Tukevaa puhetta -podcast: TVT oppimisen tukena

Tukevaa puhetta on kasvun ja oppimisen tukeen keskittyvä podcast-sarja. Sarjassa oppimisen tuen kehittäjäopettajat Taina Ek, Johannes Ruoho ja Mirka Tuulisaari keskustelevat espoolaisten asiantuntijavieraiden kanssa koulumaailmaa puhututtavista aiheista. Tässä jaksossa asiantuntijavieraina ovat TVT-kehittäjäkouluttaja Tero Toivanen ja luokanopettaja Riikka Virtaniemi.

Voit kuunnella jakson SoundCloudissa(ulkoinen linkki)(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) tai Spotifyssa(ulkoinen linkki)(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).

Johannes: Tervetuloa tukevaa puhetta-podcastiin. Minä olen Johannes.

Mirka: Minä olen Mirka.

Johannes: Ja meillä on tänään täällä vieraana TVT-kehittäjäkouluttaja Tero Toivonen.

Tero: Kiva, että kutsuitte.

Johannes: Ja luokanopettaja Teams-guru Riikka Virtaniemi.

Riikka: Joo, moikka kaikille ja kiitos kutsusta.

Johannes: Mikäs teitä näissä TVT-asioissa innostaa?

Riikka: No, mä itte koen sen, että se tuo mun opetukseen jotain vähän uutta. Se monipuolistaa sitä koko ajan, et tavallaan, kun on toiminu opettajana kauan aikaa, vuodesta 2004, niin tää toi nyt jo jotain semmosta, mitä mä en oo ehkä aikasemmin tehny, et ei mennä aina niitten samojen oppikirjojen mukaan, vaan, et mä pystyn heittämään päivän aikana, aamun aikana lonkalta sit jotain uutta, mitä lähetäänkin tekemään niillä. No tällä hetkellä me käytetään chromebookeja, mutta toivon mukaan mahdollisimman paljon padeja tullaan käyttämään jatkossa, niin niitten kanssa, et ehkä se, että mä saan monipuolistettuu sitä mun omaa opetusta, niin se innostaa, ja sit myös se, että kun näkee, että lapset tykkää, et he saa useampia tapoja tuoda esiin sitä omaa osaamistaan, niin se on mulle se, miksi mä olen innostunu tästä, tai yks niistä syistä.

Johannes: Joo, hyvä.

Tero: Joo, mun mielestä tieto- ja viestintäteknologia avaa koko maailman, elikä se hävittää rajat. Sä pystyt liikkuu ympäri maailmaa liikkumatta fyysisesti paikaltas yhtään mihinkään. Lisäksi, jos mä ajattelen erityisluokanopettajan näkökulmasta, niin mä pystyn saamaan niitä oppilaan osaamisalueita esille, jotka muuten voi olla tosi hankalia, ja sitten voi olla yksinkertasesti, et se väline on jo niin inspiroiva ja motivoiva, että se oppiminen tehostuu siinä ihan älyttömästi.

Riikka: Joo toi on ihan totta ja toi antaa meille myös varmasti erityisopetuksessa, mutta mulla on paljon oppilaita, jotka ei oo suomenkielisii, ei puhu kotikielenään suomee ja mä pystyn teknologian avulla tekemään tehtäviä, mä käytän tosiaan Teamsia opetuksessa, niin siel on sit, jos mä teetätän tehtävän, ni siel on tämmönen syventävä lukuohjelma, jossa mä voin varmistaa, mä oon neuvonu oppilaille, mul on nelosluokkalaiset tällä hetkellä, et he pystyy kattomaan sen tehtävän sil omalla kotikielellään, mikä mahdollistaa sen, että he oikeesti tietää, mitä siinä tehtävässä pitää tehdä, eli se avaa just niinku Tero sano, et se avaa ovia sekä koko maailmaan, mutta se avaa ovia myös oppimiseen sillä tavalla, miten meille ei aikasemmin oo ollu mahdollisuutta tehdä.

Johannes: Niin, et se kieli voi olla tavallaan semmonen sujlettu ovi, mut sit kun sä pystyt?

Riikka: Juuri niin, et mä en siinä kato, tai, et, kun he käyttää sitä syventävää lukuohjelmaa, ni mä tiedän todella, et he ymmärtää sen tehtävänannon, et mä tiedän, et lapsi on oppinu sen, eikä se oppiminen, tai, et jos lapsi vastaa väärin, ni se ei johdu siitä kielestä, vaan, et se syventävä lukuohjelma esimerkiks just täs Teamsissa, ni antaa mahdollisuuden siihen, et mä todella nään, et sitä oppimista on tapahtunu, et ja lapsi ymmärtää, mitä mä haluan siinä tehtävällä antaa.

Tero: No tasapuolisuuden nimissä, ni mä sanon, et mä käytän taas Google classroomia, kyl mä käytän sit Teamsiakin, mut nyt ihan tasapuolisuuden nimissä ja Google classroom helpottaa monen opettajan yhteistyötä, elikä kun meilläkin on, mun luokas on, mä opetan yläkoulun oppilaita seiskaa kasia ysiluokkaa, niin meil on opettajia sekä yleisopetuksesta, et sit meil on kolme opettajaa mun luokassa. Se johtuu osittain siitä, et mä oon kaks päivää TVT-kehittäjäkouluttajana ja koordinaattorina, ni me tiedetään koko ajan, että mitä toinen tekee, ja pystytään esimerkiks tekee sielt kotoo juttuja tosi paljon ja voi seuraa ihan reaaliaikasesti, mitä siel luokas tapahtuu, vaikka sä et ois itte paikalla ja sä myös, jos oppilas joutuu jostain syystä olee poissa vähän pitemmänkin aikaa, ni se pystyy olee mukana monissa jutuissa, ja jos me halutaan, ni me saadaan se oppilas vaikka sinne mukaan luokkaan etäyhteyden avulla jne. Niin tällästä on olis mahdottomia ihan tieto- ja viestintä- (epäselvää) suoraan sanoen. j mä katoin opsista, ni siel oli 137 mainintaa tieto- ja viestintäteknologiasta, elikä se opettaja, joka ei sitä käytä, niin ei kyllä kauheen hyvin sitä opetussuunnitelmaa toteuta.

Johannes: Mitä opetussuunnitelmaa edellyttää tämä?

Tero: Se, et sil on ihan siis perusopetuksen opetussuunnitelma, se on osa niitä laaja-alaisia taitoja, jotka siis pitäis tulla kaikis oppiaineis, mut se on melkein jokaisessa oppiaineessa myös mainittu erikseen, elikä sillä on tosi tärkee osuus, et siitä ei oikeestaan tartte keskustella, että mun mielestä.

