Maailman muuttajat -podcast: espoolainen unelma?

Maailman muuttajat on pakolaisuutta, pakkomuuttoa ja kotoutumista käsittelevä podcast-sarja. Sarjan neljännessä jaksossa keskusteluun osallistuvat Espoon maahanmuuttajapalveluiden johtavat sosiaalityöntekijät Annika Pirinen ja Eeva Ström sekä maahanmuuttoasioiden päällikkö Teemu Haapalehto. Jaksossa kerrotaan espoolaisesta pakolaisväestöstä ja keskustellaan siitä, minkälainen on "espoolainen unelma".

Voit kuunnella jakson SoundCloudissa (ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan)tai Spotifyssa(ulkoinen linkki, avautuu uuteen ikkunaan). Jakson kesto on noin 38 minuuttia.

Jakso 1: uusi sarja alkaa (28 min)

Jakso 2: alaikäiset yksin tulleet (26 min)

Jakso 3: sateenkaaripakolaiset (20 min)

Eeva Ström (ES): Tervetuloa Maailman muuttajat -podcastin pariin, mä oon Eeva Ström, johtava sosiaalityöntekijä Espoon maahanmuuttajapalveluista ja tänään mulla on täällä mun kanssa juttelemassa Annika Pirinen.

Annika Pirinen (AP): Moi.

ES: Ja sitten meidän elinkeino- ja kaupunkikehitysyksiköstä maahanmuuttoasioiden päällikkö Teemu Haapalehto.

Teemu Haapalehto (TH): Moi.

ES: Tota alotetaan hei sillä että Annika haluutsä pikaisesti kertoa kuka sä oot ja sit mennään tonne Teemun suuntaan?

AP: Joo eli mä oon Annika Pirinen, mä oon johtava sosiaalityöntekijä Espoon maahanmuuttajapalveluissa ja alaikästen yksin tulleiden sosiaalityön tiimistä.

ES: Jes, vanha tuttu, sitten Teemu, kuka sä oot, mistä sä tuut ja miten sä päädyit tänne?

TH: Mun nimi on siis Teemu Haapalehto ja mä työskentelen tosiaan maahanmuuttoasioiden päällikkönä Espoon kaupungilla. Tota mä oon ollut kaupungilla aika pitkään hommissa, yli kymmenen vuotta, tai vajaa viisitoista vuotta ois ehkä rehellisempää sanoa jo tässä vaiheessa. Ennen Espooseen päätymistä mä oon ollu aiemmin hommissa esimerkiksi työministeriössä maahanmuuttoasioihin liittyen ja sillä tavalla pitkään työskennellyt näiden maahanmuuttoasioiden parissa.

ES: Tota mä en tiedä, enkä mä tiedä tietääkö Annikakaan, mutta mitä kaupungin elinkeino- ja kaupunkikehitysyksikössä tehdään?

TH: No kaupungin elinkeino- ja kaupunkikehitysyksikössä asiakasmääriltään ja henkilömääriltään isoin tehtävä mistä me vastaamme on työllisyyspalvelut ja nythän työllisyyden hoidossa kaupungin rooli on aika voimakkaassa muutoksessa ollu että maaliskuun alussa tänä vuonna alkoi niin sanottu työllisyyden kuntakokeilu jossa hyvin monien Espoossa työttömänä olevien ihmisten palveluiden järjestämisvastuu siirtyi valtiolta ja TE-toimistolta kaupungille. Espoossa näitä kuntakokeilun asiakkaita on 18 000 henkilöä ja heistä puolet on maahanmuuttajia. Ja sit meidän yksikössä hoidetaan elinkeinopolitiikkaan ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämiseen liittyviä asioita. Ja sit on kaupungin kansainvälisiä asioita ja maahanmuuttoasioita mut itseasiassa tässä on nyt kesällä tulossa tämmöinen pieni hallintouudistus jossa kansainväliset asiat ja maahanmuuttoasiat siirtyy hoidettavaksi kaupungin strategiayksikköön. Et tällaset uudet tuulet puhaltaa omien työkuvioiden osalta.

ES: Strategiayksikkö kuulostaa joltain salaisten agenttien toiminnalta. Toinen asia mitä mä en tiedä on se että mitä sä teet, mitä tekee maahanmuuttoasioiden päällikkö?

