Naapurin suusta: Silkkirepeliiniä ja kainalolappuja

30.12.2021 5.11Päivitetty: 24.1.2022 12.23
Konservoitu vihreä leninki vertailukuvassa.
Vasemmalla puku ennen konservointia ja oikealla konservoinnin jälkeen.Kuva: Kristiina Kuisma/KAMU, 2021

Työharjoittelu Espoon kaupunginmuseon tekstiilikokoelmien parissa on ollut täynnä mielenkiintoisia konservointitöitä. Yksi niistä on ollut 1900-luvun alkupuolen naisten kaksiosainen silkistä valmistettu jugend-puku. Puku on peräisin Espoonkartanosta ja sen on valmistanut helsinkiläinen ateljee A la Parisienne.



Ennen varsinaisen konservointityön aloittamista on hyvä selvittää puvun taustoja, jos niitä ei jo valmiiksi tiedetä. Taustatietojen selvitys auttaa hahmottamaan konservoitavan työn kontekstin. Tästä puvusta tiedettiin sen alkuperä ja puvun ajoitus. Alkuperäistä omistajaa ei valitettavasti pystytä varmuudella tietämään, mutta museolla on kolme potentiaalista ehdokasta. Kaikki ehdokkaat ovat Espoonkartanon omistaneen Ramsayn suvun naisia, jotka ovat eläneet vuosisadan vaihteessa ja olisivat iältään sopivia. Puvun valmistaneesta ateljeesta on kuitenkin käytettävissä mielenkiintoisia tietoja.

 

A la Parisienne. Puvun vyötärönauhassa löytyvät puvun valmistajan tiedot. Kuva: Kristiina Kuisma

Puvun valmistanut ateljee A la Parisienne avattiin Helsinkiin maaliskuussa 1898. Ateljeen perusti Arthur Nummelin. Aikaisemmin Nummelin oli toiminut Helsingin suurimman muotisalongin Magasin du Nordin johdossa.

Pariisi ja Ranska oli muodin ja ehdoton keskus 1900-luvun alussa ja siihen viittaa myös ateljeen nimi. Hufvudtadsbladet kirjoitti joulukuussa 1899: ”A la Parisienne Pohj. Esplanadilla on hieno liike, jossa voi tuntea siirtyvänsä johonkin aitoon pariisilaiseen, koska suurin osa hienostuneesta tavarasta on kotoisin Pariisista”. Ateljeen lisäksi liikkeestä pystyi ostamaan valmisvaatteita, kankaita, ompelutarvikkeita, somisteita ja asusteita. Liike palveli kaikkia yhteiskuntaluokkia.

A la Parisienne suljettiin jo vuonna 1912. Liike teki konkurssin, kun kävi ilmi, että omistaja Arthur Nummelin oli jättänyt maksamatta tullimaksuja. Nummelin sai vuoden vankeustuomion ”silkkitawarain tullikawalluksesta”.



Taustatietojen lisäksi arvioidaan puvun kunto ja mitkä ovat sen konservointitarpeet. Tämä puku oli päässyt rypistymään säilytyksessä ja se haluttiin suoristaa. Varsinkin yläosan poimutelmat kaipasivat toimenpiteitä, joilla ne saataisiin suoristettua. Rypyt eivät kuulosta kovin kummoisilta vaurioilta, mutta jos niitä ei suorista saattavat ne ajan kanssa aiheuttaa tekstiilin haurastumista ja lopulta kuidut katkeilevat kokonaan ja syntyy reikiä. Pukuja säilytetään museoissa joko tasona tai vaatepuulla hyvin tuettuna, valolta ja pölyltä suojassa.

Hihan poimutelmien käsittely, Vasemmalla hiha ennen käsittelyä. Käsittely tehtiin ultraäänikosteuttajalla. Silkille annetaan kylmää vesihöyryä, joka kosteuttaa tekstiiliä ja sen jälkeen tekstiili varovaisesti pingotetaan hyönteisneuloilla ohuelle solumuoville ja annetaan kuivua. Kuva: Kristiina Kuisma ja oikea Suvi Kettula/KAMU

Puvun kunnon lisäksi konservointitoimenpiteisiin vaikuttaa se, miten tekstiiliä museossa esitellään. Tässä tapauksessa haluttiin kartoittaa puvun kunto mahdollista näyttelyä varten. Vaikka konservoinnilla halutaan parantaa puvun säilymistä, joskus on vain parempi olla tekemättä mitään. Konservointitoimenpiteet ovat aina rasitus tekstiileille, vaikka ne suunnitellaan hyvin ja tekstiilin kunto huomioiden.

