Tulevaisuuden ruuantuotanto

  • Osallistuminen ja vaikuttaminen
19.12.2022 9.27

Mitä opiskelijat ajattelevat tulevaisuuden ruoantuotannosta?

Opiskelijat kirjoittivat esseitä VTT:n Tulevaisuuden ruoantuotanto -työpajan pohjalta äidinkielen viidennessä opintojaksossa. Yhteistyö Otaniemen lukion ja VTT:n kanssa toteutettiin osana EIT Foodin rahoittamaa Food Science Class projektia. EIT Food on Euroopan johtava elintarvikeinnovaatioaloite, joka pyrkii tekemään elintarvikejärjestelmästä entistä kestävämmän, terveellisemmän ja luotettavamman. EIT Food -konsortio koostuu alan keskeisistä toimijoista, startupeista, tutkimuskeskuksista ja yliopistoista eri puolilta Eurooppaa. Se on yksi kahdeksasta innovaatioyhteisöstä, jonka Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT, https://eit.europa.eu/(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)) on perustanut. EIT on riippumaton EU-elin, joka perustettiin vuonna 2008 edistämään innovaatioita ja yrittäjyyttä kaikkialla Euroopassa. 

Lue, mitä opiskelijamme ajattelevat tulevaisuuden ruoantuotannosta. 

Populaatio ja planeetta pelastetaan patukoilla

Ihminen tarvitsee toimiakseen energiaa. Se ei tule yllätyksenä kenellekään. Tämänhetkiset ruoantuotantotapamme ovat kuitenkin täysin älyttömiä. On turhaa haaskata ihmiskunnan rajallisia resursseja niinkin turhaan ja merkityksettömään asiaan kuin ruokaan. Hillittömän kulutuksen sijaan tulisi kehittää tulevaisuuden kannalta vaihtoehtoinen, parempi ratkaisu. Se voisi olla esimerkiksi keinotekoisesti laboratorioissa kasvatetut ja valmistetut ravintopatukat, joista ihmiset saisivat kaikki tarvittavat ravintoaineet sekä energiaa. Ruoka voitaisiin tuottaa keskitetysti ja eettisesti lähellä olevissa laboratorioissa ja valtioiden tukien avulla se olisi kaikille helposti saatavissa olevaa.Tämänkaltaiseen malliin siirtymisestä olisi lukuisasti positiivisia vaikutuksia niin ihmisille kuin planeetallemmekin. Tulevaisuuden ruoantuotantoon tulisi siis ehdottomasti pyrkiä maailman ja ihmiskunnan terveys ykkösenä.

Ruoantuotannon muutoksen myötä positiiviset seuraukset ympäristölle ja ilmastonmuutokselle olisivat hyvinkin mittavat. Pinta-alaa ei tarvitsisi enää käyttää tuotantoeläinten ruokkimiseen vaadittaviin suuriin peltoihin, vaan niiden tilalle istuttaisiin hiilidioksidia sitovia puita ja muita ympäristön terveyteen positiivisesti vaikuttavia kasveja. Tuotantoeläinten ja etenkin karjan kadottua metaanipäästöt pienenisivät ja ilmastonmuutoksen hurja vauhti laantuisi. Lukuisten peltojen, maatilojen tai maatalouteen liittyvien tehtaiden sijaan ihmiset näkisivät ulos katsoessaan vihreää luontoa. Tämä tulisi parantamaan kansan mielenterveyttä ja hyvinvointia, sillä retket luonnon helmaan olisivatkin hetkessä saavutettavissa jopa keskellä suurkaupunkien vilskettä. SitraFundin Youtube-kanavalla julkaistulla videolla “Tulevaisuuden uutiset: Mitä tulevaisuudessa syödään?” (30.5.2022) 8.-luokkalaiset pohtivat tulevaisuuden ruokamuotoja. Yhtenä esimerkkinä videolla näytetään ilmaston lämpenemisen myötä pohjoisnavalle kasvanutta banaanipuuta. Se on tulevaisuuden kauhukuva, johon päädymme, jos ruoantuotantomallejamme ei uudisteta pikaisella aikataululla kestävämpään muotoon.

Samaisella SitraFundin videolla pohdittiin myös ruoan 3D-printtaamisen mahdollisuutta, joka on erittäin varteenotettava vaihtoehto laboratorioihin keinotekoisten proteiinien sekä muiden aineiden kasvattamisen rinnalle.

