Tukevaa puhetta -podcast: Oppimisen tuen uudistus

Tukevaa puhetta on kasvun ja oppimisen tukeen keskittyvä podcast-sarja. Sarjassa kehittäjäopettajat Johannes Ruoho ja Mirka Tuulisaari keskustelevat espoolaisten asiantuntijavieraiden kanssa koulumaailmaa puhututtavista aiheista. Tässä jaksossa keskustellaan perusopetuksen oppimisen tuen uudistuksesta Opetuksen tuen päällikkö Miia Loisa-Turusen kanssa.

Voit kuunnella jakson Soundcloudissa (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan), Spotifyssä (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)tai Suplasta (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan). 

Mirka: Tervetuloa Tukevaa puhetta -podcastiin. Meillä on täällä tänään vieraana Opetuksen tuen päällikkö Miia Loisa-Turunen. Tervetuloa!

Miia: Kiitos.

Mirka: Jutellaan tänään oppimisen tuen uudistuksesta.

Johannes: Miksi tämä oppimisen tuen uudistus on juuri nyt tärkeä aihe? Ja ketä tämä muutos koskee?

Miia: Tämä on tosi ajankohtainen aihe. Tämä koskee Espoossa jokaista opettajaa, koulunkäynnin ohjaajaa ja rehtoria. Miksi me nyt teemme tätä on se, että valtion tasolla hallitusohjelmaan on kirjattu, että oppimisen tuki uudistetaan. Eduskunta hyväksyi lainsäädännön muutokset viime joulukuussa ja presidentti allekirjoitti ne joulukuun lopussa. Juuri ennen talvilomaa saimme Opetushallituksesta opetussuunnitelman perusteet, ja niitä nyt Espoossakin kovasti luetaan.

Johannes: Vuodesta 2011 lähtien on ollut voimassa kolmiportaisen tuen malli, jossa tuki on jakautunut yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Mutta tästä ollaan nyt luopumassa ja uusi järjestelmä astuu voimaan. Miksi tällainen muutos tehdään? Miksi aikaisemmasta luovutaan?

Miia: Aikaisemmasta luovutaan, koska valtakunnallisissa tutkimuksissa on huomattu, että kolmiportaisen tuen tasot eivät ole selviä eikä eri puolilla Suomea lapset saa tukea samalla tavalla. Se, mikä jossain on tehostettuna tukena annettu, onkin toisen kunnan alueella erityisen tuen alla. Lisäksi erityisoppilaiden määrä on kasvanut vuodesta 2011 lähtien koko ajan. Tämän uudistuksen tavoitteena on taata, että lapsilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet saada tukea. Lisäksi korostetaan, että tukea saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tärkeänä tavoitteena on myös vähentää opettajien hallinnollista työtä, jotta he voivat keskittyä paremmin opettamiseen.

Mirka: Mitkä ovat tässä uudistuksessa suurimmat muutokset verrattuna vanhaan systeemiin?

Miia: Kaikki muuttuu. Meidän pitäisi nyt oppia ajattelemaan uudella tavalla ja unohtaa vanha kolmiportaisen tuen malli. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä oppiminen on tunnetusti hankalaa. Meidän pitäisi oppia uusia käsitteitä ja uudenlaista tapaa ajatella tukea ja tuen toteuttamista. Lisäksi jokaisen on päivitettävä omaa työkalupakkiaan, jotta tuki järjestetään aidosti arjessa.

Johannes: Olen lukenut uutta lakia ja päivitettyjä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Jos muistan oikein, siellä lukee, että oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt luovat pohjan laadukkaalle perusopetukselle ja muille tukimuodoille. Mitä tarkoitetaan oppimisen edellytyksiä tukevilla opetusjärjestelyillä?