TH: No se on aika monipuolinen työ ja toimenkuva ja se liittyy tietysti siihen et nyt kun Espoossa vieraskielisten asukkaiden osuus on noussut noin viidesosaan sinne kahdenkymmenen prosentin tienoille niin silloin tietysti Suomeen eri puolilta maailma muuttaneet ihmiset ja sit myös niinkun heidän perheisiinsä Suomessa syntyneet lapset ovat muokanneet aika voimakkaasti tätä meidän väestörakennetta ja tää nyt liittyy oikeastaan ihan kaikkeen mitä kaupunki tekee, et kaikissa palveluissa meidän täytyy miettiä miten tätä meidän nykyistä tai tulevaa väestörakennetta vastaavat nää meidän palvelut, kuinka asiakaslähtöisiä ne ovat erilaisten käyttäjien näkökulmasta, tällasta niinku kaupungin sisäistä kehittämistyötä mun työlistalla on paljon. Ja sit toinen semmonen iso homma on ”kaupungin ulkopolitiikka” et kun teemme yhteistyötä järjestöjen, yhdistysten, valtion viranomaisten, muiden kaupunkien ja kuntien ja vaikka kenen kanssa liittyen maahanmuuttoon ja kotoutumisen tukemiseen niin sit näissä kuvioissa ja uusien kumppanuuksien käynnistämisessä mä oon usein mukana.

ES: Niin sä oot se tyyppi joka sillon kun me mennään johonki yhteistyökokoukseen niin kun näkee että Teemu Haapalehtoki on tulossa niin tulee sellainen turvallinen tunne et ”okei Teemu on siellä et hyvin tää menee”. Mä mietin sitä et monesti kun me tavataan ja jutellaan niin mulla tulee aina semmonen niinku jotenki uus innostus siihen mitä me tehdään täällä maahanmuuttajapalveluissa pakolaisten parissa ja jotenkin siihen että sä oot semmonen linkki joka niin kuin yhdistää sen meidän tekemän kotouttavan työn siihen kaupunkiorganisaatioon ja sinne ikään kuin siihen kuteeseen, et mihin kokonaisuuteen me oikeastaan liitytään. Millaista sun mielestä yhteistyö maahanmuuttajapalveluiden kanssa on?

TH: No maahanmuuttajapalveluiden kanssa tehtävä yhteistyö on mun näkökulmasta helppoa ja hauskaa koska maahanmuuttajapalveluissa on Espoossa niin pitkä ja vahva kokemus ja niin vahvaa osaamista siitä kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneiden ihmisten alkuvaiheen kotoutumispolun tukemisesta. Ja mä itse näen sitä omaa roolia suhteessa teihin just samaan tapaan kun mitä kuvasit Eeva eli tavallaan se että kun teidän asiakastyö kytkeytyy monella tapaa kaupungin muihin palveluihin jossa hoidetaan sit monien muidenkin maahanmuuttotaustaisten ihmisten asioita tai tuotetaan palveluita hyvin erilaisista syistä Espooseen ja Suomeen päätyneille ihmisille niin näihin linkkeihin ehkä se meidän yhteispeli paljon liittyy, mut sitten se teidän varsinainen oma slotti ja oma vastuualue niin teillä on niin vahvaa osaamista siellä et se mun pääasiallinen tehtävä on varmaan usein vähän niinku pysyä pois jaloista.

ES: Niin ja toimia tukena.

TH: Totta kai, tämä myös ja tässä on ollut mielenkiintoinen tämä kotoutumista ja maahanmuuttoa koskeva debatti jos ajatellaan maahanmuutto niinkun teidän asiakkaat versus muut maahanmuuttajat että meillähän on ehkä vähän vähemmän nykyään mutta varsin pitkään Suomessa on ollut sellanen tilanne että kansainvälisen suojelun perusteella on oleskeluluvan saanut karkeasti kymmenesosa maahanmuuttajista ja sit maahanmuuttoa ja kotoutumista koskevassa keskustelussa noin 90 prosenttia keskustelusta on koskenut tätä porukkaa. Ja nyt se on ehkä vähän muuttumassa ikään kuin monitahoisemmaksi se maahamuuttoa koskeva keskustelu, mikä liittyy sit osittain väestön ikääntymiseen ja tän tyyppisiin kysymyksiin ja ehkä työvoiman maahanmuuton kasvuun ja kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä kasvuun ja näihin et tavallaan julkisessa keskustelussa on yhä enemmän vaihtelua siinä että kun puhutaan maahanmuutosta niin mistä silloin puhutaan. Mut sillon kun mä alotin Espoon kaupungilla hommissa niin silloin se maahanmuuttokeskustelu oli vielä kovin ikään kun pakolaispainotteista.

ES: Niin siis ylipäätänsä tosi usein käytetään sanaakin ”maahanmuuttaja” niinku synonyyminä pakolaiselle tai ehkä peräti jopa jollekin muslimi- tai arabitaustaiselle pakolaiselle. Mitä sä pystyt kertoo meille, tää on kiva juttu en kertonut sulle etukäteen, mutta mä tiedän että sä tiedät vastauksen tähän joten mä uskallan kysyä tätä. Mitä sä pystyt kertoo espoolaisesta pakolaisväestöstä, verrattuna esimerkiksi pakolaisväestöön Suomessa ylipäätään.

