Naapurin suusta: Mystisen mörssärikuvan arvoitus

  • Kulttuuri
  • Museot
10.1.2022 6.00Päivitetty: 10.1.2022 6.41
Vanhoja tykkejä korkealla kalliolla.
Kuva: Henrik Forsström/EHF, noin 1910-1919.

Kokoelmatyö vanhojen valokuvien parissa on usein varsinaista salapoliisintyötä, eikä harharetkiltäkään vältytä. Kokoelmiin voi päätyä aivan mitä tahansa, ja kuvia luetteloiva henkilö joutuu kokoamaan tiedonmurusia usein hyvin summittaisista kontekstitiedoista, sekä päättelemään, arpomaan ja kyselemään itseään viisaammilta. 

Tämä kontekstitiedoton mörssärikuva kuuluu harrastajakuvaaja Henrik Forsströmin (1879-1942) kokoelmaan, johon kuuluvia lasinegatiiveja ja vedoksia on saatu perikunnalta pariin otteeseen 2000-luvulla. Leppävaarassa asunut Forsström kuvasi myös erittäin harvinaisia otoksia saksalaisista sotilaista sisällissodan aikana majoittaessaan saksalaisia upseereita jonkin aikaa huvilassaan Armas Launiksen kadulla.  

Saksalainen vääpeli Leppävaarassa sisällissodan aikana, 1919.Kuva: Henrik Forsström/EHF

Näin ollen arvelin kuvan mahdollisesti olevan Leppävaarasta. Siellähän käytiin ainoa saksalaisten ja punakaartin välinen taistelu Espoossa huhtikuussa 1918. Venäläisten ensimmäisen maailmansodan aikana rakentama linnoitusketju oli tuohon aikaan myös aseistettu, ja yksi paikallistettu tykkikuva Leppävaarasta kuuluukin Forsströmin kokoelmaan. 

11 tuuman rannikkomörssäri tuliasemassa Vallikallion itäpuolella, 1915-1920. Kuva: Henrik Forsström

Kuvan maisema muistuttaa hieman Leppävaaraa. Pohdiskelin, voisiko kuva olla Nupukivenkalliolta, jossa linnoituksia on, siten että tykit osoittaisivat kohti nykyistä Urheilupuistoa. Kuitenkin kuvan maisemat olivat hiukan liian jylhät, ja maallikonkin silmään turhan historiallinen tykkimalli arvelutti myös.  

Päätin kääntyä kollegani puoleen, joka sisällissotahankkeemme yhteydessä osoittautui varsin pohjattomaksi tietolähteeksi, mitä sotahistoriaan tulee. Lähetin Konstalle sähköpostin, jossa kysäisin tunnistaako hän tykkimallin, ja voisiko kuva olla Leppävaarasta. Alkoi salapoliisintyö suuremmassa mittakaavassa. 

Kuvan tykit olivat ensikatsomalta paljon ensimmäisen maailmansodan linnoitustöitä vanhempaa mallia, suustaladattavia tykkejä 1700-luvulta. Lisäksi oli melko selvää, että tykit eivät olleet muutenkaan missään sotilaallisessa asettelussa, siis esimerkiksi linnoituksessa: joku oli aivan muusta syystä raahannut ne kallion päälle kiistatta hyvin uusmaalaisen kulttuurimaiseman näköiseen ympäristöön. Ensimmäisenä kuvasta tuli mieleen elokuva- tai kesäteatterilavastus.  

Huomio kiinnittyi ensin keskellä olevien kanuunoiden kummalliseen lavettiratkaisuun: se ei vaikuttanut historialliselta tai yleensäkään kovin funktionaaliselta (esimerkiksi kanuunoiden korkeussäätö puuttui), ja sen puumateriaali oli vaaleaa, uuden oloista. Hyvin todennäköisesti lavetti oli siis kuvan ottamisen aikakaudella valmistettu. Harvoinhan vanhoissa, pihakoristekäyttöön otetuissa tykeissä on yleensäkään alkuperäisiä lavetteja tallella.  

Kuva oli onneksi hyvin terävä ja tykeistä sai suurentamalla esiin yksityiskohtia. Kanuunoiden olkatapeissa oli F-kirjaimet ja mörssäreissä merkintä EB, ja lähemmästä mörssäristä pystyy jopa erottamaan putken päältä kaiverruksen N 28 tai N 26, mikä on siis tykkiyksilön sarjanumero. Vanhoja tykkejä käsittelevästä kirjallisuudesta selvisi nopeasti, että F oli Finspångin ruukin merkintä ja EB puolestaan viittasi Ehrendalin ruukkiin. Kaikki tykit olivat siis ruotsalaista alkuperää. 

http://www.kanoner.nu/index.php/ehrendals-bruk/(ulkoinen linkki)

Finspångilaisia kanuunoita löytyikin nopealla haulla museoista ympäri maailmaa, muun muassa Monacosta ja Barbadokselta! Kyseisen kaltaiset kanuunanputket olivat Suomessakin siinä määrin yleisiä, että kuvan paikantaminen niiden pohjalta tuntui epärealistiselta. Sen sijaan isot mörssärit olivat harvinaisempia vehkeitä, ja kun toisesta niistä näkyi jopa sarjanumero, keskitin selvittelyn niihin.  