Uuden terveyttä säkenöivän ruokatuotannon ansiosta myös ruokailutottumukset ja kansanterveys kohenisivat hurjasti. Tämänhetkinen tilanne on esimerkiksi Unicef.fi -sivustolla julkaistun jutun “YK:n raportti: Aliravitsemus ja ylipainoisuus lisääntyvät rinta rinnan – lasten kehitys vaarassa” (13.7.2020) mukaan hyvin heikko. Jutussa kerrotaan, kuinka aliravitsemuksen tai heikon ravinnon seurauksena miltei 30 prosenttia kaikista maailman alle viisivuotiaista lapsista kärsii alipainosta tai lyhytkasvuisuudesta. Määrä on surullisen korkea, ja se tulisikin ratkaista kaikille saatavilla olevien patukoiden avulla. Kansan saadessa juuri täydellisen määrän energiaa ja ravintoaineita pysyisivät paino sekä energiatasot terveellisissä lukemissa. Ali- ja ylipainon lisäksi myös kansantaudit, kuten esimerkiksi Suomessa korkea verenpain,  saataisiin kukistettua. Terveellisten elämäntapojen myötä terveydenhoidolle jäisi enemmän resursseja hoitaa vaikkapa tapaturmista tai vanhuudesta johtuvia terveydellisiä ongelmia, kun aikaa ei kuluisi ruokavalion aiheuttamien ongelmien hoitamiseen.

Ruoan valmistamisen poistuessa keskeisestä osasta myös ajankäyttö muuttuisi. SitraFundin videossa kokki Henri Alén pohtii, että tulevaisuudessa robotiikan ja tekniikan osa ruoanvalmistuksessa tulee kasvamaan säästäen samalla aikaa ihmisiltä. Aika, mikä aiemmin olisi kulunut ruuan hankintaan sekä valmistamiseen, voitaisiin täten optimoida muihin tärkeisiin asioihin. Etenkin kehittyneissä valtioissa esimerkiksi liikunnan määrä tai perheiden kanssa vietetty aika voisi kasvaa vapaa-ajan lisääntyessä. Kehittyvissä valtioissa puolestaan aikaa voitaisiin alkaa käyttämään elinolojen parantamiseen muun muassa kouluttautumisen avulla. Unicefin jutun mukaan kolmella miljardilla ihmisellä ei ole tällä hetkellä varaa terveelliseen ruokaan, sillä terveellinen ruoka maksaa halvimmillaankin viisi kertaa enemmän kuin tärkkelyspitoiset vaihtoehdot. Patukoiden myötä ruokaan kulutetun rahan määrä vähenisi ja  myös vähävaraisille talouksille jäisi enemmän resursseja omaan vapaa-ajan käyttöön. Näin voitaisiin edesauttaa parempilaatuisen elämän saavuttamista laajasti ympäri maailmaa. 

Ravinnon saaminen on siis yhteydessä lähes kaikkeen, mitä planeetallamme tapahtuu. Uudistamalla vanhanaikaisen ruoantuotantomallimme globaalisti ihmisten elämänlaatu sekä maailmamme parantuvat monesta eri näkökulmasta. Valoisa tulevaisuus odottaa meitä patukoiden avulla!

Sandra Kari

Tulevaisuus on kasvisruoan

Elämme Suomessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa, joiden ruokailutottumukset pyörivät hyvin pitkälti lihan ympärillä. Lautasmallissa on meille pienestä pitäen opetettu, että proteiineja saa helposti lihasta. Se, miten ja mitä syömme, vaikuttaa ympäristöön, niin sosiaaliseen kuin konkreettiseen. Muokkaamme valinnoillamme luontoa ja ilmastoa sekä myös yleistä ajatusta siitä, minkälaista on normaali ruoka. Olen vauvasta lähtien ollut kasvissyöjä tavallisten ruokailijoiden joukossa, mutta toivon tulevaisuudessa kuuluvani lihattomaan enemmistöön.

