt. Talonpaikan lähistöllä Suvelassa on Jofs‑nimeen perustuvia Jouppi – Jofs -nimiä. Vuonna 1970, kun niiden suunnittelu alkoi, ei suunnittelusta vastanneella Espoon nimitoimikunnalla ehkä ollut tietoa spontaanisti syntyneestä Joussi‑nimestä. Sitä ei käytetty kaavanimistössä, vaan sen sijaan valittiin suomenkieliseksi vastineeksi muoto Jouppi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Espoon keskuksessa toimi 1700‑luvun loppupuolelta 1800‑luvun alkupuolelle suosittu ja tunnettu terveyslähde (Esbo brunn, Esbo surbrunn). Lähteen luokse kokoontui niin sääty kuin rahvaskin paitsi hoitamaan terveyttään, myös seurustelemaan ja näyttäytymään. Terveyslähteen kaivomestarina toimi yleensä lääkäri, niin myös Espoon lähteellä.
Lähteen paikka ja toiminta näkyy nykyään Espoon keskuksen kaavanimistössä, nimittäin kadunnimissä Kaivomestarinkatu – Brunnsmästargatan, Kaivomestarinpolku – Brunnsmästarstigen ja Kaivomestarinniitty – Brunnsmästarängen sekä suurkorttelin nimessä Kaivomestari – Brunnsmästaren ja aukion nimessä Kaivomestarinaukio – Brunnsmästarplatsen.
Kaivomestarinkadun ja Kaivomestarinpolun nimiä ehdotettiin 1976. Ne lisättiin asemakaavaan 1978 ja opaskarttaan 1980. Kaivomestarinniitty lisättiin asemakaavaan ja otettiin käyttöön 2010.
Terveyslähteestä ja kaivomestarista tulee myös täällä olevan kiinteistön nimi Kaivomestari –Brunnsmästaren, jonka tiloissa toimii mm. lukio ja uimahalli. Se sai nimensä 2003 nimikilpailun tuloksena.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Osoiteremontissa 1975 Tuomarilan tiennimi Valtatie sai väistyä. Se oli tien asukkaiden itse antama ja kertoi tien roolista Tuomarilan asuttamisen alkuaikoina, mutta seudullisesta näkökulmasta oli hankalaa, että eri puolilla kaupunkia oli nimetty useita Valtateitä, Keskiteitä, Kallioteitä ja Mäkiteitä.
Valtatie sai uuden nimen Kaksoiskiventie – Tvillingsstensvägen. Koska katuverkkokin jäsentyi vähän eri lailla kuin ennen, katsottiin parhaaksi ulottaa samalla Kaksoiskiventien nimi myös aiempaan Palotien itäpäähän.
Tuomarilan samoin kuin muunkin Espoon 1970‑luvun puolenvälin uudet tiennimet suunnitteli Espoon nimitoimikunta. Nimillä haluttiin korostaa kunkin alueen ominaisia piirteitä.
Tuomarilan itäosan mäkisessä maastossa aiheita saatiin kallioiden ja kivenjärkäleitten muodoista. Kaksoiskiventielle antaa ilmettä aivan tien laidassa kohoava kivipari. Kivillä ei tiettävästi ollut ennestään nimeä, mutta nimitoimikunta muodosti tiennimen näistä nykyisen Kaksoiskiventie 48:n kohdalle jääkauden sulamisvaiheessa asettuneista kivistä kertovaksi.
Teksti: Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Lakelanpuiston kaakkoislaidalla Espoon keskuksessa kulkeva kävelytie on nimeltään Kansliapolku – Kanslistigen. Nimi on suunniteltu vuonna 1982. Aihe on saatu siitä, että paikka on kaupungintalon ja virastojen lähellä.
Vuonna 1982 nimistösuunnitelmassa oli ensin aukionnimi Kansliapiha. Se oli tarkoitus antaa kaupungintalon koillispuolelle kaavaillulle aukiolle. Aukio ja nimi jäivät kuitenkin myöhemmin pois suunnitelmista.
Kansliapolun nimi jäi jäljelle, ja se vahvistettiin asemakaavassa 1984.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Espoon asemalta puolisen kilometriä lounaaseen on kalliokohouma, jota on kutsuttu 1900‑luvulla muun muassa nimillä Karlasberget ja Augustaberget. Kallion laella ja rinteessä on nykyisin Kiltakallio‑niminen puisto. Kiltakallio – Gillesberget on nimenä myös kallion etelä- ja itäpuolisella asuinalueella.
Kiltakallio on 1970‑luvulla annettu harkinnaisnimi. Karlasberget on aiemmin 1900‑luvulla kansanomaisessa käytössä syntynyt nimi. Se tulee huvilannimestä Karlas. Kallion etelärinteessä sijaitsevaa Furubackan huvilaa on kutsuttu Karlakseksi omistajan sukunimen mukaan. Nimet Karlas ja Karlasberget ovat olleet lähistön asukkaitten tuntemia ja käyttämiä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Espoon keskuksessa Kirkkojärventien pohjoispuolella Virastokeskuksessa kaavanimissä on käytetty kirkkoarkkitehtuurin sanastoa. Virastotalojen välillä siltatasolla kulkeva jalankulkutie oli nimeltään Lehteri – Läktaren. Alempana maanpinnan tasossa on katu nimeltä Holvikuja ja aukio nimeltä Holvipiha. Lehteriltä pohjoiseen kohti Espoon tuomiokirkkoa suuntautuu puistomaiseksi aukioksi levenevä jalankulkutie, jonka nimi on Keskilaiva – Mittskeppet. Siitä puolestaan risteää itään vähäisempi kävelytie nimeltä Poikkilaiva – Tvärskeppet ja länteen Päätykuja – Gavelgränden.
Virastokeskuksen nimistösuunnitelma on tehty 1976. Nimet on vahvistettu asemakaavassa. Aihepiirin valinta perustuu sijaintiin kirkon lähellä.
Espoon tuomiokirkon sisätilassa keskilaiva, poikkilaiva, holvit ja lehteri ovat kaikki olennaisia asioita. Keskilaiva on Espoon kirkon keskeinen pituussuuntainen runko-osa. Sen sivuilla ovat sivulaivat, ja siihen nähden poikittain on rakennettu poikkilaiva.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011. Muokattu 2022.
Tuomarilan asukkaat tunsivat nykyisen Tasakallionkuja – Slätbergsgränden -nimisen lyhyen kujan ja sen jatkeena olevan Tuomarilanrinne – Domsbybranten -nimisen kävelytienpätkän 1950‑luvulla nimellä Kilkinmäki. Lapset kulkivat mäen kautta kansakouluun radan pohjoispuolelle. Asukkaan muistelun mukaan mäki oli jyrkkä, kivinen ja mutkainen. Talvella se oli liukas. Vain isot pojat uskalsivat laskea sen suksilla.
