Naapurin suusta: Sananen kaakeleista

  • Kulttuuri
  • Liikunta
  • Urheilu
  • Rakentaminen
Julkaistu: 30.12.2021 7.10
Uimahallin sisäkuva.
Tapiolan uimahallin tyyni vesipinta syyskuussa 2014. Kuva: Jyri Vilja, EKM

Vuodesta toiseen keskustelua herättävän Tapiolan uimahallin altaan kaakeleihin liittyy kiinnostava yksityiskohta, joka ansaitsee parempaa julkisuutta. Vuonna 1965 valmistuneen uimahallin suunnittelija arkkitehti Aarne Ervi nimittäin kehitti altaan reunaan profiililtaan aivan uudenlaisen reunakaakeliratkaisun, joka oli monella tapaa innovatiivinen ja edistyksellinen.

Uuden rakenteen avulla saatiin altaan vedenpinta nostettua allaskaukalosta uimahallin lattiatasoon. Tämä oli altaan kloorihöyryjen poiston kannalta huomattava parannus, mutta arkkitehdin suunnitelmissa painoi varmasti myös esteettinen näkökulma. Arkkitehtitoimisto Okuluksen laatima mainio uimahallitutkimus ilmaisee asian lähes runollisesti: ”Kourulla saavutettiin visuaalisesti hieno vaikutelma, vesipeilin yhtyessä lähes rikkumattomana lattiapintaan, kuin luonnon veden kohtaaminen laakeaa rantakalliota vasten. Vanhemmat mallit, joissa vesipinta jäi altaan seinien ympäröimäksi, oli jäykkä kuin kylpyamme tämän rinnalla.”

Uudenmalliseen reunakouruun liittyi myös ominaisuus, jota ei sitä suunniteltaessa tultu ehkä lainkaan ajatelleeksi. Vapaasti reunan yli virtava vesi nimittäin helpottaa uimarin etenemistä altaassa, koska reunoista palaava vasta-aalto ei enää ole hidastamassa vauhtia. Tämä seikka ja Ervin mullistava innovaatio nousivat koko urheilua seuraavan maailman tietoisuuteen Münchenin olympialaisissa vuonna 1972.

Saksalaiset uima-allassuunnittelijat olivat panneet merkille Ervin uudenlaisen vesikourun ja antaneet sille mallin synnyinmaata kunnioittaen nimeksi Finnen-Rinne 100. Suomalaiskourua päätettiin käyttää myös Münchenin olympia-altaiden suunnittelussa. Altaiden nopeus löi kaikki ällikällä. Maailman nopein allas siivitti Yhdysvaltojen viiksekkään kilpauimarin Mark Spitzin seitsemään kultamitaliin ja kuuteen maailmanennätysaikaan. Kaikkiaan altaassa uitiin 22 uutta maailmanennätystä.

Ervin kourumalli parantaa nopeuden lisäksi altaan esteettömyyttä, jota ainakin pienemmät uimarit arvostavat.Kuva: Teuvo Kanerva, EKM, 1971.

Ervin kourumalli levisi myös Suomessa, vuonna 1968 valmistuneessa Tikkurilan uimahallissa pitäydyttiin vielä vanhanaikaisessa kaukalomallissa, mutta sitä käytettiin esimerkiksi Kauniaisten vuonna 1973 valmistuneessa uimahallissa. Myös vuonna 1983 valmistuneessa Espoonlahden uimahallissa käytössä on nopea Ervikouru. Mikään muu ei kilpakäyttöön suunnitellussa altaassa tuskin olisi tullut edes kysymykseen.

JYRI VILJA, intendentti
Kirjoitettu 16.4.2021

Tekstissä on käytetty lähteenä Arkkitehtitoimisto Okuluksen vuonna 2020 laatimaa Espoonlahden uimahallin rakennushistoriaselvitystä, joka tarjoaa tutkimuskohteensa lisäksi kattavan kuvan Suomen uimahallien historiasta.