"Se miten sä kohtaat ihmisen, niin sillä sä voit pelastaa paljon."

Teksti: Tuija Tuormaa, ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön asiantuntija, Espoon kaupunki

Kommunikaatiolla ja kohtaamisella on valtavan suuri merkitys osallisuudelle ja hyvinvoinnille. Kun kommunikoimme empaattisesti ja kunnioittavasti, lisäämme jo sillä hyvinvointia. Kolikon toisella puolella on negatiivinen kohtaaminen, joka on usein stigmatisoivaa ja poissulkevaa. Stigma eli häpeäleima tarkoittaa negatiivista sosiaalista leimautumista ja yhteisöstä poissulkemista. Yksilön sairaustila tai henkilön muu ei-toivottu ominaisuus voi aiheuttaa muiden taholta ennakkoluuloja, negatiivista asennoitumista ja käytöstä. Stigma tapahtuu aina vuorovaikutuksessa ja sitä tapahtuu yksilö- ja yhteisötasolla sekä laajemmin yhteiskunnassa.

Stigma aiheuttaa sitä kohtaavassa häpeää, emotionaalista kärsimystä ja itsearvostuksen heikkenemistä, joilla kaikilla on vaikutusta minäkuvaan sekä terveyteen ja hyvinvointiin. Paras tapa saada tietoa stigman kokemuksista, on kysyä siitä ihmisiltä itseltään. Ilokseni sain Kalliolan setlementin Askeleen* kautta haastateltavaksi kolme henkilöä, jotka kertovat alkoholismin ja raitistumisen aikana tapahtuneista kohtaamisista. Jokainen heistä on nykyään raitis.

Aluksi muutama sananen päihderiippuvuudesta sairautena. Kaikilla tarinansa kertoneilla alkoholiriippuvuus kesti pitkään. Hoitojaksoja ja yrityksiä irtautua riippuvuudesta oli useita, joka on tyypillistä sairauskuvassa.

"Hakeuduin päihdehoitoon. Sit oli kuitenkin pikkurilli vielä kaljapullossa. Ajattelin vielä, että musta tulee kohtuukäyttäjä. Sithän se taas lähti synkkään alamäkeen. Yritin käydä vertaistukiryhmissä, mut löysin välillä itteni kuppilasta. Se oli semmosta taistelua, siitä meni pari vuotta ja sit hakeuduin hoitoon. Taas tuli pudotus." Jude

"Jatkoin sitä rataa, jouduin sairaalahoitoon pari kertaa, sisuskalut oli täysin sekaisin, hengenlähtö oli lähellä. Mut ei sekään vielä pysäyttänyt. Piti jonkin aikaa olla raittiina ja sit jatkoin. Mä olin taas hyvässä kunnossa, kun olin käynyt sairaalassa pari viikkoa, niin piti jatkaa vaan. En uskonut." Pekka

Jokaisella raitistuminen alkoi siitä, kun pohja tuli vastaan. Oli valittava joko eloonjääminen tai kuolema. Tämä vaati nöyrtymistä alkoholismin edessä, jotta raitistumisprosessi pääsi alkamaan. 

"Siinä sitten tajusin nöyrtyä ja makso mitä makso. Mä haluun taas laitoshoitoon niin pitkään et mä oon kunnossa. Kaadoin ne kaljat, mitä mä olin ostanut, lavuaarista alas." Jude

"Mun päihteiden käyttö loppui Tapionraittiin, löin takaraivoni ja tuli kallonmurtuma. Sit se lähti vasta aukeemaan se koko homma. Mä silloin vasta pysähdyin, teholta kuntoutumaan ja opettelemaan kävelemään Mä olin ihan romuna henkisesti ja fyysisesti. Muistan vielä et lekuri sanoi mulle et 2v voit elää tolla elämäntyylillä, korkeintaan. Et sun maksa ja munuaiset on viittä vaille. Mä olin aivan tyhjän päällä. Mulla oli vaan vaatteet päällä. Tajusin, että nyt mun pitää olla tosissaan. Pakotetusti tajusin et mun täytyy nöyrtyä. Hampaat irvessä ensalkuun, mitä se nöyrtyminen tarkoittaa." Jari

