Maailman muuttajat -podcast: jalkapallo ja yhdenvertaisuus

Maailman muuttajat on pakolaisuutta, pakkomuuttoa ja kotoutumista käsittelevä podcast –sarja. Sarjan viidennessä jaksossa keskusteluun osallistuvat Espoon maahanmuuttajapalveluiden johtavat sosiaalityöntekijät Annika Pirinen ja Eeva Ström. Jaksossa keskustellaan yhdenvertaisuudesta urheilussa ja erityisesti jalkapallossa. 

Voit kuunnella jakson SoundCloudissa (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)tai Spotifyssa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan). Jakson kesto on noin 23 minuuttia.

Jakso 1: uusi sarja alkaa (28 min)

Jakso 2: alaikäiset yksin tulleet (26 min)

Jakso 3: sateenkaaripakolaiset (20 min)

Jakso 4: espoolainen unelma? (38 min)

Annika Pirinen (AP): Tervetuloa Maailman muuttajiin, mä olen Annika Pirinen.   

Eeva Ström (ES): Ja mä olen Eeva Ström. Tervetuloa munkin puolesta. Maailman huuhkajiin.  

AP: Noni, mistäs tänään puhutaan?  

ES: Eiks mun intro ollu hyvä? Huuhkajista! Huuhkajista puhutaan. Ootko sä Annika iso jalkapallofani? 

AP: No oon mä nyt kattonut vähän pelejä kun Suomi oli mukaan EM-kisoissa mutta on myönnettävä, että en mä ihan kauheasti seuraa. 

ES: Tää on tosi hyvä aihe, kun mä oon katsonut elämässäni ehkä kolme Huuhkajien matsia. Jalkapalloa oon toki katsonut joskus aikaisemminkin. Mutta eikö se näin mene, että kun kerta menestystä tulee niin sitten myös kiinnostusta ja ehkä me ollaan tyypillisiä siinä, että nyt sit kiinnosti kun Suomi on mukana.  

AP: Just näin. Mä katon aina lätkän MM-kisan finaalin jos Suomi on mukana. En mä muuten kato.  

ES: Muussa tapauksessa ei niinkään. Kanada-Venäjä ei kiinnosta? 

AP: Joo ei. 

ES Joo, ymmärrän. Tiedätkö mikä on huuhkaja englanniksi?  

AP: En itseasiassa tiedä. Mulla on tunne, että sä varmaan kerrot? 

ES: Mmm. Se on kotkapöllö; eurasian eagle-owl. Joka on mun mielestä paljon siistimpi nimi kun huuhkaja. Vaikka ei siinä huuhkajassakaan toki ole mitään vikaa. Mietin meidän intoa nimetä kaikki joukkueet tai mihin se liittyy, että kaikki suomalaiset joukkueet nimetään joksikin eläimeksi. Että meillä on leijonat ja sit tietenkin tää mun oma suosikki on  susijengi (auuuu). Koska mähän oon Tapiolan Hongan koripallokasvatti. Harmi että en kasvanut senttiäkään yli keskimittaisen aasialaisen, että ois ollut tulevaisuutta sillä saralla. Ei se mitään, tuli sosiaalityöntekijä. Mennäänkö asiaan? 

AP: Joo, munhan on ihan kotiseutuylpeyden takia tunnustauduttava Lohjan Pallon eli LoPan kannattajaksi. Mä oon siellä nuorena pelannut jalkapalloa.   

ES: Säkin oot pelannut? Mäkin oon pelannut pienenä jalkapalloa.  

AP: Kyllä. Sanotaan nyt, että mä en ihan ollut siellä top-pelaajissa. Mä muistan, että sain sellaisen pokaalin jossain saunaillassa. ”Kannustuspalkinto” oli siihen kaiverrettu ja valmentaja sanoi, että tää palkinto kannustaa sua käymään enemmän treeneissä. Tykkäsin peleistä, mutta treenit oli vähän aina pakkopullaa. 

ES: Sun sisäinen voittajasi halusi astua vaan pelikentälle.  