Miia: Oppimisen edellytyksiä tukevilla opetusjärjestelyillä tarkoitetaan, että oppilaiden tarpeet ja edellytykset huomioidaan aidosti opetuksen järjestämisessä. Opetusta eriytetään rohkeasti silloin, kun tarve on. Tämä tarkoittaa myös kielitietoista opetusta. Espoossa on puhuttu vuosia, että opetusta annettaisiin kielitietoisesti. Monesti kouluilla näkee upeita toteutuksia kielitietoisuudesta, mutta se on jäänyt vaiheeseen. Kielitietoisuus on paljon muutakin kuin kuvia ja sanoja. Lisäksi oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt tarkoittavat, että opetusryhmät muodostetaan niin, että oppimisen tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Yksi muutos on, että opettajan opettamassa ryhmässä voi olla enintään viisi oppilasta, jotka saavat erityisopettajan opetusta. Kouluilla kiinnitetään huomiota opetusryhmien muodostamiseen eri oppiaineissa. Tärkeintä on, että koko yhteisö osallistuu oppilaiden kasvun ja oppimisen tukemiseen ja toimintakulttuuria vahvistetaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti.

Mirka: Onko mahdollista, että nykyisiä opetusryhmiä joudutaan muuttamaan elokuussa?

Miia: Elämme jännää aikaa, kun uusi lainsäädäntö astuu voimaan elokuussa, mutta vanhan lainsäädännön mukaiset päätökset ovat vielä voimassa. Ensi vuosi on siirtymäaika, jolloin tarkastellaan nykyisten erityisen tuen oppilaiden päätöksiä vastaamaan uutta lainsäädäntöä. On syytä tehdä tarkastelut samassa yhteydessä, jotta oppilaita koskevia ratkaisuja ei tehdä moneen kertaan. Jos jossain opetusryhmässä on yli viisi oppilasta, jotka saavat oppilaskohtaisia tukitoimia, tilanne voidaan korjata niin, että ryhmässä on toinen opettaja ja opetus järjestetään kuten tähänkin saakka.

Johannes: Tuli mieleen tuossa kielitietoisuus vielä, niin sehän on jo nykyään opsissa. Se on kaikkia oppiaineita ja kaikkien opetusta koskeva läpileikkaava periaate, mutta sen merkitys tulee edelleen kasvamaan.

Miia: Kyllä, se tulee edelleen kasvamaan, eikä sitä vähennä yhtään Espoon tilanne, että meillä on oppilaista niin paljon monikielisiä. Juuri tässä jostain tilastosta kuulin, jonka mukaan Espoossa monikielisten oppilaiden määrä lähenee kolmeakymmentä prosenttia. Valtakunnallisesti se on 7%. Voidaan miettiä, miksi kielitietoisuus on Espoossa tärkeämpää. Toisaalta koko ajan kuulee ja näkee tutkimuksia, joissa äidinkielen osaaminen on kaikilla oppilailla heikentynyt.

Mirka: Ja kielitietoisuus ei ole keneltäkään pois, se on suomenkielisillekin plussaa.

Miia: Näin on, joo.

Mirka: Sitten siellä puhutaan ryhmäkohtaisista tukimuodoista. Mitä nämä ryhmäkohtaiset tukimuodot ovat?

Miia: Ryhmäkohtaisia tukimuotoja on kolme. Niiden ero oppilaskohtaisiin tukitoimiin on se, että ne kohdistuvat koko ryhmään. Ryhmässä voidaan antaa yleistä tukiopetusta, kielellistä tukiopetusta tai erityisopettaja voi antaa opetusta muun opetuksen yhteydessä. Nämä ovat pääasialliset ryhmäkohtaiset tukimuodot, joita ensi vuonna opetusta tukevien opetusjärjestelyjen lisäksi lähdetään toteuttamaan.

Johannes: Miten ryhmäkohtaisia tukimuotoja tarjotaan? Nykyään saatan ottaa pienemmän ryhmän erilliseen tilaan opiskelemaan. Ohjaavatko nämä muutokset enemmän samanaikaiseen opetukseen?

