Maailman muuttajat -podcast: sateenkaaripakolaiset

Maailman muuttajat on pakolaisuutta, pakkomuuttoa ja kotoutumista käsittelevä podcast-sarja. Sarjan kolmannessa jaksossa Espoon maahanmuuttajapalveluiden johtavat sosiaalityöntekijät Annika Pirinen ja Eeva Ström sekä sosiaaliohjaaja Agnes Lindinger keskustelevat Helsinki Pride -viikon kunniaksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien pakolaisten arjesta ja kotoutumisesta Suomessa ja muuallakin Euroopassa.

Voit kuunnella jakson SoundCloudissa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan) tai Spotifyssa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan). 

Jakso 1: uusi sarja alkaa (28 min)

Jakso 2: alaikäiset yksin tulleet (26 min)

Eeva Ström (ES): Moi ja tervetuloa, tämä on Maailman muuttajat, mä oon Eeva Ström ja tänään mulla on mukana Annika Pirinen ja sosiaaliohjaaja Agnes Lindinger. Annika esitteletkö itsesi ja kerrot mistä tänään puhutaan?

Annika Pirinen (AP): Joo eli mä olen Annika Pirinen, johtava sosiaalityöntekijä täällä Espoon maahanmuuttajapalveluissa ja tänään puhutaan Prideviikon kunniaksi sateenkaaripakolaisten arjesta ja kotoutumisesta täällä Suomessa sekä muuallakin Euroopassa. Ja puhutaan ehkä myös vähän jalkapallosta.

ES: Jee. Ja sitte Agnes kerrotko kuka sä olet, mistä tulet ja miten sä päädyit tänne meidän podcastiin?

Agnes Lindinger (AL): Moi kaikki, olen Agnes Lindinger, sosionomi. Olen tehnyt vuodesta 2013 työtä pakolaisten kanssa. Olin ohjaaja Kivenlahden perheryhmäkodissa, jossa asuvat maahan yksin tulleita alaikäisiä nuoria. Nyt olen sosiaaliohjaajana kesätyössä sosiaaliohjaajana Espoon maahanmuuttajapalveluissa.

ES: Jee, tervetuloa kummatkin. Hei tota me luvattiin että juteltais tällä kertaa Teemu Haapalehdon kanssa, mutta eipäs jutellakaan koska kuten äsken kuultiin nyt on siis prideviikko ja me halutaankin puhua siitä. Ens viikolla sitten otetaan Teemu vieraaksi ja sitten pidetäänki pientä taukoa jaksoissa. Nämä julkishallinnon lomat eivät ihan taivu podcastien aikatauluihin. Mutta palataan siis syksymmällä taas tuotantolinjalle ja jo loppukesästä on tarkoitus julkaista seuraavat neljä jaksoa. Me ollaan suunniteltu että tulevissa jaksoissa tullaan puhumaan vähän muun muuassa Huuhkajista, siis jalkapallosta, ei niistä linnuista. Sitten puhutaan vähän pakolaisuudesta populaarikulttuurissa eli Handmaid's talesta. Ja sit Annika valmistelee jaksoja jostain mistä mä en vielä tiedä mitään.

AP: Näin teen. Myönnettäköön, että näiden mun valmistelemien jaksojen temat ja sisältö on itsellekin vielä vähän mysteeri, mutta ihan varmasti jotain mielenkiintoista, kuten meillä Maailman muuttajissa on tapana.

ES: Todellakin. Hei, mennäänkö päivän aiheeseen! Mä mietin et mikä olis sellanen hyvä termi mitä tässä nyt käyttäis niin mä olen tykännyt kun meillä aiheesta puhutaan sateenkaarevan kotoutumisen käsitteen alla niin käytettäiskö vaikka sitä? Sopiiko teille?



AP: Joo, se kuulostaa hyvältä.

ES: Haluatko Annika aloittaa kertomalla meidän kuulijoille että miten sä ymmärrät sateenkaarevan kotoutumisen ja miksi se ylipäätään on meillä joku juttu?