AP: Kyllä, joo.  

ES: Mutta siis. Mä ehdotin sulle tätä aihetta liittyen siihen, että liikutuin suurin piirtein kyyneliin siitä kun Huuhkajilla oli se sellainen nimitaulu. Tiedätkö mistä puhutaan? 

AP: Joo, siis se oli kun kuntavaalien aikaan yhdellä puolueella oli sellainen vaalimainos, jossa viitattiin kuntien vuokra-asuntojonoihin. Siinä oli kuva kerrostalon nimitaulusta ja sit siinä oli monen nimen tai asunnon kohdalla vaan teksti “tuli jonon ohi”. Mut sit siinä oli kuitenkin mainittu joukossa myös kaksi sukunimeä; Miettinen ja Rauhala. Ja selkeesti tän mainoksen viesti oli jotenkin tuoda esille, että nää kyseiset kantasuomalaiset on ansioituneesti jonottanut asuntoa ja nää muut sitten ei. Siinä tais olla myös alla teksti, että tavallisella työssäkäyvällä kansalaisella pitää myös olla katto pään päällä ja että epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka vaikuttaa tähänkin.   

ES: Se on mahtavaa miten epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka tietyssä poliittisessa skenessä vaikuttaa ihan kaikkeen.  

AP: No eiks niin. Mutta siis tän kyseisen puolueen mukaan se ainakin vaikuttaa kunnan vuokra-asuntojen asukasvalintaan. Ja että meillä on tunnetusti joku jono, jonka ohi pakolaiset menee. Joo, vakavasti ottaen täältä ihan syvältä ytimestä eli kunnan kotouttavasta sosiaalihuollosta voin kyllä kertoa, että ei ole. Tarveharkinta sen sijaan kunnassa on.   

ES: Mmm.  

AP: Joo, ja siis tosiaan näitä mainoksia tosiaan oli esimerkiks bussipysäkeillä, mut ne vedettiin lopulta sieltä aika pian pois. Ei toki tän puoleen toimesta vaan kun ymmärrettävästi näistä mainoksista oli tullut vähän palautetta ulkomainosyhtiölle ja HKL:lle.   

ES: Niin. Ja sitten samaan aikaan oli käynnissä tai juuri alkamassa miesten jalkapallon EM-kisat, jossa Suomi oli ekaa kertaa mukana - huomatkaas nyt että osasin sanoa, että miesten jalkapalloa, koska tiedän varsin hyvin, että Suomen naisten joukkuehan on kivikova eikä niille oo mikään uusi juttu olla arvokisoissa. Ehkä. Mä luulen, että tää on näin ja ainakin mulle on kerrottu että tää on näin. Joo tähän puolueen mainokseen vastauksena sosiaalisessa mediassa alkoi kiertää vastaavanlainen nimitaulu missä oli taloyhtiöksi tehty asunto-osakeyhtiö Suomi ja asuntojen paikalla oli pelinumerot ja huuhkajien pelaajien nimiä ja alla oli teksti ”Yksikään ei mennyt jonon ohi. Äänestä suomi 2020-luvulle, ei takaisin huutokuoroon”. Mä itseasiassa koitin tätä varten ihan tosissani kaivaa kenen tää kuva on, koska siinä ei ollut mitään, että kuka sen kuvan on ottanut tai mihin se liittyy eikä tietoa sen alkuperästä. Tästä kuvasta on esitetty, että se olis Palloliiton oma tai Huuhkajien oma. Sen on julkaissut useampi nimekäs suomalainen, esimerkiksi Riku Nieminen, joka hänkin vain totesi että ei omista kuvan oikeuksia. Mulle tän kaivelutyön lopputulema jäi mysteeriksi kenen se ihan oikeasti on, koska esimerkiks ainakaan Palloliiton tai Huuhkajien somesta löytynyt viittausta siihen. Jotta jos joku tietää ja haluaa mullekin kertoa niin viestiä voi laittaa Twitterin kautta @EevaStrom. Ooksä nähnyt sitä kuvaa, mitä sä ajattelet, että mitä sillä haluttiin sanoa?  

