Tukevaa puhetta -podcast: Musiikkia ja yhteisöllisyyttä koulussa
Tukevaa puhetta on kasvun ja oppimisen tukeen keskittyvä podcast-sarja. Sarjassa kehittäjäopettajat Johannes Ruoho ja Mirka Tuulisaari keskustelevat espoolaisten asiantuntijavieraiden kanssa koulumaailmaa puhututtavista aiheista. Tässä jaksossa vieraana on musiikinopettaja ja musiikin kehittäjäopettaja Tiina Raula. Keskustelussa syvennytään kuorotoiminnan merkitykseen kouluyhteisössä, yhteisöllisyyden rakentamiseen sekä musiikin rooliin kielen oppimisen tukena.
Voit kuunnella jakson Soundcloudissa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan), Spotifyssä(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) tai Suplasta(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).
Johannes:
Tervetuloa jälleen Tukevaan puhetta -podcastiin. Minä olen Johannes.
Mirka:
Ja minä olen Mirka. Meillä on tänään vieraana Sunan koulun ja Vanttilan koulun musiikinopettaja, musiikin kehittäjäopettaja Tiina Raula. Tervetuloa, Tiina!
Tiina:
Kiitoksia, kiva olla täällä.
Mirka:
Kiva kun pääsit tulemaan. Hei, teillä on Sunassa aktiivinen kuoro. Kerro, mistä se kuoro sai alkunsa?
Tiina:
Joo, eli tulin Sunan kouluun opettajaksi vuonna 2002 ja siitä asti olen opettanut musiikkia. Olin ollut muutaman vuoden töissä, kun silloisen rehtorin kanssa alettiin miettiä, miten saataisiin jotain sellaista toimintaa kouluun, joka matalan kynnyksen kautta toisi vanhemmat mukaan kouluympäristöön ja lisäisi kyläyhteisöllisyyttä. Rehtori ehdotti kuoron perustamista. Itse olin enemmän soittajaihminen, joten ajatus tuntui aluksi vieraalta. Sovittiin kuitenkin, että perustetaan lauluryhmä ja katsotaan, mitä siitä syntyy.
Siitä syntyi kuoro, jossa lauloi heti alusta asti 70 lasta. Me laulettiin koululauluja kerran viikossa salissa. Ei ollut tavoitteena esiintyä paljon, vaan opeteltiin olemaan yhdessä, laulamaan ja leikkimään. Mutta sitten tapahtui pysäyttävä hetki: Tapiolan kuoro tuli esiintymään koululle. Lapset olivat ihmeissään ja minä sanoin, että "nyt tulee oikea kuoro". Lapset kysyivät: "Eikö me olla oikea kuoro?" Se pysäytti. Tajusin, että vaikka lähdettiin matalalta kynnykseltä, pitää olla tosissaan alusta asti. Siitä syntyi tavoitteellisuus.
Aloimme tehdä pieniä keikkoja, käydä kirjastossa, ja vanhemmat lähtivät mukaan. He leipoivat pullaa konsertteihin, ja koululle tuleminen tuli luontevaksi. Kuorosta tuli yhteisöllinen juttu. Lapset kokivat, että kuorossa oli turvallista olla – sai olla oma itsensä, vaikka ääni menisi väärin. Ja ehkä nykylapset kaipaavatkin sitä, että joku sanoo, mitä tehdään: "Nyt ollaan rivissä, nyt lauletaan, nyt syödään jäätelöä – kaikille mansikkaa, ei tarvitse valita."
Nyt kuoro täyttää jo 17 vuotta. Meillä on perheitä, joissa on ollut kolme tai neljä lasta mukana. Isät, äidit ja isovanhemmatkin osallistuvat. Meillä on pari kertaa vuodessa tapahtumia, joissa vanhat kuorolaiset tulevat laulamaan. Se on huikeaa.
Johannes:
Eli tämä lähti tarpeesta vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja osallisuutta?
Tiina:
Kyllä, juuri näin.