Mäki on nykyisinkin jyrkkä. Autoliikenne mäen kautta on katkaistu, mutta kävelijät ja pyöräilijät voivat oikaista siitä Tasakalliontieltä Tuomarilantielle. Asukkaiden antama nimi Kilkinmäki ei ole päätynyt asemakaavaan ja viralliseen käyttöön, mutta mäen epävirallisena kutsumanimenä sitä voi edelleen käyttää.
Kilkinmäen nimi tuli siitä, että mäessä on ennen ollut talo, josta on käytetty nimeä Kilkki. Vanhan Tuomarilan Perinneryhmältä 2008 saadun tiedon mukaan mäessä olleen talon on aikoinaan omistanut Aksel Kilkki. Talonnimen taustalla on siis sukunimi Kilkki. Talo paloi 1950‑luvulla. Sen paikalla on nyt leikkipuisto.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2007. Muokattu 2008.
Alueennimi Kiltakallio – Gillesberget tarkoittaa Espoon keskuksessa Espoontorin eteläpuolella olevaa osa-aluetta, jossa on kerrostaloja ja pientaloja. Alueella on korkea kallioinen mäki, mutta kumpikaan nimi, Kiltakallio tai Gillesberget, ei perustu mihinkään vanhaan kallionnimeen. Nimi Kiltakallio – Gillesberget on harkinnainen, jonka muodosti Espoon nimistötoimikunta 1974.
Nimistötoimikunta keskusteli 13.2.1974 asemakaavahankkeesta, josta oli käytetty nimitystä "Sairaalamäen kaava-alue". Työnimi "Sairaalanmäki" oli ilmeisesti saatu vanhan Espoon kunnansairaalan kohdalla olleen maantienmäen nimestä Sjukhusbacken. Kaava-alue käsitti sairaalan ja sen kaakkoispuolisen kalliomaaston, jossa oli omakotiasutusta ja joitakin teitä, mutta ei ennestään tiennimiä.
Kalliolla oli useitakin vanhoja nimiä. Kalliota on 1900‑luvulla kutsuttu ainakin nimillä Karlasberget ja Augustaberget. Kallionnimet Kråkberget ja Löseåkersberget tarkoittavat samaa kalliota tai jotakin muuta lähistön kalliota. 1700‑luvun asiakirjoista tunnetaan lisäksi näillä main sijainneiden rajapaikkojen nimet Lambergsrå ja Västerbackarå. Minkään näistä vanhoista nimistä ei katsottu olevan käypä kokonaisen asuinalueen nimistön lähtökohdaksi, vaan toimikunta päätti ehdottaa kaava-alueelle nimeä Kiltakallio – Gillesberget.
Vuonna 1975 laadittiin Kiltakallion kaava-alueen nimistösuunnitelman varhaisin versio. Kaavaa ja nimistöä kehiteltiin edelleen lopulliseen muotoonsa 1980‑luvulla. Vuoden 1975 tekstissä perustellaan, että valittu alueennimi "on harkinnanvarainen, koska vanhoja, käypiä paikannimiä ei alueelle ole voitu selvästi osoittaa. – – Nimi Kiltakallio on syntynyt Espoon keskuksen tulevia nimiaiheita suunniteltaessa." Kilta‑nimenaihe valittiin, koska se sopi lähialueiden nimistössä käytettyjen aihepiirien yhdyssiteeksi. Näitä aihepiirejä ovat Espoon keskuksen ja Muuralan hallinnolliset ja kirkolliset ammatinnimitykset (mm. Kamreerintie, Nimismiehenpelto, Lukkarinmäki).
Kiltakallion nimistön aiheet saatiin kiltatoiminnasta, "ammattikunta- tai yleensä toverihengessä". Aihepiirin käsitteistä poimittiin "toiminnan tunnusmerkkejä ja yleisiä symboleja" mm. nimiin Liittokuja – Förbundsgränden, Sinettikuja – Sigillgränden, Veljespuisto – Brödraparken ja Valapolku – Edstigen.
Kiltakallio‑nimi annettiin asemakaavassa myös alueen keskellä kulkevan asuntokadun ja korkean kallion laella ja jyrkässä luoteisrinteessä sijaitsevan puiston nimeksi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010.
Suvelan kerrostalojen rakentaminen alkoi Kirstinmäestä 1970‑luvun alussa, ja aluksi Suvelaa ei käytetty asuinalueennimenä. Södrikin kylän suomenkielisenä nimenä se on ollut vuodesta 1965. Uusien kerrostalojen asukkaat saivat osoitteekseen Kirstinmäen tai Kirstintien, ja aluettakin kutsuttiin Kirstinmäeksi tai lyhyesti Kirstiksi. Nimet pohjautuvat nykyisessä Kirstinmäessä olleen maatilan nimeen Kirstins.
Lähiörakentamisen jatkuessa Suvela tuli yleisesti käyttöön laajaa asuinaluetta tarkoittavana nimenä, mutta edelleen puhuttiin myös Kirstistä ja Kirstinmäestä. Asukkaitten suussa syntyi pian myös lempinimi (epävirallinen nimi, slanginimi) Kira. Sillä tarkoitetaan varsinaisen Kirstinmäen lisäksi kerrostalokortteleita aina Kirstintien ja Kirstinharjun Tuomarilan puoleiseen päähän asti.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.
Kirkkojärvi – Kyrkträsk on osa-alue Espoon keskuksessa. Nimen taustalla on vanha järvennimi. Asuinalueen edustalla Espoonjoen laakson alavassa maastossa on aluetta, joka on ennen ollut järvenä. Paikalle voi edelleen muodostua tilapäinen järvi tulvatilanteessa.
Alueennimeä Kirkkojärvi alettiin käyttää suunnitelmissa 1970-luvun puolessavälissä. Kirkkojärven kerrostaloalue rakennettiin 1970-luvun lopulla ja 80-luvulla.
Aivan lähellä on Espoon kirkko, nykyisin Espoon tuomiokirkko. Seudun ruotsinkieliset asukkaat ovat vuosisatojen ajan kutsuneet järveä kirkosta kertovalla nimellä Kyrkträsk (myös muodossa Kyrkträsket). Nimi muodostuu sanoista "kyrka" ja "träsk", jotka merkitsevät kirkkoa ja järveä. Myös suomenkielistä järvennimeä Kirkkojärvi on käytetty ainakin jo 1900-luvun alussa ja oletettavasti sitä ennenkin.
Kirkkojärvi on siis sekä osa-alueen että vesijättöalueen, aiemman järven, nimenä. Näiden ruotsinkieliset nimet ovat vakiintuneet nykynimistössä kahteen hieman erilaiseen muotoon: 1900-luvun lopun ja 2000-luvun Espoon opaskartassa, kaavoissa ja nimistönsuunnitelmissa on luontonimenä ja viheralueennimenä Kirkkojärvi – Kyrkträsket, kun asuinalueen nimi on muodossa Kirkkojärvi – Kyrkträsk.
Järvi oli aina pääosin hyvin matala. Järvestä on jäljellä vesialueena vähäinen lampi tai silmäke Turunväylän koillispuolella. Sitä on kutsuttu omalla nimellä Kyrkträskögat, jossa on loppuosana silmää merkitsevä sana "öga".