AP: Muuta kun että mieti ketä äänestät?   

ES: Niin no jos jotain niin mitä muuta?   

AP: Joo, oon nähnyt kuvan enkä itsekään tiedä kenelle kreditit alkuperäisestä kuvasta menee, mutta ihan huikeahan se oli. Varmaan kuvaa sitä, että eihän sukupuoli tai etninen tai kulttuurinen tausta millään tapaa määrittele suomalaisuutta. Ja että suomalaisuus vuonna 2021 on monikulttuurista. Ja se näkyy tietysti myös meidän EM-joukkueen kokoonpanossa, jossa monet pelaajat ovat maahanmuuttajataustaisia.  

ES: Mmm. Siis mä oon ollut jotenkin aika vaikuttunut siitä työstä mitä Palloliitto tekee yhdenvertaisuuden eteen ja samaan aikaan siitä, että Huuhkajat on ollut mediassakin esillä, avannu omia taustojaan ja oikeesti tehneet työtä ollakseen hyviä esikuvia myös sellaisella monikulttuurisuuden saralla. Mutta sitten julkisen keskustelun likakaivo Twitterissä alkoi heti huuhkajahuuman noustessa kuulua myös kaikenlaista mun mielestä aika erikoistakin kritiikkiä näiltä niin kutsutuilta elämänkoululaisilta. Siellä oli useampi tällainen aika kansallismielinen, joka twiittaili miten lätkä on oikeaa suomalaista urheilua kun ne pelaajat on valkoisia ja kantasuomalaisia ja futis on sit jotain muuta, koska sitä pelaa kaikki. Joku siellä sit kommentoikin tai vastas näille futiskriitikoille, että mä oon siitä jännä suomalainen tai jännästi isänmaallinen, että mä kannatan ihan kaikkia meidän maata edustavia joukkueita, et miten niistä pitäisikin etsiä et mikä on kaikista isänmaallisin joukkue. Tota, jos sun pitäis valita joku isänmaallinen laji ni mikä se olis?  

AP: Joku suojuoksu tai saappaanheitto? Niissä varmaan ollaan aika kovia.   

ES: Nii joku sellainen, missä sanotaan että perkele.  

AP: No just joku sellainen. 

ES: No eiks keihäänheitto oo vähän? En mä tiiä minkä takia. Siis mulla on varmaan mielessä joku Seppo Räty ja onks se Kimmo Kinnunen se toinen, joka oli ysärilla.  

AP: No voihan se olla. Joo no keihäänheitto, mm. Mun mielestä toi on hyvä määritelmä, että lopussa sanotaan perkele.  Mut musta siis jalkapallo on oikeesti tosi hyvä esimerkki siitä et kaikki pääsee mukaan. Meidän asiakkaat pelaa tosi paljon jalkapalloa. Se on vaikka lätkään verrattuna tosi paljon halvempaa ja saavutettavampi laji ja sitä pelataan ihan kaikennäköisissä joukkueissa. Että on ihan harrastelua ja sitten myös ihan totista urheilua ja ihan lastenkin joukkueissa.  

ES: Nii ja jos lätkään palataan niin onhan se vähän jännä et isänmaallisinta on pelata sitä lajia missä on niinku isoimmat mahikset mennä pelaa ehkä Pohjois-Amerikkaan ja keryttää sinne verovaroja. Että en mä tiiä mitä isänmaallista siinä on. Tai mennä Sveitsiin joksikin lätkäpakolaiseksi ja veropakolaiseksi. Plus lätkä on aika elitistinen laji. Tai siis se on kallista.  

AP: Niin, ei se ainakaan halpaa ja todellakaan ole kaikille mahdollista. Mutta jotenkin mietin, että onko näitä ylipäätään jotenkin tarve asetella vastakkain?   