Johannes:
Meni ihan nappiin.
Tiina:
Se meni nappiin. Se toi kouluun jotain uutta ja turvallista. Se sattui oikeaan aikaan ja oikeaan hetkeen.
Mirka:
Tuo voisi olla kuoro tai urheilujoukkue tai mitä tahansa muuta. Mutta siinä opitaan varmasti paljon.
Tiina:
Esiintyminen on tulevaisuuden taito. Lapset oppivat ilmaisemaan itseään. Meille on tullut esiintymiskutsuja, ja yksi hyvä kokemus on vienyt toiseen. Olemme tehneet yhteistyötä Lastenklinikoiden Kummien kanssa, esiintyneet isoilla lavoilla ja konserttisaleissa. Vanhemmille on tärkeää nähdä, että heidän lapsensa loistavat lavalla. Konserttikulttuuri on tullut tutuksi – ei enää mietitä, mitä laitetaan päälle, vaan tullaan konsertteihin.
Meillä on harjoitukset, kuoroleiri ja esiintymisiä vuoden aikana. Ensi viikolla on jo 18. poliisikonsertti. Tämä voisi olla mitä tahansa muutakin – käsityötä, liikuntaa – mutta tärkeää on, että se on maksutonta ja kaikille tasa-arvoista. Se muovaa koulun ilmapiiriä ja tunnelmaa. Lapset oppivat toimimaan ohjeiden mukaan, aikatauluissa, ja se näkyy myös luokassa.
Mirka:
Kyllä se varmasti vaikuttaa.
Tiina:
Minä kuulun tähän kouluun, tähän Espoon kaupunkiin. Se kuulumisen tunne on tärkein. Ja kun joku voittaa palkinnon, koko koulu iloitsee. Me opetamme, että iloitaan yhdessä. Yksi lapsi sanoi isälleen konsertissa: "Tuo on meidän koulun kuoro." Isä epäili, mutta lapsi sanoi: "On, niillä on lehmät lentää -paidat." Meidän oppilas on suunnitellut ne. Se oli kesälomakeikka, eikä sitä kuulutettu etukäteen, mutta lapsi tunnisti meidät. Syksyllä hän sanoi: "Mä näin teidät kesällä, oli kivaa."
Mirka:
Kuka tahansa pääsee mukaan?
Tiina:
Kyllä, ei ole pääsykokeita. Jos haluaa tavoitteellisempaa, voi mennä toiseen kuoroon. Meillä kaikki ovat tervetulleita.
Johannes:
Mikä on Soliseva-malli?
Tiina:
Soliseva -malli lähti liikkeelle siitä, että mietittiin, tarvitaanko vuorovaikutussopimusta – miten meidän koulussa arvostetaan toisia ja toimitaan. Sunan koulun arvoiksi nousivat silloin: kuuluminen, kohtaaminen, kannustaminen ja sujuva kouluarki. Ne ovat aika hyvät arvot.
Lähdettiin tekemään vuorovaikutussopimusta, johon sitoudutaan oikeasti. Käytiin vanhempien ja kaikkien kanssa läpi, mihin kukin on valmis sitoutumaan ja mitä koulussa voisi muuttaa. Lopulta nousi esiin ajatus: "Meidän koulu on meille kaikille paras koulu." Siihen sitoudutaan oppilaana ja aikuisena. Meillä kohdellaan toisia ystävällisesti, jokainen voi tuntea itsensä arvokkaaksi ja hyväksytyksi. Pidetään toisistamme huolta, jotta jokainen voi tuntea kuuluvansa joukkoon. Kannustetaan ja rohkaistaan oppimaan yksin ja yhdessä. Luodaan turvallinen oppimisympäristö, jossa kaikilla on hyvä kasvaa ja oppia.
Tämä kaikki liittyy myös kuoroon – siellä opitaan juuri näitä asioita. Tarvitaan koko yhteisön vuorovaikutusta: perheiden, henkilöstön ja oppilaiden. "Hyvä me, hyvä kaikki."
