Naapurin suusta: Kokoelmat haltuun ja käyttöön - uutisia esinetyöstä

  • Museot
  • Kulttuuri
15.9.2022 11.13Päivitetty: 16.9.2022 13.25
Piia Isoaho lukemassa työpydän ääressä.
Piia Isokallio testaa kierrätyskalusteita Espoonlahden uudessa kirjastossa.Kuva: Tomi Jansson/KAMU Espoon kaupunginmuseo

Museon esinekokoelmissa on parin vuoden ajan panostettu kokoelman hallinnan parantamiseen. Tarvitsemme tarkemman kuvan siitä, mitä kokoelmaamme kuuluu, ja mikä on esineistön arvo ja kiinnostavuus nykypäivän perspektiivistä katsottuna. Käynnistimme projektin nimeltä Kokoelmat käyttöön, jossa tehdään esineiden inventointi- ja arvoluokitustyötä sekä myös poistetaan esineitä kokoelmasta.  

Inventoinnissa esineistö kuvataan ja niiden perustiedot, mm. säilytyspaikkatiedot, merkitään kokoelmajärjestelmä Kaukoon. Arvoluokituksen ja poistojen osalta projektin painopiste on suurissa esineissä kuten huonekaluissa, työvälineissä ja kulkupeleissä. Niiden tilanne säilytystiloissa on ollut vuosikausia tukalan ahdas, mikä on haitannut kokoelman käytettävyyttä. Inventointityötä tehdään myös tekstiili- ja pienesineiden parissa.  

Työn edetessä lähestymme tavoitettamme saada esinekokoelma järjestelmän kautta hallittavaksi. Museon kokoelmaan on 64 toimintavuoden aikana otettu yli 50 000 esinettä, joiden valinnat on tehty kunkin ajan lähtökohdista. Aikoinaan kokoelmaan otettiin hyvinkin suuria esine-eriä, joita ei juuri karsittu. Vuosien mittaan uudelleen arviointia ja poistopäätöksiäkin on tehty. Kymmenisen vuotta sitten museolla oli suuri kokoelmatilojen muutto, jonka yhteydessä poistettiin noin 200 esinettä. Nyt valmistaudumme lähivuosina tapahtuvaan uuteen muuttoon.  

Kokoelmasta poistamisen prosessissa noudatamme ja sovellamme museoalan yhteisiä eettisiä ohjeita. Kriteerit poistojen harkinnassa ovat samoja, joilla päätetään kokoelmaan ottamisestakin: espoolainen taustahistoria, esineen kunto sekä vastaavan esineistön määrä ja tarpeellisuus kokoelmassa. Kaikkea emme voi tallentaa, joten karsinta on välttämätöntä. Poistoprosessi etenee siten, että perustellut ehdotukset käsitellään ensin kokouksessa, johon osallistuu kokoelmien asiantuntijoiden lisäksi kulttuuriympäristötyön, näyttelyiden ja yleisötyön osaajia. Lopulliset päätökset tekee museonjohtaja. 

Kokoelmasta poistetun materiaalin kohtalo mietitään esinekohtaisesti. Muutamissa tapauksissa olemme saaneet luovutettua esineitä paikkaan, jonne ne esimerkiksi taustansa puolesta paremmin kuuluvat: pienet lasten rattaat päätyivät Padasjoen kunnan kotiseututaloon, Kauniaisten Lotta Svärd -yhdistykselle kuulunut ensiaputarvikelaatikko luovutettiin Tuusulaan Lottamuseoon. Espoon Automuseolle luovutettiin Solifer-mopo vuodelta 1960. 

Vaikka toiseen museoon luovuttaminen olisi eettisesti hyvä ratkaisu, kaikkia tarjouksiamme ei aina oteta vastaan. Ylisuurien kokoelmien ongelmaa ratkotaan nykyään useissa museoissa. Poistettuja esineitä tarjotaan myös muille julkisille toimijoille kuten yhdistyksille. Kunnostuskelpoisia huonekaluja saatiin luovutettua Espoonlahden uuteen kirjastoon, joka sisustettiin kierrätysesineillä. Nihtisillan Kierrätyskeskus ja Plan B ovat ottaneet käyttökelpoisia huonekaluja vastaan. Täysin rikkinäiset esineet päätyvät materiaalin mukaiseen hävitykseen.  

Viime vuonna poistimme yhteensä 207 esinettä kokoelmastamme. Poistoprosessi vie aikaa ja työllistää koko esinetiimiä, mutta lopputuloksena kokoelman laatu paranee. Kun poistot vapauttavat tilaa, mahdumme ottamaan tutkittavaksi ja valokuvattavaksi isoja esineitä, jotka ovat olleet vuosikymmeniä ahtaasti sullottuina. Ilahduttavia ”löytöjä” on myös tehty: kokoelmassa on luultua vanhempaa esineistöä, maalikerrosten alta on paljastunut esimerkiksi aitoja 1700-luvun huonekaluja. Asiantuntija-apua saimme antiikkihuonekalujen tutkija Kari-Paavo Kokilta, joka vieraili luonamme maaliskuussa.  

Teksti: intendentti Annamari Eskola 

Kokoelmaan jäi tämän keinutuolin poistamisen jälkeen vielä parikymmentä keinutuolia. Kuva: Saara Elomaa/KAMU Espoon kaupunginmuseo
Naether-merkkiset lasten kärryt päätyivät Padasjoelle, jossa niitä on alun perin käytetty.Kuva: Sarah Kuismanen/KAMU Espoon kaupunginmuseo
Kokoelmien aarteita on nyt kuvattu ja tutkittu. Suuri Övre Domsin talosta saatu rokokookaappi osoittautui 1760-1770 -luvun huonekaluksi, mutta viimeisen maalipintansa se sai ehkä 100 vuotta myöhemmin.Kuva: Tomi Jansson/KAMU Espoon kaupunginmuseo
  • Historia