Entiset viheriläiset kertovat – Viherlaakson lukio
Millaista oli opiskella Viherissä, ja mitä teet nykyään? Entiset viheriläiset kertovat kuulumisiaan, muistelevat omia lukioaikojaan ja antavat vinkkejä nykyisille lukiolaisille.
Entisten viheriläisten haastattelut
Aapo Puhakan haastattelu on toteutettu lokakuussa 2026.
Valmistuin joulukuussa, joten minulla oli ”välipuolivuosi”, jolloin oli aikaa miettiä ja varmentaa, lähdenkö opiskelemaan oikeaa alaa. Alkoi tuntua, että on selvät sävelet, että lähden opiskelemaan enkkua.
Tietysti sain Viheristä hyvää pontta siihen. Tuntui, että kieltenopettajat ovat aiheesta kiinnostuneita ja välittävät opiskelijoista. Oma äitini on S2-opettaja, minkä vuoksi tiedän opettajantyön parhaat puolet, jotka ovat kesä-, heinä- ja elokuu. :)
Innostavat kieltenopettajat ovat Viherissä. Sain heiltä aina tukea oppimiseen. Muutenkin Viherissä panostetaan oppimisen taitoihin, mikä näkyy siinä, että olin ensin surkea matikassa, mutta pääsin melkein kaikista matikan kursseista läpi (vain yksi nelonen!).
2) Yhteisöllisyys
3) Hyvä meno.
Taidepainotuksen kautta tämähän on Espoon paras lukio. Viherissä saa laadukasta opetusta, vaikka tätä pidetäänkin matalan keskiarvon lukiona.
Monipuolinen, oli aika laidasta laitaan erilaisia ihmisiä. Parasta oli, kun sai hypäreitä viettää heidän kanssaan ja välillä vältellä koulutehtävien tekemistä :)
Täytyy sanoa, että eka vuosi on aina raskain, kun opiskelu lukiossa on erilaista kuin yläkoulussa. Koin itse kuitenkin, että opettajilta sai tukea orientoitua lukio-opintoihin. Täytyy osata myös priorisoida itselleen tärkeät aineet.
Aluksi oli aivan p:stä. [Lukiosihteeri stilisoinut ilmaisua.] Kun kirjoitin ekan kerran syksyllä 2019 ussan, jotenkin oli ihan lukutekniikka hakusessa ja koin, että kaikki aiheet ovat yhtä tärkeitä, mutta siinä vaiheessa, kun tuli enemmän kirjoituksia, oppi erottamaan tärkeän tiedon ja tärkeimmät pointit.
Tietysti abishow ja penkkarit! Siinä oli jotenkin sellainen vapaudentunne. Vaikka mulla jatkui lukio niiden jälkeen, niissä tuli hetkellinen vapaudentunne melkeinpä.
Älä murehdi arvosanoja yli kaiken. Priorisoi itsellesi tärkeät aineet ja ihan rohkeasti pyydä apua, jos et osaa tai jos tunnet olevasi vähän hukassa.
Lukio antoi inspiraatiota varmistua juuri tästä alavalinnasta. Onkin hauskaa, että niin moni entinen opettaja onkin nykyään työkaveri – muun muassa Reetan kanssa (joka opetti mun melkein kaikki ruotsinkurssit) onkin tullut erityisesti palloteltua erilaisia ideoita oppitunneille. En toisaalta myöskään tiedä, miten jotkut ovat suhtautuneet siihen, että minäkin olen muuttunut opiskelijasta työkaveriksi (ottaen huomioon juurikin sen, että olin aika toivoton tapaus matikassa :D)
Kaverit, daa. Työn ja vapaa-ajan erottaminen, esim. käyn lenkillä ja salilla. Se, että löytää merkityksellisyyttä myös arkipäivistä. Itse ainakin koen tärkeäksi, että teen merkityksellistä työtä joka päivä, kun tulen töihin.
Ella Jääskeläisen haastattelu on toteutettu elokuussa 2026.
Taustaa
Nimi: Ella Jääskeläinen
Nykyinen status (opiskeletko, työskenteletkö): Opiskelen
Nykyinen työ-/opiskelupaikka: Turun yliopisto
Korkein suoritettu koulutus: Ylioppilastutkinto
Viherissä opiskellut vuodet: 2023–2026
Lukion jälkeen
Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?
– Ku sain valkolakin päähän, oli todella epätodennäköistä siinä vaiheessa, että olisin pääsemässä opiskelemaan, koska olin melkein kaikkiin hakemiini aloihin varasijoilla 100+. Välivuosi oli tosi todennäköinen, mut mulle tarjottiin kuiteskin töitä syksylle, ni se oli sen hetkinen suunnitelma lukion jälkeen. Heinäkuun alussa mulle kuiteskin tarjottiin opiskelupaikkaa Turun yliopistosta mun unelma-alalle, historia ja arkeologia, ja otin sen vastaan. Oottelen täs parhaimmillani et opinnot alkaa syyskuussa.
Miten päädyit urallesi?
– Mun ura ei oo alkanu vielä, mut toivon et pääsisin opettamaan historiaa. Myös muut uravaihtoehdot historiaan liittyen kiinnostaa, esim. historiaan liittyvät hallinnolliset työtehtävät tai asiantuntija. Jos korkeelle jaksan tähdätä, ni kyl se tohtorin tutkinto pikkuse houkuttelee.
Miten Viheri kenties liittyy tähän?
