Leirielämää Etelä-Koreassa
Avaan silmäni välittömästi herättyäni. Yövyn aikuisten alueella, jossa on jo aamuinen kuhina päällä. Me – International Service Team – toimimme kansainvälisellä partioleirillä Etelä-Koreassa aikuisina, jotka vastaavat päivittäisestä ohjelmasta. Telttani ohi kävelee kaksi suomalaista, joihin tutustuin leirin alussa. Tunnistan heidän äänensä ja tiedän heidän menevän omiin pesteihinsä. Kello on jo seitsemän. Telttakaverini on siis herännyt järkevänä jo kaksi tuntia sitten, ennen auringon nousua. Tajusin itse onneksi edeltävänä iltana pakata kaiken valmiiksi aamua varten, sillä nyt tuntiessani valuvat hikipisarat ympäri kehoani en halua mitään yhtä paljon kuin astua kylmän suihkun alle. Minun on päästävä kuumasta teltasta ulos niin pian kuin pystyn. Jopa 35 asteen helle tuntuu helpottavan viileältä verrattuna teltan kammottavaan kuumuuteen.
Mikä on Jamboree?
Jamboree tarkoittaa kansainvälistä partioleiriä, jonne saapuu partiolaisia maailman joka kolkasta. Näitä leirejä järjestetään neljän vuoden välein, ja järjestäjämaa vaihtuu joka kerralla. Tänä vuonna, 1.–12.8., maailmanjamboree sijoittui Etelä-Koreassa sijaitsevaan Saemangeumiin. Leirialue oli pystytetty vanhalle ojitetulle merenpohjalle.
Itse olin leiriä edeltäneen viikon ajan monien muiden suomalaisten mukana oheismatkalla kiertämässä ympäri Etelä-Koreaa hotelli- ja hostellimajoituksissa. Kiertelymme keskittyi erilaisiin nähtävyyksiin, temppeleihin ja ostoskeskuksiin. Oheismatka oli se osa jamboreeta, jolla tutustuimme Korean kulttuuriin ja väestöön esimerkiksi jututtamalla ravintoloiden ja kauppojen työntekijöitä sekä matkaopastamme. Itse leirillä oli osallistujia monesta maasta, eikä leirialue juurikaan tuonut esille Koreasta muuta kuin kuumankostean ilmaston, mutaista ruohikkoa ja hiekkaa.
Suuresti uutisoidut ongelmat leirillä
Leirialueella oli useita pressuista rakennettuja suihkutelttoja, joihin mahtui 12 ihmistä kerrallaan omiin suihkukoppeihinsa. Suihkuteltat oli erikseen jaoteltu naisille, miehille, tytöille ja pojille. Invasuihkut toimivat yksittäisinä suihkuina niille, jotka eivät halunneet mihinkään edellä mainituista. Naisten IST-alueen teltassa oli helppo tunnistaa suomalaiset, sillä olimme ainoita, jotka viihdyimme teltassa peittelemättä itseämme, mikä toisaalta taas ihmetytti muuta käyttäjäkuntaa. Suihkuihin johdettu jääkylmä vesi kelpasi lähes 40 asteen helteessä mainiosti. Vessat oli rakennettu hieman pressuisia suihkukoppeja tukevammin, ja ne toimivat kuten asuntovaunun vessat. Pönttöihin ei kylläkään saanut pudottaa vessapaperia, vaan käytetyt paperit täytyi jättää roskikseen. Ikävä kyllä, roskiksia puuttui aivan liian monista kopeista. Käsienpesu oli mahdollistettu niille, jotka sen ehtivät tehdä ennen hanojen rikkoutumista ja saippuan loppumista.
Noin 8,8 neliökilometrin laajuisella leirialueella oli useita kauppoja sekä aikuisten että lasten alueilla. Puodeissa kävi hulina, kun partiolaiset ostivat kylmiä juomia ja purtavaa osittain puutteellisen leiriruoan oheen. Leirille osallistuvia partiolaisia oli 42 000, ja mukaan mahtui monia allergikkoja, joiden ruokavalioita ei ollut huomioitu. Pähkinää oli, ainakin Google-kääntäjän mukaan, kaikessa, ja vegaaniruoan seassa oli lihaa. Aikuisille, jotka työskentelivät leirillä IST:einä, oli mahdollistettu aamupalan ohessa saatava lounaspaketti, johon kuului makeaa purtavaa, kuten pulla tai suklaapatukka, ja pähkinäpussi. Kaupoista ostettiin siis päivittäisen urheilujuoman Pocari Sweatin lisäksi suolapähkinöitä ja kuivalihaa.