"Hoitohenkilöstö sanoi et pitäis lopettaa, olin teholla. Siitä mä tokenin ja rupesin miettimään. Siinä päihdeyksikön portilla kahden muovikassin kanssa ajattelin, että jos ei nyt, niin ei sitten koskaan. Eka kerran tajusin et nyt mun täytyy tehdä se päätös, koska kukaan muu ei tee, se oon minä, joka tekee sen päätöksen." Pekka

Alkoholiriippuvuudesta irtautumisessa muiden tuella on suuri merkitys oman tahtotilan lisäksi. Ilman muiden positiivista itsetunnon ja onnistumisten kokemusten vahvistamista, päihderiippuvuudesta irtipääseminen ja raittiina pysyminen voi olla vaikeaa. Paljon kaivattu arkielämä eli ”taviselämä” piti opetella uudelleen ylä- ja alamäkineen ja tässä muiden tuella oli suuri merkitys.  

"Se miten sä kohtaat ihmisen, niin sillä sä voit pelastaa paljon. Mulla on ollut hirvee onni, ollut hyviä ihmisiä ympärillä. Päihdehoidon johtajat kuin sosiaalityöntekijät, mulla on käynyt armoton tsägä. On heitäkin kiittänyt. Oon monesti kiittänyt, ilman heitä en ois tässä tilanteessa. Järjestöt on arvostavasti kohdannut, Askel ja A-kilta Leppävaarassa. On ollut aina kiva mennä." Jude

"Tukea ja apua annetaan muille raitistuneille, hyvä kun tulet tänne vertaistukeen. Asiat selviytyy, kun on elossa vielä. Taloudellinen ahdinko on vain rahaa, ihmissuhdeasiat voi olla tosi vaikeita, mutta nekin selkiytyy. Toveruutta, voi vapaasti puhua, kun joku painaa. Ei ole tabuja, josta ei vois puhua, ainakin meidän ryhmässä. Suvaitsevaisuutta ja lähimmäisenrakkautta, sitä se AA-ohjelma on. Jokainen ollut pohjalla, kukaan ei oo parempi kuin toinen. Ainoa ero on se, että osa on saanut toimivia käytännön juttuja, joita voi jakaa muille. Kuhan tullaan toimeen, niin hyvä." Jari

"Heinäkuussa raittiina oloa on 13-vuotta. Mut se johtuu siitä et mä käyn täällä Askeleessa kerran viikossa keskiviikkoisin. Meillä on semmonen kiva pieni porukka tässä. Mä ajattelin, että tämä on mun mesta. Tää on tukiryhmä. Ajattelin et tämähän on hyvä. Täällä oon käynyt 12-vuotta. Täytyy sanoa et on mennyt oikein hyvin. Se on se keskusteleminen ja jakaminen, jaetaan kokemuksia. Ei me aina alkoholista puhuta, me puhutaan paljon muutakin. Kun ajattelee et mä käyn täällä kerran viikossa keskiviikkona yhden tunnin ja mä pärjään sillä kuusi päivää. Mä en tartte muuta tällä hetkellä." Pekka

Vertaistuen lisäksi harrastukset ja itselle mielekäs tekeminen tukivat toipumisprosessissa ja auttoivat löytämään itselle hyvää tuottavaa arjen sisältöä. Raitistumisen myötä arki pitää rakentaa kokonaan uudelleen, jolloin arkeen on hyvä saada nautintoa tuottavaa, hyvinvointia edistävää tekemistä.