 

Kainalon vauriot. Silkki on pahoin vaurioitunut ja haurastunut. Haurastuminen johtuu happamuudesta, jota aiheuttaa hiki ja myös pöly. Tässä tapauksessa mahdollisesti myös puvussa olleet kainalolaput, joiden tarkoitus on ollut suojat materiaalia hieltä. Kainalolapuissa on ohut kalvo, joka on kuivunut ja rapistunut. Kalvon hajoamistuotteet vaurioittavat myös varsinaista tekstiiliä. Kuva: Kristiina Kuisma/KAMU

Tämän jugendpuvun yläosan kainalot olivat värjäytyneet ja silkki oli paikoin haurastunut niin, että pelkkä kosketus aiheutti lisää vaurioita. Kainaloiden tuenta olisi vaatinut ison operaation, johon olisi kuulunut hihan alkuperäisten ommelten irrottamista. Emme voineet olla varmoja hyötyisikö puku operaatiosta vai aiheuttaisiko se turhaa rasitusta, joten päätimme jättää sen tekemättä. Vauriot kuvattiin ja kirjattiin ylös konservointikertomukseen. Konservointikertomus on tärkeä tietolähde, kun pukua seuraavan kerran käsitellään. Siitä ilmenevät konservointitoimenpiteet ja syyt niiden valinnoille.

 

Kainalolaput. Kainalolaput pesun jälkeen. Kainalolaput olivat pahoin värjäytyneet ja hyvin ryppyiset. Kainalolapuista mitattiin pH ennen ja jälkeen pesun. Ennen pesua ph oli 4,5 ja pesun jälkeen 6,7. Alhainen pH kertoo yleensä tekstiilin kuiduissa tapahtuneista muutoksista ja vaurioista. Pesulla pyritään neutralisoimaan pH arvoa. Kuva: Kristiina Kuisma/KAMU

Espoonkartanon jugendpuvulle tehtiin kolmenlaisia konservointitoimenpiteitä. Yläosa käsiteltiin ultraäänikosteuttajalla, jonka avulla saatiin poimutelmat suoristettua. Hame ja kainalolaput pestiin. Ja hameosan vauriot tuettiin silkkikrepeliinitukikankaalla ja sidepistoilla käyttäen hyvin ohutta silkkilangan säiettä. Näillä toimenpiteillä mekon vaurioiden eteneminen saatiin toivottavasti hidastumaan ja arvokas puku säilytettyä tuleville sukupolville.

Liimakokeiluja. Tukikangas voidaan kiinnittää tekstiiliin myös liimaamalla. Oikean koostumuksen löytäminen on tärkeää, jotta saadaan tarpeellinen tuki, joka kuitenkin säilyttää tekstiilin luonteen. Tässä silkkikrepeliinille levitetään kahden erilaisen konservointikäyttöön sopivan liiman eri sekoituksia. Liimatukikangas kiinnitetään tekstiiliin lämpölusikan avulla.Kuva: Suvi Kettula/KAMU
Puvun yläosalle tehtiin oma säilytyslaatikko. Dacron-vanusta ja valkaisemattomasta puuvilla kankaasta rakennettiin vaatepuun ympärille puvun mittojen mukainen torso. Näin toivottavasti kaikki poimutelmat ja puvun silkki säilyvät paremmin.Kuva: Kristiina Kuisma/KAMU

KRISTIINA KUISMA, kirjoittaja opiskelee konservaattoriksi ja on ollut kokoelmaharjoittelijana Espoon kaupunginmuseolla kevään ajan.

Kirjoitettu 21.5.2021

Lähteet: Eerikäinen, Aino. Mitä ikinä ihmisen mieli ajatella ja himoita saattaa, Ateljee À la Parisienne ja jugendpuvun työtavat. Kandidaatin tutkielma, Helsingin yliopisto, 2014.