TH: No ehkä siinä on hyvä lähteä siitä liikkeelle et meillähän on niinku teoriassa olemassa tämmönen kuntaan ohjaamisen järjestelmä, jossa turvapaikkaprosessin kautta oleskeluluvan saaneet tai sitten kiintiöpakolaisina Suomeen saapuneet ihmiset ohjataan kuntalaisiksi eri puolille Suomea. Ja teoriassa homma menee niin, että kunnat sopivat paikallisen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa siitä että näitä niin sanottuja kuntapaikkoja myöntävät kunnat ja ikään kuin näitten uusien kuntalaisten pitäisi jakautua eri kuntiin näiden sopimusten pohjalta. Mut sit tää on ollu aika kaukana tai aika irrallaan todellisuudesta aika pitkään ja tosiasiassa Espoon näkökulmasta tällaista kuntaan ohjaamisen järjestelmää ei oikeastaan ole lainkaan olemassa. Tavallaan Espoossa myönnetään kuntapaikkoja tällä hetkellä 30 hengelle vuosittain ja sitten teillä maahanmuuttajapalveluissa uusien asiakkaiden määrä on ollut siellä 600-700 asiakkaan tienoilla vuosittain. Se kertoo siitä että se lain kuvaama järjestelmä on kyllä kovin irrallaan siitä mitä tosiasiassa tapahtuu. Ja nyt jos me katsotaan Espoon pakolaistaustaista väestöä niin tosi merkittävä tekijä tässä kuviossa on se, että eri puolilta maata vastaanottojärjestelmän piirissä olevat ihmiset kun saavat oleskelulupia niin he omatoimisesti muuttavat suuriin kaupunkeihin, usein pääkaupunkiseudulle myös Espooseen joko suoraan oleskeluluvan saatuaan tai sitten ihmiset saattavat ikään kuin piipahtaa kuntalaisena jossain muualla joka on mahdollisesti myöntänyt tämmösen kuntapaikan ja sitten kuitenkin monet heistä sitten kumminkin muuttavat suurempiin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Ja tämä on sitä Espoon pakolaisväestöä suuresti muokkaava tekijä.

ES: Kaikki tiet vie Espooseen, ja itse pidän sitä lähinnä vaan hyvänä asiana koska tänne haluan aina palata. Mutta minkä takia ihmiset muuttaa Espooseen, miksi pakolaisväestö valitsee just Espoon?

TH: No mä arvelisin että ne tärkeimmät syyt liittyy siihen miksi ylipäätään pääkaupunkiseudun osuus Suomen väestöstä on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä, tai tosi pitkään itse asiassa. Espoossa on väestön kehityskäppyrä, tämä on kaupunginjohtajankin suosikkipuheenaiheita, että siinä ei oo mitään poikkeamia vaan se jatkaa kasvua kohti koillista suoraan se trendi ja Espoossa on tosi tasaista ollut väestönkasvu vuosikymmenten ajan. Ja paljonhan se liittyy siihen että ihmiset päätyvät sinne missä on työ- ja opiskelumahdollisuuksia. Ja sitten ehkä tässä oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kohdalla tai kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneiden maahanmuuttajien kohdalla laajemminkin on sellaisia tekijöitä että varsinkin jos kuuluu näkyvään vähemmistöön ja on viiteryhmänsä ainoa edustaja kylänraitilla niin se saattaa alkaa tuntua hankalalta. Ja se saattaa kannustaa siihen muuttamiseen. Ja toinen tekijä on varmaankin se että meillä on Suomen mittakaavassa melko suuria maahanmuuttajayhteisöjä pääkaupunkiseudulla niin kaivataan niiden ikäänkuin samanlaisesta tausta tulevien ihmisten pariin sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Tässä on varmaan on monia tekijöitä mutta tässä on varmaan muutama niistä.

ES: Yksi asia jonka muista jostain sun näyttämästä käppyrästä, koska niitä sä tykkäät meille näyttää, oli sellanen missä sä kerroit että pakolaisistakin Espooseen päätyy korkeammin koulutettuja ja enemmän työllistyviä? Oliko näin?