Johannes: Niin se on määrätty, etät näet.

Riikka: Se ei oo valintakysymys, että opettaja ei voi sanoa, et no mä en nyt käytä luokkani kanssa teknologiaa hyväksi taa mä en käytä chromebookkeja tai mä en käytä iPadeja kun se kuuluu sun tehdä, kun se on opsissa.

Tero: Ja mun mielest se on sen oppilaan oikeus. Elikä se oppilaan oikeus ei toteudu, jos sitä ei käytetä.

Riikka: Joo ja just varmaan sulla, mutta ainakin meidänkin koulussa, niin kun kaikis muissakin suomalaisis kouluissa ni mä koen sen, et teknologia vähentää sitä eriarvosuutta. Kaikil perheillä ei oo varaa hankkia koteihin tietokoneita, älypuhelimii, tabletteja, mut kouluilla on niitä laitteita, ni me mahdollistetana siihen, et kaikki lapset on edes jokseenkin samalla viivalla siinä vaiheessa, kun he on käyneet alakoulun, he siirtyy yläkouluun ja he siirtyy toiselel asteelle. Ei voida olettaa niin, että lapset pystyy suoraan toisella asteella toisella asteella ruveta käyttämään sähkösii oppimateriaaleja, jos heille ei oo luotu sitä pohjaa heti alakoulusta ja rakennettu sit yhläkoulun kautta sinne toiseen asteeseen, et se on äärimmäisen tärkeetä, et se vähentää sitä eriarvoisuutta ja laittaa oppilaita samalle viivalle sillä, että me käytetään sitä teknologiaa hyväksemme opetuksessa.

Tero: Ja sen lisäksi, kuten näätte tää on rakas aihe, teijän ei tartte kysyy meilt yhtään mitään. Sen lisäksi niitä laitteita on käytössä joka tapauksessa, ja se, miten me avataan, et miten sitä voi käyttää hyväksi itsenäs kehittämisessä, oppimisessa, tiedon hakemisessa, oman luovuutensa hyödyntämisessä ja miljoonassa muussa asiassa.

Mirka: Mitkä teijän mielest on semmosia peruslaitteita ja ohjelmistoja, mitkä kaikis kouluissa pitäis olla ainakin käytössä, et sitten tää oppilaan oikeus toteutuisi?

Johannes: Google, Teams.

Riikka: Mun mielestä kaikki, ne ei oo laitteita, ja ylipäätänsä toi oli hyvä, että Tero nostit ton Classroomin, mä oon itte käyttäny sitä kans opetuksessa tosi paljon, et ja Espoossahan ptiäsi noudattaa käyttää kaikkia näitä kolmee ekosysteemii, elikä Microsoftin ekosysteemii, Googlen ekosysteemii ja Applen ekosysteemii, niil kaikilla on hyvin samankaltaiset tämmöset sähköiset oppimisympäristöt ja se on mun mielest tärkeetä, että me esitellään ne kaikki kolme oppilaille, ja sitä, ja sen takia mun mielest tavallana laitteet pitäis ollakin siihen, että ne vastais niihin. Se ei tarkota sitä, et meillä pitäis pakosti olla Windows-laitteita, meillä pitäis olla Chromebookkeja ja meillä pitäis olla iPadeja, koska on myös laitteita, sä pystyt vaikka iPadilla käyttää niit kaikkii kolmee ekosysteemiä, mutta kyl mä tällä hetkellä, siis ideaalitilanne ois se, et meil ois käytössä ne kaikki kolme laitekantaa. se on semmonen, mitä mä toivoisin, mutta raha ratkasee, ni sitä me ei valitettavasti tulla saamaan aikaan, mut, jos me mietitään vaikka uusii lukutaitoja, joka on nostettu siinä opsin rinnalle, niin kyl mun mielestä sen takia kouluissa pitäis olla sekä iPadit, että sit joko Chromebookit tai  Windows-laitteet.

Tero: Joo mä oon samaa mieltä Riikan kans siitä, että ois sekä kaikki nää erilaiset ympäristöt, tosin meil taitaa olla vaan virallisesti Google ja Microsoft elikä Apple ei oo virallinen ympäristö, mut tosiaan ne Ipadit on hyvin pidettyjä. Mä ymmärrän sen, et mä näkisit enemmänkin, et sen laitteen nimellä ei oo niin merkitystä, vana mitä sillä voi tehdä, elikä se on aina väline tehdä jotain, vaikka se on ihan sama kun kynä tai kumi, ni minkälaisen kynän sä käytät missäkin tilanteessa, vai otatko sä siveltimen jne. Ja sit mun mielestä se kuvallinen puoli on vahvistunu ihan mielettömästi, sen merkitys opetuksessa ja videoiden käyttö, kuvien käyttö jne ja nää laitteethan mahdollistaa sitä, elikä mä lähtisin just siitä näkökulmasta, mitä opetussuunnitelmassa mitä asioita me halutaan, että opitaan, niin ne laitteiden pitää vastata niihin tarpeisiin.

Mirka: Mitä te sitten sanoisitte, jos tätä kuuntelee nyt joku opettaja, joka ehkä kokee, et se oma osaaminen ei oo vielä riittävä, niin miten hän vois sitten kehittä siät osaamistaan täällä Espoossa?

Riikka: No meillähän on koko ajan tarjolla tuolta espoo.futural.fi sivustolla, siel on koulutuksii tarjolla ihan jatkuvasti oikeestaan melkein mistä tahansa, mtiä sä voit kuvitellakaan liittyen viestintään ja tietoteknologiaan. eli siel on ollu syksyn ajan ja nyt on keväällä kevään kurssit tai kurssit ei nyt varsinaisia kursseja, mutta tämmösii koulutuksii on tarjolla ja se on oikeestaan sitä, et uskalla lähtee sinne, sit uskallakokeillaitse, se on mun mielest kanssa semmonen, mitä mä ittekin koulutukses aina sanon, et ei oo nappia, jota sä painat, ja se kone räjähtäis, et sä et pysty räjäyttämään sitä tietokonetta, ja niitä kannattaa testailla, ja sit mä itte oon ainakin hirveen paljon oppinu, toki mä oon sillai vinksallaan, et tää kiinnostaa mua niin paljon, ni mä seuraan koko ajan Youtubesta tiettyjä ihmisiä, et mä pysyn koko ajan kartalla, et mitä uutta on ollu, mut tää on ehkä sit enemmän semmosta hifistelyä, mutta näin niinku perustaitoja saat jo sillä, että tuut TVT-kouluttajien tämmösille koulutuksiin.