"Olis SEVA" on toimintakulttuurin kehittämismalli, joka tukee oppilaiden kasvua ja hyvinvointia. Se otettiin käyttöön vuonna 2021. Mallissa on neljä lukuvuoden teemaa, jotka näkyvät koulun arjessa ja seinillä julisteina:
- Elokuu–syyskuu: Ryhmään kuulumisen tunteen vahvistaminen
- Loka–marraskuu: Arvostava kohtaaminen
- Tammi–helmikuu: Huolenpito
- Maalis–huhtikuu: Välittäminen
Opettajille jaetaan tiimien kautta vinkkejä, miten huomioida teemat arjessa. Se on kouluun kiinnittämistä ja hiljaa juurtuvaa kulttuuria. Meidän rehtori Henna Vertainen kehitti tämän idean. Se on helposti vietävissä mihin tahansa kouluun. Meillä se on "Olis SEVA", koska koulun vieressä on Soliseva-puro.
Mirka:
Me puhuttiin siitä, että musiikki ja kuorotoiminta luovat yhteisöllisyyttä, mutta musiikilla on myös muita hyötyjä. Miten musiikki voi tukea kielen oppimista?
Tiina:
Ihan hirveän paljon. Suurin juttu on ehkä se emotionaalinen puoli – musiikki koskettaa. Meillä oli iso luokka, jossa oli paljon monikielisiä oppilaita. Lähdettiin kokeilemaan "Suomea laulaen" -projektia. Nelosluokkalaiset opiskelivat suomea viikoittain laulun kautta. He itse nimesivät sen "suolatunniksi" – arjen suolaksi.
Mukana oli myös Tuomarilan koulu verrokkina ja Helsingin yliopistosta Minna Huotilainen ja kumppanit. He antoivat vinkkejä, miten aivot huomioidaan opetuksessa. Tulokset ovat olleet tosi lupaavia. Gallup-testit näyttävät hyviltä. Lapset ovat alkaneet pitää suomen kielestä, leikkivät synonyymeillä, kasvattavat sanavarastoa. Käydään laulujen lyriikat läpi, mietitään, mistä ne kertovat, missä päin Suomea ollaan, mitä maisemia kuvataan.
Esimerkiksi Nälkämaan laulu teki vaikutuksen. Lapset rakastuivat siihen heti. Ollaan alleviivattu sanoja, etsitty synonyymeja, tehty harjoitteita. Elo Hannu on ollut mukana kehittämässä. Toivon, että kun saadaan lisää tuloksia, voidaan kertoa tästä enemmän.
Laulu on hyvä menetelmä, jos se on opettajalle tuttu ja rakas. Se luo perusturvallisuutta ja lähentää lapsia. Laulujen kautta lapset kertovat enemmän itsestään kuin ehkä tavallisessa opetuksessa. Esimerkiksi harjoitus, jossa piti keksiä viisi hyvää adjektiivia kaverista, oli vaikea mutta tärkeä. Mietin, pitäisikö olla valmiita säestyksiä, jotta kaikki opettajat voisivat käyttää tätä – myös ne, joille laulaminen ei ole luontevaa.
Mirka:
Tuo kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Ja varmasti tärkeältä.
Tiina:
Kyllä. Kiitos Helsingin yliopiston Minnalle, Marille ja Tanjalle sekä Tuomarilan koululle. Katsotaan, mitä tästä vielä syntyy.
Johannes:
Sä olet Espoossa musiikin kehittäjäopettaja. Kerrotko vähän, mitä musiikin kehittäjäopettaja tekee?
Tiina:
Musiikin kehittäjäopettaja tekee kaikkea sitä, mitä kehittäjäopettaja yleensäkin tekee. Tärkeimpänä näen pedagogisena tukena olemisen muille opettajille. Se liittyy yhdenvertaisuuden tavoitteluun – kaikki eivät ole musiikinopettajia, ja joillekin musiikki voi olla vaikea tai vieras aine. Silloin on tärkeää, että on joku, joka tukee ja auttaa.
