Naapurin suusta: Reilut 100 m² pölyä

  • Kulttuuri
  • Museot
  • Näyttelyt
Julkaistu: 13.1.2022 8.34Päivitetty: 4.2.2022 11.54
Rysä kuvattuna meriaiheisessa näyttelyssä
Rysä KAMUn Katse horistontissa -näyttelyssä.Kuva: Ramses Ollila/KAMU

Espoon kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluu useita isorysiä. Yksi niistä valittiin syksyllä 2018 Katse horisontissa-näyttelyyn ja pääsi konservoitavaksi. Konservointia rysä tarvitsi, koska osa sen vanteista oli särkynyt ja verkko-osat olivat valtavan pölyisiä.

Rysää on käytetty Espoon Suvisaaristossa. Sen halkaisija on reilut kaksi metriä ja pituus yli kuusi metriä. Suurikokoisena museoesineenä rysän käsittely, kuljetus ja konservointi ei ollut aivan tavanomaista vaan aikaa kului ja haasteita riitti!

Rysä on valmistettu tummaksi värjätystä puuvillaverkosta ja puisista vanteista. Vanteet koostuvat kaarelle taivutetuista rangoista, jotka on sidottu päistään yhteen. Vanteista uloimmat ovat katajaa ja keskimmäiset luultavasti kuusta. Katajan tunnistaa silmämääräisestikin varmasti, koska vanteissa on jäljellä kuorta, mutta toisen puulajin määrittely on vaikeampaa. Lajit voitaisiin määritellä varmuudella mikroskoopin avulla, mutta museoarjessa siihen harvoin on aikaa tai resursseja.

Rysä koservoitavana näyttelytilaan rakennetussa teltassa.Kuva: Saara Elomaa/KAMU

Yleensä konservointi suoritetaan museon kokoelmatiloissa. Tällä kertaa esine tuotiin kuitenkin konservoitavaksi KAMU:n näyttelytilaan, jotta vältyttiin turhilta kuljetuksilta. Ennen työn aloittamista museomestari rakensi rysälle näyttelytilaan teltan, jotta irtoava pöly ei leviäisi koko näyttelytilaan. Teltan rakenteisiin saatiin myös kiinnitettyä hihnat, joiden avulla rysästä pystyttiin vanteista nostamalla ottamaan aina yksi alue kerrallaan käsiteltäväksi. Koska verkosta irtosi runsaasti hienojakoista pölyä, kuului konservaattorin työasuun tällä kertaa myös hupullinen, moottoroitu hengityssuojain.

Konservaattori puhdistamassa rysää näyttelytilaan pystytetyssä teltassa.Kuva: KAMU

Rysän suuaukon vanne oli katkennut ja muutamat muut vanteet olivat murtuneet ja niitä yhdistäviä sidoksia oli auennut. Katkennut vanne oli myös vääntynyt väärään muotoon ja alkuperäinen pyöreä muoto muistutti lähinnä soikeaa. Muotoa ei valitettavasti pystytty palauttamaan konservoinnissa.

Murtuman kohta tuettiin paikoilleen, niin ettei lisävaurioita synny. Tukemiseen käytettiin muoviputkea ja nippusiteitä. Muoviputkeen päädyttiin, koska se on sekä riittävän vahvaa, että joustavaa. Lisäksi tämä korjaus on helppo poistaa, jos se myöhemmin uhkaa vaurioittaa rysää. Yksi konservoinnin periaatteista onkin, että esineeseen lisättyjen materiaalien tulisi olla myöhemmin poistettavissa.

Vanteita toisiinsa kiinnittäneitä auenneita sidoksia korvattiin ja murtumia tuettiin paperinarulla. Valittu naru on riittävän paksua kestääkseen vanteiden jännityksen, eikä erotu liikaa alkuperäisistä naruista. Alkuperäiset, katkeilleet narut solmittiin mahdollisuuksien mukaan vanteisiin, vaikka niillä ei enää rakenteellista merkitystä olekaan.

Vanteen murtuma on tuettu uudella sidoksella.Kuva: Saara Elomaa/KAMU

Verkon imurointi oli konservoinnin aikaa vievin työvaihe. Kaikki rysän verkko-osat ja köydet imuroitiin harjaten pintaa pehmeällä harjasuulakkeella. Verkko on melko hauras ja sen käsittely vaati varovaisuutta. Imurointi tehtiin käytännössä kämmenen kokoinen alue kerrallaan. Verkko-osat jouduttiin myös harjaamaan molemmilta puolilta. Näin ollen imuroitavaa pintaa kertyi yli 100 m². Kaiken kaikkiaan rysän konservointiin kului aikaa reilu viikko.

Konservoitu rysä oli asiakkaiden ihmeteltävissä Katse horisontissa -näyttelyssä lähes vuoden ajan. KAMUn Katse horisontissa -näyttely oli avoinna yleisölle, aina sunnuntaihin 2.2.2020 saakka.

SAARA ELOMAA, konservaattori
Kirjoitettu 27.1.2020