Tunne lastensuojelu: Valvonta lastensuojelussa

Espoon kaupungin lastensuojelun ”Tunne lastensuojelu”- podcastsarjan uuden kauden ensimmäinen jakso julkaistiin perjantaina 4.11.2022 Espoon kaupungin SoundCloud(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)- ja Spotify(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)-tileillä. Julkaisemme 1-2 jaksoa viikossa. Espoon lastensuojelun Yhteiskehittäjät -nimellä toimiva nuorten kokemusasiantuntijoiden ryhmä vastasi kokonaan podcastin suunnittelusta ja toteutuksesta. Jakson kesto on noin 30 minuuttia.

Tunne lastensuojelu -podcast 9. jakson aiheena on valvonta lastensuojelussa. Onko sitä?  

Miten laitoksia valvotaan? Mikä voi mennä vikaan, kun valvonta on puutteellista? Mitä voidaan estää laadukkaalla valvonnalla? Jaksossa pohditaan miten tällä hetkellä valvonta lastensuojelulaitoksia ja sijaisperheitä kohtaan toimii, mitä siinä on parannettavaa ja mitä sillä voidaan saavuttaa. Mukana kokemusasiantuntia Yonatan. Ammattilais vieraina Pihla Keto-Huovinen ja Maria Guzenina. Juonnossa Ade Koivunen  

 

Juonto: Ade Koivunen  

Mukana: Yonatan Gebrenegus  

Vieraana: Pihla Keto-Huovinen, Maria Guzenina 

(Podcast alkaa)

Juontaja:    Tervetuloa kuuntelemaan Espoon lastensuojelun yhteiskehittäjäryhmän podcasteja. Teemat, joita käsittelemme tässä kaudessa sisältävät eri alojen ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden näkemyksiä lastensuojelusta sekä muista tukea tarjoavista palveluista.

Juontaja:    Tässä jaksossa puhutaan laitosten valvonnasta ja siitä mitä sillä voidaan saavuttaa. Ammattilaisvieraana Pihla Keto-Huovinen.

Pihla:     Hei vaan kaikille.

Juontaja:     Ja Maria Guzenina.

Maria:     Terve vaan.

Juontaja:    Kokemusasiantuntijana Yonatan.

Yonatan:     Terve.

Juontaja:    Mä haluaisin tähän alkuun kysyä, että miten laitoksia valvotaan tällä hetkellä?

Maria:     Mä näkisin niin, että laitoksia valvotaan tällä hetkellä niin kun vaihtelevasti. Jos me katotaan koko valtakunnan tasolla. Aika paljon nojataan näihin omavalvonta sääntöihin. Mä en oo ihan varma siitä, että kuinka onnistunut tää omavalvonta kokonaisuus on. Mun mielestä pitäis valvoo niin, että tehtäis enemmän käyntejä, joissa mentäis ennalta ilmoittamatta. Niiden käyntien pitäis olla pitkäkestoisia ja niiden käyntien aikana pitäis keskustella niiden nuorten kanssa, jotka asuvat näissä paikoissa. Ei niinkään henkilökunnan kanssa vaan nimenomaan kuulla se nuorten näkemys. Ja mä en tällä hetkellä näe, että siihen on riittävästi resursseja osoitettu.

Yonatan:     Mä sanoisin myös, että ensinnäkin nuorten pitää olla tietoisia siitä, et on olemassa valvova elin, koska kun joku tulee vierailemaan tietyssä laitoksessa. Niin ei ne nuoret välttämättä tiedosta, että mikä näitten henkilöitten tehtävänä on. Minkä takia he ovat vierailemassa tässä laitoksessa.

Pihla:    Ja tää valvonta on hajonnut tällä hetkellä todella monelle eri taholle ketkä sitä suorittaa ja oon samaa mieltä Marian kans tästä omavalvonnasta siinä mielessä, että en on varma, että se on todellakaan onnistunu ratkaisu. Mutta edelleenkin niin paljon enemmän pitäis laitoksiin tehdä nimenomaan ennalta ilmoittamattomia käyntejä, jossa sitten nähdään tosi asiassa, että miten siellä toimitaan ja nimenomaan että päästäis kuulemaan niit nuoria ketkä siellä on.