Itse en kärsi allergioista, mikä mahdollisti normaalin - jopa yllättävän hyvän - leiriruoan syömisen. Joka päivä päivällisellä oli tarjolla riisiä, usein sekä ruokana että juomana. Eräällä aterialla riisiä oli viidessä eri muodossa. Riisin lisäksi oli monesti kanaa. Proteiinia ruoissa oli reilusti vähemmän kuin olisi ollut tarpeen, välttämättä ei ollenkaan. Jälkiruokana tarjottiin muutamana päivänä erilaisia merileviä ja hyytelöitä. Leirin alaikäiset osallistujat tekivät itse ruokansa. He olivat päättäneet ja tilanneet ruokalistansa jo hyvissä ajoin ennen leirille lähtöä. Ensimmäisinä päivinä jamboreen alettua ruokatilanne oli hälyttävän huono. Leiriläisten ruokatoimitukset olivat myöhässä eikä aikuisillekaan riittänyt syötävää. Tilanne kuitenkin korjattiin nopeasti, ja ruokatarjoilu lähti luistamaan.
Partioleirien alussa järjestetään aina avajaiset, joissa koko leiri kokoontuu ensimmäistä kertaa. Jamboreen avajaisissa oli katseltavana niin laulu-, tanssi kuin taekwondoesityksiäkin. Esitykset olivat hienoja ja hyvin harjoiteltuja. Avajaiset oli kuitenkin ensimmäinen tapahtuma, joka ajoi ihmisiä leirisairaalaan. Avajaisten aikaan helleaalto oli juuri alkanut verottaa osallistujien voimia ja pyörtyneitä partiolaisia näkyi ympäriinsä. Tapahtumapaikalla oli niin paljon ihmisiä kerralla, että moni jäi massan jalkoihin, ja ambulanssien valot välkkyivät pitkälle yöhön. Leirisairaala täyttyi, ja potilaita täytyi kuljettaa hoitoon jopa alueen ulkopuolelle.
Oma pestini oli vesiohjelman alueella, jossa pidin lapsille vesisotaa. Leirille oli onneksi järjestetty bussi, joka kuljetti partiolaisia ympäri aluetta. Ruuhkaisella bussilla pääsin jonottelun jälkeen hyvin vesialueelle kilometrien päähän teltaltani. Oman työpisteeni viereen oli puhallettu jättimäinen vesiliukumäki, ja bussimatkalla näin kiipeilyseiniä ja erilaisia kisailupisteitä. Lapsille oli järjestetty paljon monenlaista ja hauskan näköistä ohjelmaa, mutta jo muutaman päivän ajan jatkuneen kuumuuden takia lähes kaikki aktiviteetit täytyi sulkea, sillä liian moni pyörtyili ohjelmapisteillä tai matkalla niille.
Leirin johto havahtui ongelmiin viimeistään tässä vaiheessa. Partioliikkeen maailmanjärjestö WOSM (World Organisation of the Scout Movement) otti leirin johtovastuun Korean organisaatiolta ja palkkasi järjestäjävaltion rahoituksella leirille siivoojia pitämään huolta vessojen ja suihkujen hygieniasta. Lisäksi leirialueelle ilmestyi busseja, jotka tarjosivat ilmastoituja levähdyspaikkoja pahoinvoiville osallistujille. Bussit olivat kuljettaneet alueelle sadoittain tukijoukkoja Korean poliisista ja armeijasta. Viranomaiset pystyttivät leirialueelle lisää varjoja ja ohjasivat liikenteen kulkua aiempaa turvallisemmaksi.
Päivät olivat helleaallon aikana niin kuumia, että me pestittömät IST:t käytännössä lepäsimme ilmastoidussa ruokalassa, kunnes pahin kuumuus oli väistynyt. Iltaisin pelailimme lentopalloa ulkona ruohikolla ja lauloimme karaokessa muun muassa Käärijän Cha Cha Cha -kappaletta, jonka mukana yllättävän moni ulkomaalainenkin pystyi laulamaan. Lisäksi iltaisin järjestettiin aikuisille juhlia, joissa oli helppo jutella niin uusien suomalaisten tuttavuuksien kuin ulkomaalaistenkin partiolaisten kanssa. Illat olivat täynnä niitä hetkiä, joista olen kaikkein iloisin. Leiri ei onnistunut aivan kuten oli toivottu, mutta itse ainakin sain paljon hyviä muistoja ja ystäviä maista, joissa en koskaan ole edes kuvitellut käyväni.