AP:  Joo. Meillähän on siis maahanmuuttajapalveluissa oma sateenkaarityöryhmä, jonka kaikki jäsenet ovat nyt kesälomalla eivätkä siksi pääse kertomaan työstään, mikä olisi ollut tosi mielenkiintoista kuulla. Ylipäätään sateenkaarityöryhmä ja teema on meille todella tärkeä, koska me ollaan (kaiken muun ohella) erikoistuttu ottamaan vastaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia pakolaisia, jotka on usein kohdanneet ihan päivittäistä syrjintää, vainoa ja väkivaltaa lähtömaissaan, ja joissain maissa samaa sukupuolta olevat suhteet kriminalisoidaan - joskus jopa rangaistaviksi kuolemalla. Sen takia monilla sateenkaarevilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä turvapaikkaa muualta. Ja koska maailma ei tietenkään ole valmis niin myös esimerkiksi Suomessa he voivat kohdata leimautumista ja syrjintää.

Viime vuosikymmenien aikana sateenkaaripakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut ja meillä Espoossa se näkyy esimerkiksi siinä, että sateenkaaripakolaiset ovat yksi sellainen erityisryhmä, joiden vastaanottoon me ollaan erikoistuttu ja joille kuntapaikka usein järjestetään. Ja tosiaan me otetaan näitä vähemmistöryhmiin kuuluvia pakolaisia vastaan paitsi kiintiöpakolaisina mutta myös tarjotaan kuntapaikkoja vastaanottokeskuksestakin muuttaville.

ES: Me kyseltiin meillä koko talon kokouksessa että kuka tulisi juttelemaan aiheesta meidän kanssa ja Agnes, sä ilmoittauduit halukkaaksi. Sä olet siis aloittanut meillä kesätyöntekijänä ja ihan mahtavaa että tulit mukaan juttelemaan ja että aihe on sullekin tärkeä. Kertoisitko sä meille tässä alkuun vähän sun taustasta ja että tiesitkö sä jo etukäteen että meidän talo on erikoistunut muun muassa nimenomaan sateenkaarevan pakolaisväestön vastaanottamiseen ja kotouttamiseen?

AL: Joo, eli olen kotoisin Unkarista, muutin Suomeen 2006. Olen sosiaalinen, pidän olla ihmisten kanssa. Harrastan taitoluistelua, jonka kautta olen saanut paljon ystäviä maailmalta. Harrastuksen kautta olen tutustunut myös ihmisiin, jotka kuuluvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

Tiesin, että talossa on sateenkaariryhmä, mutta en tiennyt, että talo on erikoistunut muun muassa nimenomaan sateenkaarevan pakolaisväestön vastaanottamiseen ja kotouttamiseen. Tosi hieno juttu. Uskon, että tukea he tarvitsevat, niin hienoa, että Espoo tarjoaa heille apua.



ES: Niinpä.

AP: Kiva Agnes kun tulit meille kesätöihin! Meidän palveluiden suunnittelussa ja ylipäätään kaikessa tekemisessä pyritään siihen, että me kehitetään meidän toimintaa jatkuvasti yhdenvertaisempaan suuntaan. Käytännössä tää näkyy esimerkiksi siten, että sateenkaarityöryhmä edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhtäläisten oikeuksien eteen tehtävää työtä, muistuttelee ja kouluttaa työntekijöitä, jotta me muistettaisiin kommunoida myös asiakkaillemme sitä, että jokaisen ihmisen oikeus rakkauteen ja kunnioitukseen on meille tärkeää.

ES: Joo ja prideviikolla meidän aulassa liehuu pridelippu, henkilöstö pukeutuu teeman mukaisesta ja meillä on esimerkiksi työryhmän työskentelyn johdosta henkilöstön läppäreissä sellaiset pienet sateenkaaritarrat, jotka on aika helppo tapa kommunikoida asiakkaille, että näistäkin aiheista on turvallista halutessaan puhua. Joskus onkin niin, että meidän asiakkaat ei oo koskaan aiemmin ottaneet asiaa puheeksi kenenkään kanssa. Ja sitte meidän työntekijöitä aktiivisesti kannustetaan miettimään miten voisi omassa työssään esimerkiksi välttää heteronormatiivisten oletusten tekemistä ja tukea asiakkaiden kotoutumista yhdenvertaiseen yhteiskuntaan. Se heteronormatiivisten oletusten välttäminen on ehkä sitä semmoista että ei kysytä että ”mites sun vaimo” vaan kysytään esimerkiksi puolisosta.

AP: Niin ja sitten meillä on myös ryhmätoimintaa sateenkaariasiakkaille. Ne on oikeastaan syntyneet sellaisesta tarpeesta, että on tullut asiakkuuteen samaan aikaan useampi uusi asiakas hyvin samanlaisesta taustasta ja ollaan heiltä kysytty, että kiinnostaisiko lähteä mukaan tällaiseen sateenkaari -ryhmätoimintaan. Moni on sitä toivonut ja tästä ryhmätoiminnasta on monelle asiakkaalle tullut tosi tärkeä osa omaa kotoutumisprosessia sekä ryhmästä on saatu hyviä ja pitkäaikaisia ystäviäkin.