ES: Niin siis no ei todellakaan ole. Ja musta se on älytöntä, että asetellaan. Tai että mikä nyt sit on isänmaallista, eikö se ole kohtuullisen älytöntä laittaa maajoukkueita ja urheilijoita vastakkain. Mä en oikein tiedä, että mitä urheilijat itse ajattelee siitä. Että onks jotkut Leinojat silleen, että Huuhkajat on ihan syvältä. Vaikee uskoa että olisivat.  Että kuka nyt olis se Tahko Pihkalan ja Kekkosen kaltainen urheilija, joka ansaitsee edustaa Suomea? Eihän siinä oo mitään järkeä. Mutta puhutaanko ehkä tänään mieluummin siitä miten jalkapallo tosiaan edistää yhdenvertaisuutta.  

AP: Joo siis tota. Tätä jaksoa varten kävin katsomassa Palloliiton yhdenvertaisuussuunnitelmaa ja siellä johdannossa kerrotaan näin: "Suomen Palloliiton missio 'Jalkapalloa Jokaiselle' sisältää laajan yhdenvertaisuustavoitteen: jokaisella on oikeus ja mahdollisuus osallistua jalkapalloperheen toimintaan sukupuoleen, etniseen taustaan, uskontoon tai muuhun taustaan katsomatta, omalla tasollaan ja tavallaan, oikealla asenteella ja itseensä luottaen - pelaajana tai valmentajana, erotuomarina tai huoltajana, vanhempana tai katsojana, harrastajana tai kilpa-/huippu-urheilijana."  Musta toi on aika hyvin tiivistetty.  

ES: No todellakin on. Mä tykkäsin kanssa siitä että siinä yhdenvertaisuussuunnitelmassa kuvattiin tosi konkreettisesti mitä missio tarkoittaa. Esimerkiksi se, että jalkapallo on kaikille mahdollista tarkoittaa sitä, että osallistuminen toimintaan kentällä ja sen ulkopuolella on mahdollista jokaiselle – tulotasosta, iästä, sukupuolesta, fyysisistä rajoitteista ja asuinpaikasta riippumatta. Että on tarjolla erilaisia polkuja, ja Suomesta voi ponnistaa sinne huipulle. Mä en tiedä mitä suomalaiset tai kansainväliset jalkapallofanit on siitä mieltä, että ponnistetaanko Suomesta jalkapallon huipulle, mutta eiks EM-kisat nyt ole hyvä esimerkki siitä, että todellakin ponnistetaan.  

AP: Kyllä ja ainakin se on mahdollista.  

ES: Niinpä. Ja sit siinä yhdenvertaisuussuunnitelmassa erikseen mainitaan myöskin, että jalkapallo on turvallista kaikille eli pelikentällä kaikki ovat yhdenvertaisia, ja erilaisuus antaa voimaa. Mä ajattelen, että onko siinä vähän turvallisen tilan periaatetta peräti. Ja sitten että sanotaan ääneen, että jalkapalloperhe edistää tasa-arvoista ja kunnioittavaa käyttäytymistä kentällä ja sen ulkopuolella.  

AP: Nii ihan oikeasti viedään tekojen tasolle sitä että mitä se tarkoittaa.  

ES: Niin todellakin. Ja sitten jalkapallohan myös kotouttaa.  

AP: Ehdottomasti. Ainakin tosi monet lapset haluaa pelata jalkapalloa. Ja jotenkin ajattelen, että se on ehkä sellainen asia että vaikka kaikki muu tuttu olisi kadonnut ympäriltä niin jalkapallo säilyy. Se on semmoista universaalia.   

ES: Niin. Meidän asiakkaissahan on ihan tosi kovia futisifaneja. Mä itseasiassa tässä hetki sitten katsoin Ylen aamu TV:tä missä oli tämän vuoden palkitut vuoden pakolaiset; vuoden pakolaisnainen ja vuoden pakolaismies. Tiedätkö konseptin? 

AP: Tiedän, joo. Näin sen saman.  

ES: Joo, huomasitko että siinä vuoden pakolaismies Ahmed Mesaedy kertoi, että ainoa mitä hän tiesi ennen Suomeen tuloa Suomesta etukäteen oli Sami Hyypiä, koska Sami Hyypiä pelasi Liverpoolissa.  