Yonatan:     Ja sit kun tarkastelee tätä valvomisen hierarkiaa niin senhän pitäis mennä, et sosiaalityöntekijä on se ensisijainen henkilö kenelle nuori voi ilmoittaa tietyssä tapauksessa, jos kokee, että on kokenut jonkin näköistä vääryyttä. Jos ei oo mahollista ilmoittaa sille niin sit on vastuusosiaalityöntekijä, jos kokee että hänkään ei pysty auttaan niin sitten on oikeusasiamies. Ja jos senkään kautta ei pysty saamaan sitä tukea mitä tarvitsee niin sit on Valvira. Ja se et nuori tiedostais tän portaikon. Niin jos kukaan ei opeta. Jos ei oo minkään näköistä opastusta tän valvontahierarkian läpi niin ei nuori voi ymmärtääkään sitä, että missä ja mihin pitää ilmoittaa missäkin tilanteessa.

Maria:     Varsinkin silloin, jos kyse on sellaisesta kaltoinkohtelun omaisesta esimerkiksi rajoittamistoimenpiteitä on tehty, vaikka niitä ei kuuluisi tehdä. Niit ei mahdollisesti ole edes kirjattu. Niin se, että sinne tehdään sellainen satunnainen kahvittelukäynti niin se ei kyllä paljasta niitä epäkohtia. Vaan just sen takia pitää nuorten kanssa päästä aidosti keskustelemaan ja pitää saada myöskin se tieto niin kun Yonatan sanoit nuorille itselleen, että sinulla on oikeuksia ja sinulla on oikeus vaatia sinun oikeuksien toteutuminen. Ja kun usein puhutaan nuorista, joilla on mahdollisesti hyvinkin heikko itsetunto kaiken sen kokemuksen jälkeen mitä he on elämässään joutuneet näkemään ja elämään läpi. Niin tällaisille nuorille on sitäkin tärkeämpää, että se tieto menee selkeänä heidän oikeuksistaan, että he eivät koe, että heidän täytyy vaan hyväksyä ja alistua siihen tilanteeseen mitä ikään, kun ylemmiltä heitä kohtaan osoitetaan, koska tän koko järjestelmän toimivuushan riippuu siitä, että miten hyvin meidän nuoret voivat. Ja jos he eivät voi hyvin tän järjestelmän keskiössä niin silloin tää järjestelmä on epäonnistunut.

Yonatan:     Ja jos on huono mielikuva itsestään ja omasta arvosta niin silloin suostuu ajattelemaan, että joka ikisen ihmisen on oikeus tehä mulle ihan mitä se haluu. Ja sen takia se on tosi tärkee, et meiän nuoret tosiaan tiedostaa et niillä on oikeuksia ja ne oikeudet ei oo pelkästään sanoja vaan ne on lain takaamia oikeuksia ja niitä kuuluu valvoa ja tietyt henkilöt valvovat niitten oikeuksien toteutumista.

Juontaja:    Miten käy sitten, jos valvonta on puutteellista.

Pihla:     No näis tilanteissa tietysti ne epäkohdat ei nouse esille ja nuorten ongelmat mitä siellä mahdollisesti on niin jää havaitsematta. Ja tietysti se vaikuttaa myöskin siihen, että nuorten hyvinvointiin. Mutta myöskin siihen, et miten alueellisesti sitten myös nää ongelmat nousee esille ja miten yhdenvertaisesti eri alueilla kohdellaan.

Yonatan:     Mun mielestä historia on loistava opettaja meille tän tyyppisis tilanteis. Kun katsotaan mitä Pohjolan poikakoti joutu tekeen sen valtakunnallisen anteeksipyynnön. Siinä on ihan ilmi selvästi tapahtunu, että valvonta ei oo onnistunu takaamaan niille nuorille niitä turvallisuutta ja oikeutta turvalliseen kasvuun, ympäristöön. Sen takia valvonta tosiaan on tosi tärkeää, et me pystytään rakenteellisesti järjestään se, että meiän nuoret ja niitten tulevaisuus pystytään takaamaan.