Ruoka aiheuttaa neljäsosan kaikista päästöitä, eli se on merkittävä tekijä ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Heli Kuusipalon, Sirpa Sarlion ja Suvi Virtasen artikkeelissa “Planetaarinen ruokavalio edistää maapallon ja ihmisten hyvinvointia ja terveyttä” (2021 Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim) esitellään luonnon ja ihmisen tarpeet huomioon ottava ruokavalio eli planetaarinen ruokavalio. Se koostuu suurimmaksi osaksi kasviperäisistä tuotteista vähentäen lihan, kalan ja lisätyn sokerin osuutta verrattuna suomalaisiin ravitsemussuosituksiin. Planetaarisen ruokavalion ideana on tukea ihmisen terveyttä samalla huomioiden ruoan kestävyyden ja kulttuurin sosiaaliset piirteet.

Planetaarinen ruokavalio ja kasvisruoka ovat vastauksia ruoan tuotannon aiheuttamiin ongelmiin, mutta jotta ihmiset alkaisivat noudattaa niitä, tarvitaan asenteenmuutos. Liian usein kuulen valitusta siitä, miten “mössöisellä pupujen ruoalla” ei voi jaksaa koko päivää. Kuusipalo, Sarlio ja Virtanen toteavat artikkelissaan, että kestävää ruokavaliota voidaan edistää politiikkatoimilla, kuten verotuksella, tutkimuksella ja ohjaamalla maatalouden toimintaa. Heidän mukaansa ruokailuympäristöön vaikuttaminen koulutuksella ja tiedotuksella voi ohjata ihmisen valintoja.

Valtteri Parikan artikkelissa “Viraali vegaani” (17.9.2022 Helsingin Sanomat) kerrotaan vegaanivaikuttaja Benjamin Pitkäsen keinoista vaikuttaa ihmisiin erityisesti vegaaniruoan suhteen. Pitkäsen mielestä kaikkien tulisi olla vegaaneja, koska eläinten tappaminen ei ole hänen mielestään eettisesti oikein. Hän käy kouluissa luennoimassa, julkaisee sosiaaliseen mediaan sisältöä ja järjestää mielenilmauksia. Usein hän törmää ennakkoluuloihin ja jopa vihaan somessa.

Ruokaan liittyvissä asioissa muutoksen tekeminen on vaikeaa, koska ruoka on hyvin henkilökohtainen asia ihmisille. Muilla ei nähdä olevan asiaa siihen, mitä kukin haluaa syödä. Kasvisruokaan tai vegaaneihin liitetään ennakkoluuloja, mutta samalla he saattavat liittää niitä maanviljeliöihin, jolloin keskustelua on hankala käydä. Pitkänen sanoo olevansa tyytyväinen, kun voi haastaa ajatusta eläinten syömisestä, koska sitä ei nykyään hänen mukaansa kovin usein tapahdu. 

Kouluruoan näkökulmasta kasvisruokapäivien lisääminen ja hävikin vähentäminen ovat hyviä tapoja ruokailun päästöjen vähentämiseen. Olen mukana koulumme Kestävä Tulevaisuus eli KeTu-ryhmässä, jossa pohdimme juuri tämän kaltaisia keinoja, joilla koulua voitaisiin muuttaa ilmastoystävällisemmäksi. Monesti kasvisruokapäivinä lukiolaiset jättävät kouluruoan väliin ja käyvät sen sijaan kaupassa. Tähän on syynä kasvisruokaan liittyvät ennakkoluulot siitä, että se on pahaa ja aina epämiellyttävän näköistä. Minun on vaikea ymmärtää kasvisruoan ulkonäkö- tai makuongelmia todennäköisesti siksi, että olen niin tottunut siihen.

Kuusipalon, Sarlion ja Virtasen artikkelissa painotetaan myös ruokahävikin määrän vähentämisen tärkeyttä. Hävikin korostaminen on haitallista, koska se ohjaa ajattelua pois oikeasta ongelmasta eli liiallisesta lihansyönnistä. Hävikki on tärkeä osa päästöjä, mutta ei aivan yhtä merkittävä kuin eläinperäisten tuotteiden osuus.

Monien ihmisten päähän saattaa olla iskostettu väite siitä, että lähellä tuotettu liha olisi ilmastoystävällisempää kuin kaukaa tuotu kasvisruoka. Tämä on kuitenkin väärin, koska lihan päästöt ovat suhteessa paljon suuremmat kuin kasvisten. Toisaalta on hyvä ottaa huomioon se, että lähiruoan suosiminen tukee oman alueen maataloutta ja työllisyyttä. Jos lihaa haluaa välillä syödä, kannattaa ostaa kotimaista.