TH: No mä arvaan että mä oon puhunut siitä kun Espoossa on ylipäätään aika korkeasti koulutettu väestö, tai käytännössä Suomen koulutetuin väestö ja tää liittyy siihen minkälaisia firmoja Espoossa on, miltä elinkeinoelämä näyttää, tää liittyy tutkimuslaitoksiin ja Aalto-yliopistoon. Niin Espoossa on Suomen mittakaavassa tosi koulutettu väestö ja Espoon maahanmuuttajat ovat Suomen mittakaavassa hyvin korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia. Ja meillä tästä maahanmuuttajien koulutustasosta luotettavaa rekisteridataa ei ole oikein löydettävissä mistään, mutta se luotettavin tieto maahanmuuttajien koulutusrakenteesta löytyy Tilastokeskuksen ja THL:n yhteisestä tutkimuksesta Ulkomaalaisten työ ja hyvinvointi Suomessa vuonna 2014 joka julkaistiin vuonna 2015, ja siinä aika isolla otoksella pystyttiin vetämään aika luotettavia lukuja kasaan tästä koulutustaustasta ja sen tutkimuksen mukaan 2014 Espoon ulkomaalaistaustaisesta väestöstä oli korkeakoulutettuja 47 prosenttia. Eli viime vuosikymmenen puolessa välissä Espoon maahanmuuttajissa oli isompi korkeakoulutettujen osuus kun koko Suomen koko väestössä.

ES: Se ei oo ihan pikku juttu.

TH: Mä luulen että se ei vastaa täysin monien ihmisten kuvaa siitä mitä on maahanmuutto ja keitä  maahanmuuttajat ovat. Ja joitakin ihmisiä se yllättää ja joskus kun on erilaisille ryhmille pitänyt esityksiä maahanmuutosta niin oon järjestänyt tämmöisiä tietokilpailuja, visailuja esityksissä ja pyytänyt ihmisiä arvaamaan kuinka iso osuus Espoon maahanmuuttajista oli korkeakoulutettuja viime vuosikymmenen puolivälissä ja aika usein arvaukset liikuu 1-20% välillä ja kun luku on 47% niin se ehkä kertoo siitä mitä me Suomessa ajattelemme maahanmuutosta ja maahanmuuttajista.

ES: Niinpä. Hei Teemu muistatko koska me ollaan juteltu ekan kerran?

TH: Millon se olis voinut olla? Voin tunnustaa että en muista.

ES: Mitä? Se on ollut vuonna 2018, mä veikkaan. Ja mä soitin sulle kun mä kuumottelin sua siitä että mitä Espoo on suunnitellut silloin kun Luona Oy perusti Espooseen vastaanottokeskuksen ja sitä kunnan ja vokin ja Maahanmuuttoviraston työnjakoa. Mä kirjotin sillon sellasta puheenvuoroa Janus-lehteen vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijän asiantuntijuudesta ja suunnitelma oli kirjottaa myös työnjaosta ja mä sillon soitin sulle kysyäkseni niistä ja me käytiin pitkä puhelu. Mutta sillon sä kuvasit että pääkaupunkiseudulla on ollut tämmöinen työnjako jossa Espoo huolehtii alaikäiset, Helsingissä on vastaanottokeskus ja Vantaalla asioimistulkkikeskus. Voitko kertoa tästä mun korviini piirtyneestä työnjaosta jotain?

TH: Mulla on sellainen kuva että tässä on ollut ilmoilla käsityksiä siitä että on ollut tällainen työnjako kaupungin kesken mutta jos tämmöinen on tehty niin se on tehty ennen kun oon alottanut Espoon kaupungilla hommissa ja oon Espoo-urani alkuaikoina yrittänyt kaivella esiin että onko tällaista varsinaista sopimusta tehty, onko sitä kirjallisessa muodossa olemassa jossain. Mun ymmärrys on se että kysymys on enemmänkin siitä mitä eri kaupungit päätyivät tekemään siinä vaiheessa kun Suomeen alkoi tulemaan turvapaikanhakijoita. Ja syntyi ikäänkuin luonnollisesti vähän sellaista roolitusta että mitä itse kukin kaupunki tekee. Tällasta virallista sopimusta ei ymmärtääkseni ole tehty.

ES: Eli tää on tämmöstä perimätietoa?

TH: No vähän joo perimätietoa. Tosiaan mun aikani Espoossa ei ulotu sentään niin pitkälle 90-luvun alkupuolelle, olin itse sillon vielä koulupoika, jolloin Espoossa perustettiin maahanmuuttajapalvelut ja homma lähti käyntiin Espoossa. Se että mitä silloin on mietitty niin Porvoossa Pääskytien yläasteella en osallistunut näihin keskusteluihin.

ES: Et vielä ehkä. Me ollaan itse asiassa aiemmassa jaksossa mainostettu että Espoo on vähän tällainen edelläkävijä alaikäisten yksin tulleiden ja heidän kanssa tehtävän jälkihuollon parissa ja meillä on oma ryhmäkoti ollut vuodesta 2005. Ja kun sä oot ollut 90-luvulla Porvoossa niin mä oon 2005 juuri valmistunut Tapiolan lukiosta ylioppilaaksi eikä mulla ole sillon ollut mitään hajua mistään pakolaisuuteen liittyvästä. Osaatko kertoa mitään siitä historiasta miten vuonna 2005 ryhmäkoti on perustettu?

