Safe Espoo -podcast: yhdistelmäuhat

Safe Espoo-podcastissa luomme käsitystä siitä, mitä kaikkea turvallisuus on yksilön arjessa. Lisäksi nostamme esille, kuinka jokainen voi vaikuttaa omaan ja läheistensä turvallisuuteen sekä mikä on kansalaisen oma vastuu erilaisissa kriisitilanteissa.

Tässä jaksossa keskustellaan hybridi- eli yhdistelmäuhista. Mitä ne ovat ja miten niihin voi varautua? Juontaja Unna Lehtipuun johdolla aiheesta keskustelevat Espoon kaupungin turvallisuuspäällikkö Petri Häkkinen, Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith ja Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll.

Voit kuunnella jakson SoundCloudissa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) tai Spotifyssa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) (kesto noin 30 minuuttia). 

Tämä podcast-jakso on saanut rahoitusta Euroopan Unionin Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta, sopimusnumerolta 883054, EU-HYBNET-projektista.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) 

Lehtipuu:     Kaupunkihan on hieman kuin heimo. Hyvässä heimossa olet turvassa ja turvaat muita, vahvistat yhteistä hyvää ja tunnetta siitä, että me olemme samaa ”jengiä”.  Mutta miten turvallinen heimo on Espoo? Tässä Safe Espoo –podcast-sarjassa olemme käsitelleet arjen turvallisuutta. Ja tänään sukellamme hyvin mielenkiintoiseen, kutkuttavaan ja ehkä vähän pelottavaankin teemaan eli hybridiuhkiin eli suomeksi yhdistelmäuhkiin. Tämä vaikeakuuloinen sana tarkoittaa erilaisia tapoja horjuttaa meidän turvallisuutta, aiheuttaa vahinkoa, epävarmuutta ja horjuttaa myös vakautta. Ja keinoja siihen on monia, esimerkiksi valetiedon levittäminen, painostus, terrorismi, rikollisuus, sähkön- tai vedenjakeluun kohdistuva tihutyö tai jopa sotilaallinen toimi. Keinolista on siis vaikuttava. Mutta pitääkö näistä uhkista tavallisen espoolaisenkin olla huolissaan ja tietoinen? Tästä puhumme. Minä olen Unna Lehtipuu. Ja kanssani studiossa aiheesta keskustelemassa on Hybriditurvallisuuskeskuksen [korjaus: Hybridiosaamiskeskuksen] tutkimusjohtaja Hanna Smith, tervetuloa Hanna.

Smith:          Kiitoksia.

Lehtipuu:     Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden johtaja [korjaus: professori] ja samalla myös tuore Espoon kaupunginvaltuutettu Jarno Limnéll, tervetuloa.

Limnéll:        Kiitos paljon.

Lehtipuu:     Ja Espoon kaupungin turvallisuuspäällikkö Petri Häkkinen.

Häkkinen:   Kiitos, kiitos.

Lehtipuu:     Eli olemme nyt todella turvallisessa seurassa täällä. Hybridiuhista puhuttaessa yleensä puhutaan ylätasolla eli valtioiden välisenä sapelinkalisteluna. Mutta mitä ihan tavallisen espoolaisen tulisi niistä ymmärtää?

Smith:          No, jos minä aloitan vaikkapa tästä kohdasta. Se on ehkä hiukan harhaa puhua hybridiuhkista valtioiden välisenä sapelinkalisteluna, sillä on tietenkin näin, että siellä on ulkoinen toimija taustalla. Eli ei kotimainen toimija ollenkaan, koska vastakkainasetteluahan löytyy kaikista valtioista Ja se ulkoinen toimija voi olla valtiollinen ja ei-valtiollinen. Mutta myös se, että jos se on valtiollinen, niin sehän pyrkii oikeastaan ohittamaan myös aina näitä valtiollisia kokonaisuuksia ja peittämään sitä omaa toimintaansa niin, ettei sitä oikeastaan valtiota toiminnan takana pystytä identifioimaan. Ja silloin tullaankin sellaiseen kohtaan, että oikeastaan kaikki yhteiskunnassa ja erityisesti sellaiset tasot kuten paikallistaso, kun tässä nyt puhutaan Espoosta erityisesti ja kaupunkitasosta, paikallistasosta, niin se vaikuttaminen ja häirintä, hajottaminen, mikä on tämän toiminnan tarkoituksena, se oikeastaan alkaa hyvin tällaiselta ala- ja paikallistasolta.