"Sit mulla alkoi rakas harrastus jalkapallo uudestaan. Rupesin päihdekuntoutujien kanssa pelaamaan jalkapalloa. Sit lähti että nyt se juominen oli ehkä tässä. Mä sillon kun pääsin laitoshoidosta, pääsin asunnottomien jalkapallon MM-kisoihin Australiaan muiden päihdekuntoutujien kanssa. Mulla oli 9kk aikaa käydä juoksemassa Bodom-järven ympäristössä, elää semmoista urheilijaelämää." Jude

"Oon alkuraittiuksesta asti kävellyt. Ensi alkuun mun oli pakko kävellä, jos en ois käyttänyt jalkoja, niin mun tasapainoaisti ei ois ikinä korjaantunut." Jari

Päihderiippuvuuden aikana haastateltavilla oli hyvin negatiivinen kuva itsestään. Voi sanoa, että he stigmatisoivat itse itseään. Heillä oli tunne, etteivät he tunteneet itseään päihderiippuvuuden aikana ja heillä oli huono omatunto päihderiippuvuuden aikaisista teoista. Alkoholi ja alkoholin saaminen määritti minuuden ja arjen. Raitistuminen on ollut suuri oppimisprosessi löytää itsensä uudelleen ja käydä läpi alkoholismin ajan vaikeat asiat.

"Mä kävelin tuolla kaduilla, monesti löysin itteni hautausmaalta ja ettimään itelleni hautapaikkaa. Mä olin pettynyt itteeni, että mussa on joku vika, kun mä oon juonu ja kohdellu itteäni huonosti. Syyllistin itteni todella vahvasti. Olin tosi pettynyt. Et miks mä en voi elää, kuin joku tavis tässä yhteiskunnassa, olin tosi surullinen. Pidin muita ihmisiä paljon suurempina kuin omaa itseäni. Ajattelin että mä olen pienoiskoossa ja muilla on oikeus elää täällä. Se meni niin vääristyneeks se mun ajattelutapa, et sithän mulla oli niitä itsetuhosia ajatuksia. Mä oon kaksi kertaa kokeillu itsemurhaa. Onneksi nyt tänä päivänä pystyy ajattelemaan, että onneksi en onnistunut, oli onnea siinä matkassa, etten oo pilvien reunalla vielä." Jude

"Totuus on et me alkoholistit ollaan tosi kuritonta, aika paska joukko. Selkärangatonta, aina sieltä mistä aita on matalin. Puhun juovista alkoholisteista, se on inhimillistä. Se ei oikeen sovi, jos tässä elämässä meinaat elää suoraselkäisesti, et sulla olisi puhdas omatunto. Suurimmaksi osaksi ne oli mun oman pään sisällä ne ennakkoluulot, et mitäköhän tuo musta ajattelee, vielä tänä päivänäkin. Alkoholismissa katoaa todellisuudentaju, luot oman todellisuuden. Juoppo luo illuusioita. Oli paljon mun pään sisällä, ettei nää musta välitä. Minuus on ollut kauan päihteiden alla, päihde vain motivoi. Oot valmis tekemään ihan mitä vaan, kun oot ihan pohjalla. Myyt ittes ja periaattees. Ne lenteli tonne vaan, kun saa viinaa ja viinarahaa." Jari

"Siinä oli kaikennäköisiä tunteita silloin, mut kun se meni semmoseksi ettei mitään väliä. Niin en rasittanut sitten sillä päätäni. Pääasia että viinaa riitti. Kaikki muu oli toisarvoista. Jossain tajusin et ne kärsii, omaiset kärsii koko ajan. Mutta kun ei. Pitkää meni juomisen kanssa, mä kielsin. että älkää puuttuko, mä juon omia rahojani. Jessus mitä itsensä ja muiden pettämistä ja petosta, manipulointia, toisten manipuloimista. Niin väärin, niin väärin. Nyt sen ymmärtää, mut silloin sitä vaan eli vaan sille juomiselle. Kaikki muu oli turhaa. Vaikka ne oli tärkeitä juttuja, mutta mitäs sillä oli väliä. Ei mitään vastuuta, mistä ois kantanut vastuuta. Kyllä mä niin monta kertaa itseeni inhosin ja sit juodaan itkuviinaa, voi voi kun mä oon surkee, voi voi kun mä oon surkee. Kaikki on niin päin hemmettiä, voi mua pientä. Se turruttaa joksin aikaa, mut sit se kaikki on taas edessä vielä pahempana. Se oli niin tolkutonta menoa, et ihmettelen et oon edelleen hengissä. Kai tällä oli joku tarkotus kuitenkin käydä läpi tää." Pekka