AP: Aika siistiä. 

ES: Nii-i! Ja siis nää on just tällaisia ylirajaisia kokemuksia, jotka on musta tosi tärkeitä havaita myös kotoutumisen tukemisessa. Fun fact, tämä nyt valittu vuoden pakolaismies valmistuu ilmeisesti kohta sosionomiksi. Hänellä on siis upea uravalinta! 

AP: Kyllä

ES: Ei mitenkään puolueellisesti, mutta hienosti valittu. Ja siis nyt kun EM:kisat alkoi niin – tai en mä tiiä kutsutaanko niitä EM:ksi, ei se oo mitään yleisurheilua – eli Eurot alkoi, no kuitenkin. Meillä on tuolla Pyyntitiellä toimiston aulassa tai siellä asiakastiloissa on sellaiset info-telkkarit, niin mä laitoin omalle tiimilleni viestin, jotka niitä telkkareita hallinnoi, että voitteko laittaa sinne pyörimään Palloliiton YouTube-kanavan sisältöä. Ihan ekana muistuttamaan ensinnäkin siitä, että Huuhkajat pelaa ylipäätään Euroissa, mutta ehkä myös, että meidän asiakkaat voisi löytää sitä samaistumispintaa ja ehkä niistäkin tulee huuhkajafaneja. 

AP: Joo, toi on tosi hieno idea. 

ES: Ootsä koskaan jutellut asiakkaiden kanssa jalkapallosta? Tällä sun kaikella LoPa-tietämyksellä? 

AP: Kuten mä tossa aikaisemmin sanoin niin mä seuraan tosi  vähän urheilua eli musta ei oikeen ole saanut juttukaveria vaikka mestareiden liigan tulosten läpikäymiseen. Mutta kyllä sillon kun mä olin nuorten sosiaalityöntekijänä niin kyllä me sillon puhuttiin asiakkaiden kanssa tosi paljon harrastuksista ja ehdottomasti se jalkapallo nousi suosituimmaksi lajiksi ja tosi moni toivoi esimerkiksi neuvoja siihen miten voisi löytää täältä Espoon alueelta edullisen harrastusseuran. Espoossahan liikuntapalvelut järjestää ainakin lapsille ja nuorille kaikkea erilaista maksutonta harrastustoimintaa ja FC Honka muun muassa on Espoon kaupungin kanssa organisoinut yhteistyössä maksutonta yläkoulutoimintaa. Ja sit EsPalla eli Etelä-Espoon Pallolla on sellainen joukkue kun EsPa United, joka on maahanmuuttajanuorille tarkoitettu joukkue, joka harjoittelee ammattivalmentajan kanssa pari kertaa viikossa. Se on sellaista matalan kynnyksen toimintaa aikuistumassa oleville maahanmuuttajanuorille.    

ES: Ja sillon kun mä olin vastaanottokeskuksessa töissä niin espoolaiset kunnallisvaltuutetut kutsu meiltä nuoria kundeja pelaamaan niiden kanssa. Ja sit  vastaanottokeskuksessa on pelattu myös vastaanottokeskusten Suomen mestaruudesta. Että kerätään vastaanottokeskuksista joukkueet ja pelataan vastakkain. Me en itseasiassa tiedä onko se ehkä vieläkin, en ole niin vokkiskenessä että tietäisin. Ja jonkun verran mä muistan et oli myös seuratoiminnassa nuoria. Ja sitten tosiaan paljonhan just meidän asiakaslapset pelaa ja paljon pelasi myös vastaanottokeskuksessa.  