Miia: Toteutustapoja voi olla monia. Ne voivat olla erilaisia ryhmittelyjä, mutta ensisijaisesti ne ovat ryhmämuotoisia. Eli siellä ei ole yksi oppilas jossain muualla, vaan oppilasryhmä. Sitä voidaan toteuttaa samanaikaisena opetuksena perusopetuksen opetusryhmässä tai tarvittaessa ottamalla pienempi ryhmä erilliseen tilaan. Valtion tavoite on, että 85% ryhmäkohtaiset tukimuodot riittäisivät. Näissä ei tarvita oppilaskohtaista päätöstä, vaikka niiden tulee olla suunnitelmallisia. Opettajat miettivät, mikä on pienryhmän tavoite ja mitä heidän siellä pitää oppia. Kun tavoite on saavutettu, palataan yleisopetuksen opetusryhmään. Jos erityisopettaja on toisena opettajana perusopetuksen opetusryhmässä, tukea voi saada myös oppilas, jonka tuen tarvetta ei ole vielä huomattu. Opetussuunnitelman perusteet korostavat samanaikaisen opetuksen keinoja, ja Espoossa on varaa lisätä tätä.

Mirka: Miten sitten resurssit? Mistä saadaan samanaikaiset opettajat?

Miia: Resurssit ovat hyvä kysymys. Resurssit ovat muutakin kuin rahaa, ne ovat myös osaamista. Espoossa on poikkeuksellisen hyvä tilanne opetuksessa ja resursoinnissa. Poliittisesti on pidetty tärkeänä perusopetuksen laatua ja siihen on resursoitu hyvin. Valtiolta tähän uudistukseen on kohdennettu 100 miljoonaa euroa, ja Espoo saa oman osansa. Olemme olleet edelläkävijöitä ja saaneet lisäresurssia tuen toteuttamiseen. Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että jokaista koulun oppilasta kohden varataan 0,122 vuosiviikkotuntia ryhmäkohtaisen tuen toteuttamiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi 100 oppilaalle 12 tuntia viikossa. Tunti kehys määrittää, kuinka paljon opetustunteja on viikossa, mutta asetuksessa on myös enimmäisrajat. Tukiopetusta voidaan antaa opetustuntien aikana tai niiden jälkeen.

Mirka: Yleensä on ajateltu, että tukiopetus on lisää opetusta. Mutta jos se tapahtuu oppituntien aikana, miten se eroaa eriytymisestä tai samanaikaisesta opetuksesta?

Miia: Ryhmäkohtainen tukimuoto voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ennen historian tuntia tietyn oppilasryhmän kanssa käydään läpi käsitteitä, joita seuraavan tunnin aiheessa tulee olemaan. Näin he pystyvät ymmärtämään oppitunnin aikana opetettavan asian. Samanaikainen opettaja voi varmistaa, että oppilaat pysyvät mukana. Oppitunnin jälkeen tukiopetus voi täydentää opetusta. Esimerkit ovat aina esimerkkejä, ja opettajan tärkein työkalu on mielikuvitus keksiä erilaisia tapoja, joilla kaikki oppilaat pysyvät mukana ja oppivat.

Johannes: Tämä vaatii enemmän yhteistyötä kuin nykyään.

Miia: Kyllä, opettajien välinen yhteistyö ja suunnittelu ovat tärkeitä. Pitkän aikavälin suunnitelma siitä, miten edetään, on tarpeen. Keskustellaan, mitkä ovat aiheet ja asiat, jotta oppilaita ei sekoiteta. Kun on kaksi opettajaa luokassa, opetus järjestetään niin, että molemmat hyödyntävät omaa osaamistaan ja oppilaat saavat enemmän.

Mirka: Mitä tarkoitetaan oppilaskohtaisilla tukitoimilla?