Parikka kertoo artikkelissaan Pitkäsen mielenilmauksesta, jossa hän piti lyhyeksi jääneen puheen eläinten oikeuksista Itäkeskuksen uuden Kentucky Fried Chickenin edessä. Tästä voidaan huomata, miten länsimaisessa kulttuurissa lihansyömistä arvostetaan ja jopa ihannoidaan, kun uuteen kanaravintolaan jonotettiin kolme päivää. Esimerkiksi intialaisessa kulttuurissa kasvisruoka on paljon yleisempää, ja siellä ihmiset syövätkin ympäristöystävällisemmin kuin Euroopassa. Lihansyöminen voi olla statussymboli esimerkiksi rikkaudesta, maskuliinisuudesta tai vaikutusvaltaisuudesta, jos esimerkiksi ravintolassa tilaa kalliin naudan sisäfileen.

Eräs positiivinen ilmiö, jonka olen viime aikoina huomannut, on kasvisruoan uusi sijainti. Se ilmoitetaan ensimmäisenä ruokalistassa, ja se sijaitsee myös ensimmäisenä linjastossa. Tämä madaltaa kynnystä ottaa kasvisruokaa, vaikka vain kokeiluun, kun ei tarvitse erikseen mennä sitä toiselta linjastolta hakemaan. Kasvissyöjänä tunnen kuuluvani joukkoon enemmän, kun voin ottaa ruokaa samasta paikasta kuin muutkin ruokailijat.

Ruokailutottumusten ja ruokakulttuurin muutos on tällä hetkellä käsillä, koska emme voi jatkaa näin enää pidempään. Planetaarinen ja kasvispainotteinen ruokavalio on pian uusi normaali, jos haluamme päästä ilmastotavoitteisiin. Kasvisruoan ennakkoluuloista ei päästä eroon muuten kuin vaikuttamalla ihmisten ruokailutottumuksiin esimerkiksi suosimalla kasvisruokaa yleisissä paikoissa. Nuorempana häpesin erilaista ruokaani, mutta nykyään olen ylpeästi kasvissyöjä, koska tiedän rakentavani parempaa tulevaisuutta.

Elina Ruha

Liha vai vastaava?

Mitä jos joku tahtoo lihan mehevyyden, mutta eettiset kysymykset kalvavat mieltä? “Solumaatalous mullistaa ruokamme”-artikkelissa (HS 12.5.2021) Juha Merimaa kertoo solumaatalouden hyödyistä. Artikkelissa esitellään mullistava ruoantuotannon keino, joka on kuin scifi-elokuvasta. Lihan tuottaminen ilman eläimiä ja niiden tappamista on siis jo tätä päivää. Ihmisiä huolestuttaa lihantuotannon suuret kasvihuonepäästöt sekä eläinten elinolot, joten mysteerinen solumaatalous voisi olla vastaus moniin ihmiskunnan ongelmiin. 

Solumaatalous ei kuitenkaan tuotannon määrän kannalta vastaa lihantuotannon suuruutta. Soluviljely on vielä suhteellisen tuntematon alue, jota vielä kehitetään, joten kaikkia sen puolia ei vielä tiedetä. Niin lihassa kuin solumaataloudessakin on tiettyjä eettisiä kysymyksiä, jotka pohdituttavat ihmisiä.

“Liharuoka ei ole oikein” -keskustelussa on monia perusteluja. Tietoisuutta ei voida jakaa spektriin, sillä se ei ole selkeää ja  mustavalkoista. Tämän leirin ihmiset ajattelevat, että eläinten tuntema kipu on miltei sama, ellei identtinen ihmisten kipuun verrattuna. Näin ollen meidän täytyisi tuntea samanlaista myötätuntoa eläintä kohtaan, jonka älyllinen kapasiteetti ei ole kovin korkealla. Jos taas oikeutamme lihan syönnin sillä, että eläimet ovat vähemmän älykkäitä, niin mitä tapahtuisi, jos maapallolle tulisi uusi avaruusoliorotu, joka olisi ihmisiä paljon kehittyneempi? Olisiko silloin ihmisrodun lukitseminen häkkiin ravintoa varten oikein, koska olisimme älyllisesti vähempi arvoisessa asemassa?

