Tukevaa puhetta -podcast: Ulko-opetus

Tukevaa puhetta on kasvun ja oppimisen tukeen keskittyvä podcast-sarja. Sarjassa oppimisen tuen kehittäjäopettajat Taina Ek, Johannes Ruoho ja Mirka Tuulisaari keskustelevat espoolaisten asiantuntijavieraiden kanssa koulumaailmaa puhututtavista aiheista. Tässä jaksossa asiantuntijavieraana on esiopettaja Irma Ahokas.

Voit kuunnella jakson Soundcloudissa (ulkoinen linkki)(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) tai Spotifyssä (ulkoinen linkki)(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).

Johannes: Tervetuloa jälleen tukevaa puhetta podcastiin. Tänään me puhumme ulko-opetuksesta ja ulko-opetuksesta tuen keinona. Tervetuloa asiantuntijavieraamme Irma Ahokas.

Irma: Kiitos.

Johannes: Minä olen Johannes.

Taina: Minä olen Taina.

Mirka: Ja minä olen Mirka.

Johannes: Irma, sä oot jo tommonen konkari näissä ulko-opetusasioissa, ni kerrotko vähän itsestäsi ja mistä innostuit tähän ulko-opetukseen?

Irma: Joo mä olen Irma Ahokas ja mä olen tällä hetkellä esiopetuksessa varhaiskasvatuksen esiopettajana ja sitä ennen mul on yli 30 vuoden kokemus varhaiskasvatuksesta Espoossa lähinnä eri tehtävissä, et oon ollu myös päiväkodin johtajana aikasemmin, mutta oikeestaan siksi lopetinkin sitten päiväkodin johtajan työt ja ryhdyin eskariopettajaks, koska mua houkutti se luonnossa toimiminen ja lasten kanssa luonnossa liikkuminen ja oppiminen, ni se oli yks iso syy, miksi mä vaihdoin sitten toimenkuvaa. Ja mä oon jo tosiaan toistakymmentä vuotta ollu kiinnostunu ulko-opetuksesta ja sitä myös sitten toteuttanu.

Johannes: Kuinka paljon teillä on sitä ulko-opetusta ja mitä tämmöseen ulko-opetuspäivään kuuluu?

Irma: No tietysti kun ollaan esiopetuksessa, ni me ulkoillaan joka päivä, mutta meillä siihen kuuluu aina siihen aamupäiväulkoiluun se ohjattu osuus, et siihen on suunniteltu jotakin, et mitä siinä tehdään liittyen vähän siihen tietenkin, että mitä me muutenkin opiskellaan ja usein se on toki liikkumista, mutta voi olla myös muita teemoja, et esimerkiks mitä nyt vaikka matematiikas ois vaikka kymppipareja harjoteltu, ni sitten niitä harjotellaan myös siellä ulkona, et riippuen, mitä on menossa sitten siel meijän esiopetuksen teemoissa vähintään kerran kuussa me tehään sit semmonen pidempi reissu, mutta usein, meil oli ennen ehkä joka torstai oli pitkä eväsretki, mutta nyt meil on useammin ja riippuen vähän sit, mitä muuta ohjelmaa on, mut esimerkiksi tänään me ollaan oltu neljä tuntia viereisellä hiihtoladulla, eli lähettiin 9 jälkeen ja sit ajatus meillä oli, että lapset saa hiihtää siinä, me ollaan siis opeteltu toki kaikki hiihdon tekniikat ja muut ja, et he saa vapaasti hiihtää, et nyt on se kerta kun saat vetää niin paljon kun saat vetää niin paljon kun haluut ja eikä oo pakko, mutta. Sitten meil oli semmonen kannettava grilli mukana ja sinne lyötiin tulet ja makkarat oli eväänä ja ajateltiin, et no sit me varmaan lähdetään takas koululle, mutta hehän lähtikin laitto takas sukset jalkaan ja lähti uudestaan kiertämään, eli sit ok, ei me sit lähdetäkään vielä sisälle ja me tosiaan oltiin sit loppujen lopuksi neljä tuntia siinä reissussa, että oli mahtava nähdä sitten, oli yks, joka ei ollu aikasemmin ollu meijän kans hiihtämässä, et oli ollu lomilla, ni kuinka hänkin sitten lähti vaan uudestaan, et ensimmäisen kierroksen vähän sillee, ei nyt itkien, mutta vähän kyynelehtien, et pärjääköhän hän ja muuta ja sitten hän sai siitä sen onnistumisen elämyksen ni hänhän sitte kiersi vaikka kuinka monta kertaa, et se oli semmonen 400 metrin puolen kilsan lenkki ehkä mitä he sittnesaivat kiertää kuka kuinkin monta sitten, jotkut otti haasteen ja halus kiertää hirmusen monta kertaa, jotkut sitten muutaman kerran, et ihan.