"Siitä sit mä lähdin Kolmirantaan taas ja havahduin kun mulle ennestään tuttu työntekijä tuli riippukeinuun viereen istumaan ja kysyi, mitä sulle Jude kuuluu? Mä rupesin miettimään, et miks se multa tommosta kysyy. Et jos mä oon niin paska ihminen, niin ei se multa tommosta kysyisi. Se halusi oikeasti tietää. Sit jotenkin mä lähtin pikkuhiljaa uskoo itseeni. Se tuntu hirveen kivalta. Mä maksoin itelleni kalavelkoja sillai takas, että sit mä rupesin tekemään itselleni hyviä asioita." Jude

"Itsensä tunteminen vie aikaa. Se hirvittävä syyllisyys ja häpeä iskee päälle, kun huomaat sen, että omatunto iski päälle. Häpeän tunne on, koska oot elänyt ja pettänyt ittes. Miten sun kuuluu elää ihan tavallista normaalia ihmisen elämää? Sä oot valehdellut ja huijannut ja varastanut ja et oo pitänyt sanaasi ja oot ollut tyhjänpäivänen ja laiska. Sen pystyy karistamaan pois, kun huomaa ettet enää oo se, vaan sä oot muuttunut. Ja oot siihen tyytyväinen ja kiitollinen." Jari

Haastateltavilla oli monipuolisista kokemuksia kohtaamisista ja muiden suhtautumisesta päihderiippuvuuden aikana ja raitistumisvaiheessa. Oli paljon positiivisia kohtaamisia ja toisaalta taas negatiivisia kohtaamisia. Alkoholismi näyttäytyy edelleen ihmisyhteisöissä stigmana ja kohtaamiset eivät aina suju arvostavasti, neutraalisti ja empaattisesti.

"Oli hyvää kohtelua. Ihmisiä, jotka yritti auttaa. Mulla oli hyvä sosiaalityöntekijä alkuvaiheessa. Mä en jotenkin osannut ottaa sitä apua vastaan. Mut sit oli ihan tällaista sylkykuppimaista. Koen että mua on päällimäisenä kohdeltu hyvin. Lähinnä lapsen äidin ja niitten puolelta oon sylkykuppi vieläkin. Sitä en oo saanu vielä takas, oon se punanen vaate heidän elämässään." Jude

"Poliisista mulla on myönteisiä kuvia. Sillon kun jäin ratista kiinni, niin kyllä ne pyrki mua auttamaan. Oli fiksuja poliiseja ja oon saanu kiittääkin kyseistä herraa, joka mut käräytti. Se tuntuu hyvältä. Hänelle riittää se et mä oon nyt tässä. Lastensuojelu, mulla on 20v tytär, siinä on semmonen instanssi, josta mä en oo oikeen tyytyväinen. Mulla on olo, että he vieraannutti lapsen minusta. Mua käsiteltiin pelkkänä juoppona. Se on ainoa viranomainen, josta sanoisin et oon pettynyt. Viimeinen virkailija suostui jopa kuuntelemaan mua palaverissa ja kiitin häntä, ja sanoin et sä sentään kuuntelet, et se on hieno juttu. Siellä on painanu se, et mä oon käynyt laitoshoidon kolme kertaa." Jude

"Ne sote-tyypit teki mitä pystyi, sen mä tajusin et hyvää nää tarkoittaa. Siitä se sit lähti. Ettei se ilkeyttään, vaan se haluaa auttaa. Sun tehtävä on etsiä semmoset ihmiset, jos näät et joku suhtautuu suhun kielteisesti, se on sun moka et jäät sen kanssa, sun pitää hakea ymmärtäväisempiä muualta. Joskus taas on tyydyttävä siihen mitä on." Jari

"Ihmiset ei ihan ymmärrä, mitä on päihderiippuvuus. Sukulaisten kanssa juhlissa, hirveen varovasti ihmiset on ottanu katsekontakteja, että uskaltaako tolle ihmiselle puhua ja ottaa asia esille. Pääosin ollu myönteistä, että hieno juttu et oot saanu selvitettyä riippuvuuden tolla tavalla. Moni ei uskalla ottaa puheeksi tai kysyä et millaista on päihdevapaa elämä. Työyhteisössä oon kertonut omista kokemuksista ja ihmiset tulee kahdenkesken juttelee, millaista elämä on päihteiden jälkeen, ollut hirveen kiinnostuneita siitä, et mikä sai sut lopettaa." Jude