TH: Mulla on sellainen käsitys että siihen aikaan turvapaikanhakijoiden vastaanotosta vastasi Työministeriö, ei Maahanmuuttovirasto joka siitä nykyään vastaa, ja siellä tähän alaikäisten vastaanottoon syventyneet virkamiehet on tästä varmaankin päässeet yhteisymmärrykseen Espoon kanssa että miten sitä toimintaa käynnistellään ja lähdettiin ikäänkuin harjoittelemaan yhdessä valtion viranomaisten kanssa alaikäisten vastaanottotoimintaa. Tämän asian tarkastelu työministeriön näkökulmasta on mulle tuttua että yksi mun määräaikaisista työsuhteista ennen Espoota oli semmonen homma jossa mä vuoden ajan tuurasin sellaista viranhaltijaa joka vastasi vastaanottokeskusjärjestelmän hallinnoinnista työministeriössä. Ja silloin pääsin aika laajasti tutustumaan tähän turvapaikanhakijoiden vastaanottokuvioon, kävin kaikissa Suomen vastaanottokeskuksissa ja vedin muun muassa vastaanottokeskusten johtajien verkostokokouksia. Silloin olen itse saanut aika perusteellisen perehdytyksen turvapaikanhakijoiden vastaanottoasiaan ja näin jälkikäteen syksyllä 2015 tämä osoittautui kyllä ihan arvokkaaksi kokemukseksi kun elettiin vähän poikkeuksellisia aikoja turvapaikanhakijoiden vastaanoton suhteen.

AP: Kyllä.

ES: Mä en tiennyt että sä oot niin niinku kädet savessa ollut.

AP: Eeva mainitsikin että Espoota on kutsuttu edelläkävijäksi näissä alaikäisten yksin tulleiden vastaanoton parissa niin pitääkö se paikkansa että me ollaan edelläkävijöitä? Mihin se perustuu?

TH: No Espoolla on pitkä kokemus asiassa, meillä on tehty hyvää ja pitkäjänteistä työtä ja Espoossa on ollut Suomen mittakaavassa isot volyymit tässä asiassa. Yksi pointti tässä on myös se, että kun Maahanmuuttovirasto on yrittänyt huolehtia siitä että vasta maahan tulleet turvapaikanhakijat olisivat helposti tavoitettavissa sitten kun Maahanmuuttovirasto on valmis tekemään turvapaikkapuhutteluita jotka on keskeinen osa sitä prosessia jossa arvioidaan, että onko perusteita myöntää turvapaikkaa hakeneelle henkilölle oleskelulupa, niin se ajatus on ollut pitkään että ne alkuvaiheen turvapaikan hakijat (siis henkilöt jotka ovat hiljattain saapuneet maahan) olisivat mahdollisimman lähellä niitä toimipisteitä jossa turvapaikkapuhutteluita tehdään. Ja näitä keskuksia on kutsuttu transit-keskuksiksi ja ajatus on ollut se että alaikäispuolella esimerkiksi Espoo toimii tällaisena transit-paikkana ja kun turvapaikkatutkinta on tehty ja Maahanmuuttovirasto jää harkitsemaan oleskeluluvan myöntämistä niin jos Espoossa on ollut täyttä tai uusia tulijoita on ollut paljon niin lapsia on siirretty muihin yksiköihin eri puolelle Suomea odottamaan sitä turvapaikkapäätöstään. Tähän rooliin ja Maahanmuuttoviraston Helsingin toimipisteen läheisyyteen liittyen Espoon läpi on kulkenut erittäin iso osa Suomeen yksin alaikäisinä tulleista turvapaikanhakijoista.

AP: Kyllä joo. Miten sä ajattelet että se vaikuttaa että meillä on täällä ryhmäkoti ja mitä se susta kertoo Espoosta ja espoolaisuudesta?