Johannes: Makkaraa ja hiihtoa kuulostaa hyvältä.

Irma: Makkara ja hiihto oli tän päivän teema.

Taina: MÄ oon nähny useemmankin kerran kun oon ollu joskus aikasemmin samassa koulussa, missä Irman toimipiste on sijainnu ja oon ihaillu sitä, että kun ne pienet lähtee sieltä ne pukee, on sää mikä tahansa, ni vaan sadevaatteet päälle ja ulos ja sinne ne on lähteny ja ilosena tulleet takasin monen tunnin jälkeen, et sitä on ollu kiva kattella.

Irma: Me ollaan kyllä aika sään kestäviä, että ei oo semmost säätä, et, no tietysti, jos ois ihan semmonen, et jos on ihan tosi kova tuuli ja on siinä semmonen kuitenkin aika vanha metsä, et sitten jos on pelko, että tulee oksa päähän tai muuta ni sit semmosel myrskysäällä me ei mennä ehkä metsään, mutta mennään ulos kuitenkin sit ehkä jonnekin aukeamalle. Mut jos me ollaan siellä, me käydään usein Halkolammella, joka on tuolla Vihdintien varressa, niin sitten meillä on semmosta ohjattua toimintaa suunniteltu aina sitten sinne myös, et on matikkaa tai ympäristöoppii, digitaitoja, et me otetaan vaik tabletit mukaan ja tämmöst, et toki sitten semmosilla kevät- ja syksykeleillä kun voidaan olla ilman käsineitä ni sitten tietysti enempi sit semmosta vaikka just tablettityöskentelyä, että niitä ei ehkä talvipakkasella sinne viedä.

Johannes: Miten, kun sä mainitsit aikasemmin noi kymppiparit ja toi matikka ni miten niitä matikkajuttuja voi siellä ulkona harjotella, annaks sä muutamia esimerkkejä, vaikka niistä kymppipareista?

Irma: No esimerkiks luonnon materiaaleja, että on vaikka kuva, missä on viisi käpyä ja sitten, että hae niin monta käpyä lisää, kun tarvitaan, että tulee 10.

Johannes: Nykyään puhutaan paljon noista luonnon tämmösistä hyvinvointivaikutuksista, et oletko sä havainnu omassa työssä näitä vaikutuksia lapsissa tai varmaan olet, niin millasii vaikutuksii ne on?

Irma: Ehkä yks semmonen isoin vaikutus meijän arkeen myös on se, et se rauhoittaa, et se tuo sitä keskittymiskykyä ja kun onhan se tutkittu, että esim. verenpaine laskee jo lyhyessäkin ulkoiluajassa, niin, tai siis luonnossa liikkumisessa, niin kylhän se toki lapsiinkin vaikuttaa ja sitten sosiaaliset taidot kehittyy, sit se on myös fyysisesti kuormittavampaa aina kun liikutaan pihalla tai luonnossa, niin sit myös kunto kasvaa ja motoriset taidot kehittyy, mikä sit taas vaikuttaa sinne ihan kognitiivisten taitojen oppimiseen, että kun sinne aivot saa vähn erilaista harjotusta. Sit kun tullaan sisälle ni keskittyminen on helpompaa kun on voinu purkaa energiaa tai sit myös se, et voi vetäytyä sinne kannon nokkaan, että muistan yhden tosi vilkkaan pojan, joka sitten eväshetkellä aina meni jotenkin sinne kivelle hyvin aika kauas kavereista ja mä olin sit vähän huolissani, et onks hän jotenkin yksinäinen tai, et miks hän on yksin siellä, ni sitten kävin häntä haastattelemassa, niin kävi ilmi, et hän haluaa, et tää on nyt se hetki, kun hän voi olla rauhassa ja pois siitä kaikesta hässäkästä ja siitä tulvasta, mikä siellä luokkatilanteessa esimerkiks on, et hän otti siitä aikaa itselleen, niin se on mun mielest kans hyvin tärkee.