AP: Ja siis onhan meillä myös Huuhkajissa pelannut pakolaistaustasia pelaajia. Jos otetaan nyt vaikka ehkä se kaikista tunnetuin ja asian suhteen eniten esillä ollut Perparim Hetemaj, joka on sieltä Kosovon sodan jaloista paennut Suomeen ja edustanut meitä maajoukkueessa. Mutta musta ehkä se hienoin asia Huuhkajissa on kuitenkin se, että erilaiset pelaajat tekee just tosi näkyväksi sitä monimuotoisuutta mitä maahanmuuttokin on. Et esimerkiksi kaikki, jotka kuulostaa tai näyttää joltain muulta kun valkoiselta kantasuomalaiselta ei suinkaan ole pakolaisia eikä mitenkään edes maahanmuuttajia vaan ihan syntyperäisiä suomalaisia, että Suomeen muutetaan tosi moninaisissa tilanteissa  nyt vaikka maalivahti Hradecky, joka on tullut Suomeen isänsä lentopalloharrastuksen perässä. Ja muutenkin joukkueessa on tosi ihailtavan monenlaista ja erilaisista lähtökohdista tulevia pelaajia. Ja eiks huippu-urheilu oo parhaimmillaan just sitä et urheilu on se mikä yhdistää ja siihen se huomio kiinnittyy, eikä mitenkään se mikä tekee meistä erilaisia.   

ES: Niinpä. Ja ehkä se olis myös näiden elämänkoululaistenkin hyvä se havaita. Toisaalta mä ajattelen, että urheilu tarjoaa myös mahdollisuuksia löytää se oma paikka. Että kotoutumiseen liittyen sillä urheiluharrastuksella voi olla tosi iso merkitys. Jos ajattelee vaikka sitä, että on tullut Suomeen pakolaisena ja lapsi pelaa jossain paikallisessa futisjoukkueessa tuolla – en mä tiiä – Tapiolan koulun kentällä käy pelailemassa niin onhan se ihan erilainen mahdollisuus löytää kavereita ja vanhemmillekin tutustua muihin vanhempiin kunnon "soccer momina" ja olla mukana jossain merkityksellisessä. Ja oppia vaikka kieltä. Et se merkitys on oikeestaan paljon laajempi kun se vaan että pelata jalkapalloa kun siihen liittyy aikapaljon muitakin tärkeitä asioita, niinku sellaista kuulumisen tunnetta, jota ei voi minusta mitenkään sivuuttaa ainakaan tälleen sosiaalityön ja kotoutumisen näkökulmasta, mutta ehkä mä tarkastelen asiaa myös eri tasoilla. Ja mikä olis hienompaa kuin se, että me saadaan monenlaisista taustoista olevia lapsia ja niiden vanhempia mukaan yhteiseen tekemiseen ja osallisiksi johonkin.  

AP: Aivan. Nythän meillä on olympialaisissa ollut myös pakolaisten joukkue. Kun siis pakolaiset eivät pääse edustamaan kotimaataan, niin ovat pitkään olleet pakolaisia, eli eivät sen asuinmaansa kansalaisia, niin he eivät voi myöskään edustaa sitäkään. Tietenkin siinä menee taitoa ihan hukkaan. Niin Rion olympialaisissa on ekaa kertaa maailman pakolaisten joukkue ja nyt sit Tokiossa tämä homma saa jatkoa. Tärkeintä siinä on tietenkin meidän mielestä se, että tehdään näkyväksi sitä valtavaa määrää ihmisiä, jotka joutuvat pakenemaan vainoa ja ovat kuitenkin osa meidän yhteisöjä.  

ES: Niin ja siis lahjakkaita urheilijoita. Ja jotenkin siitä tulee mun mielestä sellainen mielenkiintoinen ajatus myös siitä, että urheilu on se mikä säilyy, vaikka sä joudut luopumaan kaikesta muusta. Että se on jotain mitä sulla on ollut ennen sitä ja mitä sulla on sen jälkeen. Vähän niinkun joku viulun soitto. Sellainen konkreettinen asia, jota voit helposti jatkaa tavallaan ihan sama minne meet. Vähän niinkun Suomessa pelataan rugbyä, joka ei oo ihan mikään meidän kansallislaji, mutta sen on tänne – tai ainakin mä tiedän paljon ihmisiä, jotka on briteistä tai Australiasta muuttanut ja sit he täällä jatkaa rugbyn pelaamista ja yrittävät epätoivoisesti saada myös suomalaisia pelaamaan kanssaan. Aina sinne varmaan joku löytyy. Voiks sanoo epätoivoisesti, ehkä ei. Joo, pitäisikö  mennä viimeiseen kysymykseen, Annika?  