Pitää myös sanoa, että meidän työssä on myös läsnä samanlaisia kulttuurisia tekijöitä, kun meidän asiakkaiden lähtömaissakin. Tarkoitan tällä siis sitä, että meidän asiakaskunnassa esiintyy toisaalta myös niitä ennakkoluuloja ja syrjiviä asenteita, ja niiden parissa tehdään tätä meidän työtä. Kuitenkaan niin sanotusti neutraalina pysyminen tai sellaisten syrjivien asenteiden suvaitseminen ei ole meille mikään valinta tai vaihtoehto, vaan kyllä me pyritään aktiivisesti kommunikoimaan, että jokaisella on oikeus olla sellainen kun on ja vaikka jossain maassa se olisi laitonta tai tosi tuomittuakin, niin täällä se on hyväksytty ja oikeutettu tapa olla ja elää.

ES: Niinpä, ja monelle asiakkaalle kaapista tuleminen voi merkitä eristäytymistä myös sitten siitä omasta yhteisöstä. Et meidän asiakaskunnan piirissä sateenkaariväki joutuu usein täällä Suomessakin tosi haastavaan tilanteeseen vaikka periaatteessa (ja korostan ehkä sanaa periaatteessa) ympäröivä yhteiskunta antaisikin mahdollisuuden itsensä ilmaisuun ja vapauteen, voi se oma viiteryhmä edelleen tuomita raskaasti. Moni pakolaistaustainen jääkin aika syvälle kaappiin ja elää jopa kaksoiselämää et se ei oo mitenkään tavatonta että meille joku kertoo että elämässä on tällanen järjestely. Ja se on tietenkin ihan ok jos se on asiakkaan omasta mielestä hyvä järjestely.

Mutta kun asiakkaat ovat joutuneet kodin jättämään niin onhan se tosi vaikea paikka että se tärkeä voimavara kotoutumisessa ja oman paikan löytämisessä uudessa maassa menee siinä samalla, mä tarkoitan tällä sitä omaa yhteisöä ehkä. Että sulta katoaa ympäriltä ikään kun ihan kaikki tuttu ja omaksi koettu. Siinä moni miettii että kuka oikeastaan on. Ne on aika perustavanlaatuisia kysymyksiä.

AP: Ja kuten tossa aikaisemmin jo totesin, niin eihän maailma täälläkään mitenkään valmis ole eikä ole niin, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen olisi mitenkään ainoa syy miksi meidän asiakkaat kohtaa syrjintää tai että sitä syrjintää olis vaan sen oman viiteryhmän suunnalta. Ja nää on just niitä risteämisiä missä sitä moniperustaista syrjintää tapahtuu ja ihmisen voi olla tosi vaikea löytää omaa paikkaansa olla. Tai siis Euroopassa on tällä hetkellä aika vakavia ja suorastaan kamaliakin kehityssuuntia menossa tälläkin hetkellä.

ES: Joo ja senpä takia Agnes tulikin mukaan. Sä oot siis kotoisin Unkarista ja siellä on tällä hetkellä aika kurja tilanne kaiken kaikkiaan, mutta myös sateenkaariväellä. Voisitko sä kertoa meille lyhyesti vähän siitä mitä Unkarissa ylipäätään nyt tapahtuu ja miten se liittyy sateenkaariväkeen?

AL:  Joo, totta kai. Kun minä olin lapsi ja nuori Unkari halusi kovasti pois Itä-Euroopan maineesta. Haluttiin unohtaa Neuvostoliiton aika ja haluttiin elää niin kuin länsimaat. Se oli 1990-luvulla. Meille tuli paljon pakolaisia Balkanista, koska silloin oli Balkanin sota. Ja mä muistan että hyväksyttiin erilaisuutta suhteellisen hyvin. Kun mä muutin Suomeen 2006, silloin mietittiin hyväksytäänkö sama sukupuolten välisen avioliitoa ja joka vuosi oli iso Pride-marssi Budapestissa. Pakko myöntää että itse en tykännyt siitä, koska oli niin paljon ihmisiä ja oli niin äänekäs tapahtuma. Mutta se oli hienosti järjestetty, hieno tapahtuma.

