Naapurin suusta: 600 päivää: Näin syntyy erikoisnäyttely!
Vuosi 2020 oli täysin poikkeuksellinen museoille, kuten kaikille muillekin toimijoille. Meidän piti kesken suuren näyttelyprojektin yhtäkkiä siirtyä etätöihin eristyksiin muista tiimiläisistä, varautua pandemian mukanaan tuomiin erityisolosuhteisiin ja sulkemisen uhkaan. Näyttely Kaikki ja ei mitään – Arkkitehdit Kaija ja Heikki Siren oli 600 päivän ponnistus, josta yli kolmasosa kului täysin yllättäen suunnitelmia muokatessa ja erilaisiin tulevaisuuskuviin varautuessa.
Näyttelyprojekti käynnistyi helmikuussa 2019 projektipäällikön – allekirjoittaneen – nimeämisellä, ulkopuolisen asiantuntijaryhmän kokoamisella ja näyttelyn kuraattorin palkkaamisella. Saimme onneksemme käsikirjoittajaksi ja tekstien kirjoittajaksi Elina Standertskjöldin, pitkän linja modernin arkkitehtuurin tutkijan ja popularisoijan. Alusta asti yhteistyö sujui ja meillä oli hurjan hauskaa! Elinan sanoin:
”Ihan aluksi oli kiinnostavaa ryhtyä tekemään töitä uusien ihmisten kanssa uudessa museossa. Aihe tuntui heti alusta lähtien sellaiselta, että ei tulisi pulaa ideoista eikä matskusta. Näin kävikin ja kaikki mukana olleet alkoivat innostua.”
”Sirenien rakennuksiin ja niiden taustoihin sekä 1950-ja 1960-luvun fiiliksiin alkoi tulla tatsia ja esimerkiksi kuvat ja arkkitehtuuripiirustukset ylittivät odotukset. Kaiken muun hyvän ohella saatiin vielä tutustua Sirenien lapsiin, joilta saatiin hyviä neuvoja ja vinkkejä. Kivaa oli kun keksittiin, että otetaan EMMAkin mukaan kuvioihin lainaamalla heiltä hienoa matskua Tapio Wirkkalalta ja Rut Brykiltä.” – Elina
Elinan syventyessä Siren Arkkitehtien laajaan arkistoon ja valitessa sisältöjä, minä työskentelin museolehtorina vasta-avatussa Katse horisontissa -näyttelyssä, kehitin museolle digitaalisia palveluja korona-aikaan ja suunnittelin näyttelyn mediatoteutuksia. Lisätyn todellisuuden asiantuntijan, FlyAR:n Frans Tihveräisen kanssa kartoitettiin jo keväällä mahdollisuuksia tuoda 1950-luvun espoolainen asuminen tähän vuosikymmeneen. Otaniemen kappelin alttaritauluna toimiva ikkuna haluttiin kuvata jokaisena vuodenaikana, joten kuvaukset piti aloittaa vuosi ennen avajaisia. Isoimmaksi ongelmaksi muodostuivat kappelin remontti ja lumen puute koko talven 2019-2020! Pienet lumihiutaleet saimme napattua kameralle juuri valmistuneessa kappelissa huhtikuussa 2020.
Käsikirjoitus saatiin valmiiksi syyskuussa. Syksyllä osallistuttiin Metropolia Ammattikorkeakoulun monialaiselle innovaatiokurssille, jonka opiskelijatyön tuloksena saatiin viisi pitkälle viilattua palvelu- tai tuoteideaa. Näistä lähdettiin edistämään virtuaalitodellisuuslaseilla katsottavaa minidokumenttia Timo Wrightin kanssa ja loput innovaatiot jätettiin toteutettaviksi näyttelyn auettua. Niitä edistetäänkin parhaillaan näyttelyn ollessa koronan vuoksi kiinni!