Tero: Et se on osaamisen kehittämisen tarjonta ja mä vastaisin tohon kysymykseen, että ei mitään huolta, koskaan ei osaa tarpeeksi, elikä elämähän on oppimista alusta loppuun ja mun mielestä opettaja, se ei voi edellyttää oppilailtaan, että niitten pitäis oppia uusia asioita, jos hän ei itse ole valmis oppimaan uusia asioita, elikä mun mielestä opettajan tärkein ominaisuus on, että hän on itse superoppija, ja on valmis oppimaan koko ajan uusia asioita.

Mirka: Ja näyttää sillä omalla esimerkillään.

Tero: Juuri näin, elikä oikeesti kannattaa tulla näihin, ja sitten meil on Espoossa se hieno juttu, että, jos me halutaankin koko sitä meijän kouluu kehittää, niin se on koululle täysin maksutonta, elikä me tullaan sinne koululle kouluttamaan niitä asioita, ja se on yleensä ollu mun mielestä tosi tehokas ja pidetty just sen takia, että se siirtyis suoraan sinne koulun toimintakulttuuriin ne asiat, et nää on kans tärkeitä nää ihan yksittäiset koulutukset, mut ne on yleensä sillai, et siel on se yks opettaja, se ehkä jääkin vaan hänelle sit se tieto, mut sit kun se tulee sinne kouluun, niin sitä koko se yhteisö voi hyödyntää ja mun mielestä se on myös tärkeetä, et ne rehtorit pysyy ajantasalla näistä asioista, koska miten he voivat johtaa sitä oppimista, jos he eivät itse tiedä näistä asioista mitään.

Mirka: Aivan ja täst voisin ehkä sanoo semmosen vinkin, et kun meijänkin kouluun on näitä tilattu, ni me ollaan usein tilattu kahden tasoista koulutusta, et siitä aiheesta alkeiskurssi ja edistyneet-kurssi, niin sitten ne, joilla ei oo viel mitään tietoa on voinu mennä sinne alkeiskurssille, ja sit, jotka on halunnu kehittää siät omaa osaamistaan pidemmälle, ni on sitten saanu semmosen edistyneemmän tason kurssin, ja se on ollu aika tykätty malli, ja sillon enemmän kaikki tuntee, et sai siitä jotain, semmonen vinkki mun puolesta.

Tero: Joo yks, mitä aika moni koulu on käyttänykin ja ihan annan vinkkinä on sellanen kun Digipedapaja, joka on sellanen mikä me on tehty yhdessä Hy+:n kanssa, mut Espoo on ollu, me on kehitetty sitä yhdessä. Elikä se on sellanen, missä mitatana sen koulun oma tilanne, elikä katotaan siellä, et mitä opettajilla itsellään on, mitä heidän ois tarvetta kehittää, miten he itse sen kokee, mut sit mietitään myös kouluu kokonaisuudessaan, katsotaan samalla mitataan, että mitä osaamista löytyy sieltä koulusta elikä mitä voidaan opettaa siellä ihan vertaisoppimisen opettamisena, ja taas, että mihin ehkä tarvittaiskin jotain ulkoista koulutusta ja se on sellanen ysm-mittanen yleensä ollu, että YSL:ssä on paljon tehty ja sen jälkeen sen alueen kehittäjäkouluttaja on yhteyksissä sinne kouluun ja kertoo vähän, et tutkii niitä tuloksia. Sit mietitään yhdessä niitä jatkoaskelia siitä eteenpäin sitä mä suosittelen kans lämpimästi. Jos on sellanen tilanne, että ei oo ihan varma, että mitäköhän täs oikein ruvetaan tekemään, ni se vois olla hyvä alkuaskel.

Mirka: Täs on nyt todettu moneen kertaan, et tää on tosi hyvä juttu tää TVT:n käyttäminen opetuksessa, mut ootteks te kohdannu sit opetustilanteissa mitään haasteita tän asian suhteen?

Riikka: On, niitä on voi sanoo, siis melkein viikottain. Ne saattaa olla vaan tämmösii teknisii haasteita, et kaiken pitäis olla kunnossa, sit lähetään kirjautumaan, kirjautuminen ei onnistu, mennään resetoimana salasana. Salasanan resetoiminen epäonnistuu tai sit saadaan se resetoitua, mutta sit oppilas unohtaa viiden minuutin kuluttuu sne salasanan ja nyt meil onkin semmonen karenssi, et 24 tuntiin ei päästä uusimaan uudestana siät salasanaa, joten opettaja on suunnitellu tuntikokonaisuuden x ja sit meil on luokalla ehkä kaksi lasta, jotka ei pääse kirjautumaan sinne koneelle. se on äärimmäisen turhauttavaa ja nyt sitä ei tosiaan saada enää millään ilveellä, ennen riitti soitto helppariin ja ne teki niks, naks, noks ja sitten salasana oli resetoitu ja oppilas päs kirjautumaan sinne, mutta nyt siinä on se 24 tunnin karenssi, et se on varmaan, mä luulen, että Tero teilläkin on ollu, tai oot kuullu ehkä tästä haasteesta ja kokenut ehkä karvaasti sen itsekin sen puhelinsoiton sinne helppariin, jossa he sanoo, et valitettavasti he ei voi auttaa mitään.

