Uusi ja vanha elävät rinnakkain Loreto Madrid FESD -koulussa

Olimme vieraina Loreto Madridissa 10.–17.5. Erasmus+-projektin uravarjostusmatkalla. Hankkeen tavoite on tulevaisuuskon lisääminen, ja meidän matkamme teemoina olivat moni- ja poikkitieteellisyys. Näiden teemojen mukaisesti olimme monitieteellisessä mutta kielipainotteisessa porukassa, johon kuului englannin ja espanjan kielen opettaja, äidinkielenopettaja sekä erityisopettaja. Matkan aikana tutustuimme koulun toimintatapoihin yläkoulun ja lukion tunteja seuraamalla ja opettajien kanssa siinä lomassa keskustelemalla.
Ensimmäisenä päivänä ihastuimme kauniiseen 1800-luvun koulurakennukseen, jossa opettivat ennen nunnat. Vietimme päivän rehtorin kanssa oppien FESDin ja Madridin koulujärjestelmästä. Koko Espanjan koulujärjestelmästä on vaikea sanoa mitään, koska koulut ovat itsehallintoalueittain eriytyneitä. Vierailemassamme katolisessa koulussa on kaikki opinahjot päiväkodista lukioon asti, joten yksi ihminen voisi käytännössä olla samassa koulussa taaperosta täysi-ikäiseksi.
Madridin bachillerato eroaa Suomen lukiosta perustavanlaatuisesti. Se alkaa vuotta myöhemmin ja kestää vain kaksi vuotta. Heti opintojen alussa valitaan suuntautuminen. Loreto Madridin vaihtoehdot ovat teknologia, taide, yhteiskuntatiede ja humanistiset tieteet. Tämä valinta määrää pakolliset opiskeltavat aineet, ja lukion voi käydä esimerkiksi kokonaan ilman matematiikkaa. Tässä systeemissä yleissivistys vähän kärsii, mutta toisaalta opiskelijat saavat heti suuntautua niihin asioihin, jotka heitä kiinnostavat. Lisäksi valinnanvapautta ei ole niin paljon kuin suomalaisessa lukiossa, mikä vähentänee nuorten stressiä. Lukio käydään luokkamuotoisesti, ja samassa luokassa voi olla eri alan opiskelijoita.
Luokkamuotoisen lukion yhteisöllisyys näkyi koulun arjessa. Koulupäivä alkoi yhteisesti ryhmänohjaajan kanssa aamurukouksella, jonka yhteydessä yläkoululaisten kännykät laitettiin kännykkäkaappeihin. Lukiolaisilla tätä käytäntöä ei ollut, mutta tunneilla takana istuessamme emme nähneet juurikaan puhelimia. Yläkoulun oppi siis lienee mennyt perille. Vaikka opiskelijoilla on sopivasti teknologiaa käytössään, eikä koulua voi kuvailla teknologiavastaiseksi, on heillä myös paperikirjoja. Eräät lukiolaisista esittelivät meille laajoja ja huolellisesti tehtyjä muistiinpanokansioitaan, jotka tekivät meihin vaikutuksen.
Huomasimme myös vuorovaikutuksen ja esiintymisen korostuvan espanjalaisessa koulussa, niin yläkoulussa kuin lukiossakin. Useilla seuraamillamme tunneilla oli joillakuilla opiskelijoista jokin puhe-esitys yksilönä tai ryhmän kanssa. Jopa tavallisia tuntitehtäviä avattiin spontaanisti luokan edessä. Opiskelijat esiintyivät hämmästyttävän rohkeasti ja luontevasti. Suomen ja Espanjan kulttuurierojen lisäksi opiskelijoiden esiintymisrohkeus johtuu varmasti myös harjaantuneisuudesta, kun perusasteelta asti korostetaan yleisön edessä puhumisen tärkeyttä. Toisaalta luokkahuoneessa on opetuksellisen keskustelun lisäksi myös paljon muuta puheensorinaa, johon suomalaisen, niin opiskelijan kuin opettajankin, olisi vaikea tottua.
Koulupäivien lisäksi meillä jäi aikaa tutustua koulun ulkopuoliseen kulttuuriin. Kävimme katsomassa museo Reina Sofiassa muun muassa Pablo Picasson ja Salvador Dalín taidetta, josta mieleenjäävin oli tietenkin Picasson La Guernica, jota on tarkasteltu myös äidinkielen tunneilla. Pradon taidemuseossa saimme nähdä espanjalaisia klassikoita eri aikakausilta aivan ähkyyn asti. Viikonloppuna vietimme päivän Madridin läheisessä kaupungissa Toledossa, jonka kauniit ikivanhat kadut hurmasivat meidät.
Matkamme sai meidät pohtimaan Suomen ja Espanjan koulun eroja. On joitakin asioita, joista olemme kiitollisia suomalaisissa kouluissa, kuten esimerkiksi erityisopetuksen arvostus ja laajuus. Toisaalta voisimme oppia madridilaisilta esimerkiksi sähköisten ja painettujen oppimateriaalien tasapainottamisesta sekä esiintymiseen totuttamisesta pienestä pitäen. Yleisestikin oman elämän katsominen muiden kulttuurien näkökulmista on tärkeää, koska elämme yhä globalisoituneemmassa maailmassa.
Kirjoittaja: Essi Pöyhtäri