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Puistonnimi Kirkkosillanpuisto – Kyrkbroparken on suunniteltu 1981 ja vahvistettu asemakaavassa 1984. Nimi tarkoittaa Espoonjoen kaakkoisrannalla olevaa laajaa puistoaluetta, joka ulottuu Lagstadin kotiseututalolta Kirkkokadulle. Nimi perustuu siihen, että puistosta on siltayhteys vastarannalla olevalle kirkolle.
Espoon tuomiokirkon kaakkoispuolella, Kirkkosillanpuiston keskiosan kohdalla on Espoonjoen ylittävä kävelysilta. Sille on annettu asemakaavassa nimi Vanha kirkkosilta – Gamla kyrkobron. Sillä kohdin on ollut kapea silta karttojen mukaan ainakin jo 1950‑luvulla, mutta ikivanha sillanpaikka tämä ei ole, vaan vanhimmat sillat ovat olleet vähän lännempänä.
Lagstadin kotiseututalon itäpuolella sijaitsevan veteraanimuistomerkin luona oleva Kirkkosillanpuiston osa on saanut nimen Veteraanipuisto – Veteranparken.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008.
Espoon keskuksessa kulkee katu Kirstintie – Kirstivägen ympärillään muita Kirsti‑aiheisia nimiä, kuten Kirstinmäki – Kirstibacken ja Kirstinharju – Kirstiåsen.
Nimien taustalla on keskiaikainen talonnimi Kirsti. Talo kuului Södrikin kylään, jonka vanha tonttimaa on joen varressa lähellä kirkkoa. Talonnimi tulee joko naisennimestä Kirsten tai miehennimestä Christiern, jonka kansanomainen muoto oli Kirstin. Miehennimi on näistä todennäköisempi vaihtoehto.
Talonnimellä on ollut ajan saatossa erilaisia kirjoitusasuja: Kirstins Hemmanet (1685), Kirstens Hemman (1687), Kirstins (1694), Kirsti (1698) ja Chirstula (1735).
Kirstintie kulki aikaisemmin hieman eri paikassa kuin nykyään. Nimi siirrettiin nykyiselle kadulle 1970‑luvun alussa, ja aiemman tarkoitteen kohdalla on nykyisin Vanha Kirstintie – Gamla Kirstivägen. Vanhan Kirstintien nimi otettiin käyttöön 2009.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Tuomarilan aseman pohjoispuolisella asuinalueella Kulovalkeassa alettiin kesällä 2004 rakentaa ensimmäisiä uusia taloja. Nimi perustuu vanhaan paikannimistöön, torpannimeen Brännbacka torp ja niitynnimeen Brännängen (1765 Brändäng), jotka kantavat viestiä alueen varhaisista ominaispiirteistä – ehkä maan kulottamisesta tai kuivan rinneniityn kulottumisesta. Sen lisäksi Kulovalkean radanvarsihistorian höyryveturit ja alueella ollut Södrikin lasitehdas ovat osaltaan antaneet kipinää alueennimeen.
Opastussyistä on ollut tarpeen nimetä tämä Tuomarilan osa omalla alueennimellään, koska ajoyhteys Kulovalkeaan on Kirkkojärven kautta eli aivan eri suunnasta kuin muuhun Tuomarilaan. Kulovalkean nimi annettiin asemakaavaa valmisteltaessa 1999. Alueella oli ollut joissakin 90‑luvun kartoissa nimenä Kulomäki – Brännbacka, mutta Kulomäki on tunnettu nimi Vantaalla, ja sekaantumisen estämiseksi siitä piti luopua Espoossa. Torpannimestä Brännbacka torp muodostettiin alueennimeksi lyhyempi Bränntorp. Lähistöllä oli jo useita torppa‑loppuisia alueennimiä (Kuurintorppa, Ullantorppa), ja niiden takia suomenkieliseksi nimivastineeksi valittiin soljuva ja myös Vanhan ratavallin nimi-ilmeeseen sopiva Kulovalkea.
Kulovalkeassa kokoojakadulle on annettu nimi Kulovalkeantie – Bränntorpsvägen, ja asemakaavan nimistössä on myös puistonnimet Kuloniitty – Brännängen ja Kulovalkeankallio – Brännberget, jalankulkutiennimi Kulomäenraitti – Brännbackastråket sekä aukionnimet Kulotori – Bränntorget ja Kuloaukea – Brännplatsen. Kaavan nimiä ovat myös kadunnimi Ratavallintie – Banvallsvägen ja vuoden 1903 rautatien linjausta noudattavan ulkoilutien nimi Vanha ratavalli – Gamla banvallen. Alueennimi Kulovalkea ja muu kaavanimistö tukivat vanhasta Tuomarilasta erottuvan alueen omaleimaisen, kodikkaan ja juuristaan tietoisen identiteetin rakentumista.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004. Muokattu 2022.
Espoon keskuksen ytimessä, Kirkkojärven vieressä, kadunnimet kuten Kylänväenkuja – Byfolksgränden, Kotikyläntie – Hembyvägen ja Kylänraitti – Bygatan henkivät maalaispitäjän tunnelmaa kaupunkiympäristössä.
Suunnitellessaan alueen nimiä 1970‑luvulla nimistötoimikunta halusi luoda vanhaan espoolaiseen maalaismiljööseen rakentuvalle kaava-alueelle nimistöä, joka liittyisi vanhaan kyläelämään ja luontuisi maisemaan. Aiheiksi valikoituivat oman kotikylän tutut raitit ja tiet.
Kylänraitin, Kotikyläntien ja Kylänväenkujan nimiä ehdotettiin 1975, minkä jälkeen ne lisättiin asemakaavaan 1978 ja opaskarttaan 1980.
Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.
Nimi Lehteri – Läktaren tarkoitti Virastokeskuksessa Espoon keskuksessa sijaitsevaa jalankulkutietä, joka kulki siltatasolla välillä Virastotalo 3 – Virastotalo 1. Tämä nimi samoin kuin eräät muut lähistön kaavanimet (Keskilaiva, Poikkilaiva) ovat saaneet aiheensa kirkkoarkkitehtuurista. Lehteriltäkin oli näköyhteys Espoon tuomiokirkolle.
Nimi on suunniteltu 1976 ja otettu käyttöön 1970‑luvun lopussa tai viimeistään 1980. Nimi on vahvistettu asemakaavassa. Siltatason jalankulkuyhteyden purkamisen seurauksena nimikin jäi pois käytöstä. Paikalle on asemakaavassa suunniteltu katua nimeltä Lehterikuja.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011. Muokattu 2022.
Aiemmalla Lindholmin sahan alueella Espoon keskuksessa on kiertoliittymä nimeltä Lindholminympyrä – Lindholmscirkeln. Nimi on suunniteltu 2004 ja vahvistettu asemakaavassa 2008.
