Projektipäällikön blogi: Nuorten työllistymisen haasteita ei ratkaista yleistämällä

Lähiaikoina mediassa on käyty vilkasta keskustelua nuorten työntekijöiden työelämävalmiuksista. Ovatko nuoret riittävän sitoutuneita, osaavatko he toimia työyhteisöissä ja ymmärtävätkö työelämän pelisäännöt? 

Nuorten työllistymisestä puhutaan usein ongelmien kautta. Välillä kuulee sanottavan, etteivät nuoret halua tehdä perustason töitä, entry level -tehtäviin ei löydy hakijoita tai että nuoren perehdyttäminen vie liikaa aikaa. Todellisuus on kuitenkin paljon moniulotteisempi kuin nämä väitteet antavat ymmärtää.
Nuoret eivät ole yksi yhtenäinen joukko. Jokaisella on oma taustansa, elämäntilanteensa, osaamisensa ja kokemuksensa. Siksi myös työllistymisen haasteet näyttävät erilaisilta eri ihmisille. Tämä korostaa tarvetta keskustelulle, joka huomioi nuorten erilaiset lähtökohdat ja työllistymisen moninaiset reitit.

Ajatus siitä, etteivät nuoret haluaisi tehdä niin sanottuja ruohonjuuritason töitä, on liian kapeakatseinen. Monelle nuorelle juuri ensimmäiset käytännön työtehtävät ovat tärkeä väylä päästä kiinni työelämään. Esimerkiksi ammatillisesta koulutuksesta valmistuneelle käytännönläheinen työ voi tuntua hyvin luontevalta jatkolta omalle osaamiselle.

Toisaalta korkeakoulusta valmistuvan nuoren tilanne voi olla erilainen. Jos takana on tutkinto ja paljon opiskelua oman alan parissa, on ymmärrettävää toivoa, että seuraava askel veisi jo lähemmäs oman alan tehtäviä. Se ei tarkoita, etteikö työtä arvostaisi. Usein kyse on enemmänkin siitä, että haluaisi päästä hyödyntämään oppimaansa ja kasvamaan eteenpäin.

Työuran alku ei useinkaan etene suoraviivaisesti. Nuorilla on valmistuessaan erilaiset lähtökohdat työkokemuksen osalta, mikä on työurien alkuvaiheessa tavanomaista. Työelämävalmiuksien kannalta on kuitenkin tärkeää, että nuorilla on mahdollisuuksia kartuttaa työkokemusta ja luoda työelämäkontakteja jo opintojen aikana. Juuri tästä syystä nuorten työllistymisen edistämisen ohjelmassa pyritään systemaattisesti luomaan mahdollisuuksia työelämään tutustumiseen ja työkokemuksen kartuttamiseen jo opintojen aikana, jotta siirtymä työelämään olisi sujuvampi valmistumisen jälkeen. 

Myös nuorten odotukset voivat olla erilaisia. Joku on tehnyt useita kesätöitä ja oppinut jo paljon työelämän käytännöistä. Toinen on valmentanut oman harrastuksen parissa nuoria lapsia. Kolmas taas on mennyt suoraan opinnoista opintoihin eikä ole vielä saanut samanlaisia kokemuksia. Työelämä voi olla myös täysin vierasta, jolloin voi olla vaikea hahmottaa, millainen askel olisi juuri nyt sopiva. 

Ehkä tärkeintä on muistuttaa, että uran alkuvaiheen työtehtävät eivät ole epäonnistumisia tai välitiloja, jotka pitäisi vain kestää. Ne voivat olla arvokkaita oppimispaikkoja, joissa kasvaa osaaminen, työelämäymmärrys ja itseluottamus.

Kaikilla nuorilla ei ole realistista kuvaa työelämästä, mutta sama pätee myös moniin aikuisiin, jos työelämä on muuttunut paljon tai oma kokemus on jäänyt vähäiseksi. Jos omakohtaista työkokemusta ei ole, mielikuvat työstä rakentuvat helposti kuulopuheiden, mediassa esitettyjen käsitysten sekä lähipiirin kertomusten varaan. Tämä voi johtaa joko uhkakuvien tai epärealististen odotusten syntymiseen.
Siksi nuorille olisi tärkeää tarjota mahdollisuuksia nähdä työelämää läheltä: työpaikkoja, ihmisiä, arkea ja käytännön tekemistä. Kun työelämä muuttuu konkreettiseksi, siihen on helpompi samaistua. Samalla vähenevät myös turhat pelot ja epävarmuudet.
Työelämästä ei tarvitse puhua liian kiillotetusti, mutta ei myöskään lannistavasti. Paras tapa on ehkä rehellinen ja myönteinen realismi: tällaisia tehtäviä on tarjolla, tällaista niissä oppii ja tästä voi päästä eteenpäin.

Nuorten työllistymisestä puhuttaessa huomio kääntyy usein siihen, mitä nuorilta puuttuu. Yhtä tärkeää olisi kuitenkin tarkastella sitä, mitä he tuovat mukanaan. Nuorella ei välttämättä ole heti valmiiksi tunnistettavaa osaamista juuri tiettyyn työtehtävään, sillä kaikki taidot eivät näy hakuvaiheessa tai ennakolta arvioituna. Osa nuoren vahvuuksista ja työelämätaidoista – kuten ongelmanratkaisukyky, oppimishalukkuus, vuorovaikutustaidot tai käytännön kekseliäisyys – tulee usein esiin vasta työtehtävää tehdessä. Monet taidot kehittyvät ja konkretisoituvat työn arjessa, ja todellinen osaamispotentiaali realisoituu usein silloin, kun nuorelle annetaan mahdollisuus oppia tekemällä.

Nuoret voivat tuoda työyhteisöihin uusia näkökulmia, rohkeutta kokeilla toisin ja ymmärrystä siitä, miten maailma muuttuu. He voivat nähdä viestinnän, asiakaskohtaamiset tai vaikkapa digitaaliset kanavat eri tavalla kuin ennen on totuttu. Se ei tarkoita, että vanhat tavat olisivat automaattisesti huonoja, mutta joskus uusi katse auttaa näkemään, mikä kaipaa päivittämistä.
Nuoren palkkaaminen on investointi tulevaan – se vahvistaa osaamista ja tuo työyhteisöön uusia ideoita sekä tapoja tehdä työtä.

Eveliina Rantanen

Projektipäällikkö,

Nuorten työllistymisen edistämisen ohjelma