Lehtipuu:     Jarno.

Limnéll:        Hanna puhui erittäin hyvin. Minä mietin vähän ehkä enemmän asiaa nyt espoolaisena itsekin, perheenisänä, että miten tämä voisi ikään kuin hybridivaikuttaminen eri muodoissaan minuun ja minun perheeni arkeen, meidän arjen turvallisuuteen vaikuttaa. Ja niin kuin Hanna toi esille, niin näitä erilaisia vaikutuskeinoja ja niitten vaikuttavuutta on hyvin monenlaisia, vaikkapa nyt se, että jos joku päättää tehdä ikävän hyökkäyksen meidän energianjakeluverkkoa kohtaan ja se syystä tai toisesta kaatuu, niin miten meidän perhe tulee vaikkapa ilman sähköä toimeen jonkin aikaa, siihen pitää olla keinot. Ja sitten pidin kyllä tuosta heimovertauksesta. Mutta kun minä mietin aika paljon työkseni asioita turvallisuudessa digimaailman kautta, niin tässä digimaailmassa tällainen heimo näyttäytyy ehkä vähän toisella tavalla. Elikkä yhä enemmän käytämme näitä erilaisia vaikkapa some-alustoja. Ja sitä kautta myös pyritään tietoisesti hyvällä ja pahalla vaikuttamaan ajatteluumme, vaikuttamaan mielipiteisiimme. Ja se on kyllä ihan siis sellainen keskeinen asia, jonka kanssa myös arjen turvallisuudessa me espoolaiset saamme jatkossa painiskella yhä enemmän.

Lehtipuu:     Turvallisuuspäällikkö Petri Häkkinen, missä me tavalliset espoolaiset joudumme todennäköisimmin hybridiuhkan kohteeksi?

Häkkinen:   Uhkan, tai oikeastaan väärän tiedon kohteeksi, niin ainakin viime aikoina nyt, kun meillä on ollut näitä poikkeusoloja ja tälläkin hetkellä tällainen laaja häiriötilanne päällä, niin väärää informaatiota levitetään ja sitten myös kyseenalaistetaan viranomaisten toimia ja pyritään osoittamaan, että ollaan tekemässä jotain laittomia päätöksiä ynnä muuta. Eli tällaista informaatiovaikuttamista se tällä hetkellä suurimmalta osin on. Tällä pyritään tietysti vaikeuttamaan sitä päätöksentekoa ja yksittäisen virkamiehenkin valmistelua. Ja saadaan aikaiseksi, jos päästään tavoitteeseen, niin sitten koko yhteisölle vahingollisia päätöksiä.

Lehtipuu:     Luottamuksen syntyminenhän vaatii sitä, että on joku jossain, on olemassa joku jossain johon luotamme ja joka puhuu totta. Mutta tämähän on hyvin vahvasti hämärtynyt. Voisi melkein sanoa, että totuudesta on tullut tällainen nykyajan uhri, tai puhutaan tästä totuuden jälkeisestä ajasta.

Smith:          Jos tuosta otetaan hiukan ”koppia”, niin tietenkin tämä totuushan on hirveän vaikea käsitteenä, koska aina löytyy useampia näkökulmia, useampia puolia asiaan. Ja oikeastaan demokratiassa, sehän on hirveän tärkeätäkin, että pystytään tuomaan esille erilaisia tapoja hoitaa asioita tai muuta, eli vapaasti kyetään kritisoimaan. Mutta silloin kun mennään sille tavallaan uhkapuolelle, silloinhan on niin, että siinä kärjistetään, siinä ihan oikeasti vääristellään myös sitä tietoa mikä on, sanotaan nyt näin. Eli tietoa on erilaista, ja sitten sitä pyritään kokoamaan sillä tavalla, että saadaan yksi kokonaisuus, joka oikeastaan näyttää hyvin erilaiselta kuin mitä se tieto antaa. On se sitten rokotuksiin liittyvää esimerkiksi, niin rokotuksistahan aina tulee jonkinlaisia haittoja. Mutta miten tätä tietoa käytetään ja millaisia uhkakuvia siihen liitetään ja ketä jostakin syytetään, niin nämä ovat sitten sitä kokonaisuutta, jossa jokin ulkoinen toimija voikin oikeastaan vaikuttaa ihmisten mieliin ja ajatuksiin tässä kokonaisuudessa.