Lindholmin saha vaikutti merkittävästi Espoon keskuksen kehitykseen. Yritys toimi nykyisen Espoontorin tienoilla suuren osan 1900‑lukua, ja sen alue reunusti ratapihaa nykyisestä Kamreerintie 8:sta laajimmillaan Reviisorinkadulle asti.
Paikan historia ja ominaispiirteet tarjoavat oivallisia aineksia nimistönsuunnitteluun. Lindholminympyrässä liikenne pyörii vilkkaana kuin koneet sahalla, myllyssä ja betonivalimossa aikoinaan.
Alueella on muutakin Lindholm‑aiheista nimistöä. Lindholminympyrän pohjoispuolelle kaavailtua korttelia kutsutaan suunnitelmissa nimellä Lindholminkolmio – Lindholmska triangeln.
Lisäksi Espoontorin sivustalla oli vuosina 2001–07 käytössä ja opaskarttaan merkittynä aukionnimi Lindholminaukio – Lindholmsplanen. Nimi jäi kuitenkin pois, kun suunnitelmat muuttuivat niin, että paikalla ei tarvittu aukionnimeä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.
Nykyisten Suvelantien, Tuomarilankadun ja Sunankaaren risteyksen eteläpuolella on suhteellisen korkea kallionyppylä. Ennen Suvelan kerrostaloalueen rakentamisen aikaa Mononen omisti kalliolta etelään ulottuvan maapalstan. Kalliota kutsuttiin nimellä Monosenkallio.
Tieto nimestä Monosenkallio on tallennettu Espoon nimistöryhmän arkistoon 1982. Nimeä lienee käytetty ainakin 1900‑luvun puolenvälin tienoilla. Tällä epävirallisella maastonimellä ei ole erillistä ruotsinkielistä vastinetta.
Kallionlaki on nykyisin osa Suvelantie 8:n pihaa. Tontin kerrostalo on valmistunut 1977.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Puistonnimi Naapurinmäki – Grannasbacken tarkoittaa Espoon Kirkkojärvellä, Keski‑Espoon urheilupuiston pohjoislaidalla olevaa puistoaluetta. Nimi annettiin asemakaavassa 1986 sillä perusteella, että paikka on Espoon ja Kauniaisten rajan kupeessa. Samalla nimen haluttiin sopivan perinteisen paikannimistön tyyliin.
Puistoon kuuluu selväpiirteinen mäki, joka kohoaa vajaat 20 metriä sitä ympäröivästä alavaa maastosta. Läheinen Kasavuori on kuitenkin paljon korkeampi.
Naapurinmäen tarkka sijainti on pallokenttien ja Turunväylän välissä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2014.
Päätykuja on lyhyt kevyen liikenteen tie, joka kulkee Espoon keskuksessa Virastokeskuksessa Kannusillankadulta Keskilaivalle. Ruotsinkielinen nimi on Gavelgränden. Nimen aihe viittaa läheiseen Espoon tuomiokirkkoon ja kirkkoarkkitehtuuriin. Nimi on suunniteltu 1976 ja vahvistettu asemakaavassa 1978.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Riimukallio – Grimberget on nimenä puistolla, kadulla ja suurkorttelilla Sunassa, Espoon keskuksen kaupunginosassa. Nimet perustuvat vanhaan niitynnimeen Grimängen.
Alue sijaitsee suhteellisen korkean ja osin kallioisen mäen rinteillä.
Suomenkielisen nimen alkuosa ”Riimu” on muodostettu mukailemalla Grim‑nimenosaa äänteellisesti.
Puiston ja kadun nimet on suunniteltu 1995 ja vahvistettu asemakaavassa. Kadun ja suurkorttelin nimet ovat Espoon opaskartassa vuodesta 2002. Kadunnimi otettiin myös käyttöön 2002.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Espoon Sunassa on viheralue nimeltä Riimuniitty – Grimängen. Nimen tarkoittama alue on pääosin vanhaa niittyä ja peltoa ja nykyisinkin viljelyksessä. Paikalla tiedetään olleen jo 1600‑luvulla niityn, jota kutsuttiin nimellä Grimängen. Nimenalku ”Grim” voi ehkä tulla miehennimestä Grim, mutta siitä ei ole varmaa tietoa.
Suomenkielisen nimen alku ”Riimu” on muodostettu mukailemalla äänteellisesti nimenosaa ”Grim”.
Riimuniityn nimi on suunniteltu 1994 Keskuspuiston osayleiskaavaa laadittaessa, ja se on sittemmin merkitty myös asemakaavaan. Vanhan niitynnimen tarkoittamasta niittyalueesta toistaiseksi vain osa on asemakaavoitettu. Opaskartassa on viljelysnimi Grimängen.
1980‑luvulta vuoteen 2006 oli käytössä tiennimi Riimuniityntie – Grimängsvägen, mutta se poistettiin sen jälkeen, kun ajoyhteys Finnoontielle katkaistu. Aiemmalla Riimuniityntien itäpäällä on nykyisin nimenä Riimuniitynpolku – Grimängsstigen. Riimuniitynpolku johtaa Riimuniittyyn.
Riimuniityn luoteispuolella on katu, puisto ja suurkortteli, joilla kaikilla on nimenä Riimukallio – Grimberget. Myös nimi Riimukallio perustuu Grimängen‑nimeen.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Opasteessa näkyvä alueennimi Saarniraivio – Äskrödjan herättää toisinaan epäilyä niissä, jotka tietävät, että saarni on ruotsiksi ”ask”. Miksi paikannimi alkaa kuitenkin Ä:llä? Onko kilventekijältä lipsahtanut väärä kirjain?
Äskrödjan on nimen oikea ruotsinkielinen muoto. Alueennimi perustuu vanhaan viljelysnimeen. Varsinkaan vanhat paikannimet eivät aina ole nykyisen yleiskielen mukaisia, vaan niissä on esimerkiksi paikallisen murteen erikoista sanastoa. Siitä on kyse tässäkin nimessä.
Saarni on ruotsin yleiskielessä ”ask”, mutta murteissa on tai ainakin on ollut siitä johdettu sana ”äske”, joka merkitsee saarnimetsää. Paikannimen tai yhdyssanan alkuosana äske‑sanan loppu‑e jää pois. Siten Södrikin kylän laitamille, ilmeisesti saarnia kasvaneeseen paikkaan raivattu viljelys on saanut Äskrödjan‑nimen, joka on ollut käytössä ainakin jo 1700‑luvulla. Kun se on otettu nykykäyttöön alueennimeksi, siinä on haluttu säilyttää siihen kuuluva Äsk‑alkuisuus paikallisvärin ja alkuperäisarvojen vuoksi.
Saarniraivio – Äskrödjan on otettu alueennimeksi 1972. Nimen suunnitteli Espoon nimistötoimikunta. Suomenkielinen nimi muodostettiin ruotsinkielisen nimen pohjalta kääntämällä. Substantiivi ”rödja”, jota on käytetty paljon Länsi‑Uudenmaan ruotsin murteissa, merkitsee raiviota, varsinkin metsästä pelloksi raivattua maa-aluetta.