Mirka: Nii ulkona saa ihan eri tavalla omaa tilaa ja rauhaa kun sit sisätiloissa, jos se ois se sama toiminta.

Irma: Joo ja sitten tietysti sitten ruoka maistuu sen jälkeen kun ollaan liikuttu, jollon se taas vaikuttaa siihen iltapäivän jaksamiseen kun sä oot syöny hyvin, et kun me ollaan sitten pitkää päivää, et jotkut on sinne viiteenkin asti, ni siinä on, en mä tiä, onks se nyt ihan hyvinvointivaikutus, mutta semmonen, että kun siel ulkona on mahdollist kaikkii rakenteluja ja rooleja ja mielikuvitusleikkejä leikkiä kun ei oo niitä valmisleluja, niin myös se parantaa niitä sosiaalisii taitoja ja mahdollistaa semmosii erilaisii kaverisuhteita, kun sinne ensinnäkin mahtuu kaikki siihen samaan leikkiin ja sitten mennään johonkin puroleikkiin tai rakenteluleikkiin, ni siinä tarvitaan vaikka kaveria apuun kantaa sitä jotakin paksua puun runkoa tai muuta, et siinä riittää jokuselle sitä hommaa ja roolia ja oon kuullukin, että norjalainen tutkimus oli tutkinu, et sitten ne on ne sosiaaliset taidot paremmat tämmösis luontoryhmäs olleilla lapsilla. Ja toki mä ajattelen, puhutaan paljon koulujen sisäilmaongelmista, niin mä ainakin veisin sit mahdollisimman paljon ulos, jos tuntuu siltä ni siellä on sitä raitista ilmaa.

Johannes: Sitä riittää.

Irma: Mmm.

Johannes: Usein kuulee sanottavan, että tämmönen ulko-opetuksen alottaminen, et se on vaikeaa, mutta mitä siinä pitää ottaa huomioon, jos haluaa alottaa ulko-opetuksen?

