Tukevaa puhetta: Lukutaidon tukeminen koulussa ja kirjastossa

Tukevaa puhetta -podcastin uusimmassa jaksossa keskustellaan lasten ja nuorten lukutaidosta sekä sen tukemisesta niin kouluissa kuin kirjastoissa. Vieraana ovat luokanopettaja Riika Kotka ja kirjastopedagogi Pirkko Ilmanen, jotka jakavat havaintojaan lukutaidon kehityksestä, perheiden merkityksestä ja siitä, miten runous voi innostaa oppilaita lukemaan ja kirjoittamaan. Tervetuloa mukaan keskusteluun!

Voit kuunnella jakson Soundcloudissa (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan), Spotifyssä (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) tai Suplasta (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan).

Johannes: Tervetuloa "Tukevaa puhetta" -podcastiin. Tänään vieraana ovat luokanopettaja Riika Kotka ja kirjastopedagogi Pirkko Ilmanen. Tervetuloa.

Mirka: Kiitos! Tarkoituksena olisi jutella lasten ja nuorten lukutaidosta. On ollut paljon puhetta siitä, että koululaisten lukutaito on heikentynyt, ja erityisesti viimeisimmät Pisa-tulokset herättivät paljon keskustelua mediassa. Näkyykö tämä lukutaidon heikkeneminen koulussa tai kirjastossa?

Riika: No kyllä se näkyy luokkahuoneessa. Osa lapsista ei lue lainkaan vapaa-ajallaan, ja läksytkin takkuaa. Usein näillä lapsilla on myös haasteita esimerkiksi keskittymisen kanssa, ja heidän sanavarastonsa on suppea.

Minulla on myös sellainen havainto, että siihen voi vaikuttaa kodin lukemisen mallin puuttuminen. Vanhemmat eivät itsekään lue, tai sitten äidinkieli voi olla eri. Joskus syynä voi olla myös se, että lapsella on liikaa harrastuksia, eikä aikaa jää enää lukemiselle.

Mirka: Aivan. Entä Pirkko, näkyykö tämä kirjastossa? Mitä havaintoja sinulla on? Sanotaan, että tässäkin asiassa on tapahtunut polarisaatiota yhteiskunnassa.

Pirkko: Joo, se näkyy kirjastossakin. On lapsia, jotka lukevat todella paljon, ja on ilo auttaa heitä. Mutta heitä on vain muutama prosentti koko kirjaston käyttäjäkunnasta. Espoossa lapset ja nuoret ovat löytäneet kirjastot, mutta he tulevat usein pelaamaan. Meillä on tehty kirjastosta hyvin viihtyisä paikka pelipisteineen ja muine aktiviteetteineen.

Meillä on myös nuoriso-ohjaajia kirjastossa, ja se on tosi hienoa. Työntekijöistä riippuu, kuinka paljon kirjallisuuteen liittyvää toimintaa tarjotaan, mutta esimerkiksi viikoittain meillä on tarjolla kirjallisuusteemaisia tapahtumia. Lainaustilastoissa näkyy, että alakouluikäiset vielä lukevat jonkin verran, ja on vanhempia, jotka tuovat lapsensa kirjastoon ja lainaavat kassikaupalla kirjoja. Mutta tällaisia vanhempia löytyy erityisesti niissä perheissä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia.

Korostaisin vanhempien roolia: liian usein vanhemmat ajattelevat, että kun lapsi oppii lukemaan, hän hoitaa lukemisen itse. Juuri siinä vaiheessa lapset kuitenkin tarvitsevat paljon tukea ja heille pitäisi lukea ääneen vielä koko alakoulun ajan.

Itse luin iltasatuja vielä viidennelle ja kuudennelle luokkalaisille. Vaikka he protestoivat, aloin lukea iltapalalla ja he jäivät koukkuun tarinaan. Suosittelisin vanhemmille lastenkirjoihin tutustumista ja ääneen lukemista.

Riika: Se on tärkeää! Minulla on nyt ekaluokkalaisia, ja osa osaa jo lukea jonkin verran, osa vasta opettelee. Olen ajatellut sanoa vanhempainillassa, että lasten pitää lukea ääneen esimerkiksi aapisen läksyt vanhemmille. Yhteiset lukuhetket, joihin Pirkko viittasi, ovat tärkeitä, vaikka se olisi vain viisi minuuttia päivässä.

Pirkko: Tutkimusten mukaan ääneen lukemisella on yhteys lukutaidon kehitykseen. Lapset, joille on luettu ennen kouluikää, ovat usein vuoden tai kaksi edellä lukutaidossa. Tämä tulisi ottaa puheeksi vanhempainilloissa, jopa päiväkodeissa, jotta vanhemmat ymmärtäisivät lukemisen tärkeyden.

