Obrigado Portugal! EYL:n löytöretki sardiinien, surffauksen ja keramiikan maahan
Kuluvana syksynä Espoon yhteislysossa alkoi uusi Erasmus+ -hanke nimeltään Europe to Belong - eurooppalaisuuden merkitys Espoon yhteislyseossa. Hankkeen tavoitteena on lisätä opiskelijoiden tietoisuutta EU:sta sekä kiinnostusta eurooppalaista kulttuuriperintöä kohtaan. Hankkeeseen kuuluu opettajaliikkuvuuksien lisäksi kolme ryhmäliikkuvuutta, joista ensimmäinen oli marraskuussa Portugalin Ericeiraan. Matkamme tavoite oli tutkia monikulttuurisen lukion arkea ja juhlakäytänteitä. Opiskelijoiden ryhmäliikkuvuus toteutettiin vaihtona eli opiskelijat majoittuivat isäntäperheissä ja isännöivät vuorostaan portugalilaisia nuoria tammikuussa 2026, kun ericeiralaiset saapuvat Espooseen.
Kansainvälisissä hankkeissa olemme EYL:ssä konkareita, mutta opiskelijavaihdot ovat meillä harvinaisempia. Hakijoita olikin valtava määrä, ja hankkeeseen valittiin kahdeksan opiskelijaa. Matkan suunnittelu alkoi António Bento Francon koulun Violante-opettajan kanssa sähköposteja vaihdellen sekä tapaamisilla Meetissä. Tapasimme opiskelijoiden kanssa useita kertoja ja suunnittelimme, mitä haluamme oppitunneilla tarkkailla ja millaiset kulttuurivierailut sopivat tavoitteisiimme. Vanhempaintapaamisessa huoltajatkin saivat kuulla, mikä on matkan tavoite ja millaisista yhteisistä pelisäännöistä olimme sopineet. Saimme vaihtoperheiden yhteystiedot Portugalista, ja nuoret alkoivatkin pian kirjoitella toisilleen Instagramissa. Lisäksi tapasimme portugalilaiset nuoret opettajineen etätapaamisessa ennen matkaa.
Isänpäiväsunnuntaina saavuimme Ericeiraan, ja isäntäperheet ottivat nuoremme iloisesti vastaan koulun pihalla. Osa nuorista vietti sunnuntain perheiden kanssa ja osa lähti tutkimaan kylää. Ericeira on vanha kalastajakylä Atlantin valtameren rannalla. Kylä on pieni ja pittoreski sini-valkoisine taloineen, ja tätä sinistä väriä kutsutaankin Ericeiran siniseksi.
Maanantaiaamuna elimmekin jo portugalilaista arkea ja aloitimme opiskelun koululla. António Bento Francon koulu kuuluu samaan kouluryhmään kaikkien ericeiralaisten koulujen kanssa, ja lukion kanssa samoissa tiloissa koulua käyvät myös ala- ja yläkoululaiset. Pienemmistä koululaista lähtevä vilkas ja eloisa ääni yllätti hiljaisuuteen tottuneet suomalaiset. Lisäksi opiskelijamme hämmästelivät myöhäisiä ruokailuaikoja sekä siitä, etteivät kaikki syö kouluruokalassa, vaan osa tuo omat eväät, ostaa koulun kahvilasta jotain tai käy kotona lounaalla.
Opiskelusta EYL:n nuoret tekivät seuraavia huomioita: “Molemmissa kouluissa (Espoossa ja Ericeirassa) sai itse valinta, mitä ja minkälaisia aineita haluaa itse opiskella. Molemmissa kouluissa ollaan lukioiässä 3 vuotta koulussa ja koulun lopussa on päättökokeet yliopistoja varten. Eroina huomasin lyhyemmät tunnit ja tuntien toiminta oli tahdillisesti rauhallisempaa ja vähän huolettomampaa.” “Isoin ero oli se, miten Ericeirassa ei käytetty läppäriä vaan kaikki kirjoitettiin vihkoon.”
António Bento Francon koulussa oli samassa pihapiirissä useita rakennuksia. Käytävien ja luokkien akustiikka oli kova, mutta viihtyvyyttä lisäsivät portugalilaisen kulttuuriin liittyvät opiskelijatyöt koulun seinillä. Nobel-palkittu kirjailija José Saramago on saanut parin vuoden takaisen syntymänsä 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi suuren opiskelijoiden tekemän julisteen koulun aulaan. Ericeirakin on monen portugalilaisen kaupungin tapaan on keramiikkakaupunki, ja seinillä oli opiskelijoiden savesta muovaamia ja värikkäiksi maalaamia sardiineja. Meidänkin ryhmämme pääsi luomaan merellisiä elementtejä koulun seinille, kun opiskelijamme piirsivät kuivapastellipajassa Ericeiran siniselle taustalle poijuja ja hiekan keltaiselle paperille simpukoita.