Miia: Oppilaskohtaisia tukitoimia on neljä. Ensimmäinen on, kun erityisopettaja opettaa oppilasta osittain pienryhmässä ja muun opetuksen yhteydessä. Toinen on, kun erityisopettaja tai erityisluokanopettaja opettaa pienryhmässä. Kolmas on, kun erityisluokanopettaja opettaa erityisluokassa. Neljäs on, kun oppilas tarvitsee tulkitsemista, avustajapalveluita tai apuvälineitä. Toisessa ja kolmannessa kohdassa oppilaat lasketaan kuuluvaksi viiden oppilaan ryhmään. Päätös tehdään spesifisti oppilaan tarpeiden mukaan.

Johannes: Vanhassa systeemissä sai yhden tukimuodon kerrallaan. Nyt oppilas voi saada oppilaskohtaisen tukitoimen ja ryhmäkohtaisen tukimuodon samaan aikaan?

Miia: Kyllä, ryhmäkohtaisia tukimuotoja ja oppilaskohtaisia tukitoimia voi ja tulee käyttää samaan aikaan. Oppilaskohtaista tukitoimipäätöstä ei tehdä kielitaidosta johtuvien puutteiden vuoksi. Jos oppilas ei selviydy yleisopetuksen oppimäärästä hyväksytysti, voidaan miettiä oppimäärän rajoittamista. Tämä vastaa yksilöllistämistä, mutta ei ole sama asia. Rajoittamista ei voida tehdä, ellei ryhmäkohtaisia tukimuotoja ja oppilaskohtaisia tukitoimia ole käytetty riittävästi ja riittävän pitkään. Oppilas, jonka oppimäärä on rajoitettu, saa perusopetuksen päättötodistukseen arvosanan 5 ja siihen tulee tähti. Tämä vaikuttaa oppilaan mahdollisuuksiin hakeutua jatko-opintoihin.

Mirka: No tota niin, mitä sä ajattelet, miten tämä uudistus tulee vaikuttamaan kaupungin tasolla opetuksen järjestämiseen?

Miia: Mä toivon, että samanaikainen opetus, mistä jo puhuttiinkin, lisääntyy ja että opettajat tekisivät enemmän yhteistyötä. Tätä monissa kouluissa jo tehdään, mutta ei ehkä kaikkien opettajien toimesta. Tämä tarkoittaa myös lisäsatsauksia opettajan hyvinvointiin. Opettaja ei jää haastavissa tilanteissa yksin, vaan siellä on vertainen, jonka kanssa voi suunnitella ja toteuttaa opetusta. Uskon, että sillä on myönteisiä vaikutuksia opettajan työhön. Toisaalta uudistus vaikuttaa siihen, että seuraamme erilaisia asioita. Alussa lainsäätäjä ja aluehallintovirasto ovat kiinnostuneita siitä, kuinka paljon ryhmäkohtaisia tukimuotoja oppilaille annetaan ja miten viiden oppilaan raja näkyy arjessa. Meitä kiinnostaa myös, minkälaisia toteutusmahdollisuuksia koulut keksivät. Uskon, että opettajilla on kekseliäisyyttä löytää ratkaisuja, joita virkahenkilöillä ei välttämättä ole.

Johannes: Miten tämä uudistus vahvistaa lähikouluperiaatetta?

Miia: Tämän uudistuksen perustana on inklusiivinen perusopetus, johon Suomi on sitoutunut. Lähikouluperiaate vahvistuu sillä, että oppilaan opetus pyritään toteuttamaan lähikoulussa. Lähikoulussakin ensisijaisesti perusopetuksen opetusryhmässä, jonne tuki tuodaan lapselle. Hyödynnetään joustavia järjestelyjä. Espoossa on mahdollisuus perustaa koulukohtaisia erityisluokkia, mutta niiden perustaminen täytyy perustella oppilaan edun mukaisesti. Vammaisopetuksen oppilaiden kohdalla lähikouluperiaate ei vielä toteudu kaikissa kouluissa fyysisten tilojen vuoksi. Lainsäätäjän ajatus on, että 85% tukitoimista kohdennetaan ryhmäkohtaisena tukena ja 15% oppilaskohtaisina tukitoimina. Yhä useamman lapsen tulisi päästä käymään koulua omassa sosiaalisessa lähiympäristössä.