Maria:     Ja valvonnan puute. Se että siihen ei nyt resursoida tarpeeksi niin voi itse asias johtaa siihen, että kustannukset tulevaisuudessa kasvaa, koska nämä nuoret ei oo saanu sitä turvaa, sitä tukea sen palvelun puitteissa, joka sitten saattaa aiheuttaa sen, että nää nuoret ei pääse aikuisenakaan kunnolla kiinni elämään. Ja tämä aiheuttaa taas yhteiskunnalle kustannuksia, että mun mielestä pitää aina miettiä, et jos me kaikkein heikommassa asemassa olevilta viedään heidän oikeuksiaan ja tehdään säästöjä niin silloin ne kustannukset tulee kyllä vastaan.

Yonatan:     Ja ne tulee vastaan moninkertaisina, koska on tehty ihan tilastollist tutkimusta, et yhen nuoren sijoitus vuodessa maksaa about 60 tuhatta euroa. Ja jos me sijoitetaan vuosittain 60 tuhatta euroa per nuori. Niin se ois parempi toteuttaa laadukkaasti ja jos meiän valvonta ei toimi niin se tarkoittaa sitä, että nää nuoret tupee kokeen, et järjestelmä on hylännyt heidät. Järjestelmä on epäonnistunut, yhteiskunta on epäonnistunut. Joten syrjäytymisriski moninkertaistuu.

Juontaja:    Mitä sitten laadukkaalla valvonnalla voidaan saavuttaa?

Maria:     Mä ajattelen niin et se laadukas valvonta, joka tapahtuu yhteystyössä nuorten itsensä kanssa. Mutta sitten myöskin sen paikan henkilökunnan kanssa, että kaikki ymmärretään, mikä on nuorelle parhaaksi. Totta kai pitää olla tiettyjä rajoja, mutta pitää myöskin kunnioittaa nuoren ihmisoikeuksia ja antaa riittävät tukipalvelut ja mä oon huolissani siitä, että kun me puhutaan valvonnasta niin mun mielestä valvonnan pitäisi ulottua myös siihen. Ei ainoastaan, että onko nuorella ikään kuin siinä hetkessä ok olo siellä laitoksessa. Vaan että hän saa sen tarvitsemansa esimerkiksi terapiatuen, että hänellä on joku, jonka kanssa keskustella siinä hetkessä, kun hän tarvitsee sen vastuullisen aikuisen siihen ratkomaan omia ongelmiaan. Ja aika usein tämä sivuutetaan. Katsotaan vaan et ok, et siel on perusasiat kunnossa eli valvonta tsek on valvottu ja kaikki on hyvin. Mutta saako nuori aidosti sen tarvitsemansa avun. Siellä on niin monenlaista taustaa ihmisillä ja sellainen yksilöllinen lähestymistapa niin siihen pitäisi olla mahdollisuus joka ikisen nuoren kohdalla. Muutenhan se epäonnistuu se hänen tilanteensa hoitaminen kuntoon.

Pihla:     Joo tää laadukas valvonta mun mielestä on ehdottomasti sitä, että siinä otetaan nuorten myöskin yksilölliset tarpeet, palvelutarpeet huomioon. Ja varmistetaan, että ne palvelut ja tuki mitä hän tarvitsee, niin on saatavilla ja on ehdottoman tärkeetä myöskin, että sen jälkeen seurataan et miten vaikuttavaa myöskin ne palvelut on olleet mitä tää nuori on saanut eli myöskin se vaikuttavuus jatkoseurantana.