Tero: Joo tää on ihan totta ja sille on ihan selityskin, että nythän meil on se ruutuvihko, mitä kautta se opettaja itse pystyy sen tekemään, mikä on mun mielestä hyvä asia ja sitten, että se tulee samalla niihin kahteen ympäristöön, mutta se on just se ongelma, kun se tulee näihin kahteen ympäristöön, niin se ei meekään ihan tosta noin sormia napsauttamalla, elikä se on, mutta tiedän, että tämän asian kanssa koko ajan tehdään töitä, toinen on myös se, mistä sanoitkin just äsken siitä, et ne oppilaat ei muistakaan sitä salasanaa, elikä, että miten saatais se sellaiseksi, että se olis helpompi varsinkin niillä pienillä oppilailla, tai, joilla on oppimisongelmia, niin tällasille, ja tosiaan, että se 24 tuntii voi olla tosi pitkä aika. Ja sit mul tulee mieleen, et tää mun kollega Pauli Vinni, joka on toinen kehittäjäkouluttajakoordinaattori, ni sano aina mulle vähän niinku vitsinä, että tehdäänkö nopeesti, vai tehdäänkö tietokoneella. Elikä siinä on yleensä näitä teknisiä ongelmia on tosi paljon, mut se on nyt tätä meidän aikaa ja koko ajan kehitetään eteenpäin. Mun mielest sellanen, että kaikki ois valmista, niin se ei oo mahdollista, vaan asiat kehittyy, ja sit siinä on se hyvä puoli, kun ne kehittyy, niin me päästään vaikuttaa, elikä me päästään, me ilmotetaan näist ongelmista, meitä kuunnellaan ja niitä pyritään ratkasee niit ongelmia, et tavallaan tää digivan, mikä on tulossa, niin se on mun mielest hienoo, et se tehdään Suomessa, et ok, meil on näitä Googlea ja Microsoftia ja Applea, mut ne tulee kaikki Yhdysvalloista, elikä me ei kauheesti päästä siihen vaikuttaa, minkälaisia ne on, mut tossa diivani me ollaan oikeesti päästään vaikuttaa ja oikeesti kuunnellaan oppilaita. Se ei oo varmasti heti valmis, elikä se voidaan unohtaa heti, et ok nyt kaikki toimii varmasti, niin, mut kun meil on sellanen, et me ollaan kärsivällisiä ja opitaan siitä, itse asias se on mun mielest hyvä niille oppilaillekin oppia, et kaikki ei heit tapahdu tosta noin vaan, vana pitää olla kärsivällinen ja malttaa odottaa ja myös meiäjn opettajien pitää malttaa odottaa, että kaikki ei aina heti toimi. Ja sul on se suunnitelma b tietysti, et jos ei toimikaan ni sit.

Riikka: Juuri niin, piirtoheitin kehiin.

Tero: No ehkä nyt sitä ei.

Riikka: Ei onneks, mut on sit yks haaste on myös välillä noi laitteet, et tavallaan ideaalitilanne ois myös se, et mun mielestä, et kaikille oppilaille olishenkilökohtaset laitteetkin ni se ei varmasti tuu täsäs maailmassa ihan hetkeen tapahtumaan, että voi olla, joskus on niin hyvä tilanne, et kaikki koulun laitteet on samanaikaisesti käytössä, ja sitten on se yks luokka, joka ei oo muistanu kalenteriin käydä laittamassa laitevarausta, ni sit menee tavallaan senkin takia ehkä se just pitää ottaa se suunnitelma b käyttöön, et se ei oo ehkä niin iso haaste kuin välillä toi kirjautumishaaste, mutta totta kai ois mun mielestä ois hyvä, että lapsilla olis ne jollain tapaa edes henkilökohtaset, tai luokilla olis laitteet käytössä, että voidaan ottaa aina samalla lailla, kun, jos me pidetään normi oppitunti ja meille saattaa tulla idea, et hei nyt mä teenkin tämmösen jutun, et tehäänkin nyt työkirjasta tää sivu, ei tehäkään tota, niin voiskin, et hei itse asiassa me ei tehäkään tällä tunnilla kirjaa, vaikka mä olin suunnitellu, vaan mennääs hakee nyt noi padit, tai mennään hakee noi Chromebookit ja hypätäänkin tekemään tämmöstä tehtävää siellä.

Tero: Joo mä ajattelen ihan just samalla tavalla ja mun mielest se on tosi hyvä, et me ollaan päästy siitä tietokoneluokkajutusta eroon, et se oli yks tunti, jollon mentiin sinne tietokoneluokkaan ja sitten tehtiin jotain, et siinä ei menty oikeesti pedagogiikka edellä, vaan ajateltiin, et nyt mennään niillä tietokoneilla tekemään ja mun mielest se tietokone on yks työväline muitten joukossa ja se voi olla se tietokone voi olla vaikka kuinka monessa eri muodossa just, et on tablettia, on tietokonetta ja voi olla ehkä jotain muita älylaitteita, että mun mielest se väline ei ole ratkaisu, tai teknologia ei ole ratkaisu, vaan se on väline.

Riikka: Niin ja sit yks haaste vielä tässä, nyt tulee mieleen näit haasteita, minkä ainakin oon huomannu tuol omas koulussa, että kun me tarvitaan vielä huoltajien lupa siihen, et lapset saa käyttää TVT-välineitä, ja se on kans välil turhauttavaa.

Mirka: Meil on toi sama haaste.

Riikka: Joo, et mä toivoisin, että kun mä ymmärrän, et se tietoturvallisuuden vuoksi se pitää olla, mut mä tavallaan välillä toivoisin, et se teknologia nähtäissamanlaisena välineenä kun lyijykynä ja kumi, ei me kysytä kenenkään kodeista, et saako lapsenne käyttää oppikirjaa tai kynää ja kumia. Toki ne tallentuu pilveen, et se varmasti johtuu tästä syystä, miksi huoltajilta pitää kysyä lupa, mut välillä ei riitä seittemän vilmaviestiä ja sen jälkeen on lähetetyt viel pari paperiversiota alleviivattuna, et laita vana puumerkki tohon ja rasti tähän ruutuun, niin se on kanssa välillä ollu semmosta, että on meinannu repii hiukset, että voisko nyt vaan allekirjottaa tän ja, että lapsille saatais tvt-asiat kondikseen.

Johannes: Tossa puhuttiin aikasemmin, mitä hyötyä opettajillekin tosta tvt:n käyttämisestä on, mut haluutteks te siitä vielä kertoo lisää, et saako noista oppimisympäristöistä vaikka  jotain dataa siitä oppimisesta, mikä auttaa opettajaa, vai onkssiellä erityisluokassa, onks siellä, sä puhuit siiät osaamisalueiden osaamisen osoittamisesta vielä, et se tvt pystyy siinä hyödyntämään, ni onko tosta vielä teille jotain, haluutteko lisätä?