Saarniraivion kaupunkinimistöä on myös kadunnimi Saarniraiviontie – Äskrödjevägen, jossa on vastaavaan tapaan ä‑alkukirjain. Sen sijaan puistonnimissä Saarnilaakso – Askdalen ja Saarnimäki – Askbacken ruotsinkielisten nimien alkuosa on yleiskielisesti ”Ask”, koska ne ovat Äskrödjan‑nimestä saadun lehtipuiden aihepiirin mukaan muodostettuja, eikä niiden taustalla ei ole sellaisia vanhoja paikannimiä kuin "Äskdalen", "Äskbacken".
Vastaavanlaisen vokaalinvaihtelun merkkejä voi havaita muuallakin Espoon nimistössä:
– asp, suom. 'haapa'
– murresana ”äspe”, suom. 'haavikko'
– niemennimi Äspnäsudden, lahdennimi Äspnäsviken
– alueennimi Haapaniemi – Äspnäsudden Vanhassakartanossa.
– gran. suom. 'kuusi'
– murresana ”gräne”, suom. 'kuusikko'
– niitynnimi Grännäs, Grännäsängen
– kadunnimi ja alueennimi Kuusiniemi – Grännäs Viherlaaksossa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2009.
Suvelan lounaisosassa on suurkortteli nimeltä Sokinvuori – Sockberget. Alueella on korkeita kallioita, ja nimi perustuukin vanhaan kallionnimeen Sockberget. Södrikin kylässä käytetystä kansanomaisesta nimistöstä tunnetaan myös viljelykseen otetun suon nimi Sockkärr. Nimi esiintyy kyläkartassa 1755, jolloin suo oli niittynä ja sen laidalla oli peltotilkkuja. Kallionnimi lienee syntynyt suonnimen liitynnäiseksi.
Suon laidoilla oli myös Sockkärrsåkern‑niminen pelto ja Sockkärrsbrunn‑niminen kaivo. Sockkärr‑nimen taustaa ei tiedetä. Selitys, jonka mukaan "Sockkärrsbrunnenin vesi oli makeaa kuin sokeri" lienee kansanetymologia eli myöhemmin syntynyt tarina. Sockkärr sijaitsi nykyisen Kirstintien varressa.
Sokinvuori ja muut nykyisen kaupunkinimistön Sokin‑alkuiset nimet (mm. Sokinsuontie, Sokinmäki) ovat tulleet käyttöön 1970- ja 80‑luvuilla. Espoon nimitoimikunta muodosti 1970 Sockbergetin suomenkielisen vastineen ja ehdotti sitä paitsi suurkorttelinnimeksi, myös kadunnimeksi. Lopulta siitä tuli vuorenharjalla polveilevan jalankulkutien nimi.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.
Sunassa sijaitseva Solisevantie – Skvatterbäcksvägen on saanut nimensä vanhasta puronnimestä Skvatterbäcken. Solisevantien sivukujalle Solisevankujalle on annettu lyhennetty ruotsinkielinen nimi Skvattergränden luultavasti siksi, että kujakin on lyhyt.
Katujen suomenkielisten nimien alkuosa ”Soliseva” on käännetty vapaasti puronnimestä. ”Skvatter” on ruotsin kielen murteissa monimerkityksinen sana, joka kuvaa muun muassa virtaavan veden loisketta tai kohinaa.
Teksti: Riikka Tervonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.
Suna on nykyisin nimenä asuinalueella Espoon keskuksessa, Suvelan ja Tuomarilan naapurissa. Alue on nimetty Södrikin kylässä olleen Suna‑nimisen talon mukaan. Talo sai puolestaan nimensä siitä, että isäntä oli nimeltään Suni.
Talonnimeä käytettiin muodossa Suni jo 1400‑luvulla ja muodossa Suna ainakin 1500‑luvulta lähtien. Kylä‑Espoo‑kirjan mukaan Suni‑isäntä, jonka mukaan taloa alettiin kutsua, oli talossa 1400‑luvun alussa.
Sunan nimi syntyi ruotsinkielisessä puheessa. Eteläisen Suomen ruotsinkielisillä alueilla on paikoin muuallakin a‑loppuisia, isännännimeen perustuvia vanhoja asutusnimiä, kuten Anta ja Lassa.
Sunan talonpaikka oli Södrikin kylän keskuksessa Espoon kirkon lähellä. Nykyinen Sunan osa-alue sijaitsee siitä 1–2 kilometrin päässä, missä Sunan talolla oli niittymaita.
Osa-alueennimi Suna otettiin käyttöön 1970‑luvulla. Alueelle kaavoitettiin ja rakennettiin runsaasti uutta asutusta, ja sen vuoksi tarvittiin myös uusi alueennimi. Nimi saatiin perinteisestä paikannimistöstä. Suna‑nimi on käytössä samassa muodossa suomen ja ruotsin kielessä.
Osalla nykyisen Sunan alueesta oli omakotiasutusta jo ennen 1970‑lukua. Se asutus luettiin silloin Tuomarilaan. Uudemman kaupunkirakenteen aluejaossa on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että Suna muodostaa oman osa-alueensa.
Sunassa on seuraavat suurkorttelit eli pienemmät kulmakunnat: Sunanniitty, Sunankallio, Sunanlaakso, Hösmäri, Yläkallio, Alakallio ja Riimukallio. Pääkatuja ovat Sunantie – Sunavägen, Sunanniityntie – Sunaängsvägen ja Sunankaari – Sunabågen.
Vuoden 2021 tilanteessa myös kiinteistö nimeltä Suna on edelleen olemassa, mutta siihen ei kuulu rakennuksia eikä viljelyksiä, vaan lähinnä vain metsämaata Keskuspuistossa Sunan osa-alueen kohdalla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
- Sijainti: Suna. Siirry kartalle.(ulkoinen linkki)
Sunankallio – Sunaberget on puisto Sunassa, joka kuuluu Espoon keskuksen kaupunginosaan. Puisto on nimetty Sunan asuinalueen ja kallioisen maastonsa mukaan.
Puisto sijaitsee Sunankalliontien varressa. Puistonnimi on suunniteltu 1973 ja vahvistettu asemakaavassa 1975.
Sunankallio – Sunaberget on käytössä samalla kulmakunnalla myös pienen alueen eli suurkorttelin nimenä.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Katu nimeltä Sunankalliontie – Sunabergsvägen on saanut nimensä Sunankallion puiston mukaan. Katu leikkaa puistossa olevaa kalliokohoumaa.
Sunankalliontien nimi suunniteltiin noin vuonna 1973 ja vahvistettiin asemakaavassa 1975. Se on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1976.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.
Suvela – Södrik otettiin käyttöön osa-alueennimenä nykyisessä paikassa 1970‑luvun alussa. Osa-alueen nimen taustalla on rekisterikylännimi Suvela – Södrik. Osa-alue on rakennettu tämän kylän maille, kilometrin verran vanhasta kyläkeskuksesta kaakkoon.