Unkarissa tuli Fidesz-puolue valtaan, jotka puolustavat uskonta, unkarilaisuutta ja heterolaisuutta. Pikkuhiljaa sateenkaariväestöä aloitettiin syrjätä: he eivät voi adoptoida lapsia, tehdään protestia heitä vastaan, Pride-marssi peruttiin ja sellaisia asioita tuli. Unkarin parlamentti äänesti viime vuonna lakimuutoksesta, jonka mukaan maan väestörekisteriin kirjataan jatkossa ainoastaan syntymässä kirjattu sukupuoli, jota ei voi myöhemmin muuttaa. Eli Unkarissa on vain kaksi sukupuolta: nainen ja mies. Käytännössä tämä tarkoittaa, että trans-, muun- ja intersukupuolisilla ei olisi mahdollista saada omaa sukupuoltaan vahvistettua Unkarin väestötietoihin. Niitä on tullut viime aikoina vaikka kuinka paljon. Surullisin, kun lastenkirja, jossa päähenkilöllä oli kaksi äitiä on syrjättiin: ei saanut tätä kirjaa viedä päiväkotiin ja yksi poliitikko suoraan repi kirjaa julkisesti.

ES:  Niin, tähän podcastiin tultiin taas vähän tällasella näkökulmalla että globaalissa etelässä asiat on huonosti sateenkaariväelle ja globaali pohjoinen olis jotenkin valmis, ihan tärkeä muistutus siitä että nämä on asioita jotka voivat yllättävänkin nopeasti muuttua ja joiden aktiivinen ajaminen ja edistäminen ei oo Euroopassakaan mikään itsestäänselvyys.  Ja ehkä se, että tilanne voi muuttua lyhyelläkin aikavälillä tosi kurjaksi. Osaisitko sä kertoa miten tää on ollut Unkarissa mahdollista, millainen historia siellä on?

AL:  No Neuvostoliittoaikojen jälkeen tuli aika vaikea lama, ja Unkarissa tuli esille paljon ongelmia. Sairaalat, koulut ovat huonossa kunnossa, ja palkat ovat matalat. Poliitikot pelaavat niillä keinolla: he tuovat esille että he haluavat suojata unkarilaisia erilaisista vaaroista, ja suojaa myös lapsia. On ihmisiä laitettu ketkä ovat hyviä ja ketkä ovat huonoja. Semmoista boksiin laittamista tapahtuu tällä hetkellä Unkarissa. Monet täysin uskovat Fidesziä. Itse en laita esimerkiksi Facebookiin mitään sateenkaareen liittyviä asioita, koska tiedän, että ihmiset kommentoivat niistä rumasti. Ja minua katsotaan huonoksi ihmiseksi, jos näen niin, että pakolaiset tarvitsevat tukea, tai mä kannatan sateenkaariasioita. Tiedän, että paras ystävät, sukulaiset voivat tulla mua vastaan jos mä kerron oman mielipiteeni.

AP: Ja nyt ihan tässä pari viikkoa sitten Unkarissa meni läpi tällainen Unkarin propagandalaki, samaan tyyliin kun Venäjällä. Olisitko voinut kertoa lisää siitä?

AL: Joo, nyt tulee jo lasi mulla täyteen ja aika vähän enää luen niitä. Mutta periaatteessa Unkarissa puhutaan yleisesti semmoisesta pedofiililaista. Se tarkoittaa, että lasten koskemattomuuden alla on tehty uusi laki. Tässä kielletään esittämästä lapsille erilaisia materiaaleja, jotka liittyvät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioihin, eli ei voi tehdä esimerkiksi aiheesta seksuaalikasvatusta alle 18-vuotiaille. Pakko myös sanoa, että myös on poliitikkoja, jotka ovat eri mieltä. Esimerkiksi Budapestin pormestari sanoi että tämä on häpeä koko kunnalle.

ES: Okei eli siellä myös kuuluu niitä Fidesz-puoluetta vastustavia ääniä.



AL: Kyllä.



