Tukevaa puhetta -podcast: Kouluun kiinnittyminen

Tukevaa puhetta on kasvun ja oppimisen tukeen keskittyvä podcast-sarja. Sarjassa kehittäjäopettajat Johannes Ruoho ja Mirka Tuulisaari keskustelevat espoolaisten asiantuntijavieraiden kanssa koulumaailmaa puhututtavista aiheista. Tässä jaksossa keskustellaan kouluun kiinnittymisestä ja poissaoloihin puuttumisesta tunne- ja vuorovaikutustaitojen ja luokanohjauksen kehittäjäopettaja Mervi Salmisen kanssa. 

Voit kuunnella jakson Soundcloudissa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan), Spotifyssa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) tai Suplassa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan). 

Johannes 
Tervetuloa Tukevaa puhetta -podcastiin. Minä olen Johannes.

Mirka 
Ja minä olen Mirka, ja tänään meillä on vieraana kotitalouden ja terveystiedon opettaja sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen ja luokanohjauksen kehittäjäopettaja Mervi Salminen. Tervetuloa, Mervi.

Mervi 
Kiitos paljon, tosi kiva olla täällä. Kiitos kutsusta.

Mirka 
No ajateltiin, että puhuttaisiin tänään kouluun kiinnittymisestä, mutta mitä tämä kouluun kiinnittyminen itse asiassa tarkoittaa?

Mervi 
No joo, kun puhutaan kouluun kiinnittymisestä, niin puhutaan minun yhdestä lemppariaiheesta, mutta tämä ei riitä vastaukseksi. Mistä puhutaan, kun puhutaan kouluun kiinnittymisestä, niin puhutaan oikeastaan lapsen oppilaan vuorovaikutteisesta suhteesta kouluun ja koulunkäyntiin, koulutyöhön. Me tiedämme, että hyvä ja turvallinen kouluun kiinnittyminen yhdistyy akateemiseen koulumenestykseen ja koulutuksen loppuun saattamiseen, eli olemme tärkeän aiheen äärellä. Ehkä sitten vielä semmoinen oma lemppariajatus, kun puhutaan ihan tuosta termistä kouluun kiinnittyminen, niin on piilotettu nimenomaan siihen sanaan kiinnittyminen. Kiinnittymiseen tarvitaan kiinnittämistä, eli tavallaan toimintaa, actionia, ja nimenomaan tietoista sellaista. Me tiedämme, että kiinnittäminen on työtä ja tekemistä. Tavallaan sitten sekin on kiinnostavaa, että kiinnittymissanan pohjalla tai taustalla on kiintyä-kantasana, joka tarkoittaa emotionaalista tunnetta koulunkäynnistä ja koulutyöhön kiinnittämisestä ja tunnekokemuksesta. Se on minusta kiinnostavaa sen sanan ymmärtämisessä.

Mirka 
Totta, hyviä pointteja. 
Millä tavalla sitten kouluun kiinnittyminen ja oppilaan hyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa?

Mervi 
Joo. No me tiedämme tutkimusten pohjalta ja tietysti opettajina ymmärrämme sen, että jos oppilas on vahvasti kiinnittynyt kouluun, hän kokee onnistumisia, ja se ruokkii tietysti oppimista. Oppiminen ruokkii hyvinvointia ja hyvinvointi ruokkii oppimista, eli syntyy niin sanottu hyvän kierre. Onnellinen oppilas oppii paremmin, ja onnellisuus ja hyvinvointi ovat kouluhyvinvoinnin keskiössä. Koulu on valtavan suojaava tekijä lapsen elämässä, joten koulun rooli hyvinvoinnin edistämisessä on todella olennaisen tärkeä. Kouluhyvinvointi ennakoi myös myöhempää yhteiskuntaan ja opintoihin kiinnittymistä ja elämässä pärjäämistä. Sen takia hyvinvointi, kouluhyvinvointi, oppilashyvinvointi ja kouluun kiinnittyminen ovat kaikki kauniisti yhteydessä toisiinsa. Linkittyvät toisiinsa.

