Runoja – virikkeenä näytelmä "Pentti Linkola – kaltaisemme?"
Runojen virikkeenä on olllut Vallilan Kansallisteatterissa näkemämme näytelmä Pentti Linkola – kaltaisemme? Näytelmä on Eeva Putron ja Atro Kahiluodon kirjoittama ja Atro Kahiluodon ohjaama.
----------
Runon laji on rap-sanoitus ja runo on tarina henkilöstä, joka kokee olevansa ulkopuolinen ja joukkoon kuulumaton.
Ulkomaille eksynyt sielu
Tuijotan peiliin, katson kalvakkaa naamaa,
Tämä maailma vieras, kuin toinen planeetta.
Ei ole paikkaa, johon kuuluisin,
Kahlittu yksinäisyyteen, sieluni unohdettu on.
Kävelen katua, ihmisten virrassa,
Mut olen kuin varjo, jäänyt vaille muodostelmaa.
Puheensorina ympärilläni, mut en ymmärrä kieltä,
Eksynyt sielu, hukassa tässä mielten siirtokuntien liikenteessä.
Kuulen rytmien sykkeen, kaukaa tanssilattian,
Mut askeleeni horjuu, en osaa liittyä valssiin.
Pysähdyn hetkeksi, hengitän syvään,
Mut tämä yksinäisyys on piina, joka tappaa sisäisen tien.
Sydämeni itkee äänettömästi, kuin sateen pisarat,
Ei kukaan mua ymmärrä, ei edes nää ipanat.
Kuvittelen itseni vapaaksi, kuin taivaan lintu,
Todellisuus repii siivet, jättää vain ulkopuolisuuden.
- Maximus Marjamaa
----------
Vapautta etsimässä
vapaus vapaus tule luokseni
milloin sinua tapaamme
lintu lintu lennä minne löytää harvempi
laula korviini kevään lorunne
ole niin vapaa kuin ikinä tykkäät
minä tänne yksin jään
vuosia sitten kun vielä olit vapaa
elämä silloin hymyili
nyt ollaan jumissa
minä kotona
sinä öljyssä
miksi he eivät asialle mitään tehneet
kun vielä olisi voinut
nyt vain kaikki siitä kärsii
jokainen otus tällä planeetalla
onko se enää vapautta kun vatsa täyttyy roskalla
onko se enää vapautta kun öljyssä räpiköi
onko vapautta enää edes olemassa
vai onko se kaikki jo menetettyä
minne katosit vapaus
- Olivia Laurila
----------
Hän ei kuuntele käskyjä
Hän ei kuuntele käskyjä
Kulkee lailla tuulen
Huudot ja kurjuus hännillä
Tarakassa roikkuen
Hän kuuntelee vain meitä
Kuulee laulumme
Huutomme
Avunpyyntömme
Seuraa meren ääreltä
Takertuu verkkoihin
Hän ei tahdo sopeutua
Maisema vaihtuu
Hän pysyy paikallaan
Lähdemme talveksi
Palaamme pääskyn tavoin
Hän pysyy paikallaan
Hän tahtoo vapautua
Tuskan taakka riuhtoo
Pitää kynsissään
Välillä ote heikkenee
Mutta vapaaksi ei se milloinkaan päästä
- Helmi Kolhinen