Telinetaitureiden Emil Soravuo voimisteli MM-pronssia

  • Urheilu
20.12.2021 14.43Päivitetty: 21.12.2021 16.44
Liikunta kuuluu myös Emil Soravuon vapaa-aikaan. Kavereiden kanssa pelataan korista ja kesäisin golfia.Kuva: Pinja Tavasti

Teksti on julkaistu alunperin Espoo liikkuu -lehdessä 2/2021

Kylmähermoisuus ja voltti­sarjojen alastulot ovat Emil Soravuon valttikortit permannon kilpailuissa.  Into telinevoimisteluun alkoi pikkupoikana Espoon Telinetaitureiden temppukoulussa. 

Emil Soravuo teki espoolaista ja suomalaista telinevoimistelun historiaa voittamalla permannon pronssia telinevoimistelun MM-kisoissa Japanissa viime lokakuussa. Mitali on ensimmäinen permannolta kautta aikojen ja ensimmäinen mitali telinevoimistelussa 24 vuoteen.

Aikaa ehti kuitenkin kulua pari viikkoa ennen kuin Emil Soravuo itse alkoi ymmärtää saavutuksensa.

– Siinä oli heti Suomeen palattua mediapyöritystä, kahvituksia, onnitteluja ja ylipäätään kisoista palautumista. Vähitellen alkoi sitten kirkastua, että olihan tämä pronssi aika kova juttu.

Siistit alastulot

Soravuon kilpailuvaltti on kylmäpäisyys. Hermot pitävät kovassakin paikassa.

– Nautin kilpailemisesta, oikein odotan, että pääsen kisaamaan ja näyttämään treenien tuloksia. Kun finaalipaikka Japanissa oli saavutettu, tuntui kaikki muu sen jälkeen bonukselta. Finaalisuoritusta en jännittänyt oikeastaan yhtään.

Mitaliin MM-kisoissa siivittivät Soravuon tyylikkäät alastulot volttisarjoista.

– Alastulot ovat minulle ihan ykkösjuttu. Ne olen aina hallinnut hyvin.

Voltteja ja alastuloja Soravuo on treenannut päivittäin nuoresta alkaen. Vaikka ponnistus lähtisi huonosti ja kulma alastuloon ei olisi paras mahdollinen, on hän oppinut reagoimaan nopeasti ja päättämään ilmalennon parhaaseen mahdolliseen alastuloon.

– Vaikka permantosarjani ei ollut ihan yhtä vaikea kuin muilla finalisteilla, pystyin tekemään siisteimmän suorituksen ja se palkittiin, hän toteaa.

Temppukoulusta alku

Kuusivuotias Emil oli energiapakkaus, joka kiipeili puissa ja roikkui oksissa. Vanhemmat keksivät viedä vilkkaan pojan Telinetaitureiden temppukouluun purkamaan energiaansa.

– Se oli siinä. Ihan ensimmäisestä kerrasta laji iski, kertoo Soravuo.

Tärkeää hänen mielestään on, että harrastaminen oli lapsena vapaamuotoista leikkiä, jossa sai kokeilla erilaisia juttuja, hyppyjä ja temppuja.

– Jos heti olisi pitänyt tosissaan alkaa harjoitella ja kisata, olisi laji saattanut jäädä.

Nyt telinevoimistelu on pitänyt pauloissaan 18 vuotta. Itse Soravuo ei muista koskaan poteneensa motivaation puutetta, mutta vanhemmat ovat kertoneet, että alakouluikäisenä on kesälomien jälkeen joskus ollut tahmeaa palata säännölliseen harjoitteluun.

– On kuulemma täytynyt kädestä pitäen taluttaa treeneihin, mutta ihan hyvä, että vanhemmat niin tekivät, pronssimitalisti toteaa.

Hän kannustaakin lapsia ja nuoria, oli laji mikä tahansa, käymään harrastuksissa, vaikka aina ei niin huvittaisi.

– Kyllä se pitemmän päälle kannattaa. Ja kun nukkuminen ja ruokailut ovat kunnossa, jaksaa paremmin harrastaa.

Tunteita laidasta toiseen

Emil Soravuo on Vitikan salissa taitonsa hionut Espoon Telinetaitureiden kasvatti. Vaikka liikunnanohjaajaopinnot nyt ovatkin vieneet nuoren miehen hetkeksi Helsingin puolelle, hän on omien sanojensa mukaan henkeen ja vereen espoolainen.

Tällä hetkellä hän treenaa opintojen ohella kampuksella, jossa on lyhyt matka harjoitussaleihin. Treenejä on viitenä päivänä, joista kolmena päivänä kahdet harjoitukset.

Aamutreeneissä lämmitellään keho, venytellään ja avataan paikkoja illan harjoittelua varten. Iltatreeneissä keskitytään permannon sarjoihin.

– Harjoittelussa hienoa on, että siinä on tunneskaalalla monta eri variaatiota. Päivästä riippuen urheiluun on välillä viha-rakkaussuhde, välillä rakkaussuhde. Onnistumisen tunne on isossa roolissa. Kun tulee onnistumisia, tiedän, että pienetkin asiat taustalla, kuten ravinto ja uni, ovat kohdillaan ja homma hyvin hoidettu.

Telinevoimistelua koululiikuntaan

Espoo on Soravuon mielestä järjestänyt liikunta-asiat hyvin, on liikuntapaikkoja ja monen lajin harrastusmahdollisuuksia.

– Siitä ei jää kiinni kenelläkään, oli kyse sitten urheiluharrastuksesta tai kilpaurheilusta, etteikö Espoossa olisi mahdollisuuksia.

Sitä hän toivoo, että koulut järjestäisivät oppilaille telinevoimistelutunteja. Kaikissa kouluissa ovat vakiovarusteena ainakin renkaat ja rekkitangot.

– Telinevoimistelu on hyvä pohja kaikille muille lajeille, kuperkeikka esimerkiksi auttaa futiksessa maalivahdin kehonhallintaa. Telinevoimistelu on ihan loistava laji, kehuu Soravuo.

Teksti Minna Saano

  • Espoo liikkuu -lehti