Tero: Kyl varmaan molemmilta löytyy tästäkin, ei mitään ongelmaa, elikä täs tuli aika montakin juttuu, mitä sä kysyit, et se voi vähän ehkä kandee pilkkoa, et yks on, voi olla esimerkiks jotkuttietyt opetusohjelmat, joita voidaan hyödyntää tietynlaisten oppilaitten kanssa. Sitten toisaalta on ihan tää data, elikä osa näistä ympäristöistä kerää dataa siitä, miten se oppilas suoriutuu siellä ja se kertoo sille opettajalle voi kertoo tosi paljon asioita, elikä hän voi sillon personalisoida enemmän sitä oppimateriaalia, ja ehkä niitä asioita, mitä opitaan ja toisaalta ehkä näkee, missä on ne heikoimmat alueet ja pystyy niissä tukemaan, et meil on Suomessa aika pitkä historiakin tässä ihan omasta takaa, elikä, jos ajatellaan ihan eka peli, ni ekapelissä on ollu näitä ominaisuuksia, elikä se muodostuu se personoituu se juttu ja me käyhtetään sitä tosi paljon, sitä käytetään ihan esialkuopetuksessa kanssa, se on aivan loistava juttu, mut sitten myös ihan erityisopetuksessa, niin se on todella hyvä, ja se on suomalainen, mikä on mahtava juttu, sitten on tää Ville-ympäristö, jota meillä ei oo käytössä, elikä siel on nää tietoturva-asiat, jotka on tosi tärkeä asia, koska ne on lasten tietoja, niin niist pitää pitää hyvää huolta, niin siellä on kans näitä samoja ominaisuuksia ja se antaa tosi paljon mahdollisuuksia. sitten yks, mikä on tärkee juttu on tää, jos on esimerkiks aistien kanssa jotain poikkeavuuksia tai heikkouksia, niin niitä voidaan tukee tosi paljon, Riikka kertokin tossa jo jonkun verran ja hahmottamista jne, et niitä pystytään tosi paljon tukemaan näillä teknisillä apuvälineillä, ja sit esimerkiks se iPadi on nyt mainittu, mut mainitsen itsekin, et se saattaa olla se ainoa väline, jota osa oppilaista pystyy käyttää, koska se on niin nerokkaasti suunniteltu, että ihan pienet lapsetkin osaa käyttää sitä ja sillon ne välttämättä ne kognitiiviset taidot ei tartte olla niin hirvittävän korkealla ja silti pystyy käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa, et mun mielest se on ihan tasa-arvokysymys kanssa tosi tärkee. Ja jopa väittäisin, että erityisopetus hyötyy niistä vielä enemmän, kuin yleisopetus. Molemmat hyötyy, mut erityisopetuksessa se on älyttömän tärkee. Sitten vielä sellanen asia, että, joka liittyy tietyl taval aisteihin, mut se liittyy myös, mä ite opetan autismin kirjon oppilaita, niin siellä se sosiaalinen kanssakäyminen saattaa olla hyvin vaikeaa, ja sellases sosiaalises tilanteessa se oppilas saattaa mennä ihan lukkoon, et se ei pysty suoriutuu ollenkaan, mut sit tietokoneen kans tulee ihan niinku tavallaan kun ois toinen oppilas, koska sieltä löytyy sellasii taitoja ja juttuja ja ohlemointi on myös yks semmonen asia, me ehkä puhutaan siitä tänään vielä enemmänkin, mä ainakin yritän pitää siitä huolen, niin se on mulla saattanut aukasta tiettyjen oppilaiden, et kaikki on avautunut, elikä se koko koulunkäynti on avautunut, joka siihen asti on ollut täysin mahdotonta. Ja ollut tosi isoja esteitä siinä, mut sit sen ohjelmoinnin kautta, niin ollaan päästy, siel on tullu kaikki. Se on jännä juttu, että se, kun sä pääset sen tietokoneen kans toimimaan, ja tietokonees on se kiva juttu, et se toimii ainakin sillon, kun se toimii oikein, ni se toimii aina samalla tavalla, et ihmisil on se paha juttu, et yhtenä päivänä niil on vähän hyvä päivä, ja toisena päivänä paha päivä, ja se ei ookaan varma, että kun sä sanot jotain, että minkälainen se vastaus on, mut koneelta tulee aina se sama, et se on sillä tavalla turvallinen ja luotettava. Ja sit, kun sä ohjelmoit, ni sähän itse asiassa oot se pomo siinä, elikä sä käsket sitä konetta, että tee tämän ja tämän ja tämän ja ei ookaan joku muu ohjelmoija jossain muualla määränny sitä, vaan mä itte teen ja se tekee se kone, mitä mä haluan ja se saattaa olla, monelle mun oppilaalle saattaa se kirjottaminen olla tosi epämiellyttävää, mut sit kun sä rupeet kirjottaa sitä koodia jasit sä joudut kirjottaa sen viel just tarkalleen oikein, ni siinä tulee sillai, et se kirjottaminenkin on, okei, ja sit ne on kumminkin aika lyhyitä ne komennot ja sillai, että tälläsiäkin juttuja, elikä siinä on hyvin monipuolisesti asioita. Mä oon vaan osan maininnu, Riikalle tulee ehkä mieleen muitakin juttuja.

Riikka: No oikeestaan liittyy hyvin paljon just tohon, mitä Tero tossa sanoit, mutta tää liittyy myös siihen, mitä aikasemminkin puhuttiin siitä, että mä nostaisin kanssa vielä sitä, et mitä dataa me saadaan siitä oppilaasta sillä tavalla, että kun heil on se monipuolisempi tapa osottaa sitä omaa osaamistaan, ni mulle ehkä ykssemmonen silmiä avaavin kokemus oli, et kun mä pidän lukutuntia vaikka, ni me monesti kirjotetaan siitä asiasta, mitä lapset on lukenu, et mä lähinnä vähän tsekkaan, et onks ne oikeesti lukenu mitään. Ja mul oli sit semmonen oppilas, joka ei oikeestaan koskaan kirjottanu yhtään mitään, et häneltä tuli ehkä yks tai kaks virkettä, ja osasyy oli varmasti siinä, että hänen kotikielensä ei ollu suomenkieli, elikä se kirjallinen tuottaminen oli muutenkin hänelle haastavaa tai hän koki sen ehkä haastavammaks ja sit mä annoinkin kerran tehtäväks, että saikin tehä sen saman jutun, mutta videolla, sai videolla kertoo, mitä on lukenu. Ja tää oppilas puhu kuus minuuttii putkeen. Ja se oli semmonen, se oli mulle ihan mindbloving-tilanne, et ei vitsi ja sitten se, mikä oli mun mielestä ylipäätänsä se, et must tuntu, et mä olin tietyl tapaa, vaikka mä katoin ruudun välityksellä, mitä tää lapsi mulle puhu, ni must tuntu, että mä kohtasin sen lapsen, mä olin lähempänä sitä lasta tavallaan kun oikeestaan koskaan aikasemmin näin, et hän avas hirmu paljon itsestään, kun se sattu olee viel semmonen kirja, johon hän pysty hirveen hyvin samaistumaan, ni hän sekä kerto siit kirjasta, että hän kerto myös itsestään ja omista kokemuksistaan, ja mä oon ihan varma, et, jos mä oisin antanu sen ruutuvihkon ja kynän hänelle, niin sielt ois tullu vaan, et joo kohta oli ihan mielenkiintonen. Joo.