TH: Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä mielellään puhuu siitä että Espoo on ollut aina lasten, nuorten ja perheiden kaupunki. Ehkä tämmönen lasten hyvinvointi ja pärjääminen ja kouluttautuminen on ollut espoolaisille päättäjille sydämen kysymyksiä pitkään tai ehkä kautta aikojen. Sillä tavalla tähän liittyen ja siihen liittyen et Espoossa ylipäätään on paljon maahanmuuttotaustaisia asukkaita että ehkä Espoolla on ollut valmius myös järjestää esimerkiksi perusopetukseen liittyviä palveluita ja muita lapsille ja nuorille tärkeitä palveluita niin että niissä huomioidaan myös turvapaikanhakijoiden tarpeet. Ja tämä pitkä kokemus näkyi mun mielestä esimerkiksi myös siinä että silloin 2015 syksyllä kun aika lyhyessä ajassa Suomeen tuli 30 000 turvapaikanhakijaa mikä oli aika poikkeuksellinen kuvio niin Espoon alaikäisten vastaanottoyksikkö paisui aika tavalla siinä heti alkusyksystä ja käyttöasteet humahti katosta läpi ja hetkittäin turvauduttiin sellaisiin ratkaisuihin että myös seurakuntien leirikeskuksiin majoitettiin lapsia ja nuoria ja perjantai-iltapäivisin varsinkin viikonloppua odotellessa aina mietittiin että nyt jos tulee bussilastillinen tai kaksi lapsia tai nuoria lisää tai ylipäätään turvapaikanhakijoita niin mille lattialle me saadaan heidät nukkumaan ja siinä oli tällasta draamaa käsillä ja tilanne oli sillä tavalla aika erikoinen. Kun Tornion järjestelykeskuksesta jonka kautta monet näistä turvapaikanhakijoista tuli Suomeen niin kun sieltä lähti busseja ajamaan kohti etelää viitisenkymmentä turvapaikanhakijaa kyydissä niin siinä vaiheessa kun matkaan lähdettiin niin ei tiedetty mikä se osoite on mihin bussi ajaa. Ja parin ensimmäisen sadan kilometrin ajon aikana valtion viranomaiset yritti selvittää mistä löytyisi majoitus näille ihmisille ja soitettiin bussikuskille ja annettiin ohjeita että mihin päin Suomea ajetaan. Ja kun tämä poikkeuksellinen tilanne toi Espooseen paitsi lapsia ja nuoria jotka on yksin saapuneet Suomeen myös monia muita turvapaikanhakijoita ja hyvin lyhyessä ajassa Maahanmuuttovirasto ja Luona Oy perusti Espooseen myös kolme aikuisten ja perheiden vastaanottokeskusta niin silloin se pitkä Espoon kokemus ylipäätään vieraskielisten kaupunkilaisten palveluiden järjestämisestä ja myös alaikäisten vastaanottotoiminnasta näkyi mm. siinä että hyvin lyhyessä ajassa perustettiin kymmeniä valmistavan opetuksen ryhmiä perusopetukseen. Samaan aikaan joissain kunnissa, joissa ehkä ei ollut tätä pitkää kokemusta, käytiin keskustelua siitä kuuluuko perusopetus ylipäätään turvapaikanhakijoilla, että onko turvapaikanhakijoilla siihen oikeutta. Ja kun me oltiin Espoossa tätä asiaa aika pitkään harjoiteltu niin meille ei ollut epäselvää että perustuslain mukaan Suomessa kaikilla on oikeus perusopetukseen. Kaikilla, ei kaikilla oleskeluluvan saaneilla, tai Suomen kansalaisilla tai suomen- ja ruotsinkielisillä ihmisillä vaan kaikilla.

ES: Nii mä oon itse ollut töissä yhdessä niistä vokeista tän kriisin jälkeisenä aikana ja silloin olen itsekin soitellut Espooseen ja pyytänyt apua ja neuvoa kollegoilta jotka on tehneet tätä työtä pidempään. Se osaaminen on näkynyt siinäkin että on ainakin tiennyt kenelle soittaa. Mutta hei nyt Espoon ryhmäkoti on osallistunut tällaseen välimeren projektiin. Kun tavallaan täällä meillä pohjolassa sitä pakolaiskriisiä ei ihan sillä tavalla näy niin se on edelleen kuitenkin olemassa tuolla välimeren alueella ja sieltä on nyt Suomi ottanut tosiaan vastaan näitä haavoittuvassa asemassa olevia lapsia niin miksi Espoo on siinä ollut mukana?

TH: No Espoon ryhmäkoti on osa Suomen vastaanottojärjestelmää ja meillä on oma roolimme siinä. Ja jos Suomi tekee semmosia ratkaisuja että osallistumme EU:n yhteistyössä tämän tyyppiseen hankkeeseen niin silloin sen vastaanottojärjestelmän täytyy ottaa ne ihmiset vastaan jotka sieltä ilmaantuu EU-tasoisen sopimuksen kautta. Ja tässä osana Suomen vastaanottojärjestelmää Espoo hoitaa sitten sitä omaa tonttiaan tässä kokonaisuudessa. On ehkä tärkeää sanoa sekin ääneen että toki Espoon kaupungilla ei ole tässä mielessä omaa oleskelulupa- tai maahamuuttopolitiikkaa jossa määriteltäisiin kuka tulee tai ei tule Suomeen tai kuka täällä saa tai ei saa oleskella. Maanpuolustuksen ja sisäisen turvallisuuden ohella tämä oikeus päättää oleskelusta meidän maassa on kansallisen suvereeniteetin ydinkysymyksiä ja viimeisen päälle valtakunnantason asioita. Mutta sitten kun ihmiset tulevat Suomeen ja jos on tarve hyödyntää näitä vastaanottojärjestelmän palveluita niin sitten Espoolla on oma roolinsa siinä.

