Runoja ystävyydestä
“Vaik’ ain’ saan paljon omasta takaa, ei ystävää vertaa voi taloon tai rahaan.
Se ymmärtää voin, en sitä voi salaa, ain silloin kun saan hetken kanssas jakaa.”
“On raskas työ kun upottava suo. Se palkan tuo, mut ystävää ei luo.
Vaan saada kaikkea ei taidolla voi. Ystävän löytää vain halu toi.”
“Ystäviä hyviä ei kaikille riitä. Ei aika ihmisiä yhteen liitä.
Mut ei syytä ole olla onneton. Kyl ystävän löytää jos halua on.”
“Voi suhde olla kuin sitova vyö. Se kauan kestää, mut periks ei lyö.
Kaiken jälkeen sitä kieltää voi en. Arvoista se oli yli kaiken sen.”
- Joona Asula
--------
1#
Olit hauras mosaiikki
kohotin, kokosin ja katsoin
jokainen pala oli kallista valuuttaa
pelkäsin, en halunnut satuttaa
jotain niin upeeta ei saa hajottaa
Myötätuuli meille puhalsi
kunnes se tukahti
olin pelkuri, en mikään taikuri
Kun kuulen äänesi, se yhä minut pysäyttää
kelaan läpi kaiken mikä vielä verestää
en tajunnut mitä menettää
- Erika Lindholm
2#
Jos mietit, ni oot osa mun tähtikuviota
mut merkittävin ja ainoa jota katson
se ohjaa aina turvallisesti perille
En tarvitse kompassii
katse ylös on köytetty
suunta jo löydetty
Katse ei muutu
suunta ei muutu
mitään ei puutu
- Erika Lindholm
---------
He haluavat nähdä
mutta eivät näe
Mitä kummaa tapahtuukaan ympärillämme?
Puita kaatuu,
lehtiä tippuu
Mutta osa juurista säilyy
Kun katson ympärilleni,
miten voisinkaan olla onnellisempi
Kun metsän keskellä seison
Enkä tiedä parempaa
ja vaikka en löytäisi vastauksiakaan
Löydän onnen
Ja näen erään tien
joka johdattaa vastauksiin
Ystäviin
Joihin voin nojata
Joiden avulla juureni voin suojata
Olen turvassa
Ja vaikka hirvieläin söisi runkoni
ja vaikka toukat veisivät lehteni
Yritän pysyä pystyssä
En etsi rikkauksia
en turhuutta
Vaan kurkoittelen valoa kohti
Ja vaikka minua välillä huolettaa
että elän aivan turhaan
Minulla on metsäni
Nukun siellä rauhassa
vanhan kelon soidessa
Odottaen uutta päivää
- Anonyymi
---------
“Olet tärkeä minulle olet rakas”
Silloin joskus kauan aikaa sitten.
Silloin joskus tuhannen vuoden päästä.
Minä tulen muistelemaan sinua sanoilla:
“Olet tärkeä minulle olet rakas”
Haluaisin saada sinut takas,
mutta se on vaikeaa ja mahdotonta,
onnetonta.
Silloin joskus kun elämä muuttuu
ja kaikki ikkunat joulusta huurtuu.
Minä katson taivaalle ihaillen,
ja muistelen:
“Olet tärkeä minulle olet rakas”
Ehkä me oltiin vain kaksi erilaista veistosta savesta,
joita yhdessä poltettiin, mutta sitten vahingossa tiputettiin
kuvisluokan ylimmästä hyllystä
kaikki johtui julkisuuden myllystä.
Ja siinä teoksessa pohjassa luki:
“Olet tärkeä minulle olet rakas”
– ja se paras.
Nyt kun aikaa on mennyt jo niin paljon,
että turhaa laskea päiviä
ja katsoa muistoja, jotka rikkoutuivat samalla tavalla,
kuin minun lempisanat sinusta
“Olet tärkeä minulle olet rakas”
- Anonyymi
---------
Suru ja suoja tulevat samassa suloisessa paketissa
Kukaan ei ole määritellyt sitä, ja silti kaikki tietävät, mitä se on. Kukaan ei ole nähnyt sitä, mutta silti kaikki tunnistavat sen, kun se eteen tulee.
Sen vain tietää.
Se naurattaa, se pitää seuraa, se kuuntelee ja se auttaa. Se voi kestää vuosia tai se voi loppua seinään. Se voi muuttua rakkaudeksi tai se voi kuihtua käsiin.
Tai sitten se vain on.
Kuin kesän aurinko antaa lämpöä, kuin talven pakkaset jäädyttävät sisältä, niin tekee myös ystävyys. Niin tekevät myös muut ihmiset.
Se voi hetkessä murskata kaiken altaan ja kyyneleitä vuodattaessa se myös liimaa kaiken kasaan.
Se satuttaa, se lohduttaa, se kasvattaa ja se unohtaa. Mutta siltikään kukaan ei toivo, että se ei olisi tapahtunut. Kyllä sinäkin tiedät tarvitsevasi häntä. Tarvitsevasi sitä. Ystävyyttä.
Se hymyili sinulle, se kannusti sinua, se antoi voimaa, kun et itse jaksanut. Kun itse olit voimaton, kädet tarttuivat sinuun ja vetivät ylös. Siis kiitä heitä. Arvosta heitä.
Kukaan ei sanonut, millaista sen pitäisi olla. Se ei ehkä mennyt kuten kirjoissa kerrottiin, mutta et unohda sitä koskaan.
Se antaa anteeksi, se luo parhaimmat muistot, se vie sinut uusien ihmisten luo ja se antaa kyydin takaisin kotiin.
Ja kun tarvitset paikkausta, kun tunnet kipua, kun kaikki sortuu, tiedät yhden, jonka puoleen voit aina kääntyä.
- Anonyymi
---------
Auringon sulattama jää
Meidä ei alun perin pitänyt olla ystäviä.
Mutta sitten samat mielenkiinnon kohteet
sitoivat meidän ympärillemme punaisen langan.
eikä kumpikaan meistä tiedä missä on sen toinen pää.
Voimme laulaa kuunvalossa.
Iloita sydämimme puolesta.
Tanssia hämärässä usvassa.
Yhdessä kohti uusia seikkailuja.
Hymy jonka annat minulle,
muistot jotka jaamme.
Olet kuin auringonpaiste, joka lämmittää minua.
En voi eksyä kun kuljemme rinnakkain.
Tai jos eksyn sinä autat minua.
Jos olisin ollut yksin olisin luovuttanut.
Onneksi tapasin sinut,
Ystävä.
- Anonyymi