Me ollaan esimerkiksi tehneet opetussuunnitelman tavoitteista selkeitä tavoitetauluja, joissa on yhdellä tai kahdella sanalla kerrottu, mitä opetetaan: laulamista, soittamista, kuuntelemista. Näin opetus hahmottuu paremmin. Rakennetaan yhdessä musiikinopettajien kanssa sisältöjä, jotta opetus olisi samankaltaista eri kouluissa.
Toinen osa työtä on soitinhuollot ja -hankinnat. Opettajat kysyvät usein, mihin viedään rikki mennyt kitara tai mistä hankitaan uusia soittimia. Myös digitaaliset sovellukset ovat osa työtä – mitä Espoossa saa turvallisesti käyttää ja miten.
Sitten on työturvallisuus: jos opettajalla on yli 10 tuntia musiikin opetusta viikossa, koulun pitäisi hankkia kunnon kuulosuojaimet. Se on tärkeää.
Mutta ehkä tärkeimpänä näen verkoston rakentamisen. Meitä on paljon, ja meillä on yhteistä. Me tavataan, vaihdetaan kuulumisia ja jaetaan ideoita. Meillä on noin 80 opettajan joukko, joka mielellään kokoontuu.
Mirka:
Kuka tahansa saa liittyä mukaan?
Tiina:
Kyllä, ja sähköpostilistalla tiedotetaan kaikille.
Johannes:
Mun työkaveri puhui musamarkkinoista ja piti niitä tosi kivana. Kerrotko niistä tarkemmin?
Tiina:
Joo, musamarkkinat ovat osa kaupungin yhteistä kehittämisaikaa. Halusin niille nimen ja rakenteen, joka toistuisi – markkinat kuulostivat hyvältä: siellä on ilmapalloja, puheenvuoroja, herkkuja, arvontoja. Siitä tuli kiva yhteinen hetki.
Markkinoilla on ollut esimerkiksi äänihuoltoa – Laura Wallenius on ollut puhumassa, opettajat ovat kertoneet koulujensa toimintakulttuureista, ja on ollut digiosaamista. On yhteinen teema, jonka ympärillä vaihdetaan kuulumisia ja jaetaan vinkkejä. Se on tosi tarpeellista, vaikka joskus raskasta työpäivän jälkeen. Mutta kun sinne pääsee, siellä on hyvä olla. Toivotaan, että saadaan lisää laulamista ja soittamista mukaan.
Johannes:
Kaikki opettajat eivät koe musiikinopetusta omakseen. Miten sellainen opettaja voisi silti ottaa musiikkia mukaan omaan opetukseen?
Tiina:
Espoossa on hienosti kehitetty opettajien toimesta sivustoja, kuten Google Sites -sivu musiikinopetukseen. Sieltä löytyy opetusvinkkejä, konsertteja, tehtäviä – esimerkiksi Radio Sinfoniaorkesterin ja poliisien konsertteja. Ne on tehty niin, että kuka tahansa voi käyttää niitä, vaikka ei itse olisi soittotaitoinen tai kokisi musiikin vieraaksi.
Lapset ovat armollisia. Jos opettaja lähtee opettamaan pieniä asioita – rytmejä, taputuksia, pieniä lauluja – lapset jatkavat. Tarvitaan vain rohkeutta. Jos joku, joka pelkää, uskaltaa kokeilla ja huomaa, että taika toimii, se on iso juttu. Kyse ei ole siitä, etteikö pitäisi musiikista, vaan siitä, että se voi tuntua pelottavalta tai vaikealta. Mutta jos uskaltaa avata oven, se voi olla superelämys.
Johannes:
Pienin askelin pois mukavuusalueelta.
Mirka:
Juuri niin. Kiitos Tiina, kun tulit meidän vieraaksi tänään.
Tiina:
Kiitos, oli kiva olla mukana!