Loppusyksystä projektiin kilpailutettiin näyttelyarkkitehti ja -graafikko. Arkkitehti Maiju Suomi valittiin tiimiin ja hän toi mukanaan graafikko Jussi Karjalaisen. Maiju toteaa omasta työskentelystään: ”Suunnittelun aloitin pohtimalla Sirenien arkkitehtuurin luonnetta ja tunnelmaa ja kuinka kuvata näitä tilassa näyttelyn kävijälle. Mietin materiaaleja ja muotokieltä. Yhdessä graafikko Jussin kanssa löysimme yhteisen kielen ja näyttely alkoi ottaa muotoaan. Päädyimme rauhalliseen, mutta eloisaan tunnelmaan, joka jättää tilaa monipuoliselle ja laajalle aineistolle. Pyrimme materiaaleissa laatuun ja Sirenien arkkitehtuuria kunnioittavaan tyyliin. Näyttelyn kierto muotoutui luontevasti Elinan käsikirjoituksen pohjalta niin, että aihe seuraa tilassa luontevasti toista ja kävijä voi jättäytyä turvallisin mielin tarinan kuljetettavaksi. Tilaan halusimme tuoda myös visuaalisia yhteyksiä eri teemojen välille. Lisäksi halusimme luoda informaatiotiiviin näyttelyn kiertoon sopivin välein suvantoja, joissa kävijä voi rauhoittua vain vastaanottamaan aistielämyksiä.”
Maijulla ja Jussilla riitti töitä loppurutistukseen saakka. Onneksi työstä taisi jäädä hyvä mieli kaikille. Jussi toteaa projektista: ”Tämä hanke toi monella tapaa hyvää vaihtelua normaaliin työhöni jossa suunnittelen asioita aivan eri mittakaavassa: kirjoja. Oli antoisaa taas miettiä asioita suuremmassa mittakaavassa. Alusta alkaen tuntui että tässä porukassa tehdään yhdessä. Mukana oltiin innokkaina ja osaavina, tukevasti tekemisessä kiinni. Kukin tiesi oman vastuualueensa, mutta auttoi ja keskusteli koko työryhmän kanssa. Ideoita punnittiin ja joitain puolustettiin kun taas toisissa joustettiin kokonaisuuden edessä. Käytettävä materiaali hienoine kuvineen ja alkuperäisine arkkitehtuuripiirroksineen oli inspiroiva lähtökohta.”
Maijun ja Jussin näyttelysuunnitelma oli keväällä 2020 valmis ja kesällä päästiin etsimään näyttelylle rakentajat ja painotuotteille – eli kaikille seinäpinnoille – toimittaja. Hankintalainsäädännön mukaan nämäkin kilpailutettiin ja rakentajaksi valikoitui ennestään tuttu Messurakenne ja painotaloksi Grano. Molemmissa oli niin ammattitaitoista ja avuliasta väkeä, että tällaisen ensikertalaisen projektipäällikön mokatkin saatiin korjattua ennen avajaisia.
Museon näkökulmasta Elina, Maiju ja Jussi olivat unelmatiimi! Näin he muistelevat itse:
” Espoon kaupunginmuseon henkilökunta osoittautui näyttelyn rakentamisessa ja tiedottamisessa + kaikessa muussa loppurutistuksessa ihan huippuammattilaisiksi. Ottaisin uusiksi koska vaan!” – Elina
” Hankkeessa oli erityisen antoisaa asiantuntevan työryhmän kanssa työskentely. Suunnittelijana sai syventyä omaan osuuteensa kun kaikilla oli oma tonttinsa niin hyvin hallussa. Ja meillä oli todella mukavaa yhdessä!” – Maiju
” Mielestäni näyttely onnistui hienosti ja saimme todella runsaasta ja laajasta aineistosta aikaan eheän ja hallitun kokonaisuuden. Kaiken kaikkiaan projektista jäi todella mukava tunne.” – Jussi
Näyttelyyn pääsee tutustumaan 9.1.2022 saakka. Historiaa verkossa -sivultamme löydät virtuaalinäyttelyn ja kaikki muut palvelut, jotka loimme tätä näyttelyä tehdessä: https://www.espoo.fi/fi/kamu-espoon-kaupunginmuseo/historiaa-verkossa
TIINA HERO, museolehtori
Kirjoitettu 28.2.2021