Naapurin suusta: Kunnan ensimmäinen sähkökirjoituskone – muistoja Ethel Hiljanderista

Espoon maalaiskunnan väkiluku kasvoi sodan jälkeen vauhdilla, ja sitä myötä myös kunnan tehtävät laajenivat. Tehostamistarpeet tunnistettiin ja henkilöstöä tarvittiin lisää. Vuonna 1956 kunnankamreeri Halmeelle soitti muuan Ethel Hiljander, joka tiedusteli kesäsijaisen paikkaa. Kesätyöntekijät oli jo palkattu, mutta kuultuaan että hakijalla oli kokemusta muun muassa käännöstöistä, soittaja ohjattiin kunnansihteerin pakeille. Kunnansihteeri ilmoitti, että työt voisi aloittaa heti seuraavana aamuna.

Tähän aikaan iso osa kunnan henkilökunnasta työskenteli vielä vanhalla kunnantalolla Espoon aseman lähellä, vaikka lisätiloja oli jo hankittu eri toimistoja varten. Ethel aloitti työnsä kanslistin sijaisena kunnantalon yläkerrassa. Kaksikielisenä hän sai kirjoittaakseen mm. ruotsinkieliset esityslistat. Samana vuonna 1956 kamreeri Halme hankki taloon kunnan ensimmäisen sähkökirjoituskoneen, joka maksoi peräti 76 000 silloista markkaa.

IBM-merkkisen koneen sai käyttöönsä Ethel Hiljander, joka käytti sitä koko 30 vuotta kestäneen työuransa ajan. Hän siirtyi sittemmin Muuralan sairaalaan taloushallinnon tehtäviin ja sen jälkeen Puolarmetsän sairaalaan, ja otti koneen mukaansa. Kun hän pääsi eläkkeelle, hän sai kirjoituskoneen kaupungilta lahjaksi rusetilla koristettuna.

Koneen jälki oli kaunista ja tasaista, mutta se oli herkkä menemään epäkuntoon, jos sitä ei osannut käyttää täysin oikein. Nappuloita ei saanut painella turhaan. Jos piti korjata jotain kirjainta, piti tietää, montako kertaa peruutusnappulaa oli painettava. Esimerkiksi M-kirjainta varten painettiin 4 kertaa, K, I ja L -kirjaimia 2 kertaa. ”Kukaan muu ei saanut käyttää sitä”, kertoi Ethel Hiljander lahjoittaessaan koneen museolle syksyllä 2019. Hän arveli, ettei IBM:ltä löydy enää teknikkoa, joka osaisi korjata sitä.

Eläkkeellä ollessaan Ethel kirjoitti tällä koneella muistojaan mm. Pentalan ja Kytön saarilta Sneitzin kalastajaperheen lapsena, sukunsa tarinoita sekä kouluvuosiensa ja sota-ajan muistelmia, joita myös julkaistiin. Kaupunginmuseota hän auttoi monessa roolissa, esimerkiksi toimimalla museo- ja kotiseutulautakunnassa, lahjoittamalla Muuralan sairaalan ja Pentalan historiaan kuuluvia esineitä ja antamalla museolle valokuvia, haastatteluita ja muuta muistitietoa. Hänen eläkevuosiensa harrastuksiin kuului myös suurikokoisten tonttujen valmistaminen erilaisista kierrätysmateriaaleista. Yksi näistä toimi talomuseo Glimsin tallitonttuna monta joulukautta, ja täysin palveltuaan se liitettiin museon kokoelmaan.

Kaupunginmuseo muistaa kiitollisena tammikuussa edesmennyttä museon ystävää.

ANNAMARI ESKOLA, Espoon kaupunginmuseon intendentti

Kirjoitettu 25.3.2020