Johannes 
Niin, eihän siinä. Koulu ja sitten siinä ovat huoltajat ja oppilaat. Miten kiinnittämistä tapahtuu, tai ovatko huoltajat siinä jotenkin mukana?

Mervi 
Joo, huoltajien rooli kouluun kiinnittymisessä on todella keskeinen. Jos ajatellaan, että yksi olennainen tekijä siinä, miten lapsi kiinnittyy kouluun, on se, kuinka koulu vetää puoleensa ja kodeissa tehdään työtä koulunkäynnin ja koulun läsnäolon puolesta. Lähtökohtaisesti jokainen huoltaja haluaa, että lapsi käy koulua tunnollisesti, oppii ja menee elämässä eteenpäin. Mutta Suomessa on havaittu ja tutkittu monisukupolvista kouluun kiinnittymättömyyttä huoltajien osalta. Tämä on asia, joka meidän pitäisi tunnistaa ja tiedostaa. Ehkä vanhemmilla itsellään on ollut huonoja, negatiivisia koulukokemuksia, ja he joko tietoisesti tai tiedostamatta ruokkivat lapsessa sitä, että puhuvat negatiiviseen sävyyn koulusta tai eivät ole kiinnostuneita samalla tavalla lapsen koulunkäynnistä tai tulevaisuuden koulutuksesta. He siirtävät negatiivista koulupuhetta lapseen. Tämä on tärkeä asia, joka huoltajien kouluun kiinnittämisessä olisi syytä huomioida, että vahvistettaisiin myönteistä koulupuhetta. Mitä opettaja voi käytännössä tehdä tällaisessa tilanteessa? Tukea huoltajia koulun myönteisessä puheessa. Tarkoitatko sitä, että jos huoltajilla on ongelmia taustalla, mitä kaikkea opettaja voi tehdä siinä? Tiedän tässä, että huoltaja osaisi myös tukea lapsen kouluun kiinnittämisessä. No, jotenkin avoimen ja luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luominen koteihin. Pääsääntöisesti kodilla ja koululla on suhteellisen hyvää yhteistyötä, mutta varsinkin jos ennakoidaan vaikeuksia tai oppilaalla on oppimisen pulmia tai koulunkäynnin ja kouluun kiinnittämisen pulmia, niin luottamuksellisella myönteisellä puheella koteihin on suurempi vaikutus. Mun mielestä vanha ajatus, että koko kylä kasvattaa ja koulu on kylän keskus, voisi vahvistua Suomessa ja Espoossa. Toki elämme ajassa, jossa kaikki ovat kiireisiä ja huoltajilla on valtava kiire ja omat asiansa, mutta miten saataisiin huoltajat osaksi koulua vahvemmin, käymään arjessa välillä ja osallistumaan erilaisiin tempauksiin ja koulun toimintoihin. Yhteisöllisyyttä lisäämällä huoltajatkin saisivat koulun kiinnittymisen tunnetta. Pohjalla varmasti luottamus, kuulumisen tunne ja nähdyksi tulemisen tunne myös huoltajilla.

Johannes 
Ja mulle tulee mieleen, että tapahtuuko tuollaista vähän vahingossakin. Tietysti huoltajat haluavat puhua lastensa kanssa omista koulukokemuksistaan. Jos ne eivät ole olleet kovin myönteisiä tai vaikka matikan jutussa sanotaan, että "en ole osannut matikkaa", niin lapsellekin voi tulla olo, että häneltäkään tätä ei odoteta. Tämä ei ole niin tärkeää, että eihän äitikään tai isäkään ole tätä tarvinnut. Vaikka se ei ole tarkoitus, voi tapahtua vahingossakin tällaista.

