Naapurin suusta: Valontuojan juhlaperinne pohjolassa

  • Kulttuuri
  • Museot
  • Osallistuminen ja vaikuttaminen
13.1.2022 11.04
Lucia-neito vuodelta 1952 aitokynttiläkruunu päässään. Mustavalkokuva.
Vuoden 1952 Helsingin Lucia Kerstin Klingberg. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Joulukuun 13. päivä tunnetaan laajalti Lucian päivänä. Maailmanlaajuisesti Lucia yhdistetään kristilliseen pyhimyslegendaan, jossa kerrotaan kuinka Lucia kärsi marttyyrikuoleman. Legendasta on olemassa eri versioita, joista yhdessä Lucia surmataan lävistämällä hänen kaulansa miekalla. Toisessa, ja ehkä tunnetuimmassa versiossa, Lucia kaivaa silmät päästään ja antaa ne Lucian silmiin rakastuneelle miehelle. Eri versioista huolimatta Pyhän Lucian tarinassa toistuvat samat teemat kuin monessa muussa pyhimyslegendassa.

Suomessa ja Ruotsissa Luciasta tulee monelle varmasti ensimmäiseksi mieleen vuosittain kynttiläkruunua kutreillaan kantava neito, joka nimensä mukaisesti tuo valoa ja ojentaa auttavan kätensä apua tarvitseville hyväntekeväisyystyön muodossa. Minkä vuoksi tällainen juhla on muodostunut osaksi vuotuisjuhlaperinteitämme? Ymmärtääksemme Lucia-juhlan merkityksen meidän täytyy tuntea tarkemmin perinteen monimuotoinen historia.

Länsi-Ruotsin maakunnissa vietettiin valonjuhlaa talvipäivänseisauksen tienoilla, joka juliaanisen kalenterin mukaan osui Lucian päivän kohdalle. Lucian päivän yö oli vuoden pisin ja tämän vuoksi siihen liitettiin paljon yliluonnollisia uskomuksia. Varsinaista Lucia-neitoa ei varhaisissa kansanomaisissa perinteissä juhlittu, vaan juhlan ympärille muodostui omanlaisia perinteitä.

Lucian päivä edelsi myös loppuvuoden suurinta ja odotetuinta juhlaa, joulua, joten osissa Länsi-Ruotsia Lucian päivää vietettiin pikkujoulujuhlana. Ruotsissa otettiin käyttöön nykyisinkin käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri vuonna 1753. Kalenteriuudistuksen jälkeen talvipäivänseisauksen päivämäärä muuttui ja se asettui kalenterissa 21.-22. joulukuulle. Tästä huolimatta valonjuhlan juhlimista jatkettiin Lucian päivänä 13.12..

Pyhimysten muistopäivät jakoivat työvuoden arkeen ja juhlaan, mutta muistopäivien ympärille syntyi usein kansanomaisia tapaperinteitä, jotka liitettiin juhliin. Ensimmäiset maininnat Lucia-neidosta juhlapäivän yhteydessä on kirjattu ylös herraskartanoiden Lucian päivän vietossa 1760-luvulla, jolloin Luciaksi kruunatulla oli myös yllään valkoinen mekko.

Espoolaisia lapsia Lucia-kulkueessa 1950-1960-luvun taitteessa.Kuva: Jaakko Valtanen/KAMU

Kynttiläkruunuinen neito, joka astuu esiin ensi kertaa Lucia-kulkueessa Helsingissä vuonna 1930, saa suuren yleisön suosion. Seuraavana vuonna 1931 järjestetyn Lucia-kulkueen jälkeen perinne elvytetään Helsingissä vasta vuonna 1949 Kansanterveysjärjestö Folkhälsanin naistoimikunnan toimesta.

Hufvudstadsbladet asettuu Lucia-perinteen taustajoukkoihin ja ensimmäinen Helsingissä sanomalehtikilpailulla valittu Lucia-neito Barbro Reihe kruunataan vuonna 1950. Taustavaikuttajina on nyt kaksi merkittävää ruotsinkielistä instituutiota, joilla on olemassa olevat sosiaaliset ja taloudelliset verkostot uuden vuotuisjuhlaperinteen vakiinnuttamiseen.