Limnéll:        Juuri näin. Eikä sen välttämättä tarvitse olla ulkoinenkaan toimija. Jos katsotaan nyt tätä nauhoitusta tehdessä, niin meillä keskustellaan paljon nyt siitä, että miten erilaista, oikeaa ja vähemmän oikeaa tietoa meillä jaetaan yhteiskunnassa eri tahojen toimesta liittyen lasten rokottamiseen, siihen liittyen. Ja ihan selkeästi, kun näitä tapauksia nyt käy läpi, niin huomaa, että siellä ei edes haluta pyrkiä oikeaan tietoon. Ja se on mielestäni silloin huolestuttavaa. Eli niin kuin Hannakin totesi, ja täytyy näin yliopiston edustajana myös todeta, että absoluuttista totuutta harvoin on. Mutta se, että pyritään mahdollisimman oikeaan tietoon, rehellisyyteen. Ja toisaalta, jos tieto on väärää, niin silloinkin nostetaan rehellisesti käsi virheen merkiksi ylös. Mutta jos tarkoituksellisesti, niin kuin tällä hetkellä tähän rokoteasiaan, meillä levitetään väärää, virheellistä, valheellista, tunteisiin vetoavaa tietoa. Ja esimerkiksi järjestön nimen alla, joka antaa ihan toisenlaisia mielikuvia, niin se on hyvin ikävä asia. Ja täytyy sanoa, että tässä kun on paljon työkseen ympäri Suomea kiertänyt ja näistä asioista keskustellut ihmisten kanssa, niin taitaa olla se yleisin kysymys ihmisillä tänä päivänä, että mihin tietoon tässä enää voi tänä päivänä luottaa. Ja se kuvaa mielestäni hyvin sitä, mitä Petri sanoi, että tässä ollaan tällaisen informaatioteknologian valtavan murroksen keskellä ja olemme vähän hämmentyneitä.

Lehtipuu:     Mitä sinä vastaat, mihin voi sitten luottaa, koska tämä nimenomaan koronavirusepidemia on ollut erittäin herkullinen maaperä erilaisille suorastaan salaliittoteorioille? Mihin voi luottaa?

Limnéll:        Minulle opetettiin aikanaan alokkaana varusmiehenä, että everstin sanaan voi luottaa. Mutta vitsi vitsinä.

Lehtipuu:     Missä ne aikamme everstit nyt sitten tässä keskustelussa ovat?

Limnéll:        Ehkä tarvitaan Espooseenkin lisää everstejä tänne. Yksi asia on tietenkin se, että kaikkeen tietoon kannattaa olla lähdekriittinen. Ja toinen on se, että kyllä minua itseäni, kun tulee joku vähän herkullisempi väite, niin kyllä minä yleensä ensimmäisenä katson silloin, että mistä se tieto on peräisin, mikä on se julkaisualusta tai kuka siellä tätä tietoa levittää. Ja sitten jos se vielä tällainen isompi uutinen, niin kyllä minä käyn sitten katsomassa jo aiemmin kokemiltani luotettavilta esimerkiksi tutkijoilta tai uutissivustoilta, että mitä he tästä asiasta sanovat. Ja kun tiedän, että siellä on ihmisiä, jotka pyrkivät tuomaan sitä oikeaa tietoa esille, se ei välttämättä ole täydellistä tietoa, mutta he ainakin pyrkivät siihen totuudellisuuteen, oikeellisuuteen. Ja se on myös sellainen asia, mikä rakentuu ajan saatossa.