Suomalaisten museoiden verkkohauilla en heti löytänyt tämän tyyppisiä mörssäreitä. Sen sijaan ruotsalaisten museoiden kokoelmissa tämän mallisia (ns. Tappmörsare) Ehrendalin mörssäreitä oli paljon, tosin yleensä kevyempinä versioina kuin kuvassamme oleva. Ainakin yksi Nordiska museetin kokoelmissa oleva mörssäri oli ollut esillä 1900-luvun alussa Skansenilla Tukholmassa: olisiko kuva siis Ruotsista?  

https://skansenbloggen.blog.se/author/skansenbloggen/(ulkoinen linkki)

Hakukielen vaihtaminen toiseen kotimaiseen tuotti kuitenkin yhden löydön myös Suomesta, Museoviraston kuvakokoelmista. Vuonna 1885 K.Aspin, eli Suomen Muinaismuistoyhdistyksen III taidehistoriallisen retkikunnan reissulle osallistuneen 19-vuotiaan teekkarin Gustav ”Kustaa” Edvard Aspin tekemässä väritetyssä lyijykynäpiirroksessa oli selvästi oikeantyyppinen mörssäri, jonka lavetti vaikutti vieläpä olevan identtinen kuvamme kanssa. Piirroksen aihe oli Mörsare från Fiskars.    

Kuva Museovirasto / Historian kuvakokoelma HK10004:130. Kuva: Piirros Gustav ”Kustaa” Edvard Asp

Eli nyt tätä Fiskars-johtolankaa seuraamaan! Itse olin käynyt lukuisia kertoja Fiskarsin ruukissa etenkin lapsena, ja muistikuvieni mukaan Stenhusetin eli ruukin päärakennuksen luona oli tosiaan jotain tykkejä. Tämä muistikuva oli helppo vahvistaa Google Street Viewin avulla: Stenhusetin edessä oli kaksi juurikin oikean mallista ja kokoista mörssäriä. Olisikohan Fiskarsin ruukin alueella siis sellaista korkeaa mäkeä, jonka lakea nämä mörssärit olisivat joskus 1900-luvun alkupuolella koristaneet?  

Seuraava työkalu oli sitten Maanmittaushallituksen Kansalaisen Karttapaikka. Tosiaan, heti ruukin päärakennuksen takana nousi Flaggberget-niminen mäki, jonka päällä oli avokallioita ja jolta selvästikin olisi voinut aueta sellainen peltonäkymä kuin meidän valokuvassamme oli. Ja nimi tietenkin viittasi siihen, että kalliolla olisi ainakin joskus sijainnut lipputanko, minkä jalustaksi kuvamme vasemmassa laidassa olevan hirsirakenteen (jolla tyttö istuu lukemassa) voisi tulkita.    

https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fi&share=customMarker&n=6670919.5&e=307666&title=Flaggberget%2C+Fiskars&desc=&zoom=11&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D%5D(ulkoinen linkki)

Lopullinen vahvistus kuvan alkuperälle löytyi sitten Museipressen-blogista. 1890-luvulla otetussa valokuvassa Karin von Julin poseeraa Flaggberget-mäellä olevan alppimajan edessä, mörssärin päällä lekotellen. Meidän kuvamme on samasta paikasta, vain vastakkaisesta suunnasta eli varmaankin alppimajan kuistilta otettu.    

http://museipressen.ratata.fi/blogg/article-63877-404318-fiskars-1-maj-1899-fiskarsin-vappu-1899?offset_63877=15(ulkoinen linkki) (linkki ei toimi 10.1.2022)

Karin von Julin on ilmeisesti kuvannut itsensä itselaukaisimella. Kuva: Fiskarsin museon kokoelmat.Kuva: Karin von Julin/Fiskarsin museon kokoelmat
Tarkistusreissu Flaggbergetiin suoritettu keväällä 2020.Kuva: Konsta Nikkanen/KAMU

Flaggbergetin kalliolla ei ole enää mitään jäljellä sen enempää tykeistä, lipputangosta kuin alppimajastakaan, ja puut ovat kasvaneet peittämään maiseman, mutta paikka on edelleen tunnistettavissa kallionmuodoista. Lipputangon rautakiinnikkeitä voi bongailla sammaleen seasta. 

LEENA SIPPONEN, intendentti, kuvakokoelmat 
KONSTA NIKKANEN, museomestari 
Kirjoitettu 20.5.2020

Lähteet 

Paulaharju, Jyri 1972. Vanhat tykit – rautaruukusta Helvigiin. Sotamuseo. 

Erik Walberg 2017. Vapenlexikon artilleri 1350-1880. Sveriges militärhistoriska arv.  

Leena Valkeapää. Suomen muinaismuistoyhdistyksen taidehistorialliset tutkimusretket Suomessa 1871–1902.