Ensimmäisessä Lucia-kilpailuilmoituksessa etsitään vaaleita, luonnollisia ja pohjoismaalaisia naisia ottamaan osaa Lucia-kilpailuun. Jo seuraavana vuonna ilmoitukseen lisätään toivottujen ominaisuuksien myötä myös maininta siitä, että ruskeahiuksisia tyttöjä ei jätetä valitsematta kilpailuun heidän hiustenvärinsä perusteella.

Lucialle luotiin upea edustustyyli Lucia-vuoden tehtäviä varten. Kuvassa vuoden 1951 Lucian Maj Ekmanin lammasturkki. Valmistaja Oy Suomen Sotilaspukimo – Finska Militärekipering. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Lucia-kilpailu näyttäytyy meille nykyään päällisin puolin samankaltaisena kuin juhlan ensimmäisinä vuosikymmeninä. Median huomion 1950-luvulla saavuttaneet asiat, kuten Lucian hiusten väri ja yhteydet kauneuskilpailuihin, ovat kuitenkin hälventyneet. Juhlaperinteet säilyvät, kun ne ottavat osaa olemassaolollaan ajankohtaisiin keskusteluihin ja mukautuvat omaan aikaansa. Ruotsissa on herännyt keskustelu siitä, onko Lucian sukupuolella oikeasti merkitystä vai voivatko tulevaisuuden Luciat olla sukupuolineutraaleja.

Aika näyttää kuinka Lucia-perinne ja Lucian päivän juhlinta tulevaisuudessa mukautuu muuttuvaan yhteiskuntaan. Helsingissä vietettävä Lucia-juhla on muuttunut vuosikymmenten aikana, mutta tietyt ominaisuudet ovat pysyneet vuodesta toiseen samana. Lucia tuo edelleen valoa, apua ja joulun taikaa pimeään joulukuuhun.

Fanny Reinikka
Kirjoittaja on Espoon kaupunginmuseon museo-opas, joka on tehnyt pro gradu -tutkielmansa Lucia-perinteestä
Kirjoitettu 13.12.2019

Lähteet:

Hufvudstadsbladet 9.11.1950, ”Vem blir årets Lucia?”
Hufvudstadsbladet 21.10.1951, ”Klart för årets Luciaval”
Atlas över svensk folkkultur II:2, Sägen tro och högstidssed, Å. Campbell ja Å. Nyman (toim.), Academia Regia Gustavi Adolphi, Uppsala, 1976.
C. J. Gardberg, “’Dagen då skymningarna möts’”, Lyskraft Finlands Lucia 50, M. Lindholm (toim.), Helsinki 1999, 6-10 .
S. Karjalainen, Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä, Helsinki 1998.
L. Kolbe & A-M Åström, Kaupunkilaisten Helsinki 5: Helsingin historia vuodesta 1945, Helsinki 2016.
H. Strömberg, Lucia den svenskaste av alla traditioner, Stockholm 2017.
M. Wildtgrube, “En Luciatradition växer fram”, Lyskraft Finlands Lucia 50, M. Lindholm (toim.), Helsinki 1999, 45-57.
Kuvat: Vuoden 1952 Helsingin Lucia Kerstin Klingberg. Tuntematon valokuvaaja 1952. Helsingin kaupunginmuseo. https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km00363i(ulkoinen linkki)
Joulukuusen koriste/pöytäkoriste, jossa on Lucian kuva. Esine. Digikuva vuodelta 2010. Helsingin kaupunginmuseo. https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km0000ln1d(ulkoinen linkki)
Vuoden 1951 Lucian Maj Ekmanin lammasturkki. Oy Suomen Sotilaspukimo – Finska Militärekipering [So-Mi], valmistaja 1951. Helsingin kaupunginmuseo. https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003poq(ulkoinen linkki)