Lehtipuu:     Oikeus vapaaseen mielipiteen ilmaisuun on kuitenkin mahdollistanut sen, että erilaiset ryhmät, yksilöt voivat luoda myös keinotekoisia identiteettejä tuonne verkkoon. Nyt on siirrytty sieltä vessanseinäkirjoittelusta tuonne verkkoon. Ja väärän tiedon lähettämisenhän voi automatisoida sitten vaikkapa näille tileille. Mutta miten tällaisessa tilanteessa tavallinen kansalainen voi oikeasti tarkistaa sitä tiedon lähdettä, mihin viittasit?

Smith:          Ehkä suomalaiselle yhteiskunnalle, on se sitten paikallistaso tai valtakunnallinen, niin tämä on haastavaa aikaa, koska mehän olemme tottuneet siihen, että esimerkiksi määrättyihin auktoriteetteihin luotetaan. Ja se on tämä, että mistä kuulee totuuden. Ja suomalainen yhteiskunta on toiminut aika hyvin sillä tavalla. Mutta sillä lailla olemme ehkä ruvenneet kansainvälistymään näitten digimuutosten ja erilaisten rajat ylittävien kaikenlaisten siirtymisien ja aaltojen kautta siihen, että on niin paljon sitä tietoa. Ja sitten tullaan tähän, että on näitä erilaisia identiteettejä ja muita. Ja silloin oikeastaan se Jarnon mainitsema oma lähdekriittisyys. Tämä on sellainen murroskausi, jossa opetellaan tähän uuteen aikakauteen ja siihen, että tulee huomattavasti enemmän ehkä henkilökohtaiselle vastuulle se miten lähestyy tietoa, miten suhtautuu erilaisiin tilanteisiin, siis kysymys luottamuksesta.

Lehtipuu:     Petri, miten sinä näet tämän?

Häkkinen:   Aivan kuten Hannakin tuossa totesi. Mutta ehkä vielä tähän haluan lisätä sen, että mielipiteen muodostaminen yleensäkin tänä päivänä on hyvin haavoittuvaa, että kuinka kukakin mielipiteensä sitten rakentaa. Tarkoitan tällä sitä, että kuulumme tällä hetkellä, tänä päivänä monesti erilaisiin tällaisiin sosiaalisiin ja informaatiokupliin, joissa sitten keskustellaan ja vaihdetaan tietoa yleensä ja muiden ihmisten kanssa, joilla on samoja mielipiteitä ja käsityksiä näistä asioista. Ja helposti sitten käy niin, että nämä ennakkoluulot ja mahdollisesti myös väärä tieto saattaa vahvistua tällaisissa kuplissa ja lähteä elämään tavallaan sitten vielä voimakkaammin. Ja näissä nykyisissä informaatioympäristöissä, mitä tänä päivänä käytetään, viittaan tällä someen muun muassa, niin siellä on helppo provosoida ja herättää ärtymystä ja järkytystä. Ja sillä voidaan luoda sitten esimerkiksi tässäkin tilanteessa, kun meillä on tämä Covid-19-pandemia päällä, niin tällaista vastakkainasettelua. Sitten kun se siellä voimistuu, niin sitten sen lisäksi vielä tällaiset väärennetyt tilit ja trollit jatkavat sitä ja lisäävät sitä kohinaa näissä meidän informaatiokanavissamme.

Lehtipuu:     Mutta edelleen niitä ihan käytännön keinoja sitten. Jarno tässä mainitsikin, että katsoo useammasta lähteestä. Mitä muita keinoja sitten olisi siinä omassa arjessa sitä oikeaa tai väärää tietoa sitten tarkistaa?