– Viheri on ainaki lisänny mun kiinnostusta historiaa ja humanistisia ja yhteiskunnallisia aineita kohtaan. Ne kiinnosti alakoulussa jo tosi paljon, mut etenki lukiossa tajusin kunnol, et kuinka hyvä mä oikeesti oon niissä aineissa. Hissan kurssit oli helppoja ja aiheet mielenkiintosia, etenki hissan kakkoskurssi. Hissan opettajan uraan oon saanu Viherin opettajilta paljon mallia siitä, millanen on hyvä opettaja. Inspiraatioo oon saanu esim. Makelta, Jussilta, Pertulta ja Alicelta. Kaikki erittäin hyviä opettajia ja heidän opetuksesta oikeesti huomaa et heitä kiinnostaa opettaa.
Vuodet Viherissä
Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?
– Kolme parhainta asiaa Viheris oli mulle uudet ystävyssuhteet, opettajat ja yleinen ilmapiiri. Aamulla oli kiva tulla loungeen ja vaa olla kavereitten kanssa. Loungesta tuli aika nopee meiän kaveriporukan hengausspotti. Siel vietettii kaikki hypärit ja välkät. Oli myös tosi siistii ja hauskaa, ku välillä jotkut opettajat tuli sinne myös iha vaa juttelee oppilaitten kanssa.
Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?
- Viheri oli mun toisiks vika vaihtoehto ku hain lukioihin opiskeleen. En yhtää halunnu tulla Viheriin, koska mun yläkoulun opot oli jotenki aika piilevästi sanonu, et jos lukion keskiarvo on alle kasin, ni se on jotenki huono lukio. Samanlain fiilis tuli muutenki ympäriltä ku kaikki hypetti niitä yli ysin keskiarvon lukioita. Mun oletukset Viheristä muuttu kuiteski tosi nopeesti ja tykkäsin olla ja opiskella Viherissä. Mulla oli just sellanen lukiokokemus mikä tuntu omalta.
Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?
– Mun kaveriporukka lukios oli aivan mahtava. Meiän kaveriporukka oli aika iso, joten välkillä ja hypäreillä oli aina edes yks kaveri, jonka kanssa viettää aikaa iha hiljaa tai sit puhuen koko sen ajan. Kaveriporukka ja muut kaverit oli just sellanen kaverisuhde et pysty oleen oma ittensä.
Minkälaista opiskelu lukiossa oli?
- Opiskelu lukios oli ykkösvuonna aika rankkaa, ku en ollu tottunu siihe työn määrään mitä pitää tehdä. Itte oon ollu aika lailla koko lukioajan sellanen suorittaja, et kaikesta oli pakko saada hyvä numero, ni se tietty vaikutti siihe kui paljo luin ja opiskelin kokeisiin ja tein tehtävii. Kakkosvuonna opin ottaa rennommin ja tajusin et ei oo niin vakavaa jos en saakkaa sitä 9–10:n arvosanaa. Kakkosvuonna helpotti myös se et tiesin 100 % mitä haluun opiskella ja mitä aineita tuun kirjottaa ylioppilaskokeissa. Abivuos oli pikkuse rankempi ku oli ylioppilaskokeet ja samalla piti käydä normikurssei.
Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?
– Ylioppilaskirjotukset oli aluks pelottavia ku en tienny mitä odottaa. Kirjotin syksyllä 2025 maantieteen ja lyhyen espanjan. Maantieteeseen oli helppo lukea, koska se on reaaliaine ja aiheet kiinnosti. Espanjaan oli kuiteski vaikee lukee, koska se on kieli ja kielet on mulle vähä sellasii et sä joko osaat tai sit et osaa. Espanja oli mulle sellanen et osaan tarpeeks ni emmä sit siihe lukenu ku ehkä 5 h yhteensä. Keväällä 2026 kirjotin hissan, äikän, pitkän enkun ja lyhyen matikan, ja espanjan menin korottamaan. Hissaan oli helppo lukea ja alotin sen lukemisen aika lailla heti syksyn kokeitten jälkeen, koska halusin saada L:n. Muihin aineisiin en lukenu melkeen yhtään, koska en suurimmaksi osaksi osannu ja koska motivaatio alko olla iha pohjal. Kevään ylioppilaskokeisiin lukemiseen vaikutti myös aika vahvasti käsitys siitä, et osaan nää asiat jo hyvin ni ei tarvii ees opiskella niitä. Riittää ku vähä vaa kertaa. Kevään ylioppilaskokeisiin mentiin aikalailla “ei järjellä, ei taidolla, ei työllä, ei tuskalla vaan tuurilla” (Kummeleista) -mentaliteetilla, ja sillä onneks pärjättiin ja selvittiin.
Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?
– Parhaimpiin lukiomuistohi kuuluu kavereitten kanssa oleminen ja lukioperinteet, etenki wanhojen tanssit ja penkkarit. Penkkareista muistokkaan teki sen, kuinka älyttömän kylmä siel rekas oli. Olin aivan jäässä. Onneks pari opettajaa tarjos lämmintä mehuu koulun sisällä, ku rekat saapu koululle ajelun jälkeen. Toi on myös yks todella hyvä esimerkki siitä kuinka paljon Viherin opettajia kiinnostaa opiskelijoitten hyvinvointi. Tietty opettajat kuuluu myös parhaimpii muistoihi, koska opiskelu Viheris ei ois ollu yhtään samanlaista ilman heitä.
Vinkkejä lukiolaisille
Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?
1. ÄLÄ TEE NIITÄ KURSSIKOKEITA TAHALLEEN RÄSTISSÄ SE ON PELKKÄÄ PAINAJAISTA.