Tero: Se oli erinomainen hieno esimerkki.

Mirka: Tos on korona-aikana myös ainakin itelle muutamii vastaavanlaisii kokemuksii, et mul oli esimerkiks yks oppilas, joka ei ikinä tehny mitään kirjotusläksyjä, kunnes tuli korona ja siirryttiin etäopetukseen, ja hän rupes aina säännöllisesti palauttamaan kaikki läksyt mulle sähköpostilla, ja sitten loppu etäkoulu, mut edelleen hän jatko sitä, et kun tuli joku läksy, mikä oli sitten vihkoon olis pitäny tehä, ni hän lähetti aina ne sähköpostilla ja vielä tänäkin päivänä hän tekee niihin ja mä en oo koskaan viittiny puuttua siihen, vaan mä sit totesin, et joo sinähän oletkin jo palauttanu nää läksyt, et se on sit se tapa, mikä hänelle sopi ja oli myös toinen oppilas, joka oli myös altismin kirjon oppilas ja luokassa aikahaastava, mutta sit kun siirryttiin etäopetukseen, ni ne hänen suorituksensa, ni se oli jotain aivan uskomatonta, et mitä siinä tapahtu, ja sitten kun mä kävin kattomas esimerkiks näitten heijän omii tämmösii pienii teamskokouksii vaikka ryhmätöissä, ni hän veti siel ryhmää ja huolehti siitä, et työt sujuu ja tulee palautettua ajallaan, siis lapsi, jolla oli vaikeuksia kommunikoida luokassa muiden lasten kanssa, ni hän oli se pomo siellä, ja muut teki ja hän koordinoi sen koko homman, et se oli aika avaava kokemus, mikä on sit ehkä vaikuttanu siihen, miten nyt toimii, vaikka ei enää tarttis välttämättä ni.

Tero: Täst vois tehä semmosen hauskan ajatusleikin, koska täähän osottaa just sitä, että kun me käytetään tieto- ja viestintäteknologiaa, ni me saadaan sieltä oppilaista näkyviin sellasia asioita, jotka ei muuten tulis näkyviin, ni me voitais tehä sellanen ajatuskoe, että tehdäänkin toisin päin, että kielletään kynän ja paperin ja kirjojen käyttäminen täysin, et kaikki tehdään vaan tietokoneella, siitähän nousis ihan hirvee haloo, eiks nousiskin, et se on ihan täysin epätasa-arvosta, mut ihan yhtä epätasa-arvosta se on, jos ne oppilaat, jotka oikeesti luonnollisesti käyttää näitä tieto- ja viestintäteknologiaa, se estetään, kun se opettaja ei ehkä haluukaan, että me vaan mennään näil perinteisillä systeemeillä. Se on epätasa-arvoa suoraan sanoen. siks mulla on myös kynät ja paperit ja kirjat käytössä, et ei oo pelkkää tieto- javiestintäteknologiaa, molempii käytetään sillai sujuvasti, ja ne ei oo, se ei oo mikään juttu.

Riikka: Ei, ja ennen kaikkea just se, mistä sanoit aikasemminkin se, et pedagogiikka edellä, et oikeesti, et meillä on se syy, miks me käytetään välillä kirjaa, kynää paperia, kumia ja välillä sit tietokonetta tai tablettii, et jokaisella on, tai jokainen asia, mitä me tehdään, ni se on oikeesti mietitty pedagogiikka edellä.

Johannes: Ohjelmointi on osa opetussuunnitelmaa, mutta se helposti sieltä voi joskus unohtua, ni haluutteko kertoo meille lisää siitä ohjelmoinnista?

Tero: Mielihyvin, tultiin mun rakkaimman, no yhden rakkaimmista aiheista äärelle. mä oon sitä tosi pitkään tehnyt, ja tosiaan se on siellä opetussuunnitelmassa, et se ei oo mikään sellanen, että tehtäiskö vai eikö, jätettäiskö tekemättä, elikä sehän löytyy, on löytynyt sieltä kuudennen luokan esimerkiks matematiikan hyvän osaamisen kriteereistä, että periaatteessa, jos annat kasin tai isomman numeron, ja sun oppilas ei osaa ohjelmoida, niin sä et toimi opetussuunnitelman mukaan, ja sehän on ihan lakisäänteinen, minkä mukaan meijän pitää toimia. Ja nyt se on laajentunu, elikä siinä on tullu eri luokkatasoille niitä juttuja, elikä nyt itse asias pitäis aika nopeest toimii, koska se on jo ens vuonna tai siis ens syksynä alkaa, elikä sit ei voi enää luistaa tästä, elikä se on siellä arviointikriteereissä myös muilla luokilla löytyy ohjelmointi ja kandee nyt miettii myös kaikkien rehtoreiden, et miten he varmistaa, että jokaisessa koulussa löytyy sellasii opettajia, jotka voi tän homman hoitaa, et me hoidetaan kunnialla työmme läpi. Ja nyt mä muistan, että kyselit multa, et mitä vois olla hyvii juttuja, mitä vois käyttää, että yks, mitä mä oon itte käyttäny tosi paljon on Scratch, et siellä ihan pienimmillä se Scratch junior on ihan älyttömän hyvä, mut sit se vähän vaatii iPadin tai sit jonkun muun tabletin. On olemassa joitain selaimella toimivii juttui kans itse asiassa se toimii selaimella nykyään kokonaan Scratch 3.0 ni se on selaimella, eli toimii millä vaan laitteella. Se toimii, Scratch junior ei taida toimii ja se on sitten mun mielest kolmannest luokast ylöspäin, mut sit se riippuu ihan siitä luokasta, et saattaakin olla sellanen, et se on jo kakkosella, jopa ykkösellä saattaa olla, mä oon jopa sitä joskus kokeillu ja Scratch on sellanen ympäristö, jossa se oppilas voi lähtee kokeilee juttuja, se on tehty sitä varten, että ihan vapaasti se lähtee tekee siel juttuja, se ei maksa mitään, siinä ei ooikärajoja, ja sitä voi käyttää kirjautumatta, eikä siinä oo myöskään sitä ongelmaa, että ne tiedot päätyis jonnekin, sinne voi tehdä kotona tunnukset, jos haluu ni sit ne säilyy siinä ympäristössä, mut sä pystyt myös tallentaa sen kirjautumatta, se onnistuu ihan hyvin. Mutta, että sitä vois luokas käyttää ja opettaa, ni sehän vaatii sen, et se opettaja myös vähän opettelee niitä ohjelmoinnin alkeita ja uskallan väittää, että se ei ole rakettitiedettä, et se on helposti saatavissa haltuun, ja siinä toimii sekä tää osaamisen kehittämisen tarjontaa, tai sit, elikä tää espoo.futural.fi sieltä löytyy kursseja, niitä on tosi paljon ja sitten vois onnistuu se, että tullaan sinne kouluun, ehkä se koulu päättää, et nyt pistetään tää homma kuntoon. Mä luulen, että aika mones koulus tää onkin jo varsin hyvässä kunnossa, mutta ei välttämättä kaikissa, ja nyt se on tärkeintä, ja se on niitten oppilaitten oikeus, elikä se ei toteudu, jos heil ei oo mahdollista oppia sitä. Ja se kannattaa muistaa, että siitä voi tulla jollekin ammatti, tai sitten se voi olla, että se avaa kaiken niinku mulla joillekin oppilaille on käyny, että sitten koko se koulunkäynti onkin ihan yes sen jälkeen, mutta ennen sitä se on ollut hirvitys.

