Naapurin suusta: Katoavaa Espoota kuvaamassa – museon ensimmäinen kuvauskeikka vuonna 1970

Espoo on muuttunut maatalousvaltaisesta pitäjästä maan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi rytinällä. 1960-luvun lopulla useita entisiä kartano- ja maanviljelysalueita kaavoitettiin kasvavan kaupungin käyttöön, ja mittavia rakennustöitä alkoi eri puolilla 1970-luvun taitteessa. Kaupunginmuseo (tuolloin Espoon museo) palkkasi valokuvaaja Kenzi Rinnon dokumentoimaan muuttuvia maisemia kesällä 1970.

1958 perustetun museon toiminta muuttui ammattimaisemmaksi, kun kotiseutusihteerinä aloitti Eeva Ahtisaari vuonna 1968. Ahtisaari sai avukseen muutaman työntekijän muun muassa luetteloimaan esineistöä. Yksi heistä oli Soile Rinno, jolla oli kokemusta museotyöstä Kansallismuseosta.

Museon ainoa toimipiste oli nykyisessä talomuseo Glimsissä, jonka naapurissa sijaitsi vielä tuohon aikaan Jorvin kartanoalue. Oli jo tiedossa, että alueelle suunniteltiin uutta sairaalaa, ja tätä hanketta Eeva Ahtisaari koetti parhaansa mukaan vastustaa. Olihan kyse Bembölen seudun ikiaikaisesta kulttuurimaisemasta.

 

Muitakin vanhoja kartanoita ja maatiloja oli kunnan rakennusviraston purkulistalla, kuten Bergansin tila Leppävaarassa sekä Finnon ja Ivisnäsin kartanoalueet. Eeva Ahtisaari koki alueiden ja rakennusten dokumentoinnin ennen maiseman muuttumista tärkeäksi. Niinpä yhtenä viikonloppuna kesällä 1970 Soile Rinno ja hänen valokuvaajamiehensä Kenzi Rinno valjastettiin hommiin.

 

Eeva Ahtisaari merkitsi kartalle kuvattavat kohteet. Purkutuomion saaneiden rakennusten lisäksi ajatuksena oli ylipäätään kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden kuvaaminen. Jo mainittujen alueiden lisäksi kuvauksen kohteena olivat esimerkiksi Gräsan ja Gumbölen kartanot sekä Snettansin, Takkulan ja Juvan vanhat maatilat. Myös Kuninkaantietä Rinno kuvasi siellä täällä.

 

Gumbölen kartanon kaikissa rakennuksissa asui vuonna 1970 vuokralaisia. Alueen kohtalo oli tuolloin vielä avoin, mutta vuosikymmenen puolivälissä päärakennus kunnostettiin kaupunginjohtajan virka-asunnoksi.

Rinnot lainasivat kuvauskeikalle Soilen isän auton ja kuvaus suoritettiin Kenzin omalla kameralla. Soile Rinno mainitsee vuonna 2015 tehdyssä haastattelussaan, että kaikki meni muuten hyvin, mutta olisi ollut mukava ilmoittaa talojen asukkaille etukäteen kuvauksesta. Monissa rakennuksissa asui kunnan niihin sijoittamia vähävaraisia ihmisiä, eivätkä he halunneet päästää museon väkeä jo hyvin huonokuntoisiin taloihin sisälle.

 

Kuvia tallennettiin museon kokoelmaan yli 600. Kyse oli pioneerityöstä sekä kulttuuriympäristön dokumentoinnin että valokuvakokoelman perustamisen näkökulmasta. Mustavalkoisista negatiiveista ja vedoksista sekä väridioista koostuva kuvasarja löytyy museon valokuvakokoelmasta päänumerolla 1.

Valikoima Kenzi Rinnon kuvia tältä kuvauskeikalta on esillä Talomuseo Glimsissä maaliskuulle 2021. Kuvat on julkaistu myös Finnassa: https://ekm.finna.fi/(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)

LEENA SIPPONEN, intendentti, kuvakokoelmat

Kirjoitettu 29.12.2020