Kaikista yksiselitteisin väite kuuluu kuitenkin näin: liharuoan tuotanto on ympäristöä kuormittavaa ja paljon saastuttavampaa viljelyyn tai solumaatalouteen verrattuna. Näin ollen meidän täytyisi syödä kasvispainotteisemmin tai korvata liha. Liharuoan taakka ympäristöön on järkyttävä. HS artikkelin mukaan lihatuotanto aiheuttaa noin 30% maailman kasvihuonepäästöistä, vain vaivaiset 4% päästöistä aiheutuu villieläimistä. Lihatuotanto ei siis ole kannattavaa maapallon hyvinvoinnin kannalta, ellei karjatalous edisty suuresti lähiaikoina.

“Kyllä liharuoka on oikein” -keskustelun argumentit ovat suhteellisen yksinkertaisia: väistämätön fakta on, että eläimet syövät eläimiä. Niin ravintoketju on toiminut ja toimii edelleen. Näin ollen ihminen syömässä lihaa ei ole yhtään sen epäeettisempää kuin  leijona syömässä seepraa. 

Toisaalta voimme argumentoida vastaan, että eläimillä on laajalti erilainen käsitys moraalista verrattuna ihmiseen, eikä niiden tietoisuus riitä pätevään moraaliseen asemaan. Eläimen syöminen olisi siis sama, kuin leikkaisi pihamaalta kukan, sillä vaikka eläin kokee kivun fyysisenä pahana, ei tämä tarkoita sitä, että se olisi moraalisesti pahaa. Eläimien moraalisen aseman takia niiden fyysinen satuttaminen ravinnon vuoksi ei olisi moraalisesti väärin.

Ympäristötekijöillä on suuri rooli lihantuotannosta väiteltäessä, sillä planeetta on täyteen ahdettu ja resurssit loppuvat kesken. Viime vuosina on kuitenkin siirrytty massankasvatuskäytännöistä kestävämpiin kasvatuskäytäntöihin. Kaupoissa on saatavilla vapaan kanan munia tai nurmiruokittua vapaan naudan lihaa, mikä voi auttaa lievittämään monia huolenaiheita. Jos valitsemme kestäviä, ympäristöystävällisiä lihatuotteita, onko lihan syönti silloinkin väärin?

Ruoka ja sen mukana erilaiset lihatuotteet eivät ole ainoastaan biologinen selviytymisen edellytys. Se on osa meidän identiteettiämme, kulttuuriamme ja yhteenkuuluvuuden symboliamme. Liha on olennainen osa uskonnollisissa ja kulttuurillisissa juhlissa ja rituaaleissa. Lihan syömättä jättäminen on enemmän kuin menetys makunystyröiltä. Se on tärkeä osa ihmisille perinteiden ja kulttuurin eheyden vuoksi. Useimmissa uskonnoissa, kuten hindulaisuudessa, kristinuskossa, buddhalaisuudessa,  on erityisiä, usein lihapohjaisia, ruokia, joilla on tietty symbolinen tai henkinen arvo. Lihan korvaaminen tarkoittaisi pahimmillaan joidenkin kulttuurien kuihtumista. 

VTT:n (16.10.2020) solumaataloudesta kertovassa “Munanvalkuainen syntyy ilman kanaa VTT:n menetelmällä”-artikkelissa käsitellään laajalti sen hyviä puolia. Maankäyttöä on väitetysti 90% vähemmän ja kasvihuonepäästöt ovat jopa 75% pienemmät perinteiseen lihantuotantoon verrattuna. Seuraavan 30 kuukauden aikana tarkoituksena on skaalata tuotanto 100-kertaiseksi. Solutuotannossa nähdään samanlaista potentiaalia kuin IT-alalla aikoinaan. Solumaatalous on siis todella lupaava sijoituksen kohde, sillä se kehittyy huimaa vauhtia ja on potentiaalinen vastaus ilmastonmuutoksen ongelmiin. Solumaatalous vaikuttaa muutamaa lainsäädäntöä lukuun ottamatta valoisalta. 