2. Kysy aina apuu ja selvennystä jos joku asia jää vähänki epäselväks.
3. Peruskäytöstavat vie todella pitkälle, voi esim. kiittää opettajaa tunnista ja kiittää keittiön väkeä ruuasta.
4. Tee asiat ajoissa. Ei oo hauskaa tehä tehtäviä tai mitä lie kouluhommia keskellä yötä (ok hyvä mun on sanoo ku en palauttanu melkee mitää aikasin vaa iha viime hetkel, mut luota, ei ollu hauskaa).
Omien lukiovuosien ja nykyhetken tarkastelu
Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?
– Kaikkee ei tarvii ottaa nii vakavasti. Kaikesta oon selvinny tähä asti ni miks en vois selviytyy myöhemminkin.
Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?
– En tiiä onks mulle tullu mitään konkreettista oivallusta. Musta tuntuu, et kaikki oivallukset mitä mulle on tullu on pieniä, eikä nekään ollu mitenkään erikoisia. Yks oivallus oli kyl lukion ykkösel ku opettelin viel tekee muistiinpanoja. Kaikkee ei tarvinnu kirjottaa ylös, ja yks ydinasia yhestä kappalejaosta riittää. Se säästi ihan sairaasti aikaa ja sivumääriä.
Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?
– Mulle tärkeitä ja merkityksellisiä asioita elämässä on paljon. Kaverit, perhe, ittensä toteuttaminen ja haaveisiin tähtääminen on kuiteski tärkeimmät.
Ida Pirttisaaren haastattelu on toteutettu elokuussa 2026.
Marianne Sundbladin haastattelu on toteutettu syyskuussa 2026.
Taustaa
Nimi: Marianne Sundblad (s. Ripatti)
Nykyinen status: eläkeläinen
Korkein suoritettu koulutus: filosofian maisteri
Viherissä opiskellut vuodet: 1970–1978
Lukion jälkeen
Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?
Halusin heti opiskelemaan, mutta en ollut aivan varma aineesta. Historia oli ollut lempiaineeni koulussa, mutta ryhdyin pitkän harkinnan jälkeen kuitenkin opiskelemaan englantia ja ranskaa sekä myöhemmin pohjoismaisia kieliä Helsingin yliopistossa.
Miten päädyit urallesi?
Huomasin opiskeluaikana, että pidin erityisesti kääntämisestä. Hain vuonna 1982 töitä kirjeenvaihtajana/kääntäjänä, ja sille tielle jäin. Näin kai sitä usein käy, että ensimmäinen työpaikka saattaa ratkaista koko työuran. Viimeiset 35 vuotta toimin yksinyrittäjänä.
Miten Viheri kenties liittyy tähän?
Kyllähän se liittyy vahvastikin: lempiaineeni koulussa olivat historia ja englanti. Halusin opiskella aineita, joista pidän, enkä kauheasti miettinyt, mitä teen ”isona”. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ratkaisu oli oikea. Miten ihanaa, kun tentteihin sai lukea Shakespearea ja Tove Janssonia!
Vuodet Viherissä
Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?
- Se oli minulle lähikoulu eli koulumatka oli lyhyt ja myös luokkatoverit asuivat lähellä.
- 1970-luvulla opettajilla oli erilainen asema kuin nykyään – joitakin jopa pelättiin – mutta Viherissä oli todella mukavia ja päteviä opettajia, joiden kanssa oli helppo tulla toimeen.
- Viherin henki.
Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?
Vuonna 1970 pyrittiin oppikouluun pääsykokeilla kansakoulun 4. luokan jälkeen eli noin 11-vuotiaana. Uskoisin, että lähes kaikki, jotka oppikouluun menivät, jatkoivat saman koulun lukiossa keskikoulun jälkeen. Se oli jotenkin itsestäänselvyys.
Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?
Vuonna 1975 lukioissa oli kolme linjaa ja kiinteät luokat. Parhaat kaverini olivat oikeastaan niitä, jotka olivat parhaita kavereita jo oppikoulussa eli nykyisillä luokilla 5–9. Ja monet näistä kavereista ovat olleet parhaita ystäviäni jo 55 vuotta!
Minkälaista opiskelu lukiossa oli?
Hyvin erilaista kuin nykyään. Kaikilla oli oma luokkansa, jonka oppilaat opiskelivat lähes kaikkia aineita yhdessä. Opettaja iski syksyllä käteen valmiin lukujärjestyksen, joka oli muistaakseni sama kevääseen saakka. Ehkä tämä rajoitti valinnanvapautta, mutta toisaalta se tarkoitti sitä, että kaikkien piti opiskella lähes kaikkea kolme vuotta. Uskon, että se vahvisti yleissivistystä: me ”vanhukset” pärjäämme yleensä Trivial Pursuitissakin loistavasti.
Kun kirjoitin Viherin historiikkia, eräs 1950-luvulla kirjoittanut viheriläinen esitti kysymyksen: voiko nykyään syntyä samanlaista ”iänikuista toveruutta” kuin silloin, kun istuttiin kahdeksan vuotta (lukio oli osa oppikoulua) lähes jokainen tunti yhdessä? Hyvä kysymys.
Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?
Täytyy sanoa, että en enää tarkasti muista lähes 50 vuoden taakse. En kuitenkaan muista, että niihin olisi liittynyt mitään erityisen kielteistä. Jännitystä toki. Sen muistan, että kun kirjoitukset olivat pääsiäisen tienoilla, minulla oli eväinä pääasiassa Fazerin Mignon-munia.
Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?
Ystävät, inspiroivat opettajat ja tunne siitä, että kuului jonnekin.
Vinkkejä lukiolaisille
Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?