Irma: No toki turvallisuus, mutta ei pidä pelätä liikaa, et ei anna sen estää. Me ollaan täl viikol myös oltu semmoses paikas, mis on paljon voinu, on paljon hyviä puita kiipeillä ja se on monesti se, mikä pelottaa sit aikuisia, et nyt ne putoo sieltä, mutta olen kuullut myös tän, että jos lapsi pääsee sinne puuhun, ni sillon hänen motoriikkansa riittää myös siihen, ja ei oo kyllä vahinkoja käyny, et joskus joku on sit vähän miettiny, et miten mä pääsen alas, mut sit se joku ketterä kaveri on neuvonu sitä, et nyt astu tohon ja astu tohon ja kyllä ne on aina sieltä myös alas tullu, et ei oo putoamatta, eikä oo tarvinnu palokuntaa kutsua, että. Ja siinähän ne taidot myös siis kehittyy, et mitä enemmän liikutaan siellä luonnossa, ni ne motooriset taidot kehittyy. Sitten säännöt tietysti pitää olla selvät. Meil on, mä käytän pilliä, et kun pilliin vihelletään, ni sillon tullaan katsotaan, että mikä sillä aikuisella on se asia, et onko se se, että lähdetään nyt pois, vai onko joku muu, mitä pitää tsekata, et he oppii kyllä tosi nopeesti, et se on semmonen ehdoton sääntö, et sillon kun pilliin vihelletään, ni on tultava. Ja alukshan on silleekin, et aikuinen pitää näkyä, mut sitten kun sitä on harjoteltu, ni voi mennä vähn sinne katveeseenkin, kun he tietää paikat ja kun ne ei mee sitten sen pillin kantaman ulkopuolelle. Jos on rannassa, ni rantaan ei mennä ilman aikuista, niinku tämmöset jotenkin itsestään selvät säännöt. Ja sitten, et se aikuisten vastuujaot on selvät, et meillä tietysti kun on tommoses kokopäiväses esiopetusryhmässä useampi aikuinen, ni sit on sovittu, et kuka hoitaa mitäkin asiaa, että esimerkiks kuka paistaa ne makkarat ja kuka sitten taas valvoo jotakin muuta ja kuka vetää sit sitä ohjattua toimintaa. Puhelin täytyy olla, ensiapuvälineet ja se, mitä usein, tai ei nyt usein, mut se, mitä saatetana tarvita ni tämmöset rikottavat kylmäpussit, mikä sit, et jos kopsahtaa vaikka otsa nyt johonkin, ni sitten voidaan painaa sillä kylmällä. Talvellahan se ei oo ongelma, kun on aina lunta siinä vieressä, että se on ollu hyvä, kun on tullu nää rikottavat kylmäpussit, mut mitä enemmän siellä ulkona liikutaan, ni sitä paremmaks ne taidot kehittyy ja sitä vähemmän haavereita kyllä tulee, että lainaan kollegaani Elina Pullia, että pumpulista on paha ponnistaa, et jos ei niit taitoja pääse harjottelemaan. No tosiaan sit pitää miettiä, et jos on tämmönen koko päivän retki, et miten ne wc-käynnit ja ruokailut hoidetaan, että ne on sellasii, mut mä en lähtis, et kannattaa alottaa semmosella pienellä hetkellä, et kokopäiväretki ei nyt ehkä sit oo ihan ensimmäinen juttu, että siinä on niin paljon mietittävää, et sitten ottaa sen yhen jonkun asian, mitä lähetään vaikka nyt tätä asiaa, et aina voi miettiä, että miten opettaisin tämän asianulkona ja lähes kaikkee voi kyllä opettaa. Esiopetussisällöist varmaan kaikkee pystyy opettaa ulkona, niin sitten ottaa jonkun semmosen pienen asian, mitä lähetään kokeilee.

Johannes: Kaikkea pystyy opettamaan, mut mites tämmöset tuentarpeiset oppilaat, miten heidät voi ottaa huomioon, vai pitääkö heidät ottaa jollain erityisellä tavalla huomioon siinä ulko-opetuksessa?

Irma: Mä olen sitä mieltä ja mun kokemuksen mukaan, et he pärjää jotenkin ehkä paremminkin siellä, kun sinne mahtuu sitä liikettä, se on sallittua liikkua ja toivottavaa, että liikutaan ja sinne mahtuu ääntä ja sitten tosiaan, jos on vaikka ääniyliherkkyyttä, ni sit sitäkin on helpompi kestää siel ulkona, sä voit vetäytyy vähän kauemmas tekemään sitä sun työtä ja sitten se luonto muutenkin, kun se rauhottaa, niin useinhan se on semmost niitä tarkkaavaisuuden pulmia esimerkiks ni kyl se auttaa siellä, että.

Mirka: Niin joo itellä on noit erityisen tuen oppilaita, ni mä oon ainakin huomannu, et siel ulkona myös ihan erilaiset vahvuudet pääsee esille, et kun luokas on sekä yleisen, että erityisen tuen oppilaita, ni ne on ihan eri tyypit, jotka siel ulkona loistaa kun sitten taas näissä sisähommissa ja sit ehkä toinen on sellanen, et jos sul on jotain tommosii negatiivisii tunnetiloja ni ulkona niist pääsee ihan eri tavalla pois, kun siel on se luonto ja se ei myöskään samal tavalla sit kiinnitä muitten huomiota, että jos sä haluut, ni sä voit mennä jotain kiveä potkimaan, ja kukaan ei sitä noteeraa millään tavalla, mut jos sä sisäl teet sen saman vaikka ovelle, ni sillon se muiden huomio kiinnittyy siihen välittömästi, et tämmösii mä oon ainakin ite huomannu ja mul on sama havainto, et he pärjää mun mielest paremmin monetkin tuen tarpeiset oppilaat kun mennään ulos.