Riikka: Mä en oo varmasti, siis mä tiedän, että Tero on, niin kun hän sanoikin, ni toi koodaaminen on tosi lähellä sydäntä. Mä itte oon edelleen aika alotteleva siinä, mutta mitä mä oon käyttäny omien oppilaitten kanssa on ollu ihan code.org, et mulle se on ollu semmonen helppo hyvä tapa ottaa oppilaitten kanssa sitä koodaamista, koodaamisen perusteita haltuun. Mä tykkään siinä, et siinä on monesti tommosii YouTube-videoita, joita lapset voi myös itte kattoo, ne antaa vinkkejä, niihin saa yleensä tekstitykset viel suomeksi, tai sit sillä jollain muulla kotikielellään, et he tietää, mitä siel tehdään ja siel on toisaalta sitten opettajalle myös valmiit vastaukset, et jos et jotain luuppi tai muuta osaa neuvoo, ni voit äkkii käydä sielt kattomassa, et voit vähän antaa vinkkejä sitten siinä, et mitenkä tehään ja mä oon teetättäny aina omien oppilaitten kanssa sit, kun me ollaan koodattu, ni mulla on ollu semmonen, et me tehään jonkun tyyppinen portfolio siitä, et sitten, kun lapsi suorittaa jonkun radan, ni hän ottaa  siitä ruudun kaappauskuvan, sit hän miettii, kirjottaa virkkeellä tyyliin, mitä hän on oppinut ja toisella virkkeellä, mikä oli haastavaa, et ollaan kerätty sit vähän tämmöstä polkua tai tämmöstä oppimisen polkua tehty vielä sitten siitä, et mitä ollaan vuoden aikana tai mul on monesti ollu semmonen intensiivijakso sen koodaamisen suhteen, et sit koodataankin huomattavasti enemmän, et ei välttämättä yks tunti viikossa, vaan pitempiaikasen jakso, jossa sitten koodataan enemmän, että se rakentuu se tieto vielä paremmin niin mun mielestä.

Mirka: Nehän on aika kätevii ne kodex oppitunnit.

Tero: Joo, siinä on yks ongelma, tosin mä en oo nyt ihan viimeaikoina käyny kattomassa, että se on kyllä kehittyny koko ajan, mut sillon alussahan se oli aika pitkälle, et siinä tehtiin tehtäviä, et sen opettajan ei tarvinnu tehdä yhtään mitään, et se on siellä vaikka voi kirjotella vilmaan siellä jotain, tai tehdä jotain muuta hauskaa tehdä työjuttuja, mun mielestä se ei sillon ihan toteudu se juttu, et kyl se opettaja on kumminkin se opettaja, et siinä mielessä skrats on parempi, et siel ei oo mitään valmista, vaan sä lähdet rakentaa sen alusta asti, ja se on sitä luomista, se on sitä ongelmanratkasua kun sä haluut tehdä jonkun animaation, tai tehdä vaikka pelin. Sillä pystyy tekemään vaikka mitä.

Mirka: Sillä code.orgilla on kuitenkin helppo alottaa, koska sä opit ne perustekniikat ehkä siinä, tai mä ajattelisin, et se on helppo tapa alottaa, ja sitten sä voit mennä sinne Scratchiin ja tehdä monipuolisemmin, tai se on helpompi alottaa sillä skratsilla, jos sä olet sieltä vähän suoritellu niitä kode.orgin oppitunteja, et sit sä opit niitä perusasioita siinä kuitenkin helposti.

Riikka: Jotkut peruskomennot.

Mirka: Ja sitten siel on niitä semmosii lasten suosikkihahmoja, et siel on nämä Minekraft-hahmot ja siel on Frozen-hahmot ja Starwars-hahmot, millä sä voit tehä niitä, niin se voi olla aika motivoiva siinä alkuvaiheessa.

Tero: Joo ja sit mä ajattelen kans sitä, että mun mielestä on reilua, et se opettaja opettelee, jos niitten oppilaitten pitää opetella, et se, et ne oppilaat on siellä niin.

Mirka: siinä käy sit sillee, et jos oppilaat opettelee siellä, ni opettaja on sit jäljessä sen jälkeen, josei se oo yhtään opetellu ite.