Positiivinen asenne. Valitse aineita, jotka kiinnostavat sinua. Työ ja ura muotoutuvat aikaan. Nauti nuoruudesta – se kyllä siitä katoaa asianmukaisesti.
Omien lukiovuosien ja nykyhetken tarkastelu
Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?
Koska opiskelin yliopistossa kieliä, lukio antoi minulle siihen vahvan pohjan. Usein valitetaan, että kielissä painotetaan liikaa kielioppia. Ilman kielioppia ei kuitenkaan voi oppia kieltä kunnolla – valitettavasti.
Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?
Lukiossa opiskellaan elämää, ei opettajia varten.
Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?
Nyt kun olen eläkkeellä ja ihan kohta ”riemuylioppilas”, yhä tärkeämpiä ovat ihmissuhteet. Ja minulle monet tärkeät ihmissuhteet alkoivat Viherin pihalla syksyllä 1970.
Jarkko Kaulénin haastattelu on toteutettu huhtikuussa 2023.
Taustaa
Nimi: Jarkko Kaulén (ent. Tyrylahti)
Nykyinen status (opiskeletko, työskenteletkö): Töissä
Nykyinen työ-/opiskelupaikka: Viherlaakson koulu
Korkein suoritettu koulutus: Ylempi korkeakoulututkinto, filosofian maisteri
Viherissä opiskellut vuodet: 2008–2011
Lukion jälkeen
Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?
- Heti heinäkuussa armeijaan vuodeksi, RUK 239.
- Heti armeijan jälkeen opiskelun aloitus.
Miten päädyit urallesi?
- Ensiajatus opettamisesta syntyi jo lukiossa. Kirjoitusten lähestyessä opiskelukaverit antoivat positiivista palautetta yhdessä opiskelusta ja sain suosituksen, että opettajan työssä on paljon hyviä puolia.
Miten Viheri kenties liittyy tähän?
- Kävin lukiota Viherlaaksossa. :)
Vuodet Viherissä
Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?
- Yhteisöllisyys
- Hyvä henki
- Kaverit
Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?
Erinomainen valinta (valitsin Viherin siksi, että lyhyt matka ja säästää aikaa harrastuksiin).
Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?
Hyvällä huumorilla höystetty porukka! Hauskoja hetkiä, kokemuksia ja retkiä.
Minkälaista opiskelu lukiossa oli?
Itse tykkäsin siitä, että sai lähteä rakentamaan omaa polkua – toki hahmotin tämän vasta myöhemmin, mutta onneksi opiskelut tuli otettua sopivan vakavasti. Lukio oli kaikin puolin mukavaa aikaa!
Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?
En varsinaisesti ottanut stressiä kirjoituksista. Toki olisi kannattanut jättää osa kirjoittamatta (takaraivossa ei ollut kovin todennäköisenä ajatuksena sitä, että olisin lähtenyt opiskelemaan näitä oppiaineita).
Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?
Wanhat tanssit, oman tanssin suunnittelu ja ohjaus, abishow. Hienoja juttuja!
Vinkkejä lukiolaisille
Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?
Ole avoimin mielin, tutustu rohkeasti eri ihmisiin ja jätä ennakko-oletukset suosiolla pois – erehdyt niiden osalta kuitenkin!
Omien lukiovuosien ja nykyhetken tarkastelu
Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?
Viherin yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen teki uskoakseni pohjaa sille, että haluan työskennellä ihmisten kanssa – mahdollisesti kasvattajan roolissa. Matemaattisten aineiden hyvä opetus mahdollisti hyvän pohjan luonnin ja sitä kautta opetettavia aineita ei ollut vaikea saada kasaan – työllisyysmarkkinat tietysti huomioiden.
Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?
Kyllä tässä mainitsisin nuo wanhat ja oman tanssin opastuksen pitkän päivän päätteeksi väsyneenä. Innostus auttoi jaksamaan pitkän päivän jälkeenkin ja tietenkin motivoituneet oppilaat!
Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?
- Perhe
- Turvallisuus
- Liikunta
Joonatan Rimpiläisen haastattelu on toteutettu maaliskuussa 2023.
Taustaa
Nimi: Joonatan Rimpiläinen
Nykyinen status: Yrityksen toimitusjohtaja, ammattivalokuvaaja, Aalto-yliopistossa Konetekniikan Di-opiskelija kandin toista vuotta.
Nykyinen työ- tai opiskelupaikka: Kodin Majava Oy (perustaja ja toimitusjohtaja) ja Aalto-yliopisto
Korkein suoritettu koulutus: Lukio
Viherissä opiskellut vuodet: Yläaste plus lukio, valmistunut 2019. Molemmat opiskeltu 3 vuoteen.
Lukion jälkeen
Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö
välivuoden?
Hankin koulupaikan heti, tein keväästä vuoden loppuun myyntitöitä ja menin tammikuussa 2020 vuodeksi armeijaan. Kävin armeijan Dragsvikissä, jossa opin ruotsin kielen hyvälle tasolle, vaikka lukiossa en päässyt kursseista läpi. Armeijan lopulla lomien aikana yritystoiminnan aloittaminen, keväällä 2021 armeijan jälkeen aluksi myyntitöitä ja yritystoimintaa, sitten myyntitöiden lopettaminen ja osakeyhtiön perustaminen. Syksyllä 2021 yliopisto-opinnot alkoivat eli 2 vuotta lukion päätyttyä. Yritystoimintani jatkaa yhä toimintaa.
Eli tein töitä ja rahaa, opin ruotsin kielen, kävin armeijan ja perustin firman.
Miten päädyit urallesi?
Mietin vaan että miten tekis helpoiten eniten rahaa niin, että se samalla olis kivaa itelle ja hyödyllistä niille ketkä mun tuotteita/työtä/palveluita tilaa.