VTT:n artikkelissa puhutaan solumaataloudesta imartelevaan sävyyn toisin kuin Helsingin Sanomien julkaisussa, jossa solumaatalouden ongelmia avataan lukijalle. Suurimmaksi vaivaksi nousee Merimaan artikkelissa mainittu energian käyttö. Bioreaktorit kuluttavat järkyttäviä määriä energiaa suhteessa tuotettuun ruoan määrään. Uusiutuvan energian hitaan kehityksen vuoksi solumaatalous ei näillä näkymin ole täydellinen korvaaja lihalle. Lihan solurakennetta on muutenkin erittäin hankalaa mallintaa, joten alue vaatii lisää kehitystä. 

Solumaatalouden kanssa nousee myös muutamia eettisiä kysymyksiä, joista suurin osa koskee kunnioitusta eläimiä ja luontoa kohtaan. Kuitenkin ajatus siitä, että jokin voisi olla epäkunnioittavaa luontoa kohtaan tai luonnotonta, on melko epämääräinen. Selventääksemme asiaa voimme jakaa luontaisen tai luonnottoman kolmeen pääkategoriaan: historiallinen (kuinka jokin asia on syntynyt/kehittynyt), luontaisuus (jonkin asian nykyiset ominaisuudet) ja suhteellisuus luontoon (ihmisten ja jonkin olennon tai esineen välinen suhde). Solumaatalous voi tarjota vain karkean jäljitelmän oikeasta lihasta, joten luontaisuudella ei ole tässä tapauksessa merkitystä. Historiallisillakaan vastaväitteillä ei ole kunnon pohjaa, joten sitäkään ei tarvitse ottaa huomioon. Huolestuttavaa on kuitenkin se, mitä solumaatalous tekee ihmisen ja lihan tai eläinten välisille suhteille. Ihmisellä kuitenkin on tietynlainen suhde luontoon. Meidän pitäisi muistaa, kuinka riippuvaisia olemme luonnosta ja kunnioituksesta sitä kohtaan.

Solumaataloutta vastaan ​​toisinaan nostetaan esiin väite siitä, että kaikkien kärsivien eläinten elämä on kuitenkin arvokasta. Moni lihantuotannon eläin on olemassa vain ja ainoastaan aikomustemme takia. Lihantuotannon eläinten todellista vapautumista ei voi tapahtua,  sillä se merkitsisi näennäisesti eläinten sukupuuttoon kuolemista, sillä ne eivät kykene elämään luonnossa itsekseen. Miljoonat kanat, porsaat ja naudat ovat mieluummin olemassa kuin olematta, vaikkakin tarkoituksena vain ihmisten ravinnon vuoksi.

Mielestäni eläinten kohtelu karjataloudessa vuonna 2020 on hyvä ehdokas yhdeksi niistä asioista, joita ihmiset vuonna 2050 pitävät kauheina, alkeellisina ja häpeällisinä. En osaa ennustaa, ovatko tulevaisuudessa ihmiset enimmäkseen kasvissyöjiä vai keinolihan syöjiä ja muistelevatko he pahalla kaikkea julmaa lihansyöntiä. Joka tapauksessa uskoisin, että nykypäivän vegetaristit päätyvät historian oikealle puolelle. Syy, miksi minulla on vaikeuksia vastata tähän aiheeseen, on se, että tämä on minulle yksi niistä elämänalueista, joilla olen tavallaan huono ihminen. Koska olen melko tietoinen siitä, että kun tilaan pihvin ravintolassa, tuen suhteellisen kauheita asioita – ja teen sen joka tapauksessa.

Tästä syystä minulla ei ole varaa vahvaan mielipiteeseen lihan tai keinolihan suhteen. Yhtä lailla en voi olla raivoissani Aasian lapsityövoimaa käyttävistä hikipajoista, jos omistan itse monia halpoja pikamuodin tuotteita. Liha ei ole hyväksi tulevaisuudelle eikä millään tavalla eettistä ottaen huomioon eläinten elinolot. Liha on kuitenkin mielestäni herkullista ja seuraava itsekäs siirtoni on olla huomioimatta tulevaa ja uhraamatta yhtäkään etua jatkaa lihan syöntiä. Tiedän, että keinoliha olisi vaihtoehtona paljon paljon parempi. Luettuani ruokalistasta Barot’s smoky BBQ hampurilainen, päätän kuitenkin unohtaa eläinten huonot elinolot tai kemiallisin ainein kyllästetyn lihan ja tilata hampurilaisen ekstrajuustolla.

Jalmari Starck 

  • Otaniemen lukio