Taifuuni Khaon
Kun leiriolot olivat pikkuhiljaa paremmat ja helle alkoi väistyä, näkyikin tutkassa taifuuni Khaun. Sen oli määrä ohittaa Etelä-Korea ja suunnata Japaniin, mutta se muutti kurssiaan ja liihotti kohti leirialuettamme. Pääsimme siis evakuoimaan leiriä. Aikuiset vahtivat leirin tyhjennystä kokonaisen päivän ajan tuulen käydessä hetki hetkeltä kovemmaksi. Leiriläiset tavaroineen pakattiin busseihin, jotka suuntasivat kohti kouluja, joissa leirin oli määrä jatkua tavalla tai toisella. Kun lapset oli saatu pois taifuunin alta, oli aikuisten vuoro. Leirialue jäi tuulen riepoteltavaksi ja ihmiset majoitettiin useisiin eri kohteisiin ympäri maata.
Kouluissa järjestettiin mahdollisuuksien mukaan ohjelmaa, johon pääsimme osallistumaan. Ohjelmana omassa majoituspaikassani olivat muun muassa taekwondo, uiminen, korealaiset pelit, erittäin kristilliset konsertit ja perinteinen musiikki. Lisäksi saimme kierrellä lähialueen ympäristössä aina sään salliessa. Kauppakeskuksissa ja lentokentillä, joilla vierailimme, näkyi pahoitteluita jamboreen järjestäjiltä. Myös kauppojen työntekijät tuntuivat olevan pahoillaan leirin tapahtumista.
Leiri päättyi loppuseremoniaan, joka järjestettiin Soul World Cup -stadionilla. Seremoniassa esiintyi useita tunnettuja K-pop -artisteja ja -tanssijoita. Kyseenalainen loppuhuipennus leirille oli stadionin väärällä puolella räjähtänyt ilotulitus, jota juuri kukaan ei nähnyt.
Saemangeumiin oli kokoontunut leireilemään noin 42 000 partiolaista, jotka olivat kotoisin 170 eri maasta. Suomalaisia oli leirillä yhteensä 900, heistä aikuisia hieman alle 300. Leirillä puhuttiin pääasiassa englantia ja elekieltä. Aluksi jatkuva englannin kielellä kommunikointi tuntui erikoiselta ja vaati runsaasti keskittymistä. Leirin kansainvälisessä ympäristössä puhuin suomea vain harvoin, ja pian suomen kieli olikin se, jolla oli outoa kommunikoida. Englanniksi puhuminen sujuvoitui päivä päivältä ja kävi loppuleiristä jo luonnostaan; huomasin jopa puhuvani vahingossa englantia suomenkielisillekin ystävilleni. Leirin tuomat sosiaaliset tilanteet antoivat minulle paljon itsevarmuutta englannin puhujana, sillä keskustellessani eri maista tulevien ihmisten kanssa huomasin, ettei kukaan välitä pienistä virheistä tai väärin lausutuista sanoista, kunhan pääasiasta saa selvää. Jo ennen leirille saapumista sain kuulla, että suomalaisten kielitaito on yleensäkin paljon parempi kuin monien muiden. Vaikken koskaan ole kuvitellut olevani kaksinen englannin taitaja, tajusin pärjääväni taidoillani erittäin hyvin.
Nyt, kun on kulunut lähes kolme kuukautta jamboreesta, olen saanut pohtia Koreassa kokemiani asioita ja solmimiani suhteita monelta eri kannalta. Leiri oli omalaatuinen, eikä samanlaista tulla koskaan enää kokemaan. Kaikki ei sujunut suunnitellusti, mutta itselleni ainakin jäi silti erittäin positiivinen tunne. Leirillä onnistuttiin vastoinkäymisistä huolimatta rakentamaan ystävyyttä yli rajojen – mikä onkin yksi partiolaisten seitsemästä ihanteesta. Leiri opetti kulttuureista ja luonnosta sekä vastuun kantamisesta ja hauskanpidosta. Opin paljon itsestäni ja suhteutumisestani erilaisiin tilanteisiin. Opin myös toimimaan avoimin mielin ja olemaan läsnä aivan uudella tavalla. Jamboree oli puutteellisuudestaan huolimatta kokemus, jolle menisin epäröimättä uudestaan nauttimaan joka hetkestä uudenlaisessa ympäristössä.
Teksti: Siiri Kivistö 21A