Miten Viheri kenties liittyy tähän?
No ainakin matikasta on aina ollut hyötyä talouden suunnittelussa. Ja enkunope Reetta Räty sano et musta tulee varmaan viel joku massikeisari, kun lukion aikana kerroin että samalla ostan ja korjaan ja myyn muiden lukiolaisten puhelimia lukion ohella sivubisneksenä. Kiitti Reetta motivaatiosta :P
Pääasiassa edistyminen on omasta tahdosta ja asioiden selvittelystä kiinni. Viherin lukio on myös ollut yks valokuvausasiakas, joten siten Viheri on suoraan tukenut mun uraliikkeitä tilaamalla multa palveluita! Kiitti siitä kans <3
Vuodet Viherissä
Aika rentoa kavereiden kanssa hengailua, tosi vähän tehtäviä ja läksyjen tekoa, keskityin oppitunneilla vaan ja pärjäsin ihan ok pääasiassa sillä. (Tein tietty joitain tehtäviäkin, koska oli pakko, ja hyvä niin.) Viherissä oli paljon monenlaisia kavereita eri puuhiin, välitunneilla ei ollut tylsää.
Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?
- Biljardipöydät
- Nihtisillan väistötilat oli ihan mun himan vieressä
- Sopivan rennot ja mukavat opet
Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?
Musta Viheri on monipuolinen ja kaikki ihmiset (paitsi tyhmä kiusaajat) hyväksyvä lukio. Opet osasivat myös hyvin ottaa huomioon mun lukihäiriön ja siitä aiheutuvat hankaluudet/hitaudet.
Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?
Olin musta kaikkien kaveri jotain muutamaa lukuun ottamatta, joiden kanssa ei menneet sukset samaan suuntaan XD Ei siis ollut tiettyä porukkaa vaan useampi, joista parissa olin eniten. (Yks peliporukka, yks bilisporukka, yks sali-/vapaa-aikaporukka, ja sit joitain opiskeluporukoita, jossa oli varmaan noista aiemmistakin tyyppei.) Paljon siistejä ihmisiä Viherissä!
Minkälaista opiskelu lukiossa oli?
Työlästä ja välillä turhauttavaa, mut ihan jees.
Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?
Valmistauduin ainoastaan pitkän matikan kirjoituksiin ja ehkä viikon. En kokenut kirjoituksia merkityksellisiksi, eikä niitä yliopistohaun jälkeen oo kukaan ikinä kysynytkään paitsi joku kaveri läpällä. Pääsin myös pääsykokeella yliopistoon ihan ok, koska kirjotukset ei olis riittäneet. Vaikka kirjoitinkin E:n matikasta ja M:n fysiikasta, olivat enkku, äikkä ja kemia noista viel huonompia.
Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?
Varmaan koulun käytävillä liian kovalla paikalle jääneiden kaiuttimien soitto niin että lattia tärisee. Ja biljardin pelaaminen joka välitunnilla.
Vinkkejä lukiolaisille
Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja
muuhun lukiolaisen elämään?
Kandee suorittaa pakolliset opinnot silleen et on aina paikalla ja tekee tarvittavat jutut, nii sit näkee vähän sitä mistä ite tykkää. Myös kandee miettii mitä semmosii asioita mistä ite tykkää voi tehä niin et siit olis muille ihmisille tai yrityksille niin paljo hyötyä tai iloa et ne on valmiit maksamaan siitä. (Tällä tavalla voi päästä tekeen asioita, joista tykkää, ja saada rahaa siitä.)
Omien lukiovuosien ja nykyhetken tarkastelu
Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi? Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?
Konetekniikan perusopinnoissa on täytynyt osata derivaattoja ja integraaleja. Fysiikasta on ollu kans apua opinnoissa. Arkielämässä perusmatikkaa ja yleissivistystä on tarvinnut. Hyvää oli se, että olin niin huono ruotsissa, koska se motivoi mua enemmän Dragsvikiin ruotsinkieliseen asepalvelukseen. Ei ollu mitään tiettyä oivallusta, mut tykkäsin jahdata unelmia ja ajaa prätkällä, ja niin teen edelleen!
Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?
Hyvä ruoka, uni, läheiset ihmiset, harrastukset, raha, pyöräily, moottoripyöräily ja yleinen onnellisuus sekä tyytyväisyys. Tietty myös haasteet on tärkee osa elämää.
Sanna Laakkion haastattelu on toteutettu syksyllä 2022.
Taustaa
Nimi: Sanna Laakkio
Nykyinen status (opiskeletko, työskenteletkö): MARK Suomen Markkinointiliiton toiminnanjohtaja, kirjailija, käsikirjoittaja, luennoitsija
Korkein suoritettu koulutus: AMK, Kansainvälinen yritysmarkkinointi
Viherissä opiskellut vuodet: 1994–1996, valmistunut Tapiolan aikuislukion päivälinjalta vuonna 2000
Lukion jälkeen
Kun olit saanut valkolakin, mitä teit seuraavaksi? Lähditkö opiskelemaan vai piditkö välivuoden?
Pääsin suoraan Laureaan opiskelemaan. Samaan aikaan tein paria eri työtä, hoidin vanhusta, tein tapahtumakiertueita ja olin mediatalon puhelinpalvelussa.
Miten päädyit urallesi?
Uteliaisuudella ja vahvalla uskolla, että voin muuttaa asioita paremmiksi. Olen luonteeltani kehittäjä, mutta myös toteuttaja, ja nämä piirteet ovat vieneet minua työelämässä eteenpäin ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Olen siis mennyt sinne, missä osaamistani ja olemustani on tarvittu. Eniten olen päässyt johtamaan ihmisiä läpi haastavien muutostilanteiden erilaisissa rooleissa.