Johannes: Ja vaik ei olis ääniyliherkkä, ni itsellä ainakin, kun sä oot ulkona, ni se ääni hajoaa vaan sinne ympäristöön, mut sitten, kun sä oot jossain tämmöses tilassa kun me nyt ollaan, ni jos tässä ois vielä enempi ihmisiä, kun se ääni tulee takasin noista seinistä ja sit sitä hälinää alkaa syntyä, mut ulkona se hajoaa ympärille, ni se helpottaa paljon, että.

Mirka: Ja kyl siis kaikki oppilaat siit mun mielestä hyötyy, et esimerkiks tossa koronasulun jälkeen kun palattiin kouluun, ni mä pidin sen koko loppu kevään ulkona, et me käytiin sisällä vaan syömässä ja jotenkin se meni tosi hyvin, vaik niit oppilaita oli se 27 siinä, ni hyvin saatiin kaikki jäljel olevat asiat opiskeltua ehkä osittain kiitos säiden, mutta sit he oli hirveen hämmästyneit syksyl, et pitääks tääl luokaskin istuu.

Taina: Irma kuinka paljon Espoossa tehdään tätä ulko-opetusta varhaiskasvatuksen piirissä?

Irma: Meil on virallisesti luontoryhmiä kuusi, kaksi kerhoo ja yks eskariryhmä, mut kyllä, koska meillä on niitä lasten liikkumiseen koulutettui ihmisii, tai lasten liikuttamiseen, ja sitten myös ympäristökasvattaja varhaiskasvatuksessa, ni kylhän siät toteutetaan enemmän kun mitkä on sitten nää ihan virallisesti ilmotetut luontoryhmät.

Johannes: Mitä haluaisit sanoa niille opettajille, jotka kuuntelee tätä ja harkitsee sitä ulko-opetusta oman ryhmänsä kanssa, onko terveisiä heille?

Irma: Lämpimästi suosittelen kokeilemaan just alottaa niinku aikasemmin tossa sanoin, että jollain pienellä hetkellä suunnittelee tarkasti jonkun yhden jutun ja lähtee sillä kokeilemaan ja sitten miettii jotenkin kääntäen ne aivot sellaseen asentoon, että mites tän asian voiskin opettaa ulkona, et miten, jos mä lähtisin ulos tätä asiaa opettaa ni miten tekisin sen siellä ja voiko ja sitten kokeilemalla.

Johannes: Vaatiiko se paljon semmosta etukäteisvalmistelua vai voiko sitä lähteä kokeilemaan sillai kevyesti?

Irma: Toki voi kevyesti lähtee ja monet materiaalit ehkä laminointikonetta voi tarvita, että monet materiaalit käy kuitenkin ulos ja paljon just kaikkee kierrätysmateriaalikin voi käyttää ja sit voi tehä tosi paljon ilman mitään tarvikkeita myös.

Mirka: Luonnossa kuitenkin on tosi paljon kaikkea, et välttämättä ei tarvi mitään.

Irma: Et tällee talvella ehkä sit ei voi tehä jotain käpymittauksia tai muuta, mutta sitten kun lumet sulaa, ni voi tehä, mut sit taas talvella voi tehä vaikka lumitaidetta, mahdollistaa erilaisia asioita.

Johannes: Taina sanoit, et te Mirkan kanssa ootte sitä ulko-opetusta kanssa tehny, niin haluatteko tekin sanoa yhen vinkin, että miten te lähtisitte sitä kokeilemaan nyt?