"Yhteiskunnassa kohdannut, alkuraittiudessa olin aika hirveän näköinen, face oli rutussa kaatumisen jälkeen. Poliisi tuli kadulla kysymään papereita ja et mikäs mies täällä on, silloin tyyneysrukous auttoi. Entinen Jari olisi alkanut räkyttää niille poliiseille, nyt vaan kerroin et olen Jari ja odottelen junaa. Sama on lääkäreillä, ne kattoo et ai sä oo näitä tämmösiä tapauksia. Eihän aikuiset voi tietää päihderiippuvuudesta, ethän sä voi suuttua sille siitä, ettei se tiedä. Luet tilanteen: onko aikaa kertoa itsestään, jos ei, laita asia sivuun. Jos nousee karvat pystyyn, et toi kattoo mua kun mä oisin halpaa makkaraa, niin mitä siitä, kunhan asiat saadaan hoidettua." Jari

"Sekä että, siinä oli sellaisia, katsottiin pitkään, kun saatiin tietää et olet alkoholisti. Suhtautumistapa oli vähän semmonen. Toiset taas oli sellaisia, että niistä huomasi et ne välittää. On lääkäreitä ja on lääkäreitä. Yleisesti ihan hyvin on otettu vastaan. On tietysti haukuttu juopoksi sun muuta silloin…Kaiken kaikkiaan positiivista, kolme hoitopaikkaa ja katkot päälle, kaikki ollut positiivista.. Nepperssin pomokin sanoi, että te ette ole täällä meitä varten, vaan me ollaan täällä teitä varten. Se oli hienoa." Pekka

"Kyllähän se perhe kaikkensa yritti. Mut sit kun ne huomas ettei se auta, niin ei ne sitten välittäneet. Mä ymmärrän oikeen hyvin. Tää on itseaiheutettua ja kun oppi ei mee perille, niin mitä niitten sit siinä enää kannattaa rassata omia hermoja. Mut sit kun sä raitistut, niin sit niitten suhtautumistapa on vähän omituinen, sillä tavalla kun ennen ne vähän haukkui, niin sit kun ne huomas et perhana, toihan on raittiina, todella raittiina. Et tuu nyt kylään, et kyllä ne pikkuhiljaa siitä, kun ne huomaa et sä yrität. Se muuttuu sitten. Mulla on hyvät välit sukulaisten kanssa, jotka on vielä hengissä. Lapset ja lapsenlapset. Oon sanonut sukulaisille, että oon nyt raittiina ja tän on riitettävä. Mä en tästä pysty enempää ratkeamaan. Menneiden kaivelu, on hyvä käydä menneet läpi, mutta ei pidä jäädä sinne asumaan." Pekka

Päihderiippuvuus satuttaa niin sitä kokevaa kuin hänen läheisiään, tämä tuli hyvin ilmi kertomuksista eikä riippuvuudesta irti pääseminen ole helppoa. Mitä kotiläksyjä päihdekuntoutujien kokemuksista toivon? Yksinkertaisesti sitä, että näkisimme tunteita omaavan ihmisen hyvine ja huonoine puolineen päihderiippuvuuden takana. Toivottavasti näiden kokemusten lukeminen auttaa sinua pysähtymään ja ajattelemaan omaa suhtautumistasi päihderiippuvuutta kokevia kohtaan ja tekemään muutoksia, jos muutoksille omalla kohdallasi on tarvetta.

Suuri Kiitos Askeleelle sekä Judelle, Jarille ja Pekalle, jotta sain kertoa arvokkaista kokemuksistanne tämän kirjoituksen muodossa.

*Kohtaamispaikka Askel on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, joka tarjoaa turvallisen ja päihteettömän yhteisön. Toiminta tukee arjessa pärjäämistä ja mahdollistaa elämäntavan muutoksia kohtaamisen, yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen avulla.