Miten Viheri kenties liittyy tähän?
Sain kasvaa Viherissä omanlaisekseni. Lapsenomaisuutta ja intoa ei kitketty pois vaan siihen enemmänkin kannustettiin. Sain aina kuulla, että voisin saada mitä vain aikaan, jos kohdistan energiani oikein.
Vuodet Viherissä
Mitkä olivat mielestäsi kolme parasta asiaa Viherissä?
- Ystävät ja kouluyhteisö
- Psykologia
- Ruokailu (Espoon viimeisiä kouluja, joissa tehtiin alusta loppuun ruoka. Keittäjät tunsivat minut paremmin kuin opettajat.)
Mitä haluat sanoa lukion valinnastasi?
Mene siihen lukioon, joka on lähellä ja jossa on tarjolla aineita, joista olet aidosti kiinnostunut.
Minkälainen kaveriporukka sinulla oli lukiossa?
Mieletön! Olimme kulkeneet yhdessä ala-asteen ekasta luokasta asti. Lisäksi porukkaan kuului kaksi vuotta vanhemman isoveljen kavereita.
Minkälaista opiskelu lukiossa oli?
Luokaton lukio alkoi, kun aloitin lukion, ja se ei oikein sopinut minulle, koska elämässä oli paljon muutakin kiinnostavaa meneillään. Jäin heti alussa jälkeen muiden vauhdista. Opettajillekin kaikki oli uutta ja se toi turhaa epävarmuutta. Kotoa koulutyöstä ei juurikaan kyselty, joten jäin ehkä hieman yksin. En kuitenkaan ahdistunut, vaan keskityin aineisiin, joista pidin, ja muuten menin rennosti. Lopulta lopetin lukion kesken ennen penkkareita, kun olin niin paljon jäljessä opinnoista. Siirryin Viherin iltalukioon, sieltä Tapiolan iltalukioon ja lopulta Tapiolan aikuislukion päivälinjalle.
Miten koit ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistautumisen?
Jos olen aivan rehellinen, en lukenut ollenkaan. Olin lukenut psykologian kurssit Viherissä neljä vuotta ennen kirjoituksia ja sain silti pistettä vaille E:n! Pääsin rimaa hipoen kirjoituksista läpi.
Mitkä ovat parhaita lukiomuistojasi?
Psykologian ja kuviksen tunnit, opettajien härnääminen ja ruokailu. Kaverit olivat tosi tärkeitä ja edelleen pidetään yhtä useamman kerran vuodessa.
Vinkkejä lukiolaisille
Mitä haluaisit sanoa lukiolaiselle tai lukiossa aloittavalle tärkeinä vinkkeinä opiskeluun ja muuhun lukiolaisen elämään?
Muista säilyttää lapsenomaisuus ja huolettomuus. Opiskelun pitäisi tuottaa iloa ja virtaa, ei viedä sitä kohtuuttomasti. Nuku, syö ja liiku, ja erityisesti vaali tärkeitä ihmissuhteita. Huolehdi turvallisten aikuisten pysymisestä elämässäsi ja uskalla tukeutua heihin. Luota siihen mikä tuntuu sydämessä oikealta. Ole läsnä muille, mutta ole sitä myös itsellesi. Paineita tulee varmasti monelta suunnalta, mutta lopulta vain sinä tiedät, mikä on sinulle hyväksi ja tarpeeksi.
Omien lukiovuosien ja nykyhetken tarkastelu
Mitä valmiuksia lukio antoi sinulle myöhempiin opintoihisi tai uraasi?
Psykologian opit, yhteisön ja ystävien merkityksen. Sen, että usein riittää kuin yksikin ihminen, vaikka opettaja, näkee sinussa olevan potentiaalin ja osaa rohkaista sinua elämässä eteenpäin.
Mikä on tietty lukioaikasi konkreettinen oivallus tai oppimiskokemus, jonka haluat mainita?
Liittyy varmasti kuvaamataitoon, jossa teimme paljon erilaista taidetta, eri metodein. Löysin itsestäni luovuuden ja ymmärsin miten monella tavalla samaa aihetta voi lähestyä.
Mitkä asiat elämässäsi ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä?
Syvät ihmissuhteet, rakkaus, terveys ja lapset. Se että saan vaikuttaa paremman maailman rakentamiseen. Minulla on ollut aina vain yksi haave, halusin äidiksi. Kun olen saanut kaksi maailman ihaninta tyttöä vuosina 2005 ja 2008, on elämäni suurin unelma jo toteutunut. Kaikki tämä muu upeus, jota saan kokea joka päivä, on vain plussaa, vaikka välillä haastavia aikoja onkin. Sellaista elämän kai kuulukin olla.
Erkki Stenmanin haastattelu on toteutettu syksyllä 2020.
Olen Erkki Stenman, 84-vuotias Viherlaakson yhteiskoulun entinen oppilas. Kävin tuota koulua, jonka aloitin jo 10-vuotiaana, vuosina 1946–1953. (Sitä ennen kävin kolme luokkaa Tuomarilan kansakoulua. Kansakoulun kaksi ensimmäistä luokkaa olivat alakoulua ja neljä seuraavaa yläkoulua.)