Smith:          Oikeastaan sellainen asia, joka voisi myös tähän uuteen aikaan sopeuttaa, on myös se, että koitetaan mahdollisimman paljon myös kasvotusten nähdä ihmisiä, eli rikkoa hiukan sitä, että opetellaan some-maailma, opetellaan tämä informaatiomaailma, opetellaan sitä lähdekriittisyyttä ja otetaan vastuuta itse siitä. Mutta myös se, mikä pääsee unohtumaan, että se kasvotusten keskustelu kuitenkin tuo sitä luottamusta. Näkee sen ihmisen. Siinä tulee ihan erilainen kontakti, epäileekö toista tai mitä tahansa siinä kokonaisuudessa. Eli kyllä sellainen takaisin hiukan siihen maailmaan, jossa keskustelut käytiin kasvotusten, sellaisia kokonaisuuksia kannattaisi miettiä. Ja itsekin jos on sitten jossakin somessa ja näkee, koska siellä juuri näitä erilaisia identiteettejäkin voi olla, eli henkilö ei olekaan se joka on. Ja nyt haluan palata nopeasti vielä tähän ulkoisen toimijan kokonaisuuteen, koska silloin kun puhumme näistä hybridiuhkista, niin kyllä siinä on aina se ulkoinen toimija. Sisäisesti on kaikennäköistä. Meillä on ihan kotikutoisia kokonaisuuksia, jotka haluavat myös hajottaa ja murentaa päätöksentekoauktoriteettia ja muuta. Mutta se, miksi siitä tulee uhka, on se, että siinä pääsee joku ulkopuolinen väärällä identiteetillä esimerkiksi somessa tai joku ulkopuolinen, joka hajottaa tätä, mitä Jarno sanoi, pääsee meidän energiaverkostoomme tai pääsee käsiksi joihinkin ihan henkilöihin. Ja sillä tavalla pääsee sekoittamaan sitä ehkä sellaista luonnollista polarisaatiota, mikä on. Niin, se muuttaa sen hyvin epäterveelliseksi kokonaisuudeksi. Ja tämä on se hybridiuhkakokonaisuus. Meillä on muitakin haasteita tietysti tässä.

Limnéll:        Viisaita Hanna jälleen puhuu. Mutta jos mietin asiaa nyt vielä Espoon näkökulmasta, no miksei laajemminkin koko Suomen näkökulmasta, niin kyllä sellainen iso trendi, joka mielestäni turvallisuudessa nyt tällä hetkellä on nousemassa ja voimistuu oman arvioni mukaan entisestään, on nimenomaan tämä turvallisuuden ymmärtäminen tunteena ja tunteeseen vaikuttaminen. Ja nyt ei pelkästään sillä ikävällä tavalla. Ja tässä on ehkä sellainen vielä mielestäni sellainen suomalaisen yhteiskunnankin oppimisen paikka, että mehän olemme hyvin pragmaattinen kansa, elikkä hyvin käytännönläheisesti tehdään asioita, kun halutaan parantaa turvallisuutta. Rakennetaan suojateitä, lisätään alikulkutunneleita, palkataan poliiseja. Sillä on totta kai tärkeä merkityksensä. Mutta tämän päivän turvallisuuden tunteeseen viestinnällä on hyvin keskeinen merkitys. Ja tämän merkitys tulee kasvamaan. Ja kyllä, jos mietin Espoon kaupunkia meitä espoolaisia varten, niin kyllä viestintä on asia, mihin meidän on ihan välttämätöntä panostaa, jo ihan senkin takia, että kriisit ja erilaiset häiriötilanteet eivät tule päättymään tähän koronapandemiaan. Ja kun sitten seuraava kriisi tai joku epävarmuus tulee, niin kyllähän meillä pitää olla kuntalaisilla varmuus siitä, että kaupungin viestinnässä on riittävät resurssit, on osaavat ihmiset ja sieltä löytyy se viimeisin tieto. Se ei varmasti ole kriisitilanteessa täydellinen, mutta ainakin tieto, johon voi luottaa, ja aivan keskeinen elementti mielestäni Espoon turvallisuuden tulevaisuudelle.

Lehtipuu:     Ja silloin ei riitä, että ohjataan että menkää lukemaan Intrasta tai sivuilta, vaan sen viestinhän pitää olla siellä missä ihmisetkin. Tässä voisi palata hetkeksi, tai mennä mediaan, koska Suomihan on ollut vähän tällainen impivaara, että olemme olleet sillä tavalla samaa heimoa ja tunnettu toisemme. Mutta me olemme monikulttuuristuttu tässä. Jos katsotaan mediaa, niin täällä on aika vahva luotto ollut vaikkapa uutismedioihin. Mutta nähdään, että sekin murtuu. Esimerkiksi ihan selkeitä eroja on eri puolueiden välillä jo Suomessakin siinä, että luotetaanko näihin päämedioihin. Yhdysvalloissahan tämä on ihan selkeä, että sieltä on vaikea löytää muutamaa mediaa, joihin molemmat isoimmat puolet luottaisivat. Niin, mitä ne luotettavat kanavat sitten ovat? Millä tavoin kansalaiset ja asukkaat tavoittaa?