Yonatan:     Mun mielestä kysymyksenä on just se, että mikä on meidän valvonnan kohde. Onks meiän valvonnan kohde se, et mitään pahaa ei tapahdu vai onks meiän valvonnan kohde se, että nuoren hyvinvointi etenee. Niin kun tässä on nostettukin esiin ja siin kohtaa meiän ei pitäis säästellä resursseissa. Koska se hyvinvoiva tasapainoinen tulevaisuuden yhteiskunnan kansalainen tulee maksamaan itsensä takaisin moninkertaisesti.

Maria:     Ihan samaa mieltä.

Pihla:     Nimenomaan näin.

Juontaja:    Miten sitten voitais parantaa valvontaa?

Maria:     No tässä ajassa yks iso huoli on, että ei saada riittävästi sosiaalityöntekijöitä. Ei saada riittävästi tukihenkilöitä. Eli kun mennään tällä ikään, kun minimillä, jolla aidan yli pääsee menemään. Niin se kokonaisuus ei silloin toimi kunnolla. Ja jos me halutaan, että tää kokonaisuus lähtee paremmille raiteille niin meidän pitää katsoa monesta eri kulmasta tätä. Ensinnäkin koulutusmääriä täytyy lisätä niin, et me saadaan riittävästi sellaista henkilökuntaa lastensuojelun piiriin, joka aidosti kykenee myöskin olemaan siellä läsnä. Jolla on aikaa lapsille ja nuorille. Sitten lapset ja nuoret tarvitsevat myös tätä erityistä terapiaa. Tänä päivänä terapiaan on tosi vaikee päästä ja jos pääsee niin sitä on liian harvakseltaan. Pitäis päästä intensiivisesti, koska nuorten elämässä viikko, kaks viikkoa on tosi pitkä aika ja sen aikana voi tapahtua ihan mitä vaan. Ja siinä ajassa myöskin nuoren elämä saattaa suistua raiteiltaan. Ja sen takia aina kun nuorella on hätä niin siihen pitää pystyä vastaamaan heti ja tällä hetkellä se ei toteudu.

Pihla:     Mä näkisin myöskin tän, et sosiaalityöntekijöiden osuus on tosi merkittävä nimenomaan et heillä ois se kattava kuva siitä nuoren elämästä ja tilanteesta, jolloin hän pystyis myöskin puuttumaan ja myös, et heillä ois siihen aikaa eikä niin, että sosiaalityöntekijät vaihtuu taikka sitten vaihtoehtoisesti se, että nähdään ehkä kerran vuodessa. Ja silloin ei todellakaan voida olla kartalla siinä, että missä mennään. Ja sit ylipäänsä mun mielestä tätä meiän valvontaa pitäis yksinkertaistaa siten et näit tahoja ei oo niin monta vaan on joku vastuullinen valvontaelin, joka tarkemmin sitten suorittaa näit valvontoja ja myöskin sit niin, että sitä ennalta ilmoittamatonta valvontaa olis selkeesti enemmän, koska se on se kaikista varmasti tuloksellisin valvonnanmuoto täs tilanteessa.

Yonatan:     En ota ehkäisevii palveluita. Niihin pitäis myös laittaa lisää resurssia ja meiän pitäis yrittää ennaltaehkäistä lastensuojeluasiakkuutta ihan vaan sen takia, että meiän sosiaalityöntekijöillä on liikaa asiakkaita. Et me voitais vähentää niitä asiakasmääriä ja voidaan mahdollistaa laadukkaan sosiaalityön toteutumisen asiakasmäärien vähentämisenä.

Juontaja:    Miten sit, jos nuori kohtaa ongelmia, vaikka nyt laitoksessa niin kehen kuuluu ottaa yhteyttä?