Mervi 
Joo, juuri tällaista tiedostamatonta lapseen siirtämistä omia ajatuksia ja hankalia kokemuksia. Ymmärtämättömyyttä siitä, miten se voi vaikuttaa lapseen. Ehkä myös huoltajien saman kielen puhumista, että huoltajatkin ymmärtävät, miten tärkeä viesti he antavat lapsilleen omalla koulupuheellaan. Huoltajat ovat kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä, kysyvät, kuuntelevat, tsemppaavat, kannustavat ja osallistuvat koulun tapahtumiin. Ajattelen, että huoltajien kouluun kiinnittämisessä on kolme tärkeää asiaa: myönteinen koulupuhe, kiinnostus lapsen koulun arjesta ja osallistuminen koulun toimintoihin. Ei ainoastaan pakollisiin vanhempainiltoihin, vaan myös muihin koulun toimintoihin. Osallisuutta pitäisi avata ja puhua auki.

Mirka 
Kyllä, ja onneksi sitä on tietoisesti edistetty Espoossa. Toivottavasti tulevina vuosina lisää, koska kouluun kiinnittymisestä on paljon puhuttu, kun tutkimusta on tullut. Poissaoloihin puuttumisen malli on tullut Espooseen, niin mitä siitä pitäisi tietää?

Mervi 
Poissaoloihin puuttumisen malli tuli syksyllä 2023 voimaan. Taustalla on huoli lisääntyvistä poissaoloista Suomessa ja kansallisesti epäjohdonmukaiset puuttumisen käytänteet. Uutta tutkimusta on tullut siitä, että ei ainoastaan puututa poissaoloihin, vaan ennaltaehkäistään niitä. Tämä on poissaolomallin ydin. Ennaltaehkäisevät toimet ovat tärkeämpiä kuin puuttuminen. Kiinnitetään huomiota siihen, miten voimme myönteisesti rakentaa koulun toimintakulttuuria, niin että jokainen kokee itsensä nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Poissaolomallin ydin on välittäminen.

 
Toimitaan heti kun huoli herää, ettei liikaa tuijoteta numeroita. Vaikka lapsella ei olisi yhtään luvatonta poissaoloa, opettajan tuntosarvella voi olla fiilis, että nyt on jotain, mitä pitää selvittää. Toimitaan heti kun huoli herää, ollaan aktiivisesti yhteydessä koteihin. Ydin tässä poissaolomallissa on se, että nyt ymmärretään, että kaikki poissaolot lasketaan ja kaikki poissaolot vaikuttavat kouluun kiinnittymiseen. Vaikka lapsi olisi ollut luvallisella lomamatkalla tai treenileirillä, muutama viikkokin poissa voi aiheuttaa oppimisen aukkoja tai muutoksia kaverisuhteissa. Ryhmädynamiikka muuttuu, ja lapsi ei pääsekään kiinnittymään turvallisesti takaisin kouluun. Tämä ymmärtäminen ja tiedostaminen on myös poissaolomallin ytimessä.

Johannes 
Moi, vielä jäi kiinni se ennaltaehkäisevyys ja vuorovaikutus. Mitkä ovat koulussa merkittävimmät kehittämisen paikat, missä pitäisi petrata?

Mervi 
Ajattelen, että koulu on kasvuyhteisö. Ymmärretään, että kasvetaan yhdessä, koko henkilökunta, oppilaat ja huoltajat kuuluvat kasvuyhteisöön. Kiinnitetään huomiota ja sitoudutaan tiettyihin toimintamalleihin ja arvoihin koulussa. Esimerkiksi päätetään ja suunnataan toimintaa ystävälliseen puheeseen, joka kiinnittää lapsia kouluun, ja kohtaamiseen, kuinka tervehdin muita. Lisään omalla toiminnalla hyvän jyväsiä koulun arkeen, ja siitä muodostuu lämmin ja turvallinen toimintakulttuuri. Tämä vaatii yhteistä keskustelua, sitouttamista ja hyvinvoinnin johtamista koulussa. Ei se ole rakettitiedettä, kulttuurin rakentaminen myönteiseksi on sitä, että tiedostetaan ja sitoudutaan puhumaan tiettyjen periaatteiden mukaan. Koulun toimintakulttuuri on kuin maaperä, johon istutetaan oikeita ravinteita, kastellaan ja annetaan oikeita ravintoaineita, niin sieltä kasvaa kauniita kukkasia yhteisöön.

