Naapurin suusta: Puolarmetsän julkinen salaisuus

  • Museot
  • Urheilu
10.1.2022 7.26Päivitetty: 7.2.2022 7.37
Harvapuista metsää
Ampumaradan ampumalavan jäännökset kuvassa vasemmalla, taustalla kulkee radan suojavalli.Kuva: Eetu Sorvali/KAMU

Espoon keskuspuiston eteläosassa on ulkoilureittien risteyksessä maavalleja ja betoniraunioita. Kyse ei kuitenkaan ole ensimmäisen maailmansodan linnoitteista, joita Espoossa on runsaasti. Rakenteet eivät myöskään ole toisen maailmansodan aikaisia. Mistä on siis kyse?

Rakenteet liittyvät 1950-luvun lopussa perustettuun ampumarataan. Esbo skytteförening päätti vuosikokouksessaan 22.2.1952 rakentaa ampumaradan Puolarmetsään (Bolarskog skjutbana). Yhdistyksen hallitus sai vuoden kuluttua tehtäväkseen tilata ampumakatoksen piirustukset sekä laatia urakkasopimus rakentajan kanssa. Paikalle päätettiin tehdä myös paikka savikiekkojen heittimelle. Ampumaradan avajaisia vietettiin 23.8.1958. Tuolloin käytössä oli 20 paikkainen 50 metrin rata sekä 25 metrin pistoolirata.

Vuonna 1962 pidemmälle radalle valettiin ampumapaikan perustukset betonista ja ampumapaikan yhteyteen rakennettiin varastovaja. Betoninen maalitaulubunkkeri valmistui 50 metrin radalle kolme vuotta myöhemmin.

Ampumaradan rakenteet erottuvat hyvin korkeusmallista tehdyssä viistovalovarjosteessa. Taustakartta Espoon kaupunki ja Maanmittauslaitos.Kuva: Eetu Sorvali

Nykyisin luonnonkivistä ja betonista tehty ampumalava on vielä tunnistettavissa, mutta suhteellisen tuhoutunut. Ampumalavan pituus on ollut noin 20 metriä, leveys 6-8 metriä ja korkeus maanpinnasta muutamasta kymmenestä sentistä hieman yli metriin. Lavan katos on ollut kiinnitettynä betoniin rautaputkilla, joista on vielä pieniä pätkiä betonissa törröttämässä.

Ampumalavan perustuksen jäännöksiä.Kuva: Eetu Sorvali/KAMU

Ampumalavasta 50 metriä koilliseen on noin 20 metriä pitkä, 2 metriä leveä ja 2 metriä syvä betonibunkkeri, jonka koillisseinämässä on rautaiset kiinnityspaikat 14 ampumataululle. Bunkkerin päällä on ollut betonikansi, jossa on neliön muotoiset reiät ampumataulujen kohdalla. Bunkkerin katto on nykyisin osittain romahtanut ja sen päälle ei kannata romahtamisvaaran takia nousta. Bunkkerin koillispuolella on 1,5 metriä korkea, 7-8 metriä leveä ja noin 45 metriä pitkä suojavalli, joka jatkuu myös bunkkerin taakse. Lähempänä ulkoilureittiä on myös pistooliradan lyhyempi valli.

Betonisen maalitaulubunkkerin jäännökset.Kuva: Eetu Sorvali/KAMU

Ampumaradan käyttö on loppunut 1970-luvun puolella, sillä radan lähelle rakennettiin tuolloin Puolarmetsän sairaala, jonka toimintaa ampumaradan melu olisi haitannut. Myös sairaalarakennus on ehtinyt jäädä pois käytöstä ja se on purettu. Vaikka ampumaradan rakenteet eivät olekaan ikänsä puolesta kiinteitä muinaisjäännöksiä, muistuttavat ne ainakin siitä, miten nopeasti ”arkeologisoituminen” voi tapahtua.

EETU SORVALI, arkeologi
Kirjoitettu 4.5.2020

Matinkylä