Kylä oli keskiajalta lähtien nimeltään Södrik. 1960‑luvulla se sai erillisen suomenkielisen nimen Suvela. Nimi Suvela luotiin mukailemalla ruotsinkielisen nimen oletettua sisältöä: etelästä (söder, suom. ’etelä’) päädyttiin suvi‑nimenaiheeseen.
Södrikin suomenkielinen nimiehdotus Suvela esiintyi Espoossa toimineen kylännimitoimikunnan luonnoksissa ensi kertaa jo vuonna 1955. Nimi tuli käyttöön, kun maanmittaushallitus vahvisti sen vuonna 1965.
Ennen suomenkielisen kylännimen vahvistamista ja osa-alueennimen Suvela käyttöönottoa Suvela oli vuodesta 1959 kiinteistönnimenä Södrikin kylän alueella, tulevan Suvelan osa-alueen laidalla. Samannimisyys lienee sattumaa, sillä omakotipalstan lohkoja ja toimikunta eivät luultavasti tienneet toistensa aikeista. Myönteisiä mielikuvia herättävä Suvela oli noihin aikoihin suosittu nimi: muuallakin Suomessa moni lohkotila ja huvila sai sen nimekseen.
Vuonna 1975 Suvelaa ehdotettiin myös laajan kaupunginosan nimeksi, sillä Espoon kaupungin virastokeskus kohosi Södrikin kylän vanhimpien viljelysmaiden paikalle. Tämä idea ei kuitenkaan toteutunut, vaan kaupunginosa sai nimen Espoon keskus, ja Suvela vakiintui osa-alueennimeksi.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Södrik oli kylä, johon kuului suuri osa nykyisestä Espoon keskuksesta. Vanha kylätontti on Espoonjoen eteläpuolella vastapäätä Espoon tuomiokirkkoa. Kylä ja sen nimi Södrik syntyivät keskiajalla.
Södrikin kylän seitsemän kantataloa olivat nimeltään Kirsti, Doms, Grå, Suna, Jofs, Lagstad ja Backas. Kylännimen kirjoitusasu on vaihdellut vanhoissa asiakirjoissa melko paljon. Nimi on kirjoitettu muun muassa muodoissa Soderrike (1433), Södwijk (1492), Söderrijck (1541), Söderrike (1551), Söderich (1564) ja Söder Wijck (1604).
Södrikin kylän nimen alkuperä ei ole selvillä. Yksi teoria on, että nimi olisi ollut alun perin ollut Södervik (suom. ”etelälahti”), ja nimi olisi ajan saatossa muuttunut muotoon Södrik. Tällaisesta vik‑jälkiosasta ei kuitenkaan ole merkkejä vanhimmissa kirjoitusasuissa. Toisen teorian mukaan alkuperäinen nimi olisi ollut Söderrike. Ruotsissa on joitain vanhoja talonnimiä, joissa rike‑jälkiosa on merkinnyt ’taloa, tilaa’. Jos taas nimi on ollut alun perin suomenkielinen, se on muuttunut niin paljon, että alkuperäistä muotoa on mahdoton selvittää.
Södrikin rekisterikylä sai erillisen suomenkielisen nimen Suvela vuonna 1965, mutta 1970‑luvulta lähtien Suvela – Södrik on tunnettu parhaiten osa-alueen nimenä. Suvelan asuinalue on rakennettu Södrikin kylään kuuluneille maille.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Tuomarilan kadunnimi Tahkokuja – Slipstensgränden tuli käyttöön 1980‑luvun alkupuolella, kun alueen muukin kadunnimistö muutettiin asemakaavan mukaiseksi. Sitä ennen Tahkokujan eteläosa oli osa Kaksoiskivenrinnettä, ja Tahkokujan koilliseen osoittava loppuosa oli osa Tasakallio‑nimistä katua. Nimistöä oli muutettava, koska asemakaavan katuverkkoon sisältyi katujen katkaisuja.
Vielä aiemmin, 1970‑luvun puoleenväliin asti, Tahkokujan eteläpää oli Keskitietä ja pohjoispää Mäkitietä, mutta nämä nimet oli poistettava siitä syystä, että samoja kadunnimiä oli muillakin alueilla.
Tahkokujan naapurikadun nimi on Tahkorinne – Slipstensbranten. Asemakaavassa on myös Tahkokujan länsipuolella Kivirinteeltä Palotielle johtava kävelytie nimeltä Tahkopolku – Slipstensstigen. Tahko‑nimet ovat ryhmänimiä eli osa saman aihepiirin mukaan annettua nimistöä. Tuomarilan nimistönsuunnittelussa on valittu Pitkännotkon lähikortteleissa aihepiiriksi heinänteko. Tahkokujan ja Tahkorinteen nimet suunniteltiin 1975. Espoon nimitoimikunta perusteli tuolloin heinäntekoaihepiirin valintaa sillä, että Pitkännotkon tienoot ovat vuosisatoja olleet seudun talojen käyttämiä niittymaita.
Muita saman aihepiirin nimiä ovat Tuomarilassa muun muassa Heinäpoudankuja, Heinäväenkuja, Talkoorinne ja Takkavitsankuja ja Sunan puolella Niittokuja ja Niittomiehentie.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Tuomarilan Tahkokujan länsipuolella on asemakaavassa Palotielle johtava kävelytie nimeltä Tahkopolku – Slipstensstigen.
Tahkokujan, Tahkopolun ja Tahkorinteen nimien aiheena on ”tahko”, joka Tuomarilan nimistössä viittaa heinäntekoon ja erityisesti viikatteen teroittamiseen tahkolla. Aihepiiri on valittu lähistön heinäniittyjen mukaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Katu nimeltä Terveyskuja kulkee Kiltakalliossa Muuralan sairaalan sekä Kanta‑Espoon sosiaali- ja terveystalo Samarian pihaan. Arkkitehti Knut Wasastjernan suunnittelema Muuralan sairaala on Espoon ensimmäinen kunnansairaala. Sairaala on toiminut samalla paikalla vuodesta 1920. Sairaalan alkujaan punamullalla maalatut kolme rakennusta saivat remontin yhteydessä vuonna 2005 takaisin alkuperäisen punaisen värinsä. Sairaala‑aihepiiristä johdettuja nimiä Terveyskuja – Hälsogränden ja Sisarkuja – Systergränden ehdotettiin arvokkaan sairaalan läheisille kaduille vuonna 1975. Sisarkuja jäi vain ehdotukseksi, mutta Terveyskuja hyväksyttiin käyttöön.
Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.
Tuomarila – Domsby otettiin käyttöön osa-alueennimenä nykyisessä paikassa 1970‑luvun alussa. Osa-alueen nimen taustalla on tilannimi Doms ja siitä johdettu alueennimi Domsby (by, suom. ’kylä’). Doms on kansanomainen asu henkilönnimelle Dominicus tai Thomas, ja tilaa on ilmeisesti isännöinyt tämänniminen henkilö. Kun nimi sittemmin suomennettiin Tuomarilaksi, oli nimen alkuosan alkuperäinen merkitys henkilönnimenä jo hämärtynyt (domare, suom. ’tuomari’).