Johannes 
Se vaatii opettajalta paljon, työ on kuormittavaa ja väsymme. Se vaatii meiltä hyvää kykyä olla läsnä omien tunteiden kanssa, jotta pystymme kohtaamaan toisen arvostavasti ja olemaan läsnä. Tämä on käytännön taito, joka on tärkeä, mutta miten käytännössä arjessa kohdataan toinen niin, että…

Mervi 
Se on tärkeä pointti. Kiire tappaa myötätunnon ja estää kohtaamisen, mutta kiirekin on valinta. Onnellinen oppilas oppii paremmin, hyvinvoiva oppilas kiinnittyy myönteisesti kouluun. Hyvän kierre ulottuu opettajiin, onnellinen opettaja opettaa paremmin. Luon luokkaan hyvän, rauhallisen, ystävällisen ja turvallisen ilmapiirin, joka ruokkii työtäni ja jaksamistani. Tämä ruokkii kiireettömyyden tuntua. Kiireettömyys mahdollistaa kohtaamisen, hyvän oppimisen ja turvan tunteen luokassa.

Johannes 
Miten maahanmuuttotaustaisten oppilaiden yhteenkuuluvuutta voi parantaa kouluyhteisössä? Muistan selvityksestä, että erityisesti ensimmäisen sukupolven maahanmuuttotaustaiset oppilaat tuntevat vähemmän yhteenkuuluvuutta kouluyhteisöön kuin muut. Pitääkö siinä ottaa jotain erityistä huomioon?

Mervi 
Ajattelen, että ei ole oikotietä onneen. Huoltajat pitää saada koululle, ja se on isompi kotouttamisen kysymys. Perusasiat kotouttamisessa, kuinka tärkeät huoltajat ovat. Maahanmuuttotaustaisten perheiden ymmärrys koulunkäynnistä ja koulun tärkeydestä voi olla puutteellinen. Huomioimalla ja tiedostamalla aukkoja, järjestämällä erityisiä huoltajailtoja maahanmuuttajaperheille, saadaan heidät kiinnittymään kouluun. Ei ole helppo ratkaisu, mutta vahvasti sitouttamalla ja kutsumalla heitä kouluun. Kielitaito on kaiken pohjalla.

Johannes 
Kotoutuminen on molemminsuuntainen prosessi. Ei tapahdu vain vaatimalla, että täytyy ymmärtää ja osata, vaan täytyy tulla vastaan ja näyttää oppilaille, että heidän taustansa on tärkeä. Kielitaito on tärkeää, ja tuoda heidän juttuja myönteisellä tavalla esille, että heidän taustansa on yhtä lailla hyväksytty kuin muidenkin.

Mervi 
Todella arvokas ja tärkeä pointti. Monitaustaiset lapset ovat valtava rikkaus. Omassa koulussa lähes 80% oppilaista on maahanmuuttotaustaisia, ja se on mieletön voimavara ja rikkaus koululle. Molemminpuolinen kunnioitus, hyväksyntä ja arvostus vahvistavat yhteisöllisyyttä. Huoltajia saadaan konkreettisesti koululle, ja kielitaito vahvistuu. Perhotoiminnan avulla huoltajia on saatu koululle, hyväntekemisen kerho, jossa huoltajat tekevät askarteluja ja leivonnaisia, on ollut arvokas kokemus.

Johannes 
Hyväntekemisen kerho.