Kirjat ovat kuin ravintoa. Lukuhetki voisi olla yhtä luonteva osa arkea kuin syöminen tai liikkuminen.

Johannes: Ääneen lukeminen toimii myös keskittymisharjoituksena. Kun luen ääneen, joudun oikeasti keskittymään tekstiin.

Riika: Teen luokassa niin, että luen itse oppilaille esimerkiksi viisi minuuttia kerrallaan. Lukuhetket voivat olla osa päivää, vaikkapa siirtymävaiheissa. Kun oppilaat näkevät aikuisen lukevan, se toimii hyvänä mallina.

Kirjojen tulisi olla esillä ja helposti saatavilla niin kotona kuin koulussa. Jos kirjoja ei näy, ei lapsikaan innostu niistä.

Minulla on tapana opettaa oppilaille, kuinka kirjaa käsitellään kunnioittavasti. Se on arvokas esine, ja sivuja ei saa repiä. Tämä on tärkeä osa kestävän kehityksen ajattelua.

Johannes: Kävin Laurinlahden koulussa, missä koulukirjasto oli sijoitettu aulatilaan, jotta kirjat olisivat oppilaiden jatkuvasti näkyvillä. Se oli hieno ratkaisu.

Pirkko: Juuri tällaiset ratkaisut voivat vaikuttaa oppilaiden lukuintoon. Tutkimusten mukaan oppilaat, joiden luokat sijaitsevat kirjaston läheisyydessä tai heidän pitää kulkea kirjaston ohi päivän aikana, lukevat enemmän. Tämä on ihan äärimmäisen tärkeää.

Eli on äärimmäisen tärkeää, mihin koulussa sijoitetaan se kirjasto.

Riika: Kyllä, ja avoimet kirjastot ovat erityisen tärkeitä, koska ne mahdollistavat sen, että oppilaat voivat spontaanisti tarttua kirjoihin ja tutustua niihin ohimennen. Se on hienoa myös, koska kirja on erinomainen tapa rauhoittaa luokka. Muistan kertoneeni lastenhoitajillekin, että jos lapset menevät liian villeiksi, kannattaa tarttua kirjaan ja alkaa lukea ääneen.

Kirjojen avulla luodaan yhteyksiä ja tunnekasvatusta, koska tarinat tarjoavat luontevia tilanteita käsitellä tunteita. Se on niin tehokasta, että oppilaiden kanssa voi keskustella vaikkapa siitä, miltä heistä tuntuu, kun hahmo on vihainen tai surullinen. Tästä päästään luontevasti käsittelemään myös omia tunteita.

Pirkko: Kirjallisuus on myös loistava tapa opettaa tunnetaitoja. Runous, erityisesti sen metaforinen kieli, auttaa lapsia käsittelemään tunteitaan, ja he voivat löytää runoista sanoja omille tuntemuksilleen. Tämä on erityisen tärkeää lapsille, joilla on haasteita tunteiden sanallistamisessa.

Mirka: Riika, sinä olet opettanut ekaluokkalaisia kirjoittamaan runoja. Kerro vähän siitä.

Riika: Kyllä vain! Moni oppilaista vasta harjoittelee lukemista, ja lukeminen ja kirjoittaminen kulkevat käsi kädessä. On vaikeaa kirjoittaa tarinoita, jos ei ole kuullut niitä, ja siksi erilaiset tarinat — jännityskertomukset, fantasiatarinat ja sadut — ovat tärkeitä. Viime keväänä aloitimme haikujen kirjoittamisen, kun oppilaat alkoivat osata kirjoittaa lauseita.

Haikujen kirjoittaminen on ihanaa, koska ne ovat yksinkertaisia ja niissä on selkeä rakenne. Taputamme tavut ja laskemme, montako tavua sanoissa on. Samalla siinä kehittyy matemaattista ajattelua ja rytmin tajua. Oppilaat pääsevät nopeasti mukaan, ja he ovat tehneet upeita haikuja. Runot eri muodoissaan ovat minulle tärkeitä työkaluja oppilaiden kanssa.

Kesällä olin mukana nuorten manga- ja anime-tapahtumassa, ja siellä pidin haikupajaa. Vaikka monet nuoret eivät olleet koskaan kirjoittaneet haikuja, he saivat aikaan hienoja runoja luonnosta ja omasta elämästään. Runous on mielestäni universaali ilmaisumuoto, ja kuka tahansa voi päästä siihen kiinni, kun vain saa innostavan ohjaajan.

Pirkko: Runous on niin monialainen ilmaisumuoto, että se yhdistyy helposti vaikkapa musiikkiin tai matematiikkaan. Silti monet opettajat vierastavat runojen opettamista.

Omissa runopajoissani monet opettajat ovat sanoneet, että he ovat innostuneet runoista uudelleen, vaikka aluksi halusivat vain "kuittaa" runojen opetuksen. Olemme tehneet runotyöpajoja jo monta vuotta.

