Runoja - virikkeenä Varamiehet /Varumehed -näytelmä

Runoja  - virikkeenä Andra Teeden kirjoittama ja Aino Kiven ohjaama näytelmä Varamiehet /Varumehed



-----------



Koti-ikävä

Koti-ikävä on kuin perhonen

lepatellen ympärilläni,

toisinaan näen sen, toisinaan en

Kun istahdan keikan jälkeen autoon ja

kuvittelen istuvani kodin kuistilla ilta-auringossa

Kun hyräilen tuttua melodiaa ja

toivon voivani hyräillä sitä nukahtavalle pojalleni

Kun näen pariskunnan pitävän käsistä kiinni ja

muistan, miten pikaisesti hyvästelimme

Kuulen taas siiveniskut:

fläp, fläp, fläp

Kotona odottaa arki, ei uneni:

“Ai moi isi, autatko läksyissä?”

“Korjaatko auton valon?”

“Pesetkö pyykit tänään, minua väsyttää”

“Käytkö kaupassa, minulla on aika kampaajalle”

Eikä kukaan voi juoda viikolla,

viikonloppuna olenkin jo laivalla

fläp, fläp

Suomessa ikävöin perheeni luo

Virossa ikävöin omaa rauhaa ja työporukkaa

Koti-ikävä ei ole perhonen vaan harha

kuvitelma siitä, miten asiat voisivat olla

mutta eivät ole

Vihaan tätä lepattelijaa

- Elina Ruha

-----------

Varamies

Rahaa ei ole, saati mammonaa

työpaikkaa hakemaan, merten taa

rupattelua, pälättelyä 

joskus puhumista

aina vaan juomista

Pitäisi kotiin palata

tästä maasta paeta

miksi rakkaimmat eivät halua

tahdon elää rauhassa

Turpaankin pitää vetää vielä

paikat kaataa kunnolla

varo lasivillaa, se on terävää

puutkin vielä pieksevät

mistä turvan saisi

oman varjelusmaisen

Nyt hyväksyn sen

takas en palaa

tänne jään ja muutun

maailmaa halaan, suutun

itken, masennun, luovun

olen taas onnellinen



- E.R.

-----------

Taakse jäi, 

koti, perhe, isänmaa,

Eestinmaa, kun itkee omiaan.

Sinua hain, antauduin.

Toivoa, mahdollisuutta,

vai pelkkää unta?

Satamankin varjot valoa täynnä, 

Helsingin sokaisevat hajut,

vapaus, viisaus, vauraus.

Jälkeni jää,

betonin ja teräksen verkostoon.

Aherruksen merelle antauduin,

kullankaivuuseen paneuduin.

Etäiseksi jäit, 

en Sinuun kiintynyt.

Sinulle toin kukkaiskimppuni,

satoni viljelin.

Pidit omanasi, 

ja kahtia minut revit.

Tänne siis jään,

vai sittenkin pois?

Elä hetkessä,

huomisesta ei tietoakaan.

- Olli Pohjola