Smith:          Lähinnähän siinä taas tästä kokonaisuuden ehkä ymmärtämisestä. Kun otit tuon vertauksen Yhdysvaltoihin esimerkiksi, kaikki tietävät, että Fox News on republikaanien kanava ja CNN kannattaa demokraatteja. Niin, samanlainen, tämähän on oikeastaan aika perinteinenkin tapa, eli tietoisuus siitä että kuka kannattaa ketä. Ja sitten se on sinun oma asiasi, että kenen uutisia luet, mihin ryhmään siinä mielessä kuuluu. Mutta tämän päivän tässä informaatioympäristössä tämähän ei ole ihan selkeätä. Siis ongelmahan on siinä, että tätä sekoitetaan, kuka tuottaa sen uutisen ja mikä on heidän joko poliittinen lähtökohta tai joku muu ideologinen lähtökohta. Ja tämän hahmottaminen ja tiedostaminen tulee ehdottomasti joku päivä selkeyttämään, samalla kun pitäisi olla myös ehkä säännösten puolelta sitä, että aina pystytään tarkastamaan että kenen tuottama uutinen tämä on ja kuka sitä rahoittaa. Silloin kun päästään tällaiseen huomattavasti avoimempaan, transparentimpaan lähtökohtaan, silloin myös se henkilön vastuu on helpompi toteuttaa, kun saadaan sitä tietoa siitä, että kuka on informaation takana.

Limnéll:        Ja katsoo kansainvälisesti tätä isoa trendiä, niin vähän nyt mutkat oikoen, niin kyllä se kaikkein paras vastalääke on sivistys ja sivistyksen tasosta huolehtiminen meillä Suomessa. Silloin jos ei tällaista ikään kuin, niin kuin Hannakin viittasi, ole ymmärrystä tästä isommasta kuvasta, näin akateemisesti voi sanoa, jos puuttuu se kontekstin ymmärrys, niin silloin tällaiset myös yksittäiset tapahtumat, huippu-uutiset, tunteisiin vetoavat asiat saavat paljon suuremman vaikuttavuuden kuin ihmisillä joilla on sivistystä, jotka ovat lähdekriittisiä, joilla on sitä kontekstin ymmärrystä. Ja kyllä minä sanoisin kaikessa yksinkertaisuudessaan, että tässäkin on pienen kansan turva ja nimenomaan sivistyksessä.

Lehtipuu:     Eli jokainen espoolainen koulu tekee nyt kaikkein tärkeintä työtä.

Limnéll:        Ihan ehdottomasti. Mutta sitten toisaalta täytyy myös sanoa, että kun puhutaan näistä kybertaidoista, medialukutaidosta ynnä muuta, niin puhumme pääsääntöisesti yleensä nuorista. Ja täytyy sanoa, että esimerkiksi tällä hetkellä nyt täällä digimaailman puolella, kun katsoo näitä huijauskampanjoita, niin nehän kohdistetaan varttuneempaan väestöön. Eli tässä nyt pitää niin sanotusti pitää mielessä vauvasta vaariin kaikki espoolaiset ja kaikki suomalaiset, kun puhumme näistä asioista, koska ne ovat tämän päivän media- ja digiyhteiskunnassa kaikille suomalaisille kansalaistaitoja.

Lehtipuu:     Juuri uutisoitiin, kuinka monia miljoonia esimerkiksi nämä rakkaushuijarit, öljynporaajat ja mitä näitä on, merimiehiä, jotka tuolla somessa sitten saavat itselleen pankkitilisiirtoja. Ja pankithan hyvin varoittavat nykyään, että näitä numeroita kalastellaan. Petri.

