Naapurin suusta: Koronakevät ja etätyöt Espoon kaupunginmuseossa

Covid-19 -epidemia ja sen seurauksena julistettu poikkeustila merkitsi Espoon kaupunginmuseon työntekijöille sitä, että he joutuivat etätöihin omiin koteihinsa 17.3. lähtien. Uusi tilanne toi mukanaan paljon uudenlaisia työtapoja, joita varmasti tullaan jatkossakin hyödyntämään. Kokouksia on pidetty Teamsissa, seminaareissa on käyty etänä ja niin edelleen. Tässä kirjoituksessani tulen kertomaan joitakin esimerkkejä siitä, mitä etätyö käytännössä merkitsi itselleni ja joillekin kollegoilleni.  

Omassa kotitoimistossani työpäivä alkoi jo ennen klo 8:aa sillä, että nostin työläppärini keittiön pöydälle ja istahdin (aivan vääränkokoisen) tyynyn päälle keittiön pinnatuolille. Ergonomia ei ollut paras mahdollinen verrattuna toimiston mukavaan selkää tukevaan toimistotuoliini. Kaksi kertaa viikossa keskustelin työkavereiden kanssa aamukahvien merkeissä etäyhteyksillä. Jokainen hetki, jolloin sai olla sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa, tuntui mahtavalta! Kaupan kassalla ja kävelylenkilläkin oli aivan pakko saada jutella milloin mistäkin, koronasta, koirista (jos kyseessä oli koiran ulkoiluttaja) tai mistä ikinä juttua syntyi. 

Minulla on onni asua kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, sillä keittiön ikkunasta voi katsella ohikulkijoita, joista suuri osa kävelee taloni ohi päivittäin tietämättä, että näen heidät ikkunastani… Moni matinkyläläinen on sillä tavalla tullut minulle tutuksi. Myös pihanpuoleinen näkymä on tietysti kiinnostanut tavallista enemmän. Jopa naapurin näkeminen roskakatoksen luona on virkistänyt mieltä yksin ollessa etätöissä. 

Ruokapuoli onkin sitten ihan oma lukunsa, kun sekä työskentelee että viettää vapaa-aikaansa kotona. Yleensä pidän ulkona syömisestä työpäivän aikana, koska silloin saa syödä kaikenlaisia maukkaita aterioita, joita ei itse tule tehtyä ja tärkeä puoli on myös sosiaalinen kanssakäyminen työkavereiden kanssa. Etätöissä ollessani kaupan eineslihapullat yms. valmisruoat tulivat hyvin tutuiksi, mutta silloin tällöin panostin ruoanlaittoon ja laitoin jotain herkullisempaa. Monet kollegani jakoi lounaskokemuksiaan whatsappissa, joka oli tärkeä yhteydenpitoväline museon henkilökunnalle, kun emme muuten juurikaan tavanneet. 

Perheen muiden, pienempien jäsenten hoito- ja koulujärjestelyt aiheuttivat myös erilaisia muutoksia museolaisten työpäivään. Itse hankin kotiimme ex-puolison Alma-kissan meille tekemään kissan hommia viikoksi, mikä virkisti ja ilahdutti paljon koko perhettäni.

Koululaisten koulutyöt olivat monen museolaisen vahdittavana. Itselläni meni välillä hermot, kun samoista tehtävistä piti muistuttaa moneen kertaan. Näin kollegani kuvailee yhtä koulupäivää kotikoulussa:

"30.3. Aamulla poikani pitäisi olla Google Meetissä paikalla ensimmäistä kertaa. Hän pääsee omalla koneellaan paikalle, mutta ensin mikrofoni lakkaa toimimasta ja sitten netti kaatuu ja heittää lapsen ulos. Autan, mutta kokouksen koodi ei enää anna liittyä kokoukseen. Pieni turhauma. Poikani rupeaa tekemään kuuden tunnin päiväänsä, onneksi kaksi tuntia on kuvista ja voimavaakuna tulee piirrettyä yhdessä tunnissa. Sekin muuttuu hauskaksi, kun saa hakea inspiraatiota Fortnite-pelin skinistä eli pelihahmon ulkomuodosta. Hissassa jutellaan mun aamupalan aikana Olympialaisista ja kesälajeista, se on hissantehtävä. Wilmaa ei saada avattua koneella, kun ei poikani muista salasanaansa. Turhautuu taas. Loput tehtävät sujuvat itsenäisesti."

Tällä hetkellä lomat ovat monien museolaisten osalta pidetty ja olemme siirtyneet osittain takaisin toimistotöihin. Tuntuu hyvältä olla ihan oikeasti läsnä ihmisten kanssa samassa tilassa välillä hetkellisesti, kuten erimerkiksi kahvihuoneessa, vaikka turvaväleistä pidetäänkin kiinni. Syksy ja talvi ovat varmasti vielä poikkeuksellisia monelta osin. Vielä on epäselvää esimerkiksi se, minkälaisia tapahtumia voimme järjestää ja millä puitteilla. Monet museon työtehtävät sujuvat kuitenkin normaalisti kuten esimerkiksi kulttuuriympäristötyö ja siihen liittyvät lausunnot. Haluamme poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta pitää aktiivisesti yhteyttä asiakkaisiimme ja kehitämme jatkuvasti erilaisia sähköisiä palveluita, joita te museovieraat voitte hyödyntää omalta kotisohvaltanne.

TANJA EKHOLM, museolehtori

Tämä artikkeli on osa sarjaa, jossa KAMUn työntekijät kertovat siitä, miten poikkeusaika vaikutti heidän työskentelyynsä.

Kirjoitettu 31.8.2020