Tiina Paananen

10.1.2022 6.00Päivitetty: 17.8.2023 7.44
Viulisti pitää viulu käsissä.
Kuva: Esko Keski-Oja

II viulu, varaäänenjohtaja

Ollaan oltu viulun kanssa kimpassa siitä lähtien kun olin 5-vuotias. Aluksi touhu oli takkuista kitkutusta, mutta kun vähän edistyin, pääsin soittamaan yhdessä muiden kanssa, ja sekös oli kivaa! Vuosien mittaan matkamme kulki Itä-Helsingin musiikkiopistosta Sibelius-Akatemiaan ja kolmeksi vuodeksi Rotterdamin konservatorioon.

Vuonna 1990 musiikin maisterin paperit takataskussa aloimme etsiskellä työpaikkaa. Sehän löytyikin Tapiola Sinfonietta -nimisestä uudenkarheasta kamariorkesterista, joka oli hiljattain perustettu Espooseen. Siinä porukassa on nyt vierähtänyt jo melkein kolmekymmentä vuotta, enkä olisi voinut toivoa parempaa paikkaa kehittyä muusikkona ja oppia yhteissoittoa ja ryhmädynamiikkaa sen monissa muodoissaan.

Viime aikoina olemme kiinnostuneet kantri- ja folkmusiikista ja uskaltautuneet uusille vesille improvisoimaan, jopa vähän laulamaan. Kun viuluni on vapaalla, minä olen tanssimassa swing-musiikin tahdissa, parin kanssa tai ilman.