Vuoden 1943 topografikartassa nimipari Tuomarila – Domsby viittaa Tuomarilan rautatieasemaan, kun taas alueennimeksi on merkitty Domsby. 1950‑luvun kartassa alueeseen viitataan jo Tuomarilana.
Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.
Tuomarilan nimistösuunnitelmassa 1975 annettiin Tuomarilan aseman lounaispuolelle puistonnimi Tuomarilankallio – Domsbyberget. Nimi vahvistettiin asemakaavassa 1992. Puisto sai nimenaä alueennimestä Tuomarila – Domsby ja siitä, että puisto sijaitsee huomattavan kallion laella.
Espoon nimistötoimikunta ehdotti 1975 myös kadunnimeä Tuomarilankallio – Domsbyberget, mutta myöhemmässä suunnitelmassa katuverkko muuttui niin, että kaavailtu kadunnimi jäi pois.
Tuomarilankallio – Domsbyberget on otettu myös pienehkön alueen eli niin sanotun suurkorttelin nimeksi. Suurkorttelinnimi Tuomarilankallio tarkoittaa puiston lähistöä ja on opaskartassa vuodesta 1984.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Tuomarilansolmu – Domsbyknuten on Turunväylän liittymä Tuomarilan kohdalla. Nimi suunniteltiin 1975, ja liittymä rakennettiin 1980‑luvun lopussa.
Tuomarilansolmun nimi on merkitty opaskarttaan ja asemakaavaan.
Liittymässä on rampit Tuomarilantieltä idän suuntaan Turunväylälle ja vastaavasti idän suunnasta Turunväylältä Tuomarilantielle. Tuomarilansolmusta on yhteys myös Ullanmäentietä pitkin Ymmerstaan.
Espoossa on annettu eritasoliittymille nimiä suunnitelmallisesti 1970‑luvulta lähtien. Useimmiten tällaisia solmu‑loppuisia nimiä on muodostettu käyttäen aiheena alueennimeä, kuten tässä osa-alueen nimeä Tuomarila – Domsby. Näin paikallistaminen on helppoa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.
Nimi Vaakunasilta – Vapenbron tarkoitti kevyen liikenteen tietä, joka kulki Espoon keskuksessa kaupungintalon ja Valtuustotalon välistä. Samalla Vaakunasilta oli myös Espoonkadun ylittävän sillan nimenä. Nimi viittasi kunnalliseen hallintoon ja Espoon vaakunaan. Nimi suunniteltiin 1975.
Vaakunasiltaan nähden poikittaisella jalankulkutiellä on samanaiheinen nimi Vaakunapolku. 1970‑luvun nimistösuunnitelmissa oli myös nimet Vaakunakuja ja Vaakunapuisto, mutta ne eivät tulleet koskaan käyttöön.
Vaakunasillan jatkeena länteen oli jalankulkutie nimeltä Lehteri.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011. Muokattu 2022.
Entressen kirjaston ikkunat reunustavat avaraa aukiota, jonka nimi on Valatori – Edtorget. Paikka sijaitsee Espoon keskuksessa Entressen kauppakeskuksen yläkerran tasolla. Nimen vala‑aihe kuuluu Kiltakallion nimiaihepiiriin, joka viittaa entisajan kiltoihin. Killaksi on voitu kutsua ammattikuntaa, veljeskuntaa tai muuta yhteenliittymää. Aihepiiri on valittu Espoossa juuri tänne, koska alue sijaitsee vanhan kirkonkylän liepeillä.
Valatorin ympärillä on enemmänkin vala‑aiheista nimistöä. Valakujan varren Valapuistossa kulkee Valapolku, ja Valakujalta voi nousta ylös Valatorille Valaportaita pitkin. Toisesta suunnasta, Kiltaraitilta, Valatorille johtaa Valatorinpolku.
Varhaisimmat vala‑aiheiset nimet ovat Valapuisto, Valapolku ja Valakuja. Ne on suunniteltu 1970‑luvulla ja otettu käyttöön 80‑luvulla. Valatori ja muut uudemmat Vala‑nimet on annettu 2000‑luvulla.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2013.
Espoo on jaettu hallinnollisesti seitsemään suuralueeseen. Kuhunkin suuralueeseen kuuluu useita kaupunginosia. Suuraluejako ja suuralueiden nimet on muodostettu 1970‑luvulla.
Useimmat suuralueet on nimetty keskuspaikkansa mukaan: Leppävaaran suuralue, Tapiolan suuralue, Matinkylän suuralue, Espoonlahden suuralue ja Kauklahden suuralue. Näistä suuralueista on joissain yhteyksissä mahdollista puhua myös lisäämällä suur-määrite nimen alkuun: Suur‑Leppävaara, Suur‑Tapiolan jne.
Espoon pohjoisimmalla suuralueella on nimi Pohjois‑Espoo.
Suuralue, johon sisällytettiin Espoon keskus ja muita alueita Espoon keski- ja luoteisosista, ei voinut saada esimerkiksi nimeä "Suur‑Espoon keskus", vaan sille oli annettava toisenlainen nimi. Nimeksi valittiin 1975 Vanha‑Espoo, jossa alkuosa viittaa Espoon vanhaan keskusseutuun. Nimessä myös alkuosa taipuu: Vanhan‑Espoon, Vanhassa‑Espoossa. Ruotsinkielinen nimi on Gamla Esbo. Muunkielisissä yhteyksissä käytetään suomenkielistä Vanha‑Espoo‑nimeä. Nimestä ei siis muodosteta muunkielisiä käännöksiä.
Vanhaan‑Espooseen kuuluvat seuraavat kaupunginosat: Espoon keskus, Kaupunginkallio, Kuurinniitty, Muurala, Karvasmäki, Järvenperä, Högnäs, Kunnarla, Karhusuo, Gumböle, Kolmperä, Ämmässuo, Nupuri, Vanha‑Nuuksio, Nuuksio ja Siikajärvi.
Lueteltujen kaupunginosien lisäksi Espoon kaupungin tilastoissa Vanhan‑Espoon suuralueeseen luetaan myös Ymmerstan osa-alue, joka kuuluu hallinnollisessa kaupunginosajaossa Sepänkylän kaupunginosaan.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2010. Muokattu 2022.
Kirkkojärventien varressa Espoon keskuksessa oli kaupungintalon vieressä kolme suurta 1970- ja 80‑luvuilla valmistunutta virastotaloa, joissa toimi useita kaupungin virastoja. Yksi kolmesta virastotalosta purettiin vuonna 2013 ja toinen vuonna 2020. Näiden kolmen rakennuksen lähistöstä käytettiin ja käytetään edelleen suurkorttelinnimeä Virastokeskus – Ämbetscentrum. Kirkkojärventieltä virastotalojen väliin johtanut lyhyt katu on nimeltään Virastopiha – Ämbetsplatsen. Kuja muodostaa pysäköintialueen ja puistikon kanssa piha-aukion kolmannen virastotalon eteen. Myös tätä aukiota voidaan kutsua nimellä Virastopiha.