Maria:     Täs on tietenkin se sun lähin sosiaalityöntekijä, jonka pitäis olla se ensisijainen henkilö ja hänen pitäis olla sellainen luotettu myöskin, et hän on pystyny luomaan sen suhteen siihen nuoreen. Niin että nuori tietää, et jos mä sanon hänelle niin mua ai vähätellä eikä sitä ongelmaa vähätellä vaan aidosti siihen tartutaan ja koitetaan löytää ratkaisu eli tää on se ensisijainen. Sit ollaan mun mielestä ihan väärillä raiteilla, jos tää sun ensisijainen tuki ja turva ei toimi niin kun sen pitäis toimia. Koska sit alkaa se hapuilu, et kenelle sä kerrot sit seuraavaksi. Eikä nuoren pitäis joutuu miettiin tällaisia asioita lainkaan siinä omassa arjessaan. Varsinkin kun saattaa hyvin olla, että jos sä oot sijoitettuna sijaishuollossa niin siellä saattaa olla useampia nuoria, jotka oireilee eri tavalla joka ikinen. Jolloin sitten alkaa syntymäänkin tämmöinen vähän erikoisempi tilanne, jossa jokainen nuori oireilee omalla tavallaan. Puuttuu se lähin luotettava sosiaalityöntekijä ja nuorilla on tapana kuitenkin jostain hakea se turva. Ja silloin hyvin helposti saatetaan hakea turva sitten siitä vieressä olevasta kaverista, jolla saattaa olla omia ongelmia myöskin. Ja sit kun ongelmat ikään, kun kasautuu siihen yhteen porukkaan niin sit niitä onkin aika paljon vaikeampi, lähtee purkamaan. Eli kyllä nuori tarvii siihen jonkun, joka selvittää niitä juuri hänen yksilöllisiä ongelmiaan eikä niin, että sitten nuoret yrittää ratkoa toinen toistensa ongelmia jollain tavalla, kun itsekin joutuu kantamaan jo aika raskasta taakkaa siitä.

Pihla:     Tää on se ensisijainen lähtökohta et se sosiaalityöntekijä ja pitäis olla se turvallinen aikuinen, jolle puhua näistä asioista. Koska sen jälkeen todellakin se valvontaviidakko on semmoinen, että mä luulen et kovinkaan monen nuoren ei oo kovin helppo löytää sitä oikeaan väylää mitä lähteä joko sitten Valviralle valittamaan taikka kantelemaan ja oikeusasiamiehelle, oikeuskanslerille. Vaikka siellä sivuilla onkin ohjeet et, miten toimitaan. Mut ei se oo varmastikaan kenenkään nuoren osalta niin se ensimmäinen mitä tulee miettineeksi, et mitä kautta lähteä hakemaan sitä apua ja tukea. Et kyl se pitäis olla joku siinä lähellä oleva aikuinen.

Maria:     Mä mietin, että kuinka moni nuori oikeasti vaikkapa 15, 16 vuotias omaa semmoiset valmiudet, että sä meet oikeusasiamiehen sivuille ja kaivat sieltä sen tiedon, kun moni aikuinenkin, joka saattaa jopa omata juridista niin kun osaamista niin sillekin tää on vaikea viidakko kahlata niin ei voi vaatia sitä, että alaikäinen. Mä sanon lapsi, koska alaikäinen on lapsi, vaikka kuinka olisi nuori ja elämässä paljon nähnyt niin siitä huolimatta hän on lapsi. Niin ei hänen pitäis semmoista vastuuta joutua kantamaan.

Yonatan:     Ja ei oo välttämättä ikinä kuullutkaan sanaa oikeusasiamies. Ja jos on niin sanotusti kränää omaohjaajan kanssa siel laitoksessa. Niin silloin se lähin henkilö on myös se laitoksen johtaja. Ja se on tosi surullista, jos joka ikinen näistä valvovista tahoista on epäonnistunut, et joudutaan menee oikeusasiamiehen tasolle tai Valviran tai oikeuskanslerin tasolle.

Juontaja:    Kiitos teille, että osallistuitte tähän jaksoon.

Pihla:     Kiitos.

Maria:     Kiitos paljon, että kutsuitte.

Yonatan:     Joo kiitos tosi paljon oli tosi mielenkiintoista keskustella teidän kanssa.

Juontaja:    Kiitos myös kaikille kuuntelijoille tavataan ensi jaksossa moro. 

(Podcast loppuu)