ES: Niin nää lapsethan siis, heitä on tullut Espoon kautta, kuten kuvasit niin Espoon ryhmäkoti toimii tämmösenä transit-keskuksena, hehän on siis käyneet Espoossa kääntymässä ja sit jatkaneet matkaa niihin ryhmäkoteihin jotka tätä tehtävää hoitaa. Oliko sulla Annika jotain?

AP: Mä mietin että kun me ollaan nyt puhuttu menneistä ja taustoista ja tästä päivästä mutta olis kiva ottaa vähän katsetta tulevaisuuteen. Voisitko sä maahanmuuttoasioiden päällikkönä visualisoida miltä Espoo näyttää näille vaikka nyt Kreikasta saapuneille alaikäisille lapsille kymmenen vuoden päästä?

TH: Espoo muuttuu matkan varrella yhä monimuotoisemmaksi ja kansainvälisemmäksi ja vieraskielisen väestön kasvu on vuositasolla 3 000-3 500 henkeä Espoossa. Suomalaisessa mediaanikunnassahan on 6 000 asukasta, jos haetaan vertailukohtaa. Jos kaikki Suomen kunnat laittaa kokojärjestykseen, niin siinä keskimmäisessä kunnassa on noin 6 000 asukasta. Espoossa tämä vieraskielisen väestön kasvu vajaassa kahdessa vuodessa tai ehkä puolessatoista vuodessa vastaa sitä väestömäärää ja tämä kehitys tulee varmaan jatkumaan. Vieraskielisten väestön osuus Espoossa kasvaa edelleen noin prosenttiyksikön vuodessa ja kun ollaan kuntavaalien kynnyksellä niin alkavan valtuustokauden alussa noin 20 prosenttia espoolaisista on vieraskielisiä ja kun valtuustokausi päätyy neljän vuoden kuluttua niin ollaan ehkä noin 25 prosentissa. Näin tämä väestörakenteen muutos etenee meillä Espoossa väestöennusteiden mukaan ja sitä kautta Espoo muuttuu yhä kansainvälisemmäksi ja monimuotoisemmaksi. Näiden lasten ja nuorten osalta jotka tällä hetkellä on vastaanottojärjestelmän piirissä työskentelemme tosi kovasti sen eteen että heillä ja myös kaikilla muilla espoolaisilla lapsilla ja nuorilla on kaupungin strategian mukaisesti taustasta tai perheen varallisuudesta riippumatta sauma saada hyvät lähtökohdat elämään, jatko-opintoihin, työhön espoolaisista kasvatus- ja koulutuspalveluista. Tää kaunis yhdenvertaisuuden ajatus siitä että kaikilla lapsilla ja nuorilla täytyy olla mahdollisuus ponnistaa kohti hyvää elämää Espoossa täytyy olla johtoajatuksena myös kun näitä yksin alaikäisinä maahan tulleita tuetaan omalla polullaan.

The Economist -lehti kirjoitti muutama vuosi sitten sellaisen jutun että jos haluaa tavoitella amerikkalaista unelmaa, jossa kaikilla on mahdollisuus menestyä niin pitää muuttaa pohjoismaihin. Jotenkin tässä Espoonkin kaupungin strategian ajatuksessa että tuetaan taustasta riippumatta kaikkien pärjäämistä ja kouluttautumista niin jotain vähän tätä samaa idistä siinä on kuin tässä Economistin artikkelissa. Me pystytään turvaamaan sosiaalista liikkuvuutta ja mahdollisuuksia ponnistaa eteenpäin erityisesti osaamisen kehittämiseen ja koulutukseen nojaten niin tämä on sellainen hyvin espoolainen ajatus jonka valtuusto on aika selkeästi kirjannut meidän kaupungin strategiaan.

AP: Kuulostaa hyvältä, eli espoolainen unelma.

ES: Siis onko niin että Espoo on pohjoismaidenkin mittakaavassa harvinaisen pohjoismainen kaupunki?