Häkkinen:   Vielä kuitenkin palaisin tähän, mistä oli aikaisemmin puhetta, Hanna ja Jarno pitivät hyvät puheenvuorot tuossa asiasta. Mutta palaisin tähän viestintään ja näihin eri medioihin vaikuttamiseen. Niin, tämähän on yksi varmastikin viime vuosina voimistunut tapa juuri tätä hybridivaikuttamista, että luodaan se epäilyksen siemen sinne että näihin ja näihin medioihin ei voida enää luottaa.

Smith:          Ja sitten sen pohjalta luotetaan tavallaan, että on tarpeeksi niitä paikallisia ihmisiä jotka nappaavat tämän syötin ja sitten rupeavat levittämään sitä vielä. Ja siinä kyllä ehdottomasti minä haluan tuoda esille tämän kaupungin ja paikallistason näkökulmasta. On se nyt sitten heimo tai yhteisöllisyys, heimokin, siinä on aina yleensä jonkinlaista yhteisöllisyyttä. Ja jos se sellainen yhteisöllisyys rupeaa katoamaan paikallistasolta, ei enää tunneta naapureita ehkä, vanhempain toiminta koulussa hajoaa, kukaan ei enää halua vetää sitä eteenpäin. Ei keskustella asioista. Ei tunnisteta lapsia tai aikuisia kadulla. Niin, se on kyllä sellainen asia, että siinä on hyvin herkullinen maaperä silloin jollekin ruveta sekoittamaan sitä kokonaisuutta päästä päätöksentekoon käsiksi ja ruveta vaikuttamaan meidän arkeen sillä tavalla, että se kääntyy sellaiseen suuntaan mitä kukaan ei halua.

Lehtipuu:     Ja jo aikaisemmin tässä puhuimme esimerkiksi kaupunkisuunnittelusta, jolla voi siihen vaikuttaa, että minkälaisia yhteisöjä luodaan. Mutta nyt kun meillä on studiossa ehkäpä Suomen kirkkaimmat aivot, mitä liittyy näiden uhkien torjumiseen, niin toivoisin teiltä kaikilta nyt tavallisille espoolaisille parhaat vinkit siitä, miten näitä hybridiuhkia omassa arjessa voi estää, pysäyttää, ehkäistä.

Limnéll:        Jos aloitan. Ensinnäkin pitää sanoa, että kannattaa pitää mielessä se että turvallisuus ei ole vain uhkia ja riskejä, se on vapautta toimia, se on positiivisuutta, se on mahdollistaja. Ja mielestäni näin pitää asia ajatella, että kun meillä on Espoossa turvallista, niin täällä on todella hyvä ja viihtyisää elää. Mutta turvallisuudessa on toki se toinen puoli eli uhkat ja riskit. Ja varautuminen on viisautta. Ja mitä paremmin ollaan valmiita kohtaamaan erilaisia uhkatilanteita, niin sitä paremmin tulemme jatkossa pärjäämään. Elikkä tämä tarkoittaa nyt jokaiselle espoolaiselle, esimerkiksi kotitaloudelle sitä, että toivoisin että huolehditaan vaikkapa tästä kotivara 72 –periaatteesta. Löytyy hyvät ohjeet internetistä.(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) Ja tämä on ihan tosi juttu.

Lehtipuu:     Elikkä kiteytätkö lyhyesti?

Limnéll:        Eli siinä on käytännössä esitetty se, että minkälainen tällainen oma huoltovarmuusvarasto meillä jokaisella tulisi kotona olla jotta tullaan toimeen vaikkapa nyt ilman sähköä 72 tuntia. Ei ole kyse mistään isoista asioista. Mutta tällainenkin pieni varautuminen auttaisi kyllä aivan valtavasti. Ja toinen asia, uskon, että Petri Ja Hanna nostavat nämä digimaailman ilmiöt esille, mutta toinen asia, mitä ei voi korostaa kyllä liikaa, mihin Hannakin viittasi, niin on tämä yhteisöllisyys ja toisten tukeminen. Ja täytyy mainita, että tuossa jokin aika sitten kun tehtiin laaja nuorisotutkimus ja kysyttiin nuorilta turvallisuudesta, sen tulevaisuudesta, niin kaikkein tärkein asia nuorilla oli ajatus siitä, että me pidämme huolen toisistamme. Ja tuli mitä tuli, olivat ne sitten hybridiuhkia tai kyberuhkia tai ihan mitä vaan, mitä Espookin tulee vääjäämättä kohtaamaan jossain vaiheessa tulevaisuudessa eri tavoin, niin pidetään toisistamme huolta. Ja siinä on ihan valtava voimavara, ja siihen ei kyllä kukaan pääse väliin, kun me siitä huolehdimme.