Mirka 
Kuulostaa tosi kivalta. Joo joo. Mä mietin tässä vähän negatiivista puolta. 
Sitten kun aina ei kuitenkaan voi onnistua, mitä sitten, jos kouluun kiinnittyminen ei onnistu? Jos jollekin oppilaalle alkaa kertyä poissaoloja, miten opettajan pitäisi reagoida ja miten tällainen oppilas pitäisi kohdata? Vai miten tällaiset huoltajat pitäisi kohdata?

Mervi 
Tärkeä kysymys, ja koska ongelmallisia poissaoloja on enenevässä määrin, se on huolestuttavaa. Toiveikkaana ajattelen, että tämä kulma on tiedostettu ja tälle asialle on tehty jotain, kuten läsnäolon tukemisen ja poissaoloihin puuttumisen malli, johon ollaan sitouduttu ja tehdään toimenpiteitä sen eteen. Pyrkimys on, että ongelmalliset poissaolot eivät pääsisi esiintymään. Meidän pitäisi kiinnittää katse alkuopetukseen, jotta lapset ja huoltajat kiinnittyisivät kouluun jo silloin, ja se kantaisi hedelmää myöhempinä ikävuosina ja nivelsiirtymäkohdissa luokkatasolta toiselle. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevät toimet ovat tärkeitä. Varhainen puuttuminen ei ole sama kuin poissaolojen ennaltaehkäiseminen, vaan ennaltaehkäiseminen on ensin. Myönteisen koulukulttuurin toimet ovat tärkeitä. Jos oppilaalle kertyy paljon poissaoloja, koulun tärkeimpänä tehtävänä on pitää yllä toivoa ja toiveikkuutta kodeissa. Huoltajille tilanne voi olla raskas ja häpeällinen. Pyrkiä näkemään lapsen poissaolokäyttäytymisen taakse ja suhtautua armollisesti, ymmärtävästi ja luottamuksellisesti huoltajiin. Ystävällisesti, koska huoltajilla voi olla suuri taakka. Löytää ratkaisuja yhdessä huoltajien kanssa, tuottaa ratkaisuja eikä ongelmapuhetta. Poistaa leima perheeltä, että he ovat poissaolijoita. Perhe saisi kokea, että koulu on yhteistyössä ja löytää ratkaisuja. Poissaolo ei tarvitse olla elinikäinen leima, vaan vaihe elämässä, josta mennään eteenpäin. Toiveikkuus puhetta koteihin päin. Espoossa on upeita osaavia tahoja, kuten Keinonmäen koulun konsultointiopalvelut, varhain yksikkö, oppilashuollon porukka. Keinoja on, mutta tärkeintä on pitää yllä toiveikkuutta ja kamppailla kotiin jäämistä vastaan kaikilla keinoilla.

Mirka 
Kun esittelin sinut, oli jo pitkä litania, mutta näiden kaikkien muiden titteleiden lisäksi olet myös hymyopettaja. Mitä on hymyopettaja?