Minä pyrin yläkoulun ensimmäisen luokan käytyäni oppikouluun samaan aikaan vuotta itseäni vanhemman sisareni kanssa. Keväällä olleiden sisäänpääsykokeiden jälkeen ymmärsin, että olin reputtanut maantiedossa, ja niinpä pänttäsin koko seuraavan kesän ja opettelin kaikki Euroopan valtiot pääkaupunkeineen ja Suomen kaupungit, joet ym. Muistan vielä tänä päivänäkin pikkukauppalat ja Pohjanmaan joet ja rannikkokaupungit kuin vettä vaan. [Luetteli ne haastattelussa sujuvasti.] Ja syksyllä mennessäni suorittamaan näitä ehtoja sain kuulla, että olin päntännyt aivan väärää ainetta: minulla ei ollutkaan ehtoja maantiedossa vaan suomen kielessä. Vaan hyvin siltikin läpäisin itseni oppikouluun.
Tämä Viherlaakson oppikoulu toimi kahdessa erillisessä rakennuksessa, jotka olivat noin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Saivat siinä opettajat aina tuntien vaihtuessa hieman jaloitteluakin. Ei silloin autoilla ajeltu.
Tähän aikaan koulu oli vielä selkeästi keskikoulu, sillä luokkia oli vain viisi. Kaksi alinta luokkaa olivat siinä nykyisen ostoskeskuksen paikkeilla olleessa jo vuosia sitten puretussa omakotitalon alakerrassa, ja yläkerrassa asui vuokralaisia. Seuraavat luokat, 3–5, olivat vanhan Turuntien varrella Lippajärven rannalla Lassilan koulussa, jossa oli koulun kirjasto pienessä 4-hyllyisessä lipastossa. Taitaa tuo rakennus olla vieläkin paikallaan, ainakin kauempaa katsellen samannäköinen siellä harjanteella seisoo.
Näissä koulurakennuksissa ei ollut ruokalaa, kuten nykyaikana. Oppilailla oli mukanaan omat eväät, kuten eväsleipä ja pullossa jotain juotavaa.
Ollessani ensimmäisellä luokalla keväämmällä oppilailta kysyttiin, ”mitä rupeat lukemaan toisena vieraana kielenä”. Ruotsiahan luettiin jo ensimmäisellä luokalla ja toisella piti aloittaa toinen vieras kieli. Tähän asti se oli ollut ilman muuta saksa, mutta nyt Saksa oli hävinnyt sodan, joten sitä ei sopinut poliittisista syistä johtuen valita. Vanhemmillekin lähetettiin tästä lappu kotiin. Yksi tyttö halusi venäjän, ja heti motkotettiin kommunistiksi. Englannin kieli oli lähes ainut ehdotettu, vain jokunen olisi halunnut ranskan.
Kovasti on muuttunut koulu niistä ajoista. Kuri oli erisorttista ennen vanhaan, sillä opettajan sana oli laki. Silloin tehtiin juuri niin kuin opettaja sanoi. Istuttiin kiltisti pulpetissa ja noustiin seisomaan, kun opettaja antoi luvan puhua. Oli sotilaallinen kuri ja järjestys. Jos sanoi tai teki jotain sopimatonta, niin aivan alemmilla luokilla joutui nurkkaan häpeämään.
Kesäloman jälkeen syksyllä vuonna 1947, kun olimme tulleet kouluun mennäksemme toiselle luokalle, niin käskettiin kaikkia oppilaita ottamaan omat tuolinsa kannettavakseen reppujen ja muiden nyssyköiden lisäksi, ja niin läksimme pitkässä jonossa nousemaan uutta hiekkatietä sinne nykyiselle koulumäelle. Olimme saaneet uuden 3-kerroksisen koulun, johon kaikki viisi luokkaa sopivat saman katon alle. Siinä uudessa koulurakennuksessa oli pienenä sivusiipenä rehtorin asunto, ja pihan toisella laidalla oli 2-portainen puinen parakki parille opettajalle.
Tälläkin koululla oli vaikeuksia vedensaannissa, korkealla mäellä kun oltiin. Alussa oppilaat mutustelivat omia eväitään, ja vaikka alakerrassa oli uutuuttaan hohtavat wc-tilat, niin ovet pysyivät pitkään lukossa. Siellä koulun takanotkossa oli siksi monen hengen istuttavat puu-ceet.
En tykännyt ollenkaan ruotsin kielestä ja opettajaa pelkäsin. Hän oli melkoinen hirmu, joka haukkui oppilaita laiskoiksi ja tietämättömiksi tyhjäntoimittajiksi. Hän paasasi, että siellä ne lautamiehet istuu pitkin seinänvieriä. Meitä oli jokunen tyhmä ja laiska poika, jotka saimme seistä lähes kaiket tunnit. No selvähän se oli, että minulla oli usein ehdot ruotsissa ja joskus jäin niistä luokallekin. Englanti sujui mukavasti eikä siinä ollut mitään vaikeuksia. Erityisesti pidin luonnontieteistä yleisestikin, kuten eläin- ja kasviopista. Näistä ajoista on jäänyt mieleen paljon kasvien ja eläinten latinankielisiä nimiä. Oli kiva käydä lähiretkillä luonnontieteiden tunneilla. Kemiantunneilla oli oikein jännää päästä itse tutkimaan, kokeilemaan ja tekemään. Tulipa siellä opittua, kokeiltua ja melkoisia pössäyksiä syntyikin omalla vapaa-ajalla pitkin kotimäkeä ja metsiä.