Mirka: Mitkä ovat uudistuksen suurimmat haasteet?

Miia: Aikataulu on ensimmäinen haaste. Aikataulu on hyvin haastava, mutta haluan rauhoitella itseäni ja opettajia, että ensi vuosi on siirtymäaika. Maailma ei ole valmis ensimmäinen kahdeksatta, mutta laki on voimassa. Voimme harjoitella ja miettiä, mitä lainsäädäntö tarkoittaa Espoossa. Toinen haaste on poisoppiminen vanhasta. Miten opimme ajattelemaan uudella tavalla ja luopumaan ajatuksesta, että oppilas on erityinen. Ajatellaan, että meillä on ryhmä oppilaita, joilla on ominaispiirteitä ja osa heistä tarvitsee enemmän tukea. Kolmas haaste on uusien käsitteiden oppiminen, koska sanoilla on väliä. Luopuminen ja muutos ovat hankalia, mutta uskon, että opimme, kun toistamme tarpeeksi kauan.

Mirka: Miten Espoossa opettajia tuetaan tässä muutoksessa?

Miia: Opettajille on järjestetty ja järjestetään paljon osaamisen kehittämistä. Valtion opetushallitus ja opetus- ja kulttuuriministeriö tiedottavat osaamisen lisäämisen mahdollisuuksista. Olemme keskellä prosessia, emme ole valmiita. Ensi viikolla käynnistyy Espoo-tasoinen opetussuunnitelmatyö. Jokaisessa työyhteisössä keskustellaan asiasta kevään aikana. Rehtoreiden kanssa on puhuttu moneen kertaan, ja toivon, että asia alkaa olla heille tutumpi. Rehtorit tukevat henkilöstöä muutoksen läpiviemisessä. Valmiita vastauksia ja ratkaisuja ei vielä ole, mutta prosessin edetessä ja lainsäädännön muutoksen toteutuessa ratkaistaan tilanteita ja asioita.

Johannes: Mikä on tärkein asia, joka jokaisen opettajan tulisi ymmärtää ja ottaa huomioon omassa työssä?

Miia: Jokaisen opettajan tulisi kiinnittää huomiota opetussuunnitelman perusteisiin. Luku 7 koskee oppimisen tukea ja on uudistettu kokonaan, mutta muutoksia on myös luvuissa 4 ja 5. Opettajan työn tavoite on opettaa oppilaita ja huolehtia oppilaiden hyvästä kasvusta. Kodin ja koulun välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. Opetussuunnitelman perusteissa on viittauksia ulkopuolisiin toimijoihin. Opettajan on tiedostettava oma tontti ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. Tärkein asia on muistaa, että hyvä osaaminen on tavoite. Riittävän hyvään tarpeeksi. Apua ja tukea on saatavilla oppilaille, ja joustavat järjestelyt ovat tärkeitä. Esimerkiksi erityisluokkamuotoisen opetuksen päätöksen pääasiallinen sisältö ei ole enää se, vaan minkälaiseen tukeen lapsi on oikeutettu. Kun asia, jonka vuoksi päätös on tehty, on opittu, päätös puretaan.

Johannes: Oikeanlaista tukea, joustavuutta, yhteistyötä ja vanhojen käsitteiden hallintaa.

Mirka: Opetussuunnitelman hallintaa.

Miia: Uskon, että osaamme tämän ja saamme muutoksen tehtyä. Emme saa sitä yhdessä yössä, mutta teemme sen aikanaan ja ensi lukuvuoden aikana jatkamme prosessia eteenpäin. Uskon, että onnistumme Espoossa.

Mirka: Kyllä, varmasti positiivisella mielellä eteenpäin. Hei, tässä oli Tukevaa puhetta tällä kertaa. Kiitos paljon, Miia.

Miia: Kiitoksia.