Johannes: Muistan itsekin varhaisia kokemuksia runojen kirjoittamisesta koulussa. Se herätti minussa innostusta, ja halusin kirjoittaa runoja myös kotona. Yksi lapsena kirjoittamani runo on vieläkin tallella.

Riika: Hienoa! Minäkin käytän paljon havainnollistamista opetuksessa, esimerkiksi konkreettisia esineitä, kuten teroittimia tai pyyhekumeja, jotka auttavat runon tai tarinan rakentamisessa. Tällaisten pienten apuvälineiden kautta pääsee helposti alkuun, vaikka kirjoittaminen olisi uutta.

Pirkon kanssa olemme kirjoittaneet yhdessä "Runomatkaoppaan" ja "Tarinamatkaoppaan". Näissä kirjoissa on paljon konkreettisia vinkkejä ja työkaluja opettajille, jotka haluavat hyödyntää runoutta ja tarinankerrontaa opetuksessa. Meillä oli myös tiimi muita kirjoittajia mukana, ja yhteistyö toimi hienosti.

Pirkko: Meillä oli alun perin hanke nimeltä "Runomatka tokaluokkalaisille", ja se sai niin hyvän vastaanoton, että päätimme tehdä siitä kirjan. Tämä kirja toimii kaikille, niin lapsille kuin aikuisille, vaikka se alun perin suunnattiin lapsille.

Olen huomannut runopajoissa, että ne toimivat erityisen hyvin pojille, jotka eivät muuten välttämättä pidä kirjoittamisesta. Yksinkertainen runon "selfie"-tehtävä on innostanut monia, ja opettajat ovat olleet yllättyneitä, kun vilkkaatkin oppilaat ovat keskittyneet runojen tekemiseen. Runouden kautta oppilaat kertovat itsestään jotain sellaista, mitä he eivät ehkä muuten toisi esille.

Riika: Oppilaiden tuntemus kehittyy aivan eri tavalla runojen kautta, ja opettajat voivat saada uusia näkökulmia oppilaisiinsa.

Pirkko: Näiden työpajojen vetäminen on ollut hyvin palkitsevaa, ja runot antavat paljon opettajallekin. Olen kuitenkin harmitellut, etten ole dokumentoinut niitä paremmin, koska ne ovat usein niin liikuttavia ja ainutlaatuisia hetkiä.

Johannes: Olisiko mahdollista jakaa jokin lyhyt harjoitus, jonka opettaja voisi heti ottaa käyttöön?

Riika: Pirkon esittelemä runo-selfie on aivan ihana harjoitus, ja se toimii erinomaisesti. Myös tarinoiden jatkaminen parityöskentelynä on innostava tapa saada oppilaat kirjoittamaan yhdessä.

Pirkko: Itse käytän myös "runojumppaa", joka on hauska ja toiminnallinen tapa rauhoittaa levoton luokka. Siinä runo antaa ohjeet, mitä pitää tehdä: "Hyppää ilmaan ja poista otsalta rypyt, hiero mahaa ja piirrä ilmaan sateenkaari..." Tämä harjoitus on hyvä tapa maadoittaa oppilaat ja tuoda rauha luokkaan.

Mirka: Oletteko huomanneet, että runojen kirjoittaminen innostaa oppilaita myös lukemaan enemmän?

Riika: Kyllä, oppilaat tarttuvat helpommin runokirjoihin, kun ovat itsekin kirjoittaneet runoja. Se madaltaa kynnystä.

Runot voivat olla hyvää keskustelumateriaalia luokassa, ja ne tarjoavat oppilaille mahdollisuuden käsitellä omia tunteitaan.

Runot ovat loistava tapa päästä kirjallisuuden maailmaan. Kun löytyy oikea kirja, maailma avautuu aivan uudella tavalla.

Pirkko: Lapset innostuvat kirjoista myös, kun näkevät kaverin innostuvan. Kerran yksi poika odotti koululla koko päivän saadakseen tietyn kirjan lainaan. Hän ei malttanut lähteä kotiin ennen kuin sai sen.

Mirka: Olemme puhuneet paljon siitä, mitä opettajat voivat tehdä lasten ja nuorten lukutaidon eteen. Kannattaa myös käydä kirjastojen verkkosivuilla katsomassa erilaisia palveluja, kuten kirjastopolkuja. Lopuksi, mitä jos kuuntelisimme Riikan runon?

Riika: Selvä! Täältä löytyy tämmöinen kirja kuin Kaiuttimessa peikot, ja voisin lukea siitä yhden runon.

Yksi totuus:

Ei ole olemassa.

Ikkunat auki,

kun löydän totuuteni,

tuulee sanan ristivedon.