Taina: No kyllä. Siellä ulkonahan etupäässä sitten käytetään toiminnallisia ja kokemuksellisia ja elämyksellisiä työtapoja ja kaikki pelit ja tämmöset aistitehtävät ja tutkimukselliset tehtävät sopii koulupuolellakin erittäin hyvin sit sinne ulos ja kyllä siel koulussakin mukavaa on, jos siel ajattelee, että ottaa eväät mukaan ja lähtee johonkin pikku reissulle, mut toki sitä voi toteuttaa ihan siinä koulun pihallakin, et ei aina tarvi lähtee mihinkään sen kauemmas. Mun kokemuksen mukaan sen todellakin vaikutuksia on, et se parantaa sitä ilmapiirii myös siellä luokassa, koska se semmonen yhdessä tekeminen on enemmän itsestään selvyys siellä pihalla, mutta ehkä mä sanoisin siitä, että miten kannattais lähtee liikenteeseen, niin mul on itelläni ollu aina tapana sillee,että mul on semmonen tietty kohtauspaikka ihan semmonen fyysinen merkki, tai sit ollaan sovittu joku tietty paikka, et pyritään käymään usein siinä samassa paikassa niinku säkin, Irma. Ja tehdään aluerajaus siihen. Mä alotan aina toiminnan piirissä ja sitten siinä käydään läpi se päivän tavotteet ja säännöt ja ohjeet annetaan sillä tavalla. Mul on tapana, kun mä annan jonkun ohjeen, ni mä pyydän, että vieruskaveri toistaa sen ohjeen, ni sillä tavalla varmistaa sen, että mikäs tässä olikaan homma. Ja kun noudattaa sellasta säännöllistä toimintatapaa, niin se rutiini tulee lapsille, et ulkonahan on tärkeetä, että on tietty struktuuri, että millä pääsee alkuun, ni se vähentää myös niitä tapaturmia ja vahinkoja siellä pihalla. Ja kutsumerkkejä sä käytät pilliä, mul on semmonen piipittävä lintu, pehmoeläin, joka sitten on sillon kun ollaan vähän lähellä toisiamme työskennellään, jos ollaan kauempana, ni myös käytän sitte pilliä ja sellanen asia kun vanhempien tuki thän toimintaan, et koulupuolella varsinkin ni kun se ulkona oleminen on vähän harvinaisempaa, kun mitä tietysti päiväkodissa oletetaankin, että lapset on paljon ulkona, niin sitten on tärkeetä informoida vanhempia ja saada myös sen koulun johdon tuki siihen hommaan ja olen myös kun erityisopettajana oon tyhöskennelly pitkään ni huomannu näitä hyvinvointivaikutuksia ja ylipäätänsä sillä tavalla, että semmonen uuden asian oppiminen ehkä, tai esittely on hyvä tehä siel ulkona ja sit sitä työskentelyy voi jatkaa siel sisätiloissa sitten ja rohkeustaidot on kehittyny oppilailla ja toisten huomiointi ja ihan samoja asioita kun mitä, Irma toit esille tossa, ni oon havainnu.

Irma: Pakko lisätä tähän, et tän rohkeuden kun mainitsit ni yksi tyttö oli vähän hämmentyny sit siitä, kun tänään sai hiihtää itekseen siellä metsässä, et minua hieman hirvittää tämä, että täällä voi tulla joku eläin tai muuta ja sit hän kuitenkin lähti menemään kun mä sitten rohkaisin häntä, mutta en lähteny hänen kanssaan, vaan hän lähti menemään, et nautit nyt, kato saat mennä itekseen, ni hän sitten jälkeenpäin sano, että niinku huomas, et hei minä menin ja, vaikka minua pelotti, minä olinkin rohkea, ja sit hän sai meil on semmonen tietty huomiointi, mikä sitten vielä hän sai semmosen rohkeusmerkin sitten vielä sisällä, et mikä oli hänelle tärkee, mutta myös se, et mä pärjään yksin ja itekseni tässä.