ES: No se on hyvä tietää että sellainenkin ääni on siellä olemassa, vaikka olisikin vielä tällä hetkellä hiljainen. Minusta se on jännä juttu että jos puhutaan seksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuudesta niin siihen vedetään yhtäläisyysmerkit että se on propagandaa. Ja eihän tämä ole mitenkään vaan itäisen euroopan kontekstissa näin vaan voidaan katsoa ihan vaikka jenkkeihin että miten siellä asiaa vastustetaan, mitä ne argumentit on. Tai meillä eduskunnassa. Musta mielenkiintonen ilmiö on, että aiheesta puhuminen on aina poliittista, mutta sitten esitetään että puhumatta jättäminen tai sen kieltäminen ei olisi.  Ja tämä liittyy myös jalkapalloon! Me äänitetään tätä 23.6. ja tänään illalla pelataan Unkari-Saksa -matsi ja siihen liittyen Munichin kaupunki on luvannut valaista ainakin kaupungintalonsa satenkaaren väreillä osoittaakseen tukea Unkarin sateenkaariväestölle. Katsoin tuossa äsken että esimerkiksi Ville Niinistön Twitterissä oli että hän haluaa kommunikoida tukensa nimenomaan Unkarin sateenkaariväestölle tänään tämän matsin puitteissa. Onkse tarpeeks? Toisaalta samaan aikaan Uefa sitten oli alkuun sitä mieltä että sateenkaaren värinen hihamerkki, oliko se Saksan maalivahdilla, oli liian poliittinen kannanotto jalkapallomatsiin. Mutta nyt itse asiassa UEFA oli sitten pyörtänyt tämän ja sanoi että ”It’s for a good cause” ja sellaista voi pitää. Mitä te aattelette siitä?



AL: Jalkapallo on iso asia koko maailmassa. FIFA [kansainvälinen jalkapalloliitto] ja UEFA [Euroopan jalkapalloliitto] ovat isoja järjestöjä, joissa on hyvin erilaisia jäsenmaita. FIFA tekee hienoa työtä esimerkiksi rasismin vastaan, mutta en tiedä kuinka herkästi he ottavat kantaa muista asioista.

AP: Se oli 2016 kun NFL-pelaaja Colin Kaepernickin polvistui vuonna kansallislaulun aikana vastalauseena rotusorrolle ja poliisiväkivallalle jenkeissä, ja sillä on ollut iso vaikutus rasismin kitkemiseen urheilun parissa jo usean vuoden ajan ja vaikutukset näkyvät myös tämän vuoden jalkapallon EM-kisoissa.

Onhan se hienoa, että monet jalkapalloliitot ja -joukkueet sekä pelaajat ja kannattajat vastustavat rasismia ja syrjintää ja tekee aktiivista työtä yhdenvertaisuuden eteen. Mutta miten sitten sateenkaariväen yhdenvertaisuutta voitaisiin edistää urheilussa paremmin? Onko siinä vielä parannettavaa?

AL: Tämä on hyvä kysymys! Luin juuri pari viikkoa sitten artikkelin, josta puhuttiin kuinka vaikea olla avoimesti homo urheilussa. Tiedän vain hyvin vähän urheilijoita, jotka uskovat kertoa tästä aktiivisen uran aikana. Esim. Kanadassa asuva urheilija kertoi, että Kanadassa hän tietää että hyväksytään, mutta kyllä hän pelkää, että urheilu ura voi kärsiä, jos hän kertoi totuus. Koska esimerkiksi jos hän menee kilpailemaan maahan, jossa ei välttämättä hyväksytä asioita samalla tavalla kuin Kanadassa, niin ehkä hänelle voi tulla ongelmia ja ehkä se voi näkyä myös tuloksissa. Eli hän vähän pelkää miten tuomarit, kisajärjestäjät ja fanit hyväksyvät tämän asian ja miten se voi vaikuttaa hänen urheilu-uraan.

AP: Niinpä. Agnes, nyt alkaisi olla viimeisen kysymyksen aika. Olemme kysyneet meidän vierailtamme (ja välillä vähän itseltämmekin), että miten meidän työ muuttaa maailmaa. Mitä sä ajattelet, miten tämä meidän podcast pride-viikon kunniaksi nyt muuttaa maailmaa?

AL: Kaikki teko on tärkeä ja ei ikinä muuttuu mitään jos me kaikki olemme hiljaa. Annetaan kiitokset myös Suomelle, että me voimme keskustella asiasta ilman pelkoa, rangaistusta tai negativiisuutta.

AP: Se on just näin. Hei, tää on ollut Maailman muuttajat, mä olen Annika Pirinen.

ES: Ja mä olen Eeva Ström. Kiitos Agnes kun tulit meidän kanssa puhumaan sateenkaarityöstä Espoon mapassa.

AL: Kiitos paljon.

AP: Ja kuulijoille: tulkaahan taas ensi kerralla kuuntelemaan kun puhutaan siitä miten se maailma muuttuu. Moikka!

ES ja AL: Moi moi.