Kadunnimi Virastopiha on suunniteltu 1976 ja vahvistettu asemakaavassa 1978.
Virastopihan puistikon maamerkki on taiteilija Ernst Mether‑Borgströmin abstrakti veistos Futura.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2008. Muokattu 2022.
1950‑ ja 60‑lukujen aikoihin oli Espoossa käytössä muun muassa sellainen osoite kuin "Yhdystie, Södrik". Osoitteessa mainittu Yhdystie‑niminen tie sijaitsi nykyisten Suvelan ja Sunan alueella. Nimi Yhdystie oli Espoon opaskartassa vielä 1970‑luvun alussa, mutta nimi muutettiin Yläkallionpoluksi. Muutos tapahtui ilmeisesti 1974, viimeistään 1975.
Nykyisellään aiempi Yhdystie eli Yläkallionpolku on jakautunut useaan erinimiseen katuun kuuluviksi osiksi, koska asemakaavassa reitille merkittiin eräisiin kohtiin autoliikenteeltä suljettuja osuuksia, kun tienoon katuverkkoa uudistettiin. Yhdystien luoteisosassa on nimenä Joupinlaakso – Jofsdalen ja keskiosassa Joupinlaaksonkuja – Jofsdalsgränden. Yläkallionpolku on kaavassa jäljellä vain kaakossa lyhyen jalankulkutien nimenä. Mahdollisesti myös nykyinen Joupinmäensyrjä Joupinlaakson luoteispuolella on kuulunut Yhdystiehen 1950‑ ja 60‑luvuilla, koska yhtenäinen tielinja jatkui tuolloin sinne asti.
Ei ole tarkkaan tiedossa, milloin nimi Yhdystie on otettu käyttöön, mutta se on ollut käytössä ainakin jo 1966. Sillä ei tiettävästi ollut ruotsinkielistä vastinetta. Nimi voi olla asukkaitten itse antama. Se lienee perustunut siihen, että tie yhdisti eräitä toisia, ehkä vähän sitä vanhempia omakotialueen teitä.
Yhdystien lähiteidenkin nimet olivat lyhyitä ja ilmeisesti siten valittuja, että ne kuvailivat paikkaa: Ylätie, Laaksotie, Rinnetie, Kumputie, Metsätie, Rajatie, Peltotie, Kuusitie, Puistotie, Palotie. Tällaiset nimet ovat helppoja käyttää, mutta niiden kohdalla tuli ongelmaksi se, että ne on annettu suppean paikallisesta näkökulmasta. Niistä suurin osa jouduttiin muuttamaan 1970‑luvulla, kun osoitenimien haluttiin erottuvan toisistaan myös laajemmassa koko kunnan ja koko pääkaupunkiseudun kattavassa katsannossa. Mainituista nimistä Puistotie ja Palotie ovat edelleen käytössä Tuomarilan aseman eteläpuolella, mutta Ylätie, Rinnetie ja Kumputie poistettiin 1972–73 ja Laaksotie, Metsätie, Rajatie, Peltotie ja Kuusitie 1974–75.
Osoitteessa "Yhdystie, Södrik" loppuosa Södrik oli kylännimi. Tuomarila, Suna ja Suvela kuuluvat kyläjaossa Södrikin kylään. Södrikin kylälle tuli 1965 suomenkielinen nimivastine, Suvela. Kylän mukaan Suvela – Södrik annettiin nimeksi myös asuinalueelle, joka rakennettiin 1970‑luvulla Tuomarilan länsipuolelle.
Toisaalla Espoossa myös nykyisen Nupurinkalliontien keski- ja eteläosan nimenä oli 1970‑luvun alussa Yhdystie.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Suvelan kaakkoispuolella Sunassa on asemakaavaan merkitty Yläkalliontieltä Joupinlaakson suuntaan johtavalle kulkutielle nimi Yläkallionpolku – Överbergsgången.
1970- ja 80‑luvuilla nimi Yläkallionpolku oli väliaikaisesti käytössä kokonaisen kadun nimenä. Tämä muutaman korttelin mittainen katu oli osa omakotialueen ennen asemakaavoitusta syntynyttä katuverkkoa. Kadun ruotsinkielisenä nimenä oli Överbergsstigen. Ennen 1970‑luvun puoltaväliä kadun nimi oli Yhdystie.
1980‑luvulla laaditussa asemakaavassa katu jaettiin useaan osaan, jotka oli nimettävä omilla nimillään. Katuverkon muutokset vaikuttivat nimistöön niin, että Yläkallionpolun luoteispäästä tuli Joupinlaakson osa, Yläkallionpolun keskiosuudesta tuli Joupinlaaksonkuja, ja nimi Yläkallionpolku jätettiin kaavan nimistösuunnitelmassa vain kaakkoisimmalle osuudelle.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2011.
Espoon keskuksen kaupunginosassa Sunan osa-alueella on katu nimeltä Yläniityntie – Överängsvägen. Kadun kaakkoispuolisessa alavamassa maastonkohdassa on ollut niitty, jota kutsuttiin nimellä Överäng. Nimestä tunnetaan myös muoto Överängen. Kadun ruotsinkielisen nimen alkuosa on saatu suoraan niitynnimestä, ja suomenkielinen nimi on muodostettu suomentamalla niitynnimen sisältö.
Yläniityntien nimi on suunniteltu 1973 ja vahvistettu asemakaavassa 1975. Vuodesta 1975 lähtien se on myös Espoon opaskartassa.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.
Nykyisellä Sunan asuinalueella on ollut niitty, jota kutsuttiin nimellä Överäng. Se sai aikoinaan nimensä siitä, että se sijaitsi maastossa ylempänä kuin lähellä ollut Hösmär‑niminen toinen viljelys.
Nimeen sisältyvät ruotsin sanat ”över” (suom. ’ylä-’) ja ”äng” (suom. 'niitty').
Hösmär‑niminen viljelysalue oli läntisempi, suurempi ja ilmeisesti myös vanhempi kuin Överäng. Skvatterbäcken‑niminen luonnonoja virtasi ja virtaa nykyisinkin Överängin kautta Hösmäriin.
Viljelysnimestä Överäng on tietoja 1915 ja 1977 kerätyissä paikannimikokoelmissa. Sama nimi on vuoden 1889 kyläkartan nimiluettelossa muodossa Överängen. Nimi on siis ollut käytössä ainakin jo 1800‑luvulla, mutta tarkempia tietoja sen syntyajasta ei ole.
Överängin mukaan on annettu kadunnimet Yläniityntie – Överängsvägen ja Yläniitynkuja – Överängsgränden ja puistonnimi Yläniitynmäki – Överängsbacken. Ne on vahvistettu asemakaavassa 1975.
Vanhaan niitynnimeen Överäng perustuvat myös muun muassa kaavanimet Alaniitty – Nederängen, Alaniitynpolku – Nederängsstigen ja Alaniityntie – Nederängsvägen. Sellaista niitynnimeä kuin "Nederäng" tai "Nederängen" ei siis ole ollut.
Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.