Naapurin suusta: Heikintori- ikuisen kesän ostoskatu

HEIKINTORI – Ikuisen kesän ostoskatu
Keskiviikkona 30.10.1968 klo 12 elettiin Tapiolassa jännittäviä hetkiä. Alkamassa olivat Espoon ensimmäisen tavaratalon, kauppiastavaratalo Heikintorin kolme päivää kestäneet avajaisjuhlallisuudet. Takana olivat vuosien suunnittelu- ja rakennustyöt. Asuntosäätiön puheenjohtaja, varatuomari Heikki von Hertzenin mukaan kunnianhimoisena tavoitteena oli: ”Kaikkea, mitä saatte Aleksanterinkadulta, tulette saamaan myös Tapiolan keskustasta.”
Heikintorille sijoitettiin elintarvike- ja kulutustavaraliikkeiden lisäksi ravintoloita, cafeteria, baari, itseopiskeluun liittyviä tiloja, kioskikeskus, turisti- ja kokouskeskus Heikinkilta ja kellaritiloihin nuorisotila sekä kunnallinen diskoteekki. Tarjolla oli myös lapsi- ja vaunuparkki ja puistotätitoimintaa.
Heikintorin 16 000 neliön ja kymmenien yrittäjien yhteistavaratalon filosofiaan kuuluivat keskitetty organisaatio, toisiaan täydentävät palveluntarjoajat, yhtäläiset aukioloajat myös iltaisin, väliseinättömyys liikkeestä toiseen siirryttäessä, yhtenevät mainoskäärepaperit ja -pussit ja koko tavarataloa koskevat tempaukset ja markkinointi. Tavaratalossa työskenteleville tilattiin esimerkiksi yhtenäisillä tunnuksilla varustetut palveluspuvut. Myös kuntalaiset oli otettu mukaan, sillä Tapiola tänään -lehdessä oli jo aikaisemmin kysytty, millaisia palveluita espoolaiset toivoisivat tähän ”mitä-ikinä-haluatte-tavarataloon”.
Tavaratalomallia varten oli haettu esimerkkejä muuan muassa Ruotsista ja Saksan liittotasavallasta. Kokemusten kautta saatiin viisi perusperiaatetta: ”ensiluokkainen sijaintipaikka, elegantti ympäristö, laaja sortimentti, huolellinen palvelu ja vakuuttava image.” Tavoitteena oli ”lämmin kävelykatu, joka suojaa kulkijansa sekä tuiskulta että tuulelta”. Heikintorin rakennuttajana toimi Heikintori Oy, rakennuksen suunnitteli arkkitehti Aarne Ervi ja pääurakoitsijana oli Polar-rakennusosakeyhtiö. Sisustussuunnittelusta vastasi Lasse Ollinkarin toimisto. Liikkeiden kolmiulotteiset humoristiset mainoskilvet suunnitteli graafikko Erik Bruun.
Aarne Ervin keskustasuunnitelman (1954) keskeisenä ideana oli luoda Tapiolaan toisiinsa yhdistyvien aukioiden ja julkisten ulkotilojen sarja, jota julkiset rakennukset reunustavat. Tapiolan vanhan keskustan läpi kulkeva Tapionraitti oli alueen tärkein jalankulkuväylä, jonka suunniteltiin kulkevan myös Heikintorin läpi. Heikintorista haluttiin avoin ja läpinäkyvä tila, ja tätä korostivat päätyjen laajat ikkunapinnat ja ensimmäisen kerroksen korkeat näyteikkunat. Läpinäkyvyys toistui myös sisätiloissa kevyiden rakenteiden ja myymälätilojen edelleen paikoillaan olevien liukulasiseinien kautta.
Heikintorilla on vuosikymmenien varrella tempauduttu monenlaisiin tapahtumiin. Toisen kerroksen vaihtuvien toimintojen tilassa pidettiin mm. joulu-, kesä-, matkailu- ja retkeilymarkkinoita. Vuosipäivinä on nähty muun muassa musiikkiesityksiä, taikureita ja muotinäytöksiä.
Puolivuosisataisen historian aikana suurin osa kauppiastavaratalon alkuperäisistä liikkeistä on lopettanut toimintansa Heikintorilla, mutta uusia on aina tullut tilalle. Pitkälle 1990-luvulle ensimmäistä kerrosta hallitsivat valintamyymälät ja toisessa kerroksessa oli tekstiili- ja muotiliikkeitä. Vuonna 2019 Heikintorin alkuperäisistä yrityksistä ovat paikoillaan ensimmäisen kerroksen Grilli Ribis ja R-kioski sekä kolmannen kerroksen Hattuatelier Sirkka Sederlöf.
Käy katsomassa, miltä Heikintori on näyttänyt eri vuosikymmeninä: https://ekm.finna.fi/Search/Results?lookfor=Heikintori(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)
SUVI KETTULA, intendentti, tekstiilikokoelma ja konservointi
LEENA SIPPONEN, intendentti, kuvakokoelmat
Kirjoitettu 11.9.2019
Lähteet:
Heikintori. Tapiolan Heikintorin tavaratalo. Rakennushistoriaselvityksen väliraportti 22.1.2005. Arkkitehtitoimisto OKULUS Oy
Tapiola 1960-luvulla. Muistelmia puutarhakaupungista ja sen ihmisistä. http://tapiola.ning.com/(sivusto ei enää aktiivinen 29.12.2021 )
Tapiola tänään -lehden numerot 38/1968, 40/1968, 43/1968 ja 44/1968.
Tapiolan rakennusinventointi. Espoon kaupunginmuseo 1991.