Taina: Kyllä ja toi mitä Mirka aikasemmin tässä jo sano, et ne eri vahvuudet tulee siellä eri lapsilla tulee eri vahvuudet, ni se on mun mielest opettajalla vähän velvollisuuskin, että yrittää etsiä niitä keinoja ja niitä paikkoja, niitä oppimisympäristöjä, missä lapsi pystyy parhaiten osottamaan siät osaamistaan ja oppimistaan, et senkin takia ulko-opetus olis tosi tärkeetä. Mirka hei kerrotko, kun sä teet paljon noit tutkimuksia ja sen tapasii siellä?

Mirka: Joo mä oon ehkä vähän tämmönen matalan kynnyksen ulkona oppimisen kannattaja myös, että mä ehkä halusin muistuttaa, et kaikkee ei tarvi opettaa ulkona, mutta monet asiat voi ja kannattaa opettaa siellä ja sit ehkä jopa sillee, mitä tylsempi aihe, ni sitä kannattavampaa on miettii just niinku sä Irma sanoit, et miten tän asian vois opettaa ulkona, koska jos sä voit viedä sen asian ulos, ni se tylsä voikin muuttuu mielenkiintoseks siinä. Ei siel välttämät tarvi olla edes kokonaist tuntiakaan, et jos siel ulkona on vaikka  osankin jostain tunnista vaikka jostain kaksoistunnista ni se oooilaiden keskittyminen on ihan eri, tai jos he on saanu ensin vaikka tutkii siel ulkona jotain, ni sen jälkeen se teoriakin tuntuu kiinnostavalta, kun se kiinnittyy johonkin, mitä he on just itse kokenu ja myös tää sit, et ulkonahan tapahtuu paljon semmost oppimista, mitä itse ei edes huomaa, et se tapahtuu siinä ohessa sit ne havainnot, mitä tehään, ni tapahtuu siel aidossa ympäristössä, et nää on kaikki semmosii asioita, mitä kannattaa ottaa huomioon ja noi hyödyt te puhuittekin tossa jo tosi hyvin, mutta siis ei tarvita mitään ihmeellistä, se voi olla semmonen vartin pätkä siinä keskel tuntii, et mietin vaan, et miten tän vois tuoda ulos. Ja mitä tylsempi, ni sitä kannattavampaa se on.

Taina: Kyllä, mut sit, jos lähtee jonnekin vähän pitemmälle, ni sit on muutamii asioita, vaikka jokamiehen oikeudet tai tälläset perusasiat, mitä kannattaa käydä luokassa tai sisällä täytyykin käydä läpi etukäteen, et ei sit siellä pääse tapahtumaan mitään semmosta, mikä ei ois niin kiva sitten, mutta kyllä näen, että koulumaailmallakin olis todella tärkeetä, että tehtäis ulko-opetusta enemmän.

Irma: Meil on varhaiskasvatukses nyt keväällä lähdetään koko Espoon varhaiskasvatukses ni vielä rohkaisemaan kaikkia, et meil on tämmönen mennään metsään – viikko, johon on tehty materiaalia semmosen työryhmän kanssa ja sit on valmiit semmoset toimintakortit kaikille erioppimisen osa-alueille, et ideana, et tällasta voit tehdä ja tällasta, et täs on musiikki sulle ja täs on sulle taidekasvatusta ja kaikki ni yritetään kanssa madaltaa sitä kynnystä myös.

Taina: Tosi hienoa.

Johannes: Tää on hyvä, mennään metsään.

Irma: Mennään metsään.

Taina: Ja sitten vielä kaikille opettajille ja aiheesta kiinnostuneille, niin haluaisin sanoa, että käykää kurkistamassa siellä Suomen ladun ulko-opettajissa myös, et sieltä saa sitten myös paljon tietoa ja meiltä kehittäjäopettajilta tietysti saa tietoa myös aiheesta.

Irma: mainitsisin, että mappa.fi-sivut, jossa on valtavasti materiaalii, että jos kaipaa semmosta alkumateriaalii, ni sieltä sen kun lähtee kaivelemaan.

Johannes: Eka nettiin ja sitten metsään, kiitos paljon.