TH: No toivottavasti on näin! Espoolaiset päättäjät ovat halunneet tosi vakavasti huolehtia siitä että kasvatus- ja koulutuspalvelut toimivat hyvin Espoossa ja koulutus on tosi lähellä espoolaisten päättäjien sydäntä. Mä arvelen että ne lapset ja nuoret jotka nyt ovat siellä vastaanottopalveluiden piirissä niin heistä monilla on hyvä tulevaisuus ja hyvä elämä edessä Suomessa ja Espoossa, osana meidän yhteiskuntaa. He löytävät itsensä meidän naapureina, kollegoina, esihenkilöinä ja tuttavina ja opiskelukavereina sitten kymmenen vuoden kuluttua.

ES: Niin käy niinku mulle että käy ensin espoolaisen varhaiskasvatuksen ja alakoulun, yläkoulun, lukion, sitten on kaupungilla vähän aikaa töissä ja opiskelee vähän lisää ja päätyy tänne kaupunkiorganisaatioon äänittämään podcasteja. Se on mahdollista myös näille nuorille.

TH: Just näin.

AP: Tähän podcastin loppuun voitais kysyä Teemu vielä sulta semmonen kysymys, joka me esitetään kaikille meidän vieraille. Kaikessa yksinkertaisuudessaan helppo kysymys. Miten sun työ muuttaa maailmaa?

TH: Mä toivon että mulla voi olla rooli siinä kun kaupungin eri yksiköt jotka tuottaa kaupunkilaisille palveluita ja meidän 14 000 kollegaa Espoon kaupungilla onnistuttaisiin huolehtimaan siitä että Espoo on hyvä kotikaupunki kaikille espoolaisille. Ja nyt kun maahanmuutto aika nopeasti muuttaa meidän väestöä Espoossa ja pääkaupunkiseudulla laajemminkin, niin tässä on tiettyjä asioita joiden eteen täytyy ponnistella jotta tässä onnistuttaisiin hyvin. Toivon että mä onnistun olemaan aktiivisesti mukana tässä kaupungin palveluiden kehittämistyössä, jotta tässä onnistuttaisiin hyvin ja mä toivon että mulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen että meillä olisi valtionhallinnon puolesta hyvät edellytykset tehdä tätä työtä Espoossa jos ajatellaan rahoitusta tai lainsäädännön kehittymistä. Ja tällaisia tärkeitä edunvalvontakysymyksiä meille kaupunkina.

Ja sit mä tietysti toivon että me onnistutaan niissä meidän keskeisissä kotoutumisen tavoitteissa yhdessä näiden 14 000 kollegan kanssa että maahanmuuttajat pärjäisi koulussa hyvin, saisivat varhaiskasvatuksesta hyvät eväät koulupolulleen, voisivat kouluttautua toisen asteen koulutuksessa ja päästä eteenpäin elämässään, voisivat työllistyä ja vieläpä niin että työllistyttäis yhä selvemmin aiempaa työkokemusta, osaamista ja koulutusta vastaaviin töihin. Meillä valitettavan monet maahanmuuttajat edelleenkin, sellaisetkin joilla on tosi hyvää ja korkean tason koulutusta päätyvät duunariammatteihin, mikä on ihan kunniakas hieno homma, kaikki työ on arvokasta, mutta kyllä siinä osaamista haaskataan jos korkeakoulutetut ihmiset päätyvät koulutusta vastaamattomiin töihin. Ja että meidän sotepalvelut ja muut kaupungin palvelut voisi tukea sitä että myös maahanmuuttajien kohdalla onnistuttaisiin kaventamaan hyvinvointieroja muuhun väestöön. Tilastollisesti katsottuna kokonaisuudessaan maahanmuuttajaväestöllä sitten kuitenkin pyyhkii heikommin monesta näkökulmasta kuin muilla espoolaisilla ja kaupungin strategiassa kaupungin valtuusto on asettanut tavoitteeksi että hyvinvointieroja tulisi kaventaa. Ja tässä meillä on vielä paljon tekemistä ja mä toivon että mulla voi olla rooli tässä työssä.

ES: Niin kyllähän siinä nyt yksi maailma tuolla muuttuu kaikella mitä kerroit. Hei, meidän aika alkaa olla lopussa, haluisitko Annika vielä sanoa tähän jotain?

AP: No mä haluaisin kiittää Teemua, että olet ollut meidän vieraana. On ollut tosi mielenkiintoista kuulla sun työstä ja mitä te teette ja kiitos kaikille jotka olette kuunnelleet meidän podcastia tänään.

ES: Niin, nyt mekin tiedetään mitä Teemu tekee. Kiitos Teemu, kiitos Annika, tämä on ollut Maailman muuttajat -podcast, mä oon Eeva Ström, tulkaa mukaan ens kerrallakin.

AP: Moi moi.

TH: Kiitos että sain olla mukana.