Naapurin suusta: Näyttelytukea vaatteille rakentamassa
Kartano Kuninkaantien varrella-näyttelyssä on esille useita 1900-luvun alun pukuja. Kun pukujen kantajat ovat 1900-luvun alussa pukeutuneet muodikkaisiin pukuihinsa on vartalo muokattu korsetin ja muiden alusvaatteiden avulla vastaamaan aikakauden ihanteita. Mutta kuinka pukujen aikakauden mukainen siluetti saadaan aikaan, kun vaatetta ei enää pueta ihmiselle vaan se tulee esille näyttelyyn?
Kartano Kuninkaantien varrella – näyttelyn esillä olevien pukujen näyttelytukien valintaa on ohjannut ajatus mahdollisimman neutraalista esittämistavasta, jossa puvut ja niiden aikakauden mukainen siluetti ovat keskiössä̈. Näyttelyssä̈ pukujen rooli on tuoda näkyväksi Espoonkartanon omistajien maailma, yhteiskuntaluokka ja asema suhteessa kartanon arkeen, jota leimaa tavallisten ihmisten työskentely kartanon omistajien alaisuudessa
Puvun keinotekoisena vartalona ja näyttelytukena käytetään usein nukkea, joka voidaan muokata yksilöllisesti puvun mittasuhteiden mukaan. Hyvä̈ näyttelytuki tukee haurasta pukua ja antaa puvulle oikean aikakauden siluetin. Näyttelytuen valmistus on aloitettava tutustumalla esille tulevaan pukuun, sen historiaan, muotoon, rakenteeseen ja materiaaleihin käyttäen apuna kirjallisuutta ja kuvallisia lähteitä̈.
Nukkea valittaessa on tärkeää̈ huomioida nuken koko ja malli. Nykyaikaiset mallinuket ovat usein historialliseen pukuun nähden liian suuria, mittasuhteiltaan liioiteltuja ja suunniteltu kaupallisia tarkoituksia ajatellen. Nuken tulisi olla aina selvästi pukua pienempi. Pienemmälle nukelle voidaan tarpeelliset muokkaukset toteuttaa niin, että̈ lopputulos on sekä̈ visuaalisesti että̈ esineturvallisuuden kannalta kunnollinen.
Näyttelytuella ja sen muokkauksella on tarkoitus tukea ja luoda puvulle aikakauden mukainen siluetti. Tuen tulee myötäillä̈ puvun kokoa ja muotoa niin, että̈ se tukee pukua, muttei aiheuta sille rasitusta, mikä̈ voisi johtaa puvun rakenteen tai materiaalien vaurioihin. Puvuissa rasitukselle alttiimmat alueet ovat olkasaumat, vyötärö̈ ja vinoon langansuuntaan leikatut kappaleet, koska näihin alueisiin kohdistuu koko puvun paino. Lisäksi rasitukselle alttiita ovat puvut, joissa on runsaasti puvun painoa lisääviä̈ koristeita (esim. helmikirjonta, kirjonta- ja punoskuviot). Näyttelyaika ratkaisee tuen tarpeen; mitä̈ pidempi kestoinen näyttely, sen kestävämpi tukirakenteen tulee olla.
Kun puku siirtyy museon kokoelmiin ja laitetaan esille näyttelyyn, sitä ei enää̈ koskaan pueta ihmisen päälle. Puku menettää̈ alkuperäisen funktionsa, johon kuuluu sekä̈ puvun toimiminen vartalon suojana että̈ se, kuinka vaatetta on käytetty, kannettu ja esitetty. Puvut ovat usein kokoelmien hauraimpia esineitä̈, ja niiden kunto ja mahdollinen konservoinnin tarve tulee arvioida perusteellisesti ennen esillepanoa. Konservaattorin tehtävä̈ on osaltaan mahdollistaa laadukas ja turvallinen esillepano, joka vastaa sekä̈ visuaalisesti että̈ konservoinnin näkökulmista näyttelyn tarpeita.
Kristiina Kuisma
Kirjoittaja on tekstiileihin erikoistunut orgaanisen materiaalin konservaattori (AMK), joka työskenteli Kartano kuninkaantien varrella-näyttelyn tekstiilien konservoinnin ja esillelaiton parissa.