AP: Kyllä, mikäköhän se olis? 

ES: Aaa, mitä sä söit eilen?  

AP: Kokeile uudestaan.

ES: Mä mietin miten tän muotoilee, koska jos meillä on vieras niin me kysytään miten sun työ muuttaa maailmaa. Nyt kun me puhutaan keskenämme ja me ollaan jo kerrottu miten me muutetaan maailmaa niin hmm… Miten jalkapallo muuttaa maailmaa?  

AP: No niin. Mun mielestä ainakin urheilu kaiken kaikkiaan on tosi hyvä esimerkki siitä miten esimerkiksi yhdenvertaisuuden edistäminen on aina konkreettisia tekoja ja siinä ehkä just Suomen Palloliitto ja Huuhkajat on käyttäneet vaikutusvaltaansa ja vienyt huomiota oikeasti positiivisiin asioihin. Ajattelen että on tosi tärkeää, että näistä asioista puhutaan ääneen. Kerrotaan tarinoita elävästä elämästä ja sanotaan mikä ei ole ok. Esimerkiksi jalkapallossa on tää punainen kortti rasismille -liike levinnyt,  joka on ymmärtääkseni Englannista lähtöisin ja levinnyt myös Suomeen.  

ES: Niin ja siitä on eri variaatioita. Mun mielestä koriksessa on punainen kortti kiusaamiselle, ehkä.  

AP: Okei, joo tota mä en tiennyt. Ja Eurojen aikana kohua herätti se kun Saksan maalivahti käytti …  

Eemeli: Hauh! 

AP: Oho, koirakin innostui kun oli niin kiinnostavaa.  

ES: Haha, kerro lisää. 

AP: Siis kerron. Eli Saksan maalivahti käytti sateenkaarinauhaa hihassaan kun Eurot pelataan pridekuukauden aikana. Prideviikolla sitten kentän laidalla näkyikin mainoksia, joissa oli  sateenkaarilippua jopa siellä Unkarissa. Ja kun urheilu saa kansainvälisesti tosi paljon huomiota ja tavoittaa erilaisia katsojia niin tällainen ikään kun näennäisesti pienikin kannanotto on oikeasti aika iso asia ja voi saada paljon keskustelua aikaan. Jotenkin ajattelen, että se on tärkeätä, että ajetaan aktiivisesti yhdenvertaisuuden asiaa, ja yhtä lailla sitten tuomitaan kaikki tämmöinen buuaus toisten kansallislaulun aikana ja otetaan kantaa esimerkiksi fanien asiattomaan käytökseen.   

ES: Nyt mun on pakko kysyä, että onko Eemeli vauhdissa siellä taustalla? 

AP: Siis Eemeli meni tästä aiheesta tosi innostuneeksi ja nyt tuolla luu lentää pitkin lattioita ja tässä pitkin lähetystä muutenkin jos on kuulunut sellaista innokasta läähätystä, se olisin voinut olla minäkin, mutta se oli toi meidän koirateini, joka on ollut mun etätyökaverina tässä viime viikot.  

ES: Voi teiniä. Sellaista se on se innokkaan eläimen elämä. Ei sentään huuhkajia jahtaa. Niin kyllä, maailma muuttuu kun sitä aktiivisesti muutetaan eikä sivusta katsomalla. Oisko siihen hyvä päättää tää? 

AP: Kyllä.

ES: Siihen ja Eemeliin. 

AP: Siihen ja Eemeliin. 

ES: Mahtavaa. Hei, tää on ollut Maailman muuttajat, mä oon Eeva Ström.  

AP: Ja mä oon Annika Pirinen. Tulkaa taas ensi kerralla mukaan. Moi moi.  

ES: Moikka moi.