Mervi 
No niin, se on ihanan iloinen titteli, ja olen siitä iloinen ja kiitollinen. Hymyopettajuus on alkanut kulkea matkassani ehkä 7-8 vuotta sitten. Aikoinaan oli OTHN-hanke, hymy-hanke, joka tulee sanoista hyvin myönteinen koulukulttuuri. Omin hymyopettaja-tittelin, kun sain omassa koulussa lähteä toteuttamaan yhteisöllisyyden lisäämistä ja myönteisen koulukulttuurin vahvistamista pienellä resursseilla. Se lähti liikkeelle hyvinvointitempauksista ja hyvinvointiteemapäivistä, ja eteni hymyopetukseen. Olen ollut omassa koulussa tunnettu hymyopettajana, joka vahvistaa yhteisöllistä koulukulttuuria. Pidän hyvinvointitunteja, teen monenlaista työtä alakoululaisten ja yläkoululaisten kanssa. Pyrin siihen, että koulussa on kiva olla, oppilas kokee itsensä huomatuksi ja saa lempeitä katseita ja ystävällistä puhetta. Olen kouluun kiinnittävä voima hymyopettajana. Aiempien keskustelujen perusteella kerroit aamukylteistä, kertoisitko muillekin? Joo, sosiaaliopettajalle höpsöttelyä. Lähti ideasta, että lapset kiinnittyvät kouluun aamun ensi hetkistä alkaen. Ajatus, että opettajat seisoisivat koulujen ovilla aamulla, kuten joissain maissa, esimerkiksi Australiassa. Lukujärjestysteknisesti ei aina mahdollista, mutta haastan koulun rehtorit mukaan. Aamulla ovilla vastassa oppilaita, tärkeää ensihetki, että lapsi saa oman tähtihetkensä aamulla. Tutkitusti kiinnittää myönteisesti kouluun ja kantaa läpi päivän. Kirjoittelin voimalauseita, kuten "Ihana nähdä sinua tänään", "Sinä olet tärkeä", "Tästä tulee hyvä päivä", "Tänäänkin onnistut". Laminoin kyltit ja olin aamulla vastassa. Oppilaat ovat saaneet osallistua kylttien ideointiin, ja palkintoja on jaettu. Hymyä ja hyvää mieltä tuottavaa toimintaa koulussa. Ihana idea muillekin, kiva pieni helposti toteutettava juttu.

Johannes 
Kaikissa kouluissa ei ole hymyopettajaa, mutta miten oppilaiden kouluun kiinnittämistä ja hyvinvointia voisi edistää? Joku käytännön hyvä vinkki.

Mervi 
Tavalliselle opettajalle hyvä vinkki. Ehkä omaksua ajatus, että jokainen opettaja voi olla oman koulunsa hyvinvointiopettaja ja kehittäjäopettaja. Sisäänrakennettu ajatus siitä, että minun teollani ja toiminnallani on merkitystä. Kouluhyvinvointia johtaa rehtori, mutta loppupeleissä se on jokaisen opettajan käsissä, miten koulupäivän ja oman arjen rakentaa. Minkälaiselta luokkahuoneessa näyttää ja mitä asioita haluaa edistää. Koulun tasolla voisi olla hyvinvoinnin vuositeemat ja mietityt koulun arvot, joihin sitoudutaan. Arvot eivät ole vain sanahelinää seinillä tai kansioissa, vaan niitä eletään todeksi. Omassa koulussa on kolme arvoa, jotka otetaan mukaan koulun arkeen, aamunavauksiin, oppitunnin aloitustuokioihin ja hyvinvointitunteihin. Löydetään alkuun yksi asia, mihin kaikki voivat sitoutua. Esimerkiksi, että koulussa joka aamu kaikki tervehtivät kaikkia. Tai että jokainen maanantai alkaa pienellä hymyllä tai hyvinvointituokiolla omassa luokassa. Lapset ovat turvallisuudenhakuisia, ja tutkimukset kertovat, että maanantai on tärkeä päivä. Viikonlopun jälkeen emotionaalinen yhteys turvalliseen aikuiseen voi katketa, ja oppilaat kaipaavat erityistä huomiota ja kaunista kohtaamista. Maanantaiaamuna kiinnitetään huomiota ystävällisyyteen, hyvän huomaamiseen ja kauniisiin elementteihin. Viikko alkaa kauniisti. Hyvältä kuulostaa.

Johannes 
Kiitos kun tulit meille vieraaksi.

Mervi 
Ilo olla puhumassa itselle tärkeästä aiheesta. Toivottavasti myös jokaiselle opettajalle on tärkeää. Kiitos. Mielenkiintoista. Kiitos, Mervi. Tämä olisi sitten vaatinetta tällaisesta. Kiitos paljon.