Smith:          Voisin oikeastaan lisätä tuohon. Jos kiteyttää vähäsen ja ajattelee, niin minulla olisi kolme kohtaa, mitä jokainen voisi tehdä. Se on tutustua. Tarkoittaa sitä, että tutustu naapureihin, tutustu yhteisöön, jossa olet, laajenna sitä piiriä siellä missä asut. Ei välttämättä vain työkaverit vaan…

Lehtipuu:     Oletko Hanna käynyt kolkuttelemassa naapureiden ovia?

Smith:          Aina silloin tällöin, mutta en tarpeeksi usein. Pitää ehkä hiukan itsekin parantaa tapojansa. Sitten toinen on osallistua, eli olla aktiivisesti mukana erilaisissa asioissa, olla kiinnostunut, jolloin oppii sitä isompaa kuvaa hyvin paljon. Ja sitten viimeinen on tuo, mistä Jarnokin puhui, että varautua. Eli myös ymmärtää sen oman turvallisuusympäristön ja sen, että yllättäviä asioita voi tapahtua ja niistä ei heti lähde horjumaan. Jos tutustutaan, osallistutaan ja varaudutaan, niin silloin meillä alkaa olla aika hyvä työkalupakki vastaamaan myös niihin uhkiin, jotka voivat tulla tämän hybridiuhkakokonaisuuden kautta.

Lehtipuu:     Millainen lista Petrillä olisi?

Häkkinen:   Tässä tuli erittäin hyviä vinkkejä jo kahdelta, Hannalta ja Jarnolta. Mutta minä nyt vielä, ehkä vähän toistankin itseäni, mutta edelleen se lähdekritiikki: Mieti, kuka viestii ja miksi sekä millä tiedoilla. Ja sitten siihen vielä jatkoksi oikeastaan, että älä jaa väärää tietoa itse. Sitten tässä puhuttiin tästä varautumisesta. Niin, yksinkertaisesti kasvata omia henkilökohtaisia tietoja ja taitoja, eli siis resilienssiä, häiriönsietokykyä erilaisiin tilanteisiin. Ja todellakin ota ne varautumisen hyvät opit haltuun.

Limnéll:        Ja Petri, mainitse nyt vielä, kun Espoossa on tehty hyvä tällainen jokaisen espoolaisen turvallisuustaulu, missä ovat ikään kuin nämä perusasiat, joista mekin olemme… Ne kun tekee, niin on kyllä otettu valtava askel turvallisuudessa eteenpäin. Mistä, Petri, tämä turvallisuustaulu löytyy?

Häkkinen:   Eli Espoon verkkosivuilta. Ja lisäksi näitä on meidän asiointipisteissä jakelussa kolmella eri kielellä.

Lehtipuu:     Ja Jarnon mainitsema varautumislistahan löytyy myös verkosta: 72tuntia.fi. (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)Eli sen voi printata sieltä ja katsoa. Kun syysmyrskytkin iskevät, niin ei ole ihan mahdotonta, että sähkötkin välillä katkeavat. Ja tällaisen vinkin itse olen saanut, että kun me kaikki olemme läppäreillä ja kännyköillä, niin esimerkiksi se läppärin kamera piiloon ja sitten tietysti ”mikitykset” pois silloin, kun ei halua, että kukaan kuuntelee sinua. Mutta kiitoksia suuresti keskustelijoille Hanna Smith, Jarno Limnéll ja Petri Häkkinen. Ja tämän jälkeen Espoo on taas askeleen verran turvallisempi.

Häkkinen:   Kiitos.

Smith:          Kiitos.

Limnéll:        Kiitos.