Atlantin rannalla sijaitseva Ericeira on tunnettu surffikaupunki, ja kapeilla kaduilla käveleekin surffareita paljain jaloin märkäpuvuissa surffilaudat kainalossa. Kylän rakentamattomilla rannoilla on reilut viisi kilometriä eritasoisia surffirantoja, ja Ericeira valittiin toisena maailmassa World Surging Reserve -kohteeksi. Se tarkoittaa sitä, että ericeiralainen yhteisö on sitoutunut pitämään rannat koskemattomina, suojelemaan merta ja edistämään surffikulttuuria. Saimme virtuaaliopastuksen aaltojen muodostuksesta ja upeista hiekkarannoista. Unelma keskiviikolle suunnitellusta surffitunnista eli.
Tiistaina koulupäivän jälkeen sekä portugalilaiset ystävämme että me hyppäsimme bussiin ja huristelimme kohti maagisen kaunista Sintran kaupunkia, joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Sintrassa vierailimme Palácio Nacional da Penassa ja Quinta da Regaleirassa. Hernerokkasumu esti näkymät Sintravuorelta, mutta itse värikäs Penan palatsi oli elämys, ja Regaleira sumussa tavallistakin mystisempi opiskelijoidenkin mielestä: “Sintran kaunis vanha linna korkealla vuorilla teki vaikutuksen. Näkymät kirkkaana päivänä olivat olleet mahtavat mutta sumu ja pilvet peittivät. Tämä teki kokemuksesta jännittävän ja vaikuttavamman.”
Surffihaaveillemme kaatuivat, kun Atlantilta pyyhkäisi Claudia-myrsky. Hengenvaarallisen korkeat aallot olisivat olleet liikaa kokeneillekin surffareille. Isäntänuoremme eivät kuitenkaan jääneet neuvottomiksi, vaan suunnittelivat EYL:n nuorille shoppailumatkan Lissaboniin keskiviikon koulupäivän jälkeen. Koska matka Ericeirasta Lissaboniin ei ole kovin pitkä, teimme myös kulttuuriretken pääkaupunkiin, jonka teemaksi muodostuivat löytöretket. Vierailimme perjantaina Hieronymuksen luostarissa, jonka kirkossa on tutkimusmatkailija Vasco da Gaman hautamonumentti. Tutustuimme myös luostarin kupeessa sijaitsevaan merimuseoon ja kävimme Löytöretkien muistomerkillä. Koska olimme Belemin kaupunginosassa, kävimme myös ikonisessa Pastéis de Belém -kahvilassa syömässä pastéis de nata -leivonnaisia.
Perjantai-iltana söimme yhdessä jäähyväisillallisen portugalilaisten kanssa ja lauantaina olikin aika jättää hyvästit ja palata kotiin. Vaihto onnistui yli odotusten. Opiskelijat saivat uusia ystäviä ja hitsautuivat tiiviiksi porukaksi. Kokemukset olivat hyvät: “Oli jännittävää mutta hauska kokemus. Oli kiva nähdä ulkomaalaisen perheen arkea ja miten se eroaa omastani.” Opiskelijoiden mukaan kokemus toi rohkeutta puhua englantia olla tekemisissä itselleen tuntemattomien ihmisten kanssa. Harmittamaan jäi vain surffikokeilun peruuntuminen.
Uusien ystävien ja kokemusten lisäksi opiskelijoille jäi uusia taitoja ja etenkin ymmärrys siitä, miten eri tavalla arjessa toimimme. Opiskelijat totesivat muun muassa näin: “Huomasin sen, miten pohjoiseuroopalaisessa kulttuurissa meillä on aina vähän enemmän kiire ja asioita tehdään nopeammalla tempolla, kun taas Portugalissa asiat olivat rauhallisempia ja koulun tai vapaa-ajan kanssa ei pidetty hoppua tai stressiä.” “Portugalissa nuoret ovat avoimempia ja osallistuvampia kuin Suomessa. Puolitutuille puhuminen on paljon yleisempää. Portugalissa monet asiat myös tehdään paljon rauhallisemmin ja yhdessä kuin Suomessa. Esimerkiksi ruokailut tapahtuvat myöhemmin koko perheen kanssa päivästä keskustellen.”
Parhaillamme valmistelemme ystäviemme vierailua Suomeen. Tammikuussa suunnitelmissa on ainakin opastettu kävelykierros Suomenlinnassa, porojen tervehtiminen Nuuksiossa, tutkimusmatkat Kiasmaan ja Amos Rexiin sekä murtomaahiihtokokeilu Oittaalla. Portugalilaista nuorista suurin osa ei ole koskaan nähnyt lunta, ja haluaisimme kovasti näyttää heille talven ihmemaan.
sateisena joulukuun aamuna lunta odotellen
Emma Rousu ja Jonne Rundgren sekä ryhmän opiskelijat, joiden kommentteja on jutussa lainattu