Piirustus oli myös lempiaineitani. Tässä meitä luotsasi Aares Salli. Minun töitäni oli usein pistettynä seinälle, varsinkin vapaa-aiheisia purjelaivojani. Sitten kun vihdoin koulu oli 8-luokkainen, niin abit tekivät kaikista opettajista laulut. Joku abi oli nähnyt piirustuksenopettajan suksineen jossain päin Leppävaaraa, ja niinpä hänestä laulussa sitten kerrottiin:
On Mäkkyläs mökki ja sukset
Siel yksin sä hiihtelet vain
Ei aukene friiduille ukset
Elät taiteesi parissa vain.
Oli tapana, että keväällä tehtiin jokin pitempi koko päivän mittainen retki milloin minnekin. Kerran kävimme Kauklahden lasitehtaalla ja minä pääsin siellä kokeilemaan suuren öljylampun lasinpuhallusta. No susihan siitä tietysti tuli, oli se sen verran ammattimiehen hommaa.
Sitten taas kerran luonnontiedonopettaja, tämä minun lempiopettajani, ehdotti että käykääpäs katsomassa vanhaa Raaseporin linnaa. Se oli mahtava reissu ja minä tykkäsin siitä kovasti. Sitten jälkeenpäin sama opettaja kyseli, että kuinkas matka oli mennyt. Minä rupesin vitsailemaan ja vääntämään aivan puuta heinää koko jutusta. Puhelin, että ”kurja reissu, vettä satoi koko ajan ja siellä perillä oli vain vanha kivikasa”. Luulin että kaikki muutkin olisivat nauttineet sielunsa pohjaa myöten siitä matkasta ja siksi heitin moisen herjan ja uskoin kaikkien opettajaa myöten purskahtavan oikein hörönauruun. Mutta voi kauhistus! Opettaja otti tuon totisena loukkauksena itseensä. Minulla oli todella pitkän aikaa ylen surkea olo.
Voimistelutunnit olivat tietysti tytöillä ja pojilla eri opettajan vetämiä. Muutaman kerran, kun opettajalla oli muuta tärkeämpää, niin meidät oppilaat pantiin kiertämään Lippajärveä, tietysti ilman opettajaa.
Koululla oli ilmeinen tarkoitus saada urheilukenttä siihen matalaan notkoon aivan koulun viereen. Siinä oli puskutraktorilla työnnetty isoja kasoja maata, puitten kantoja ja juuria törrötti sikin sokin. Sinä aikana, kun minä kävin tuota koulua, niin mitään kenttää siihen ei syntynyt. Kun kenttää tarvittiin, niin sieltä Vikbergin autokorjaamon yläpuolelta mentiin Sementtitien yli ja sieltä jonkun sadan metrin päästä se kenttä löytyi. Joskus menimme Leppävaaraan asti.
Jokapäiväinen aamunavaus pidettiin juhla-/voimistelusalissa. Onpa mieleeni jäänyt eräs muita juhlallisempi tilaisuus vuodelta 1951. Marsalkka Mannerheim oli kuollut ja niinpä pari opettajaa oli pukeutunut sotilasasuihin. Rehtori Laasonen oli kapteeni ja poikien voimistelunopettaja oli vääpeli.
Koulun läheisestä Juslinin kaupasta minulla on muistona jäätelöiden ostaminen. Ensimmäiset, jotka sieltä sodan jälkeen, kovan pulakauden ollessa vielä päällä, ostettiin, olivat sakariinilla maustettua laihaa puolukkamehua, joka oli jäädytetty puutikun päähän. Se oli aika mitätöntä, vielä hapanta jäädytettyä mehulitkua. Myöhemmin ”jätskigubbe” polki kolmipyöräisellään ja häneltä sai tosi maukasta oikeaa herkkujätskiä.
Minä olin pitkään pikkuinen ja hintelä poika, jota jotkut aina vain kiusasivat, mutta jonkun vuoden kuluessa sain oikein kivan Arton kaverikseni. Hän oli urheileva atleettityyppi ja siihen minun kiusaamiseni sitten loppuivat. Pyörin vuosikausia hänen kanssaan, kun olimme saman kylän poikia.
Teineiksi pääsi vasta kun oli nahkakonventissa kastettu. Se kaste oli nimensä veroinen. Siellä me ”nahkat” seisoimme juhlasalin näyttämön verhojen takana odotellen paljasjaloin ja jotain paitariepua vain verhonamme. Esirippu avautui ja meidän piti kunkin vuorollamme esitellä itsemme. Minä lausahdin: ”Mää oon Teemmannin Eki” ja näyttelin mahdollisimman surkeata. Ilmeisesti esiinnyin oikealla tavalla, koska koko salintäyteinen yleisö hörähti nauruun.
Siellä lattialla oli suuri vati ääriään myöten täynnä vettä. Siihen piti sitten kumartua niin, että naama painui syvälle veteen. Sitten ohjelmamestari lorautti vielä ison kuupallisen sitä jääkylmää vuorollaan kunkin nahkan niskaan. Sitten vasta sai kutsua itseään teiniksi.
Ne teinit sitten. Koulun pohjoispään oven vieressä oikealla oli muutaman neliömetrin suuruinen tila toiseen kerrokseen johtavien portaiden alla. Siellä teinit pitivät kirjakauppaa. Siellä oli myynnissä kirjoitus- ja maalausvälineitä, ruudullista koepaperia ja oppikirjoja yms.
Siellä koulun suuressa yhdistetyssä voimistelu- ja juhlasalissa pyörittiin joskus iltaisella piirileikkiäkin. Oli pakahduttavan jännää mennä hakemaan sieltä seinävieren suuresta tyttöryppäästä sitä ainoaa oikeaa ihanaa tyttöä. Täytyi pitää tosi kiirettä, niin että meni välistä oikein tönimiseksi, että kukaan toinen poika ei vain kerkeäisi napata häntä itselleen.