Tero: Ei se haittaa mitään, siinä voi opetella ja sitten kouluttautuu, mitä mä sanoin, et mun mielestä opettajan pitää koko ajan kehittää itteään. Mä opin koodaamaan vasta yli viiskymppisenä paljon, elikä se ikä ei oo mikään juttu siinä, ja siitä on tullu mulle tosi rakas juttu, elikä, jatosiaan kun nää on ilmasia ympäristöjä, elikä se Mit Lab sen tarjoaa sieltä, ja siihen on tulossa uusii makeita juttuja, mut mä en vielä voi puhuu niistä, mutta sain tietää, et siel on tosiaan mielettömii juttuja, tai kyl mä voin vähän puhuu sellanen kun gogo, joka on sen saman Mitlabin tekemä, jossa on tää ohjelmointi, mutta sit tehdään ryhmissä jane pystyy laittaa toisilleen koodeja, ne näkee sillai, et sit tehdäänkin ryhmässä niin kun oikeesti nykyään koodataan, et eihän enää ei yksin koodata, vaan, et siinä on ryhmä, jotka tekee yhdessä, tai sit tehdään samaa juttuu, mut sitten sä voit tehdä ihan kuvia yhdessä, joka on ihan vaan siis sitä kuvataiteen tekemistä, se on ihan samalla tavalla, et siel on ryhmii ja sit ne on yhdessä tekee juttuja, tai sit sä voit kirjottaa, elikä ja sitten ihan kirjottamisessa sama juttu, mun mielest se on ihan mahtava juttu, et se on tulossa, mä yritin saada sinne tunnukset, saa nähdä, tuleeko joo, mut tälläsii juttui on, ja sinänsä se ei oo ongelma. Sitten yläkoulussa on taas mä oon itte pythonii käyttäny tosi paljon sen takii, koska scratchistasiirrytään siihen python-ohjelmointiin aika selkeesti ja sit se on hyvin lähellä ihmiskieltä, englannin kieltä tietysti, niin se on helpompi omaksua siinä ei tartte tehdä niitä hirveitä väkkyrämerkkejä ja vaikka puolipiste puuttuu, niin koodi menee läpi, ja sit siinä oppii myös sitä asettelua siinä, että sitä on helpompaa sit tulee paremman näköstä koodia, ja sit sil pystyy tekemään mitä vaan, sitä käytetään paljon koneoppimisessa datan käsittelyssä jne. Ja sitten jotkut ajattelee, et se scratch, et se on palikkakoodausta niin kun se onkin ne on legopalikoita se alkuperäinen, mistä se on lähteny se idea, et se on vaan sellasta palikkaohjelmointii, et se ei oo oikee ohjelmointikieli, mä oon eri mieltä. Ja sitä käytetään aika monessa yliopistossa nyt kun alkaa kurssit, jos sä meet ohjelmointii opettelee, ni sä opetteletkin ekana scratchia, elikä se on oikeesti tosi hyvä ja makee juttu. Ja code org on ihan yes, jos se menee tolla tavalla se kehitys, eikä se jää siihen. Ok, nyt tää ohjelmoiminen on hoidettu, kun ne oppilaat on ollu siellä code orgissa. Osaako ne oikeesti ohjelmoida toimivan ohjelman graafisessa ohjelmointiympäristössä niin kun hyvä osaamisen kriteerit sanoo, vai ei, se on se, mun mielest se on sen opettajan vastuulla.

Mirka: Se on enemmän varmasti semmonen tutustumis.

Tero: Joo, näit on hirveesti ollu tälläsiä pulahduksia ohjelmointi jne, mitä Innokas on esimerkiks tehny, ja ne on siis ihan yes, jos se jatkuu siitä eteenpäin, mut jos se jää vaan siihen pulahdukseks, ni sit mun mielestä se ei täyty ne, miät ajetaan takaa opetussuunnitelmassa.

Johannes: tähän loppuun vielä anna nopee vinkki, mitä opettajan kannattais, joku yksittäinen pieni asia, mikä ottaa käyttöön tai kokeilla siellä omassa luokassa?

Tero: Mun mielest se Scratch on tosi hyvä, ja se on, siinä ei, siinä voi kokeilla, siinä voi erehtyä ja sehän on hieno juttu kanssa, et jos sä teet jonkun väärin, ni se tarkottaa, et nyt oli huono juttu, vaan siinä voi keksii  siitä tuleekin jotain uutta juttuu, ja sä opit syvällisemmin ja mun mielestä, jos se sama ajattelutapa siirtyy kaikkeen tekemiseen, niin mä uskon, et se opintie tulee olemaan paljon parempi, ja sit se on mielekkäämpi, et sä luot jotain, se luovuus on mulle tosi tärkeetä ja sehän scratchis on kans hyvä, kun sä pystyt tekee itte niitä hahmoja sinne ja kaikkii muuta. Jupperin koulussa ne teki just sellasii perhosii, et se oli ihan mielettömän magee kolmasluokkalaiset, elikä ne itte piirsi ne perhoset ja sitten ne animoi ne, elikä niitten piti miettiä, että miten ne siivet menee kiinni ja auki jasitten tietysti, miten ohjelmoida se, osa teki jopa ne taustat itte sitten miten ne viedään sinne ja ne oli aivan innoissaan, se oli siis aivan ihanaa kattoo sitä meininkii.

Johannes: Onko joku muuhun kun ohjelmointiin liittyvä tvt-juttu, tuleeko semmosta vinkkiä?

Riikka: Kyl mä sanoisin ainakin itte, et, jos vähääkään kiinnostaa jaeikä välttämätät oo luonu ittelleen esimerkiks luokkaa clasroomiin, tai luokkaa Teamsiin, niin lähe testraamaan sitä. Luot vaikka ensiks tekstiluokan, niin mä ainakin alotin, mä loin ensiks testiluokan, mä saatoin kutsuu siihen pari kollegaa, Johanneskin varmaan olit jossain mun testiluokassa, jonne mä testailin sit niit tehtäviä kanssa, et miltä ne näyttää, miltä ne näyttää oppilasnäkökulmasta, ja sit sitä kautta kokeile, mikä oppimisympäristö ekosysteemi sulle on se partasi, tai käytä vaikka kaikkii. Monesti halutaan semmosta vastakkainasetteluu vaikka classroomin ja teamsin välillä, mun mielest se on turhaa. mä oon itte käyttäny oppilaitten kanssa, tällä hetkellä mulla on Teams, mutta edellisen porukan kanssa me käytettiin molempia, et mä en nää niinku toiset tykkää ihan niinku opettaja ylipäätänsä, sä saatat tykätä jossain oppiaineessa tietyn kustantamon kirjoista ja toisessa oppiaineessa jonkun toisen kustantamon kirjoista. Ei oo olemassa yhtä ja ainutta ja oikeeta ekosysteemiä, missä sä toimit, mutta se, et sitä mä ehkä rohkaisen, tai yritän kannustaa teitä kokeilemaan, testaile, ja sit kun vähänkään tuntuu, et ok, nyt mä osaan luoda tän luokan, nyt mä ehkä osaan luoda tän yhen tehtävän, ni saman tien oppilaat sinne, opettelette sitä yhdessä, niin mun oppilaat on joutuneet sitä mun kanssa tekemään, et opetellaan sit osittain yhdessä.

Tero: Ja menkää sinne espoo.futural.fi –sivuille. Kattokaa jotain, jota ette vielä ehkä osaa ja menkää sinne ja sit, jos tuntuu hyvältä, niin sitten heti oppilaitten kans, kun se on kaikista tehokkainta, tai sit, jos haluut, et ei kun tää me halutaan koko meijän kouluun ja sitten kutsutte kouluttajat sinne teijän koululle ja otatte homman haltuun.

Johannes: Rohkeasti kokeilemaan uutta.

Riikka: Juuri näin.

Johannes: Kiitos paljon.

Tero: Kiitos.